Että ota nyt tästäkin sitten jotain selvää!

202:sen päätepysäkki siirtyy Karpalokaarelle 19. lokakuuta kuluvana vuonna ja tällöin aiemmin Kontiolahden linja-autoasemana tunnettu JoJo-liikenteen bussipysäkki suljetaan, uutisoi Karjalainen apinoituaan Joensuun kaupungin nettisivuja. Kontiolahden kunnan nettivuilla asiasta ei tiedoteta.

Harhaisessa turvallisuudentunteessa elävän käy vielä köpelösti

Iltalehti, YLE ja Karjalainen ovat uutisoineet Joensuun torilla Perussuomalaisten tapahtumassa 18. heinäkuuta sattuneesta välikohtauksesta, jonka ei olisi ollut välttämätöntä tapahtua. Jos nimittäin turvallisuusjärjestelyt olisivat olleet kunnossa ainoallakaan lukuisista siinä tavalla tai toisella mukana olleista.

Nuo voisivat oikeasti hankkia työpaikat tai – jos on jo – tehdä työajalla töitä

(Kuvakaappaus blogisoftaan kuuluvasta tilastosta)

Minua ei sanottavasti kiinnosta, että mitä jotkut Vaara-kirjastojen tai Joensuun kaupungin henkilökuntaan kuuluvat huokailevat Teams-kokouksissaan eli sähköposteissaan teksteistäni tai itsestäni. Jos ei tohdi sitä täällä ääneen sanoa, voi suunsa puolestani pitää kiinni tykkänään.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 4: Vaara-kirjastot on irvikuva

Ajoin Vaara-kirjastoiksikin kutsutun Joensuun seutukirjaston toimipaikat eivät siirry saumattomasti palveluajasta omatoimiaikaan – vaan asiat ontuvat paikoin pahastikin. Nuoret nimittäin tapaavat pitää iltaisin luvatta ”pop-up nuorisotaloa” milloin missäkin kirjastossa.

Joensuun Vesikon miessaunojat – kuin yksi, iso ja loputon poliisiopistovitsi

Muistattehan Poliisiopisto-elokuvat, joiden vakiovitsinä tahattomasti, tietämättään – tai toisinaan jopa tahtonsa vastaisesti – minglailtiin nahkahomojen kanssa Blue Oyster Barissa? Tai kuinka kuvista ”junteista jurrissa” tulikin jotain ihan muuta? Tämän minä ajattelin Joensuun Vesikon miessaunojista.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 3: Linjana linjattomuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on ulkona, siinä
kortinlukija+koodinäppäimistön yläpuolella.
Sisällä on yleensä omatoimiaikaa koskeva
opastetaulu, jossa neuvotaan soittamaan 112:n
hätätilanteessa.

Ai miksi te jätätte lukematta ja vaikenette? Reaktionne on perin inhimillinen, mutta yksilötasolla moista on aika tavattoman rasittavaa seurata. Eikä organisaatiotakaan yksinkertaisesti voi johtaa sellaisella "periaatteella" kriisiytymättä ja päätymättä umpikujaan.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 2: Tekniikka ja raha eivät ole kaikki kaikessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sisäänkäynnin ulko- ja tuulikaapin ovet – molemmat – avautuvat omatoimiaikana yhtä aikaa, kun näyttää kirjastokorttia ulkona sijaitsevalle lukijalle sekä näppäilee koodin. Sisäpuolelta näin tapahtuu "tutkalla" eli induktiolla täysin ilman mitään.

Tämä on Vaara- eli Joensuun seutukirjaston turvallisuustyötä kritisoivan postaussarjan toinen osa. Siinä jo alunperinkin ei ketään kiinnostanutta aihetta käsitellyt yksinpuhelu on surkeutunut tekstiviestipalstan anonyymille kirjoitettuun vastaukseen, joka jätettiin julkaisematta sanomalehdessä.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 1: Do your goddam job

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä lukee "Älä päästä
muita samalla ovenavauksella sisään".

Arvostelen Vaara- eli Joensuun seutukirjaston huonoa turvallisuustyötä, mikä ilmenee kaikkein akuuteimmin tilojensa omatoimikäytön aikana. Vaadin kirjastopalvelujohtaja Suvi Pirnes-Toivasta muuttamaan linjaansa keskustelevan verkostoituvaisen valistavaisesta aktiivisemman toiminnan suuntaan.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 3

Saako ilmeisen lopultakin kirjoittaa julkisesti? Kun kerran Polvijärven kunnan viestintäsuunnittelija Jaana Parkkinenkin irvisteli printti-Outokummun Seudussa yleispohjoiskarjalaista villitystä pitää virastotalojen ulko-ovet lukossa virka-aikana. Luulotella, ettei sisään muka pääse ilman sovittua tapaamista.

Häiriköllä on vain ihmisen ikävä vaikeuksien luo

Sonja Ikonen kirjoitti Karjalaisen mielipidepalstalla 20.3:tta bussihäiriköinnistä Joensuussa. Kerron seuraavassa näkemykseni asiasta; missä on vika ja mitä tulee tehdä.

Aitaamattomat pihat, vartioimattomat talot

Hahhahhaa. Ettepä tienneetkään, että kuuntelen Karjalaista Sykettä välttyäkseni mahdollisimman tehokkaasti talviolympialaisilta. Siispä; aamuuteetä juodessani vastaanotin uutisen Kylmäojan koulun rehtori Satu Huttusen täksi viikoksi kutsuttamasta vanhempien keskustelutilaisuudesta – heh – kouluilkivallasta.

Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Heitähän tuputtamatta ja olettamatta, sillä et sinä tätä maakuntaa omista

Tiedostan sekä käsitän; luin Itäsuomalaisen kolumnisti Veijo Tuunasen kuvauksen isänsä elämästä. Tämä jätti jopa peltotyöt lähtien tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, jos näki kulkijan. Se oli silloin ennenwanhaan; kukaan teistä ei elä tuota elämää, joten älkää yrittäkö vedota samoihin sääntöihinkään.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!

Viileä veto, Ville!

Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö Ville Leinonen vetoaa YLE Joensuun netissä kauppakeskuksiin, että ne poikkeuksellisen helletilanteen vuoksi lisäisivät istuimia tiloissaan ihmisten levätä. Se on erinomainen aloite, jota ei voi kuin kannattaa – vaan liekö niitä sitsejä siellä enää lainkaan.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Liian kevyt asiantuntijoille, liian raskas rahvaalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ah, kuinka tiedostankin keskeisimmän vaivani ajattelijana ja kirjoittajana – ei ylipäätään moisiin puhteisiin omistautumiseni eikä pitkäsanaisuutenikaan – vaan suuntaamisen vaikeuden. En kelpaa sen paremmin asiantuntijoille kuin rahvaallekaan, mutta mitä sitten? Etsi sinä mielihaluasi vaikka tekoälystä.