Ulkonäkö

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni ei kulunut savotassa vaan kokoussalissa ja siellä
käytin näitä helyjä.

Luin ja katsoin YLE:n jutun oikeustieteen tohtori Tero Kivisestä, 39, sekä vahinkoaltistuin häntä koskevalle vihapuheelle Siinä Tavallisessa Paikassa, jonka valitettavasti jouduin muutenkin seulomaan läpi – ihan itsesuojelusyistä. Jos sinulla on ongelma jonkun ulkonäöstä, älä katso ja pidä suusi kiinni.

Ei kakaroiden riehuminen ole mikään äkkiyllätys tai salaliitto

(Kuva: Jari Kähkönen) Täällä laitetaan lasipurkkiin likaavaa, mikä viskataan jonkun seinään.

Se oli silloin yhtenäiskulttuurin, wanhan nationalismin sekä ylhäältäjohdetun yhteiskunnan aikaan se. Nimittäin; kodeissa oli kuri ja julkisestikin aikuisoletettu sai tehdä lapsioletetulle lähes mitä tahansa. Tämän jälkeen maailma ihmisineen on muuttunut paljon. Onneksi. Mennyt oli kamala eikä sitä pidä ihannoida.

On päätettävä, että mistä yhteiskunnassamme on kysymys

Niin suuresti kuin se minua vaivaakin; joudun tunnustamaan tuntevani myötätuntoa tämän kertomuksen ihmisiä kohtaan. Mutta onko kaikki vain pelkkää aikuisten leikkiä, jossa tunnustusyhteiskunnassa eniten ääntä pitävät saavat myös eniten huomiota ja vähintäänkin kuvitelman määräysvallasta?

Asiaa olkalaukusta ja vähän sen vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotasukupolven mielestä vakavastiotettavalla
ihmisellä saattoi olla vain salkku tai selkäreppu; muu oli pahasta.

Viimeaikoina perinnemediassa on ollut juttuja roadmaneista, puukoista, ryöstöistä sekä olkalaukuista. Joo, ymmärränhän minä; tämä kulttuurimurros oli tulollaan vuosi sitten, kun hamstrauksen tähden perunatkin piti käydä ostamassa Prismasta. Keskellä käytävää oli räkki, joka oli täynnä Side Bageja.

Et sä oikeasti ole tota mieltä

Pitipä sattua. Tuli osallistuttua keskusteluun somessa; vaivoinani oli tyhjänpäiväinen seuran- ja huomionkipeä ressukka, joka alensi ajatuksenvaihdannan tasoa sekä loi siitä huonon vaikutelmankin. Kun pohdin suomalaisen keskustelun kummallisuutta, mieleeni palautui otsikon hokema.