Tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Areena tyrkytti minulle Vakoojat-podcastin jälkeen Luomiskertomusta Markus Nummen Käräjistä. Lääninetsivähahmon luonnehdinta pedantiksi, besserwissermäiseksi, omaa merkitystään korostavaksi ja siten myös koomiseksi puhutteli oudosti. Tämähän on tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa.

Kärkkäys, naiiviteetti ja tyhmyys

Minä luen paljon. Äsken tartuin Leinon vanki Boris Björkelundin Stalinille menetetyt vuodet -kirjaan, joka oli loputtoman rikas aarreaitta vaikka mihin ihmisyyden kysymykseen, mutta sieltä tuo otsikko piirtyi työpöydän muistilappukuution päällimpään lehteen. Kyllä NKGB/MGB löysi ja Gulag opetti.

Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Etkö keksi mitään sanottavaa? Voivoi, sinua, raasua

(Kuva: Jari Kähkönen) Koronadenialistien
propagandatarra Kontiolahden torin apteekin
puoleisella ilmoitustaululla.

Henrik Gabriel Porthan oli useassa suhteessa merkittävä mies, mutta lopulta hänellekin kävi kuten meille kaikille – oli out. Muuta selitystä en keksi, että miksi Porthan vastusti Immanuel Kantia 1700-luvun lopussa. Siveysopin suomentajan johdannon mukaan ajatteluaan ei näet ymmärretty lainkaan Turun akatemiassa.

Ensin identiteetti, sitten motivaatio ja vasta lopuksi someen

Pielisjokiseudun pääkirjoituksessa kirjoitettiin, että Kontiolahteen pitäisi perustaa kunnallispoliittinen Facebook-ryhmä. Hahahaa. Onko nykyään sellaisiakin ihmisiä, jotka pitävät itseään kontiolahtelaisina? Ei mennä takapuoli edellä puuhun. Kotiseutuylpeys ja huoli yhteisten asioiden hoitamisesta on kateissa.

Aikamoinen Wikileaks-hetki

Koin aikamoisen Wikileaks-hetken, kun äsken seuloin esiin olennaisen vinkinantajan luona; hän näet oli saanut haltuunsa monisatasivuisen henkilörekisteriksi kutsutun kokonaisuuden. Jo oli vallantäyteys, röyhkeys ja edesvastuuttomuus huipussaan; oli kokemuksestaan pakko sanoa jälkeenpäin.