Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 2

Taru Tykkyläisen printti-Pielisjokiseutuun tekemän jutun lukemisen jälkeen en näe syytä muuttaa mieltäni.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys

Kontiolahden kunnantalon ja teknisen toimen viraston ulko-ovien lukitseminen arkisin päiväsaikaan on erheellinen sekä suhteeton toimenpide väitettyyn päämäärään – asiakaspalvelun ja tietosuojan parantaminen – nähden. Väitän, että vihjattu ongelma – ylettömästi ihmisiä juoksemassa jaloissa – on sepitettä.

Eihän oppilaiden kouluajan ulkopuolinen valvonta heille kuulu

Olen saanut Karjalaisen Sykkeestä kuulla ja Pielisjokiseudusta lukea, että Kylmäojan koululla on ilkivaltaongelma, joka osin ulottuu myös vapaa-aikatoimen vastuualueella oleviin liikuntatiloihin samassa kiinteistössä. Kerron seuraavassa oman näkemykseni niin siitä miksi näin kävi kuin mitä asialle tulisi tehdäkin.

Positiivisuuspakko

Onko kriittisyys on negatiivisuutta, jota jaksetaan kuunnella vain niin kutsutusti viran puolesta tai jos se on kyllin huvittavaa kelvatakseen viihteeksi? Näin aloin ajatella, kun aluevaltuutettu Tarja Hyyhkyn(kesk) yleisönosastokirjoituksen luin ja keskustelin HS:n sivustolla suoraan yleisön kanssa.

Pielisjokiseudun toimitus muuttaa Joensuuhun ja Pasi Koivumaa sai ylennyksen

(Kuva: Jari Kähkönen)

23.12.25 ilmestyneen Pielisjokiseudun mukaan lehden toimitus muuttaa tulevana vuonna Joensuuhun Kosti Aaltosen tielle ja toimitilasta Enon kirkonkylässä luovutaan. Muutoksesta kertoo lehtijutussa Savo-Karjalan Media Oy:n ilmeisestikin vastaylennetty Pohjois-Karjalan paikallisjohtaja Pasi Koivumaa.

Tekee itsestään olennaisen ja juuri muuta ei sitten tapahtunutkaan

Kommentoin seuraavassa mediallisia päästöjä, joista useimmat tapahtuivat Pohjois-Karjalan paikallismediassa. Niitä yhdistää otsikkoni ajatus; tehdään itsestään olennainen, vaikka juuri muuta ei sitten saatu aikaan eikä asiallakaan mitään väliä ole. Toisinaan jopa sen olennainen ydin pystyttiin kiertämään.

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?

Et kuulu meidän joukkoomme, koska olet viherpiiperö

Otsikkoluonnos piirtyi lyijykynällä cahieriin paikallislehtitorstaina Ismo Tuormaan Ylä-Karjalan kolumnista, jossa käsiteltiin kulttuurin ja ympäristön arvostamista Pohjois-Karjalassa. Kaikesta päättäen; kokemusta on, mutta on myös tehty hieno juttu Suvi Komsasta Apuun, minkä olen niinikään lukenut.

Pohjoiskarjalaisen rikos- ja oikeustoimittamisen olemattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Rikosuutiset ovat lehden kiinnostavimpia uutisia.

Luin Ylä-Karjalan Risto Kuittisen kommentin, joka oli samalla sivulla kuin uutinen Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden pyrystä lakkauttaa Nurmeksen istuntopaikka. Juupajuu; tyypillinen etuoikeuskuvitelmaisen teksti, jonka kirjoittaja pitää aihettaan itsestäänselvyytenä. Netissä se muuten olikin jo ollut perjantaina.

Itsetarkoituksellisuuden ylistys – järjestävät, jotta saavat sanoa järjestetyn

Minä näin Kontiolahden ev. lut. seurakunnan hiljaisen viikon toimintailmoituksen jo likipitäen viikko sitten eräällä kylän ilmoitustauluista, jotka rutiininomaisesti tarkistan aina osana kävelylenkkiäni. Mutta sitten maakuntalehtioletettu Karjalainen selittääkin äkkiä jotain raskaasta rokista.

Avoimuus kateissa ja uutiskone seisoo rokulissa – samanaikaisesti

Luin otsikon Ilpo Saarelaisen erosta Kontiolahden kunnanvaltuuston puheenjohtajuudesta tiistaina aamulla Karjalaisen verkkosivuilta. Niin se kuin Pielisjokiseudun ”skuuppikin” on maksumuurin takana. Kunnan nettisivuilla ei asiasta ole – vieläkään – sanan sanaa ja kokoukset striimataan vain livenä.

