Mikä koskee ihmistä, ei koskekaan vartijaa?

Emeritusprofessori Matti Tolvanen kirjoitti Itäsuomalaisen kolumnissaan (19.3) vinoon jo viikkoja sitten menneestä Lidlin muovipussikohusta. Johan on maailma mallissaan: oppinut lyö työläistä työväenlehdessä, että hienohelmaposeeraajat – keiden vanhemmat ehkä alkujaan olivatkin prole(taare)ja – saavat nauraa.

Kuka edustaa ketäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Moniäänisessä ja -ilmeisessä liberaalissa demokratiassa voi
joskus olla vaikea tietää kuka on todellisuudessa sorrettua vähemmistöä, sekä ku-
ka tarkoituksellisesti esittää sellaista huomiota tai etuja saadakseen. Kuka puhuu
kenenkin puolesta?

Katselin keskiviikkoiltana Kulttuuricoctailin, jossa Ujuni Ahmed ja Silla Kakkola keskustelivat jostain aivan muusta, mutta inspiroiduinpa pohtimaan omaakin elämänkulkuani. Vähemmistö-valtavirta -raja-aidan takana on niin monia tasoja, ryhmiä ja rooleja, ettei kattava listaus taida olla edes mahdollinen.

En minä ainakaan olisi antanut sitä Jopoa pois

Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen bloggasi huijarin omastatunnosta kärkenä yksilön epäoikeudenmukaisuuskokemus, kun polkupyöräkauppaa tehdessä meni niin rahat kuin omaisuusesinekin – kieroudella. Tälläistä kuviota veivaavat ovat myönnettävästi ovelia. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Aseistakieltäytymisestä, osa 2, sinun uskontosi ja maanpuolustus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jatketaanpa juttua, koska postaussarjan ykkösosassa uskonnolliset sekä poliittiset aseistakieltäytyjät jäivät liian vähälle huomiolle. Sikäli, kun jotain ymmärrän; korostan kirjoittavani kanssamatkaajana enkä missään tapauksessa normita ketään miksikään. Sen sinä saat tehdä itse omasta puolestasi.

Suurisydämiset humanistit, jotka puhuvat Joulun hengessä

Jos vouhotat Al-Holin leirin naisten ja lasten tähden; on ihan pakko kysyä, että olitteko ehkä parempiakin tuttuja tai montako vuotta olit operatiivisessa toiminnassa Syyriassa? Älä selitä. Tämä menee näin. Et sinä mitään oikeasti tiedä; sanotkin sen vielä aivan liian kovaan ääneen ja vastenmielisellä tavalla.

Seuraamisen vaikutukset lyhyeen ja pitkään matkaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihmeekseni luin ketjuntäyden tämänseutuista Face-Puskista, minkä aihe oli ollut väitetty huono palvelu kemikaalio-ostoksia tehtäessä tavaratalossa, mutta luonnollisesti keskustelu rönsyili pian myös vartijoihin. On naputettava teksti vartijan seuraamisesta; aihe vaikuttaa niin tarpeelliselta kuin hyödylliseltäkin.

Kun tämä on edelleenkin luokkayhteiskunta

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumalta kuvattu liikkuvan lakkovahdin isku, jolla vastustettiin
työehtodumppausta vuokratyöllä. Muistaakseni.

Ollessamme matkalla tai odottamassa, kun kameralaukku oli kiinni, digisanelin näppäinlukossa eikä kädessäkään ollut vihkoa eikä kynää; kuulin usein raavailta työläismiehiltä sangen karuja sanoja työterveyshuollosta. Tämä muistui mieleen, kun luin Raisa Omaheimon kolumnin YLE:n nettisivuilta.

Ilkeydestä

Tuo vissiin kuvitteli olevansa hienotunteinen, kun tuollaista tekee? Änkeää auttamaan vaikkei pyydetty. Utelee asioita, jotka eivät hänelle kuulu; koettaa usuttaa toisia tekemään likaisen työn, mikä olisi pitänyt yleensäkin jättää tekemättä. Kaltaisillaan saattaa olla hymy naamalla ja kauniit elkeet, mutta kyse oli silti pelkästä ilkeydestä.