Jos Timo Vornasen tapauksesta keskusteltaessa puhuttaisiin asiaa

Yököttävää hurskastelua; poliitikko ja poliisi saa näemmä tehdä tai olla mitä tahansa, muttei tulla nähdyksi häviäjänä. Kaiken muun hyvän lisäksi vielä jälkeensä seuranneessa keskustelussakin katsellaan häveliäästi sivuun joka ainoasta olennaisesta asiasta.

Huumejäämät Eduskunnan vessoissa pikkujouluaikaan

Suomessa huumeet, Iso-Britanniassa mielenosoittaminen ja Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet johtivat vuosikymmenien poliisitoiminnalliseen ylikorostukseen jo paikoin 1950- ja viimeistään 60-luvuilla. Onneksi kuitenkaan kaikilla ei ollut sen paremmin samoja kuin edes yhtä rankkojakaan ylilyöntejä.

Eduskunnan mielenosoitukset

Panin osuuskaupan bonuksen teatterireissulla Joensuussa Moleskinen kraft- eli kanneltaan pahvinvärisiin cahier-vihkoihin. Sellaisen sivulle näyn tallentaneen huvittuneen huomion halla-aholaisen eduskunnan mielenosoituspaheksunnasta, jota kuitenkin – onneksi – ovat kykenemättömät kenellekään kostamaan.

Tilannekeskus, turvatarkastus ja raksavartiointi

(Kuva: Jari Kähkönen) Raksa ja aita, vaikkeivät juuri nyt ajankohtaiset sellaiset olekaan.

Kai tätä keskustelua on sitten käytävä; silti, vaikka paremmin kuin hyvin tietää vetävänsä monologina ja jäävänsä vaille vastakaikua. Nimittäin kommentoitava täkäläisen hyvinvointialueen tilannekeskusta, turvatarkastusten tarvetta TYKS:n psykiatriassa sekä joensuisen raksan aitauksen ja vartioinnin olemattomuutta.

Kuka omistaa vartijuuden tai järjestyksenvalvojuuden?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kolme lehteä sitten meidän avokonttorin lämpöpatterin takana
roikkui Patteri-Amanon tarkastusavain, jonka oletin jääneen siihen rakennustyömaan
ajalta.

En varauksetta pidä ajatuksesta, että täällä pyöritään odottaen turvallisuusalan keskusteluja – tai Herra paratkoon – ihan mielipidevaikuttajuutta. Mutta onhan YLE:n Jan Fredrikssonin nettijuttu silti ylösnostettava. Satavuotiskysymykseni on; kuka omistaa vartijuuden tai järjestyksenvalvojuuden?

Tarpeettomia keskusteluja

Minäkeskeiset ja tottelemisintoutuneet ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin; tuon itsestäänselvyyden kirjoittaminen ei silti ole helppoa, koska samat myös koettelevat koviten periaatteen kestävyyttä omalla käyttäytymisellään. En väitä olevani tässä suhteessa pyhimys; se on ihanne, josta olen kaukana.