Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 3

Saako ilmeisen lopultakin kirjoittaa julkisesti? Kun kerran Polvijärven kunnan viestintäsuunnittelija Jaana Parkkinenkin irvisteli printti-Outokummun Seudussa yleispohjoiskarjalaista villitystä pitää virastotalojen ulko-ovet lukossa virka-aikana. Luulotella, ettei sisään muka pääse ilman sovittua tapaamista.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys, osa 2

Taru Tykkyläisen printti-Pielisjokiseutuun tekemän jutun lukemisen jälkeen en näe syytä muuttaa mieltäni.

Kunnanvirastojen lukitut ovet ovat naurettava villitys

Kontiolahden kunnantalon ja teknisen toimen viraston ulko-ovien lukitseminen arkisin päiväsaikaan on erheellinen sekä suhteeton toimenpide väitettyyn päämäärään – asiakaspalvelun ja tietosuojan parantaminen – nähden. Väitän, että vihjattu ongelma – ylettömästi ihmisiä juoksemassa jaloissa – on sepitettä.

Hyväuskoista, hyväuskoista

Vantaan sellimurhaoikeudenkäynnin istuntouhoilu sekä moottoripyöräpoliisia päin tahallaan ajamisesta antavat aihetta arvostelulla viranomaisten itsetyytyväisen hyväuskoista kehittymättömyyttä. Saa tosiaan sanoa, että onneksi ei käynyt pahemmin. Joensuun "joukkotappelu"? Nauru ja pieru.

Ei suuremmin kehuttavaa ja sen kyllä ymmärtää

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva; tuo raksa on muuten jo ajat sitten valmistunut.

Usein minulla ei ole kehumista Kontiolahden kunnasta, mutta nyt on. Kuljin urheilukeskukseksi mainitun ohi; näin kaksi mopoikäistä poikaa katselemassa Höytiäiselle auringonlaskuun keskenään puhellen – istuen huoltorakennuksen katolla – kesällä tenniskenttänä olevan jääkiekkokaukalon äärellä.

Aikalailla nurjansorttista vallanpitämistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden matkailupalvelua Pielisen rannassa.

Itä-Suomen poliisipäällikkö Samppa Holopainen ja Kontiolahden tekninen lautakunta ovat kunnostautuneet julkisessa toiminnassa tavalla, joka vaatii kommentointia. Ensinmainittu taitaa olla pahanlaatuisesti valtahumalassa; viimemainittu taas ratkoo tohelomaisesti kunnan itsensä tekemiä ongelmia.

Kaikki ei aina voi olla ei käy -asennossa

(Kuva: Jari Kähkönen) Käytän uudelleen vanhaa ihan toisen postauksen havainnekuvaa,
koska paremmastakaan ei makseta.

Kävelin Karpalokaaren liikuntahallin pääsisäänkäynnin editse. Näin kuinka kaksi miestä kyykisteli ovensa edessä pälyillen ympärilleen sen näköisinä kuten epävarmat, tietämättömät, osaamattomat tai pahanteossa olevat yleensä tapaavat. Teippasivat telkipesää umpeen, ettei ovi lukittuisi. (1)

Kontiolahtelainen webasto

(Kuva: Jari Kähkönen) Mikä ilta- ja viikonloppukäyttö?

Kontiolahden tori on osoitteessa Keskuskatu 24 tai sijainnissa lähinnä Keskuskadun ja Vierevänniementien risteystä. Harmaa 1900-luvun farmarivolkkari rek:no [poistettu] oli kytketty torin sähköpisteeseen kiinni johdolla, joka meni autoon sisään. Auton ikkunat olivat alaosistaan kauttaaltaan vesihelmihuurussa.

Vihjaileva sievistely ei varmista turvallisuutta

Jossain Kontiolahti-Joensuu -välimaastossa on kuulemma Utranharjun maastoratsastusrata, jonka käytöstä maksetaan oikein vuokraakin, mutta valitettavasti käytettävyytensä sekä turvallisuutensa on vähän mitenkuten. Yllätys? Ei ainakaan minulle. Näissä oloissa voi tuskin muuta odottaakaan.

Ei mitään linjaa ja sen ovat näköiset seurauksetkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on varmaan sitten joku kunnan 150-vuotis-
juhlan kunniaksi toteutettu tila- tai ympäristötaideteos? Koska ajoeste
tai edes kaksinen -hidastekaan se ei kyllä ole.

Karjalainen yritti "yllättäen" olla koirana ja vekuttaa jonkun joko juoksemaan tyhjäntakia tai hankkiutumaan vähän vuoksi välikäteen; asia oli olevinaan varhaisteinien leikkien äänekkyys ja rajuus alakoulun pihalla kesäloma-aikaan. Tuttua juttua; olinhan äsken itsekin kirjelmöinyt teinien perseilystä toisaalla.

Mikä loppujenlopuksi tökkii Ohto-auditorion käytettävyydessä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakennuksen ovet ovat lukossa, jos ei
oltu tilattu vahtimestaria avaamaan niitä tiettyyn aikaan.

Tästä postauksesta tulee jonkinlainen loppukaneetti Kontiolahden koulukeskuksen niin kutsutun Ohto-auditorion käytettävyyden vaikeuksiin. Suoraansanottuna; koko aihe on alkanut kyllästyttää minua joltisenkin railakkaasti, ja toivon, jottei siihen enää vastaisuudessa ilmene aihetta palata.

Kirkonkylän koulukeskukseen oppilaiden jättö- ja noutopaikka?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden kirkonkylässä Kirkkotiellä on jo pari vuotta ollut asvalttiläikkä, joka on ulkomuodoltaan jotain lastentarhalaikäisten liikennepuiston ja autokoulun käsittelyopetuskentän välistä. Sitä on nyt koristeltu pysäköintipaikka -liikennemerkein, joista yhdessä on myös "Koulun saattopaikka" -lisäkilpi.

Mistä skeittiparkin roskaisuus oikeasti kertoo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyi miten ruma kuva tuli suoran salaman, heikon olevan valon,
rakennuksen ulkovaipan tekemän varjostuksen ja kaikesta edelläluetellusta yhteensä
seuranneesta tarpeesta antaa lisää valoa kuvankäsittelyssä. No, ei se täysin otsikon
vierestä ole; kunnan nuorisopalvelut käyttävät tuon oven takana toisessa kerroksessa
olevia tiloja.

Kontiolahden skeittiparkin roskaisuus puhuttaa jälleen; lienekö siitä jo kolmatta vuotta, kun olen viimeksi mokomaan aiheeseen tarttunutkaan? Aikuisten olisi älyttävä, että ei ole kollektiivista tai kunkin kulkijan vastuuta kohdaltaan – joskus muinoin saattoi ehkä olla – nyt on nyt. Eivätkä asiat itsestäänkään hoidu.