Nuoren Kontiolahden ääni

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiesinhän minä, että olin joskus mokomankin ilmoitustaulun valokuvannut.

Olin päivittäisellä – useimmiten iltaisin suorittamallani – kävelyllä ja pysähdyin tavanmukaisesti kirkonmäellä ulkoilmoitustaulun kohdalla; olin luonut katseeni yleisesti eteenpäin Koulukeskuksen parkkipaikan suuntaan. Alueella kulki useita nuorista koostuvia porukoita, joista yhden kolmikon yksi jäsen pyrki juttusille.

Kirkonmäellä nähtyä ja kuultua

Tässä iltana eräänä satuin kävelyllä kirkonmäelle, kun kaksi teinioletettua istui huoltorakennuksen etulipan alla maassa kivilaatoilla. Yksi toljotti älypuhelinta ja vieressä oli 0.5:nen juomatölkki; toisen enemmän tiedostin kuin havaitsin. Ei kiinnostanut kyllin, jotta olisin pysähtynyt ja ottanut taskulampun esiin.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Iltakävelyllä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden kirkon ilmoitustaulu. Vanhat tiedotteet ja sektorilaput,
molemmat, ovat näkyvissä.

Iltakävelin kirkonkylässä, minkä aikana havaitsin muutamia kyllin huvittavia ilmiöitä, että mielestäni niistä piti kirjoittaa. Ei se nyt ole niin justiinsa, itselle tehtiin ja olisithan voinut puuttua tilanteeseen jos se kerran häiritsi. Jokseenkin näinhän täälläpäin on tapana asiat nähdä. Vatkutivatkuti; puhuu, muttei tee.

Kummallinen kyltitys Kontiolahden kirkossa

Asun vakituisesti Kontiolahdessa; kuulun evankelisluterilaiseen seurakuntaan ja sen kirkko on menneisyydessä ollut sukumme vihki- sekä kastekirkkona. Kävelyllä käydessäni reitti kulkee usein kirkon ohi, mutta tänään pihalla pisti silmään omituinen kyltitys. Siinäkö on syy Facebook -keskusteluun tästä osoitteesta?