Muoto ja sisältö vai tunteet ja epävarmuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei niitä järvinäköaloja ole täkäläisittäin missätahansa.

Minä olen aivan liian vanha sekä kokenut erehtyäkseni keskustelemaan naisen kanssa tunteista. Joko tunteita loukattiin tai tultiin epävarmaksi; tämän jälkeen tullaan epävarmemmaksi eli tunteita loukattiin ”taas” ja jos se ei vielä messunnut niin nyt muuten sitten messuaa. Voit vain päättää joko kestää tai poistua paikalta.

Kun karjalainen normaalisosiaalisuus oli liikaa jo karjalaisille itselleenkin

Olin lukenut puskiksesta kuinka tuntematon vanhempi nainen oli puhutellut kahta joensuista lasta kesken heidän valvomattoman ulkoleikkinsä sekä seurannut vielä perässäkin, kun lähtivät tämän vuoksi kotiinsa. Se oli juuri sitä itseään; karjalaista normaalisosiaalisuutta. Olipa ironista, oli asiasta ajateltava.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Ryhmäytymistä vai tyhmäytymistä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Perinnemaisema ei enää vähään aikaan ole ollut koko totuus
Pohjois-Karjalasta.

Kyllähän tässä on taas koko viikko luettu, kuultu ja katsottu kuinka Lehmossa vietettiin Halloweeniä. Olen niin kyllääntynyt, jotten enää riviäkään tähtensä naputtaisi, mutta sitten eteeni sattuivat Pielisjokiseudun paperilehtijuttu aiheesta ja Kotiseutu-uutisten pääkirjoitus Liperin ”nuorten paikasta”.

Apteekkiin ovikello ja Ohton nimi sekä kyltitys uusittiin

(Kuva ja kuvakäsittely: Jari Kähkönen) Ovikellohahmo-
telma korostettu kuvassa punaisella ympyrällä.

Juuri saadun tiedon mukaan Kontiolahden torilla liikekeskuksen tiloissa toimivan apteekin ulko-oveen ollaan asentamassa ovikelloa helpottamaan liikuntaesteisten asiointia. Lisäksi aiemmin on selvinnyt, että ennen Ohto-salina tunnetun tilan nimi on muutettu auditorioksi ja opastekyltitys uusittu.

Nuorisonmielistelysuoran mätä mopomiitti

(Kuva: Jari Kähkönen) Aika humoristista selittää moot-
toripajasta kunnassa, jonka nuorisotilat eivät edes ole
auki kuin pari tuntia parina päivänä viikosta.

Vanhusbookissa pohdittiin Kontiolahden moposuoraa, mutta jostain kumman syystä – vähän niinkuin pääsiäisen ampumaratakellariperseilystäkin – keskustelunalku vain otti ja hävisi. Sääli. Useampien olisi näet ollut hyvä lukea Liikenneturvan kriittiset moposuorakannanotot(1,2).

Lällänlällän lieru, Jertalta pääsi...päätösesitys

Maakunnassa käy kuulemma kuumana keskustelu soten johtajien palkankorotuksista. Onhan siinä totta siteeksi; nimittäin palkankorotus -sana ja 10%. Sen selvitin äsken webdynastysta yhtymähallituksen pöytäkirjasta sekä esityslistalta. Kaikki muu mahtanee olla pelkkää median nostattamaa vouhotusta.

Kirkonkylään uusi kauppa – aloitti jo aiemmin syksyllä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin jo kuukausia sitten Kontiolahden Kirkonkylän Puskaradiosta Facebookista aidosti sissimarkkinointityylisen epämääräisen vihjauksen, että apteekin talossa aloittaisi vanhan tavaran liike, mutta sitä seurasi hiljaisuus. Kiersin siis eilen illalla koko rakennuksen ympäri saadakseni kysymykseen selvyyden.

Erinomaista, suorastaan keskinkertaista

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosia sitten oltiin markkinoilta tulossa, kun bensa-asemalla poliisi
suoritti liikennevalvontatarkastusta, jolloin oitis tempaisin pokkarin olkalaukusta. Kuvaa
on käsitelty poistamalla siitä tarkastetun auton rekisteritunnus.

Hoh-hoijaa. Maikkarin rikostoimituksen päälliköksi mainittu Jarkko Sipilä oli keskiviikon myöhäisillassa haastattelevinaan poliisiylitarkastaja Mikko Eräseksi kutsuttua puhuvaa päätä lineaaritelkkarin Rikospaikaksi nimetyssä slotissa. Tuo puuduttavuuden huippu oli kuin Pohan pressitiedote; vaikeni olennaisesta.