Mistä terrorismi- tai maanpetosrikoksesta muka selviää sakoilla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumanvarainen kuva sattumanvaraisen tekstin
päällä; ei sen kummempaa.

Luin STT:n Kaisu Suopangin tiedustelulakien mulkkaushankkeen uutisoinnista niin verkkolyhyen kuin printin pidemmänkin version; sain niistä yllänäkyvän otsikon. Johan on maamme Suojelupoliisi -nimisellä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla ongelmat kerrakseen. Lyhyeen tiivistettynä: ei täsmää.

Tämähän on samansortin pelleilyä, kun ihmetellä kuinka Yleisesikunnan valvontatoimisto ei lähtenyt Arndt Pekurisen perään. Ehkä se olisi lähtenytkin, jos nimeltämainittu olisi ylipäätään ollut palveluksessa oleva sotilas ja sen lisäksi suuren luokan pasifistisen salakapinan päämies. No, heh-heh-hee. Itse ansaitsitte!

Toisaalta – voitko muuta odottaakaan, sillä onhan valtionturvallisuudella 107 vuoden omituinen ja polveileva historia? Ensin armeija oli valtio valtiossa, sitten turvallisuuspoliisi oli hetken poliisi vailla vangitsemisoikeutta, seuraavaksi meni pakkokeinot ja esitutkinta, sitten ne palasivat sekä nyt on palomuuri.

"Voitko muuta odottaakaan, sillä onhan valtionturvallisuudella 107 vuoden omituinen ja polveileva historia?"

Eihän tämä ole alkuunkaan sellainen arjenharmaa järkevä tehokas sekä ennenkaikkea yksimielinen hallintoteologinen veisuu kuin millaisena yhteiskuntamme piti nähdä! Oikeastihan kokonaisuus on täysi ristiriitoja väärinkäytöksiä ylivaltaisuuksia väkivaltaa ja heilahtelua sinnetänne poliittisten suhdanteiden mukaan.

Mistä on kotoisin käsitys, jonka mukaan kaikki olisi nytkin pelkkää lainsäädännön vuosihuoltoa, että pätevät tunnolliset tehokkaat ynnä ennenkaikkea lahjomattomasti lainkuuliaiset poliisimme voisivat hyvällä omallatunnolla täyttää velvollisuutensa? Koska; eihän asia voi niin olla, sillä otsikkoni jutuista ei tosiaan sakoilla selvitä.

Joko tässä on väärin se mitä väitetään etsittävän – eli rikosten laatu – tai sitten tekeillä on jotain aivan muuta. STT:n juttujen mukaan sellaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi – joko kauniisti sanottuna oikeusasiamiehen palomuurisäännöksen heikentäminen – tai rumasti vasemmisto-opposition yleispoliisivaltiokehityksen edistys.

"Eihän asia voi niin olla, sillä otsikkoni jutuista ei tosiaan sakoilla selvitä vaan tekeillä täytyy olla jotain aivan muuta."

Mutta koetetaanpa aluksi muistaa kuinka pahasti siviili- ja sotilasturvallisuusviranomaiset tappelivat keskenään menneinä aikoina. Siispä; minusta ei ole missään määrin liikaa epäillä tämän olevan vaikkapa esitutkintaviranomaisuuden jälkeistä haamukipua sekä roolinmäärittelyä.

Vaan kysytäänkö jo jossain – minne minulla ei ole pääsyä, – että miksi siviiliturvallisuus- ja tiedustelupalvelu on poliisiviranomainen? Esitutkinnan estävä palomuurisäännös saattoi siis olla virhe, mutta huomioiden toisinaan konsensukseksikin kutsutun tavan käyttää valtaa maassamme; sitä on liki mahdoton myöntää.

Voisi myös olla kyse vakavammasta asiasta – joko joku tiedustaa mokoman kaikesta kaikkialle vaikenevan orgaanin olemassolon oikeutta tykkänään? Saattaisi siis tulla se joskus haikailtu siviilien ”keskustiedustelupalvelu” – tai sotilaat veisivät voiton – poliisielementin jämät KRP:lle ja loppu jätehuoltoon/museoon.

"Tämä voisi olla niin entisyyden haamukipua, roolinmäärittelyä kuin olemassaolon kyseenalaistamistakin."

Aihepiiri on miedosti sanottuna omituinen sekä jokapuolellaan keulii suuria pers...oonallisuuksia. Sanos, esimerkiksi; kuka oli ensimmäinen armeijan rauhanajan tiedustelupäällikkö? Tai miksi ”puolustusvoimain rikos- ja turvallisuuspoliisin” ensivaiheesta ei mielellään muisteta kuin syntymäaika sekä ristimänimi?

Se oli Kalle Lehmus, joka omi tuolloin desavuoidun toimialan – tiedotusosastolle – perustutti sinne jopa tutkintatoimistonkin. Tämän läpipoliittisen kadettikoulua käymättömän demarin vihamiehet tosin muistuttavat oikeiden sotilastiedustelijoiden olleen tuolloin piilossa ensin tilasto- ja sitten tilintarkastusosastolla.

Nii-in. Oliko PeTutkOs siis sittenkin aina vain sisäinen turvallisuus eli vastavakoilu eli turvallisuustiedustelu? Ainakin sen valtaosa meni viime muljauksessa ristimänimeltään tiedustelukeskukseen, joka nyt tunnetaan laitoksena – oikeudelliselle osastolle jäi vain nopeasti marginalisoituvat, kohta entiset jämät.