Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 4: Vaara-kirjastot on irvikuva

Ajoin Vaara-kirjastoiksikin kutsutun Joensuun seutukirjaston toimipaikat eivät siirry saumattomasti palveluajasta omatoimiaikaan – vaan asiat ontuvat paikoin pahastikin. Nuoret nimittäin tapaavat pitää iltaisin luvatta ”pop-up nuorisotaloa” milloin missäkin kirjastossa.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 3: Linjana linjattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on ulkona, siinä
kortinlukija+koodinäppäimistön yläpuolella.
Sisällä on yleensä omatoimiaikaa koskeva
opastetaulu, jossa neuvotaan soittamaan 112:n
hätätilanteessa.

Ai miksi te jätätte lukematta ja vaikenette? Reaktionne on perin inhimillinen, mutta yksilötasolla moista on aika tavattoman rasittavaa seurata. Eikä organisaatiotakaan yksinkertaisesti voi johtaa sellaisella "periaatteella" kriisiytymättä ja päätymättä umpikujaan.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 2: Tekniikka ja raha eivät ole kaikki kaikessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sisäänkäynnin ulko- ja tuulikaapin ovet – molemmat – avautuvat omatoimiaikana yhtä aikaa, kun näyttää kirjastokorttia ulkona sijaitsevalle lukijalle sekä näppäilee koodin. Sisäpuolelta näin tapahtuu "tutkalla" eli induktiolla täysin ilman mitään.

Tämä on Vaara- eli Joensuun seutukirjaston turvallisuustyötä kritisoivan postaussarjan toinen osa. Siinä jo alunperinkin ei ketään kiinnostanutta aihetta käsitellyt yksinpuhelu on surkeutunut tekstiviestipalstan anonyymille kirjoitettuun vastaukseen, joka jätettiin julkaisematta sanomalehdessä.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 1: Do your goddam job

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä lukee "Älä päästä
muita samalla ovenavauksella sisään".

Arvostelen Vaara- eli Joensuun seutukirjaston huonoa turvallisuustyötä, mikä ilmenee kaikkein akuuteimmin tilojensa omatoimikäytön aikana. Vaadin kirjastopalvelujohtaja Suvi Pirnes-Toivasta muuttamaan linjaansa keskustelevan verkostoituvaisen valistavaisesta aktiivisemman toiminnan suuntaan.

Ex-kapiaiset hapettivat kuoliaaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi Amerikan merijalkaväen eläkeläistä teki ruumiita ruvetessaan pitämään järjestystä julkistilassa. Olkoon opiksi, että kapiainen ei ole lähtöjään kelpoinen voimankäyttäjäksi tai sopiva turvallisuuden tuottajaksi. Niiltä voi silti puuttua sekä pätevyys että soveltuva työkokemus.

Vieraantuneisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Johan on minul-
lakin aikanaan kuvausrekvisiitta ollut,
ajattelen tästä vedosta nyt. 

Luin Göran Palmin Tehtaassa -kirjasta vieraantuneisuudesta työläisten elämässä yli 50 vuotta sitten; se ilmeni päätymisenä esimerkiksi yksityisajatteluun ja kirjatoukkuuteen. Sekä; kas kummaa, äsken itseäni yritettiin syytellä muka asiaan liittymättömästä hehtaaripostauksesta – mikä ikinä moinen sitten lieneekään.

Nojatuolineuvonantajuuden, porttikoppiviisauden ja puskasta-ampumisen kurjuudesta

                                                        Video: Youtube

Minua inspiroivat Pro Publican Bessemer-analyysi, Alternetin ylösnosto FOXin Tucker Carlsonin tökeröydestä Derek Chauvinin tuomion vuoksi, Raisa Omaheimon vihapuheteksti sekä Uuninpankkopojan bloggaus väitetysti nurkan takana odottavasta turmiosta. Kiehtovia ihmisyyden ilmauksia, kaikkityyni.

Pohdinta ihmisluonnosta

Ihminen mitään mieti tai arvioi; asia ratkeaa jokseenkin perstuntumalta, sitten se vain takertuu yhteen pikkujuttuun saadakseen torjunnan vaatiman räyhäämisen käyntiin. Tyhmänrehellisimmillään tämä saattaa jopa retorisesti kysyä, että "mitä minun odotetaan tekevän", kun hän asettuu ongelman eteen.

Vastuun puuttuessa katoaa motivaatio muuttuakin

                                                Video: Youtube/Pro Publica

Pro Publican Eric Umansky skuuppasi New Yorkin poliisin epäonnistumisesta mielenterveyspotilasta koskeneella tehtävällä ja vastuunpakoilusta. Kierteittäin pahenevassa murhenäytelmässä meni pieleen jokseenkin kaikki mahdollinen. Jos ei ole vastuuta, katoaa motivaatio muuttua paremmaksi; näin se vain on.