Estikö se minua? Ei.

(Kuva: Jari Kähkönen) Homonymiana: minä sinulle agendan näytän. No, edes ylivuotises-
sa kuvituskuvassa, kun ei ilmaiseksi huvita tuoreempaakaan tehdä.

En saata sanoa, ettei minua olisi varoitettu, kun kolmessakympissä aloin tehdä paluuta kynämieheksi. Kontrollin värväri kertoi kyllin ilmeikkäästi turvallisuusalan sisäisestä ilmapiiristä – sikäli, kun kentällä olisi muka oikeasti oltu yhtään toimistoa tervehenkisempiä. Juttuja ei olisi ollut pakko kirjoittaa omalla nimellä.

Maailmankuva ja ihmiskäsitys Jouluhupaelman kautta nähtynä

(Kuva: Jari Kähkönen) On minulla agenda, nimittäin kalenterina taskussa tai olkalaukussa.
Korttejani en silti näytä nytkään vaan blurrasin ne kuvankäsittelyohjelmalla.

Kanssaihminen tarinoi minulle jouluhupaelman, jossa esiintyivät Kertoja, Komissaariksi Itseään Luuleva ja Se Tavallinen Epäilty. Keskimmäinen ei ollut suoraan näyttämöllä ja viimemainitulla oli ylettömän pitkä monologi. Se oli ollut työpaikkateatteria; aihe oli määrääminen, tekeminen ja tiedottaminen.