Että olette sitten alkanut häröpellepetterin perintätoimistoksi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirjoitan mitä haluan eikä ihan viisas edes yritä vaientaa minua.

Nyt käsitän täysin näkemäni eräässä pohjoiskarjalaisessa päivittäistavarakaupassa noin puolentoistaviikon takaa. Otin jopa asiakseni soittaa [lehden nimi poistettu] vinkkiluuriin asiasta, mutta sinä [henkilöllisyys salattu], joka vastasit – you have been out-scooped – sanoisi jenkki tässäkohdin.

Se – te, monikon toinen persoona, – jota otsikossa puhuttelen; on Itä-Suomen poliisilaitos – kuin pressiksensä tai facebookpoliisinsa napinpainosta päätellen – on nyt aivan tukossa ja kypsänä. Tuli sitten vallanhimosta eli harkitsemattomuuttaan suostuttua johonkin kuin on poliisitehtävä vain osittain, puolivahingossa.

Näin ja kuulin nimittäin, kun miesoletettu myyjäkuviteltu hoiti tälläistä maksatusta toisen asiakkaan kanssa itse nostellessani, maksaessani sekä reppuun mättäessäni jo aikoja syötyjä eväitä kassan hihnalle. Olisikohan minun tullut – naisoletetun myyjäluullun mielestä – olla uteliaampi, kun ”reaktioni” noin pälyilytti?

"Uutissuomalaisen Emma Häkkisen jutun luettuani ymmärrän havainnoimani, kun ajat sitten ostin eväät kuin on jo syötykin."  

Olihan se mielenkiintoista. Kärryt ottaessani ja sisääntuloportista kävellessäni kuulin tuntemattoman äänen aikaan nähden poikkeuksellisen kovaa keskustelua; asiasta ei saa selvää. Päättelin, jottei tämä ole välitöntä reaktiota edellyttävä hätätapaus; siispä hevi-osastolle kurkkua, tomaattia ja perunaa ostamaan.

Pääsin kierrokseni loppuun asti; huomatakseni vain, että asialla oli iltavuoron miesmyyjä, jonka ääntä en tunnistanut, koskemme yleensä puhu hei-kiitos-olehyvä-mukavaa illanjatkoa enempää. Tehtäväänsä hän ei kuitenkaan osannut, sillä huomio kiinnittyi ja myös sen suorittaminen – aijaijai, riskit kasvavat joka minuutti – kesti.

Lisäksi hänellä oli kädessään lunttilappu, jonka oletan – havaintojeni perusteella – sisältäneen vähintäänkin kassakuitin kuin oli nidottu kiinni reunaansa ja mustavalkoisella laserprintterillä vedetyn jpeg-fileen. Kuinka hitossa tuo tietosisältö on voitu luvallisesti koota sekä käsiteltiinkö sitä asianmukaisesti?

"Kuinka hitossa tuo tietosisältö on voitu luvallisesti koota sekä käsiteltiinkö sitä asianmukaisesti?"

En puolusta toisen oman oikeudetonta ottamista enkä liioin vastusta asianosaisten keskinäistä sovintoakaan, mutta...hahhhaa...tämän yksittäistapauksen perusteella epäilen toimintatavan asianmukaisuutta niin työturvallisuus- kuin tietosuojanäkökulmistakin. Liikeyrityksen tasearvon suojelu on ammattityötä, höpsöliini.

Korostan myös, että kärjen linkin ja kuvailemani välinen yhteys perustuu omaan päätelmääni. Kysyn; kuinka muuten se olisi muka voinut tapahtua kuvaamallani tavalla ellei asiaa olisi esivalmisteltu taltioimalla kassakuitti sekä valvontakamerakuva ja käyttämällä poliisia...häröpellepetterin perintätoimistona?

Latelemani puoliloukkaavuudet sekä suoranaiset kirosanatkin lunastavat julkaisukelpoisuutensa, kun sanon seuraavan. Se on, että kaikesta – ”töpinäksi pistämisestä” asiakkaan hämäykseksi – huolimatta niillä ei silti ollut käsillä – kaupaksi enareita eli suomeksi viivakoodeja – palvelukassan veloittaa unohtunut.

"Kaikesta äheltämisestä huolimatta niiltä puuttui keskeisin asia kassan veloittaa avoimena yhä oleva saldo."  

En liioin katso olevani kohtuuton. Ammattitaitoisen siviiliasuisen myymälätarkkailijan tai univormuisen -vartijan suorituksena asiakas olisi pysäytetty heti tämän yrittäessä poistua liikkeestä maksamatta, puhuteltu ja saateltu kulkemaan kassan kautta. Jälkikäteenkin keskustelut olisi hoidettu verrokkia sutjakamman hienotunteisemmin.

Asia on arkaluontoinen – sitä hoitaessa ei pidä sen paremmin kiinnittää kenenkään muun kuin vastapuolen huomiota eikä ikävää tapahtumaa tule liioin pitkittääkään. Kauanko olisi mennyt jonkun miesparan tutun sattua paikalle kyselemään, ilmeilemään ja toljottamaan, että kokeillaan seuraako pako-hyytyminen-vai-tappelu?

Ähäkutti, ”yksityissakotus” (1 ja 2) oli sittenkin pelkkä osaselitys! Näin kirjoitan, vaikka jo Aristoteleen ajoista kaltaisteni eetos on ollut muka tuntemattomuuttaan olematon tai kyseenalaistettu, logos sivuutettu, paatosta naurettu-pilkattu ja siten kairoskin aina väärin. Mutta eivätpä silti kykene minua vaientamaan. Ihan viisas ei sitä edes yrittäisi.