Minä pidän Tokmannin ”yksityissakotusta” ensisijassa fuulana tai aivopieruna

YLE:n rikos- ja oikeustoimittaja Päivi Happonen jatkaa juttua netissä; turvallisuuspäällikkö Jukka Oinosen vuosittainen tapausmäärä kerrottuna ”Tornion huippukeikan” selvittelykuluilla – lisäksi kysytään muista kaupoista, että miten teillä. Köyhää. Ei osata kysyä olennaisia kysymyksiä eikä hakea vastauksia.

Keskiviikkona keskellä kesää

Voivoi. Vai on yleisö huutanut ”YLE suosii varkaita” Tokmannin jutun jälkeen? Ei ymmärretty asiaa oikein; se voi johtua niin nurinkurisesta eli vääräaikaisesta asian hoitamistavasta kuin kyvyttömyydestä kommunikoida tekemisistään eheästi ja uskottavasti. Tai sitten Päivi Happonen vain raportoi huonosti.

Poliisimme tänä perjantaina

Uutispäivästä nousee esiin kaksi juttua. Lapin poliisin tunarimainen viestintä Tokmannin näppärilaskutuksesta ja Itä-Suomen karhuvalitelmat. Ne on kuitenkin raportoitu verrattaen vajavaisesti, jotten suorastaan sanoisi vinoon. Mikä näissä asioissa on todellisuudessa olennaista?

Nyansoidun turva-alakritiikin hyödyttömyydestä

Minä en väitä täydelliseksi – sitä kahden Securitaksen vartijan työtä,  – jonka niin kutsuttuja kriitikkoja eli YLE:n Päivi Happosta, Ilta-Sanomien Soili Kalliokoskea, Iltalehden Angelika Provalskajaa ja Uutissuomalaisen Tiina Purhoa sivalsin sitäedellisessä tekstissäni. Mutta; miksi vaivautua nyansoituun kritiikkiinkään?

Ja mitähän selvitettävää tai avointa tuossakin muka oli?

Rakas nuori uutena työelämään tulija/entinen nuori ammatinvaihtaja; luulit varmaan pääseväsi minimitunnein mukavaan toiminnantäytteiseen ja ihmisläheiseen työhön turvallisuusalalla? Et juuri olisi voinut pahemmin erehtyä. Katso nyt tuotakin p...astaa, mitä kirjoittavat(1,2,3,4) ihan peruskiinniotosta.

Onpa tuomioistuin häveliäs poliisin peliliikettä kritisoidessaan

Nuo kaapit olivat kaukosäätimellä ohjattavilla magneettilukoilla suljetut jo silloin kauan sitten.

Hah-hah-haa. Vai on Yllätysten talossa ihan Nopean toiminnan osastokin? Kylläpä sain valistuksen sivussa hyvät naurut YLE:n Päivi Happosen nettijutusta, jota lineaariradiouutisten lyhyt turaus edelleenjakeli. Lopullisesti yleinen etu ohitti kyllääntyneisyyden, kun Päivi Mäki-Petäjä jatkoi samasta Maikkarilla.

Ollaan pitävinään ihmisenä, muttei se silti totta ole

(Lähde: Yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Yle oli tekevinään jutun palvelualojen työvoimapulasta, jossa mainittiin vartijat. "Hän [Lindgren] viihtyy työssään ja uskoo, että alalle olisi nykyistä enemmän tulijoita, jos työstä tiedettäisiin paremmin", lainaan juttua. Hakasulkeet sisältöinen olivat sitten muuten minun, jos joku ei sitä vielä ihan itse tajunnut.

Haijahaijahaijaijaa, ei enää kättä päälle eikä käteen rahaakaan

Mikkeli ei ole vain ”ihan päämaja” kaupunki; se on tämän uutisen perusteella arvioituna suorastaan yksityisten turvallisuuspalveluiden uskottavuuskriisin keihäänkärki. Kuinka voi olla olemassa yleisölle avoinna oleva kauppa, jossa ei saa maksaa käteisellä? Voihan se. Näemmä.

Erinomaista, suorastaan keskinkertaista

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosia sitten oltiin markkinoilta tulossa, kun bensa-asemalla poliisi
suoritti liikennevalvontatarkastusta, jolloin oitis tempaisin pokkarin olkalaukusta. Kuvaa
on käsitelty poistamalla siitä tarkastetun auton rekisteritunnus.

Hoh-hoijaa. Maikkarin rikostoimituksen päälliköksi mainittu Jarkko Sipilä oli keskiviikon myöhäisillassa haastattelevinaan poliisiylitarkastaja Mikko Eräseksi kutsuttua puhuvaa päätä lineaaritelkkarin Rikospaikaksi nimetyssä slotissa. Tuo puuduttavuuden huippu oli kuin Pohan pressitiedote; vaikeni olennaisesta.

En minä ainakaan olisi antanut sitä Jopoa pois

Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen bloggasi huijarin omastatunnosta kärkenä yksilön epäoikeudenmukaisuuskokemus, kun polkupyöräkauppaa tehdessä meni niin rahat kuin omaisuusesinekin – kieroudella. Tälläistä kuviota veivaavat ovat myönnettävästi ovelia. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Taisi tulla kirjaimellinen loukatun suostumus

Sanohan; tiedätkö mitä loukatun suostumus tarkoittaa edes sanakirjatasolla? Käytännössä se merkitsee, että toimenpiteen saa tehdä kohteen suostumuksella, vaikka valta puuttuisikin. Syntyperä taitaa tosin olla kiero; onnistuminen kyylänkonstissa tai kenttäsikatempussa. Siinäpä vallankäyttöä kerrakseen.

No, mikä esti vaatimasta parannuksia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähän joku vanha arkistokuva poliisista. Tämä kai kelpaa.

Maanantaina luin Ylen oikeustoimittaja Päivi Happosen netti- ja kuuntelin hänen radiojuttuaan väitetystä poliisikoulutuksen puutteesta. Jos stressinhallinta olisi todellinen ongelma, miksei olla aloitteellisia sen poistamisesta? Tämähän oli käsitesekaannuksellinen vinoonraportointi poliisin ehdoilla.