Jätä sanomatta se, mitä et tohdi sanoa omalla nimelläsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Olisikohan jokin noista
– oletetuista poistokirjoista – ollut tajunnanvirtaa?

Tajunnanvirtaromaanien lukeminen on muistuttanut mieleeni, että usein ihminen on itse oma pahin vihollisensa. Tekeytymättä pyhimykseksi, jota en taatusti ole; huomautan keskeisintä olevan kuinka ajattelet eli puhut itsellesi ja kuinka muista. Maailma nyt on mitä on, mutta älä sitä enää pahenna!

Kun et saa suostumusta, maksaa ei voi etkä kykene pakottamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olipa pedagogeilla huvittava moraalisen paniikin lietsonta YLE:n mediatilassa. Näemmä 30 vuotta tai jotain kestänyt vapauden aika on yltänyt aivan omanlaiseensa alhaisuuteen, kun siihen syntyneet ovat nyt vanhemmuusiässä. Sitä minä tässä bloggaan, että kyllä jyrä aina löytyy, mutta voi sen rumaa jälkeä.

Kaikkitietävyys

Inspiroiduin katsellessani 30 vuotta vanhaa The Bill -sarjan jaksoa, jossa konstaapeliksi vaihtaneen ex-kapiaisen hahmon suuhun oli käsikirjoitettu repliikki kuin sisälsi ”barrack-room lawyer” sanan. Suomennos ei todellakaan imartele; niitä ovat [halventava vähättely]asianajaja tai kaikkitietävä, esimerkiksi.

Lapsiaikuisten maa

Ilta-Sanomien Tuomas Manninen pilkkasi kolumnissaan suomalaista ylettömyyttä tuottaa ruutia taivaisiin, roskia maahan ja tapaturmia päivystyspoliklinikoille vuodenvaihteisin, mitkä tosiaan ovat ihan naurettavia tapoja. Mutta on lapsiaikuisen tai aikuisvauvankin käsite vähintään yhden blogitekstin arvoinen.