Oli miten oli, sisimmässäni uskon itse silti olevani enemmän arvoinen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Matkustin kyydissä, jonka kuljettaja jo viimeistään paluumatkalla taisi luulla meitä kavereikseen – ansiotarkoituksesta huolimatta. Vaikka hän harmitteli itsekin paikallista sosiaalisuuden muotoa – niin kutsuttua tuttuutta – joku on koko ajan vieressä selittämässä jotain; äsken se pilasi häneltäkin tauon.

Entä jos ei vain enää kiinnosta?

Mediassa on kuukausipalkannauttijoita, joilla ei ole käsitystä sotilaallisista turvallisuusjärjestelyistä tai jättävät suurelle yleisölle tarkoitettuun julkaistuun tekstiin suomentamatonta poliisijargonia. Entä sitten? Pitäisikö kiinnostaa? Se on heidän ja talojensa häpeä, jos ne nyt sellaistakin sattuisivat tuntemaan.

Ja sinä kun niin luulit itselläsi olevan valtaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi ei. Sinähän luulit olevasi hauska, sanavalmis ja vaikutusvaltainen, mutta sitten erehdyit neuvomaan kuinka pitkästi tai lyhyesti minä saan – muka – postata. Hahahaa. Jos kyse ei ole määrämittaan tai -laatuun tilatusta keikasta; vedän vapaalla kädellä itseäni miellyttävästi. Sinulla ei ole mitään merkitystä.

Ymmärrän. Vituttaa.

Miksei? Siellähän asuu vain juntteja, typeryksiä ja ahdistuneita. Kaikki muut ovat joko läpikulkumatkalla tai eksyneitä – no, todettakoon kuitenkin samalla, että kahden viimemainitun kestolle ei ole normatiivista aikamäärettä. Lähdetään sitten, kun ollaan valmiita, sekä tiedetään mihin päin mennään.

En minä tätä siksi tee, koska haluan olla kaverisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muuan Kontrollin toimituksen poliiseista katsoi asiakseen kertoa, että ei ollut useinkaan pitänyt siitä mitä kirjoitin, mutta hyväksyi ne, koska kriittisyyteni loi vaikutelman journalismista. Kah, siinäpä työväenluokkainen tyrkky rukkasvirkamies kertoi olennaisen luulotelluista keskiluokkaisista arvoistaan.

Vetelys vs ylisuorittaja; muutako ei voi olla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Leikin tässä omaksi huvituksekseni sekä mielenvirkeydeksekseni
lehtikuvaajaa 24h seurantareportaasikeikalla; vaikka oikeasti kävin muissa töissä, joissa
en tehnyt journalismia aikapalkkani ynnä etujeni(heh-heh) eteen. Fiktionaalinen
kotimatkalainen katsoo siis yövuorosta päästyään kaamoksenaikaista aamuruuhkaa
bussipysäkiltä.

Olen merkinnyt pöytälaatikkoni A 6 avolehtiön nyt jo yksisivuiseksi kauhtuneeseen jämään, että kirjoitan työläisidentiteetistä. Sen omistajuus on kiistanalainen, kuumimpana käydään otsikkoni kahtiajaosta; kiero määrittelyvalta saattaa siis näin jopa riistää työläiseltä oikeuden omaan minuuteen tykkänään.