Näytetään tekstit, joissa on tunniste susanna vainiola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste susanna vainiola. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. maaliskuuta 2026

Että se on sitten kevättä, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin kutsuttu havainnekuva siitä niin sanotusta linja-autoasemasta.
Kaksi pentua nahisi-leikkitappeli linja-autoasemalla; kolme änki kirkonmäellä kyttäämään tervehtimään ja kyselemään. Jaa-a. Miten se Susanna Vainiola taas äskeisessä Yle Radio Suomen Kissankehdossa taas luonnehtikaan – tätä kevättä – noiden teinien osalta? Vissiin hormonit hyrräsivät ja reviiriä haettiin?

keskiviikko 25. joulukuuta 2024

En enää ota ihmisiä sen paremmin tosissani kuin leikillänikään

Todelliset konfliktit puuttuivat, kirjoitti arvostelija ja antoi kaksi tähteä. Näin luin Karjalaisen elokuva-arvostelusta. Totta. Ei kukaan ole yksinäinen, hullu, juoppo, narkki, nepsy, käytöshäiriöinen ja niin edelleen yksinään; aina ne tulevat pyörimään jalkoihin huomiota kerjäämään. Siinäpä on äkkiä konfliktia kyllikseen.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Hajahavaintopäivä

(Kuva: Jari Kähkönen)
Minua kiinnostaa Pohjois-
Karjalan asiat.
Yleisradion aluetoiminta uudistui. Vast’edes iltapäivälähetyksiä toimitetaan alueellisesti eikä enää maakunnallisesti. Huono veto. Kuinka paljon kuvitellaan saatavan anteeksi sillä, että joka tunnilla puolelta tulee oman maakunnan uutiset? Tai missä kuuluu väitetty toimittajien käytettävyyden lisääntyminen kentällä?