Jyväskylän spurgunpelätit tai meikkipussi-turistineuvontapartio

Luin YLE Jyvä(s)kylän keskinkertaisen konttoritoimihenkilön niin kutsutun uutisen ”katujärjestyksenvalvonnan” jatkovuosista optioineen. Tuolla kaupungilla ja nyt jopa koko maakunnan kattavalla hyvinvointialueella taitaa mennä aika hyvin, kun kerran rahansa mokomaankin joutavat.

Ison velvoitteet, pienen ajattelu – sitä kyselytutkimuksella piilotellaan

Olisin kernaasti voinut sivuuttaa Kai Jaskarin huokailevan valitelman puheesta puheen vuoksi YLE:n netissä; aiheena oli olevinaan ahdistelu Oulun busseissa. Mutta; sitten vilkaisin Kuntaliiton tilastoon maan suurimmista kaupungeista väkilukujärjestyksessä. Sehän se ongelma taitaa juuri Oulussa ollakin.

Ja tämäntyyppiset tapaukset tutkimatta jätetään

(Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Lähde: Dani Branthin, Riikka Kurki sekä Yle.) No, näkeehän tästä nyt juuri ja juuri, että joku siellä rivistön takana jotain nujusi.

Kiitos Maija Vilkkumaalle otsikonlainasta. Satumaa-tangon julkaisuaikaan maassa elettiin vielä laajasti – nyt jopa Maikkarin Rebekka Härkösen Auer-jutun mielipidekirjoituksessa kiroamaa – viranomaisuskollisuutta. Apu-OKA oli jo linjapäätöksensä antanut, mutta vielä siitä tiesivät vain harvat.

Aloittakaa siitä, että vain pätevät opettavat soveltuvuuskokeet läpäisseitä

(Lähde: kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen Riverian verkkosivustolta.) Olennainen kohta korostettu alkujaan sinisellä huomokynällä, joka muuttui matkalla harmaanväriseksi.

Kiinnostaa varmaan kiviäkin, että Pohjois-Karjalan maakunnanlevyinen amis, Riveria, palkkaa...lehtorin. Eiku järjestyksenvalvojakouluttajan. Oho...no, saisiko edes turvallisuusalan erikoisammattitutkinnon suorittaneen, jolla on vuosia työkokokemusta, mikä määräaikana pätevöityy pedagogisesti?

Jyväskylän turvallisuustilanne on silti yhä lonkeronharmaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Onko kuva synkassa otsikon kanssa vai ei? 
Jos kehitettäisiin verkostollinen turvallisuuspalvelumalli, tilanne-
kuvaa pitävä valvomo voisi periaatteessa hälyttää radiopuheli-
mella myös tämän ravintolan järjestyksenvalvojan apuun, kun
lähikaupassa on tilanne päällä. Tai päinvastoin – sieltä vartijan
ravintolaan, – jos välikohtaus oli sattuakseen näin päin.

Tätä kirjoitettaessa "röyhkeäksi sarjalonkerovarkaaksi" mainittu mies on majoittunut ja syönyt valtiolla jo noin viikon; Keskarin uutisen mukaan näet käräjäoikeus vangitsi hänet äskettäin. Tapahtunut on pieni ihme, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut tässä. Pitäisi ajatella enemmän-pidemmälle-paremmin.

Lahtelaisten banaali vartijafantasia

Yle Lahti julkaisi eilen illansuussa nettiennakon, jonka audiot ajettiin ulos tänään Koko Suomen radioksi kutsutussa päivälähetyksessä. Olipas matkustaja-jokanaisen haastattelun tekninen äänenlaatu surkea eikä oltu edes itse mukana keskustelemassa asiasta. Ja sitten...voi hoh-hoh ”sisältöäänkin”.

Häiriköllä on vain ihmisen ikävä vaikeuksien luo

Sonja Ikonen kirjoitti Karjalaisen mielipidepalstalla 20.3:tta bussihäiriköinnistä Joensuussa. Kerron seuraavassa näkemykseni asiasta; missä on vika ja mitä tulee tehdä.

Jos pienryhmä puuttuu, ei ole mitään

Vitsillä sisään. Mikä yhdistää yksityisiä ja julkisia turvallisuuspalveluita? Se; että vartija eli järjestyksenvalvoja menettää toimintakykynsä, jos on muitakin suorittajia kuin hän yksin. Poliisilla taas menee täysin pasmat sekaisin, mikäli joutuu toimimaan muussa kokoonpanossa kuin kahden konstaapelin partiona.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – aurinko meni sitten mailleen talveksi

Ohhoijaa. Onneksi en ole päivittäisuutisoinnissa, jossa olisi velvollisuus seuloa läpi poliisinkin medialliset päästöt. Näin oli nähtävästi tehnyt MTV:n Katariina Taleva keppipahoinpitelyjutussaan, jonka häntään liitti kiinnostavan puheenvuoron otsikkokaupungin maineikkaasta järjestyksenvalvonnasta.

Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

Joidenkin rauhaa ei näemmä saa rikkoa; rikosoikeudellinen suojakin on tehostetumpi

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on sitten taas havainne- tai aihekuva, joka esittää vain itseään.

Oikeustietäjää hämmentää; kuinka kunnianloukkaus on yhä rikos Suomessa? Josko MTV:n Rebekka Härkösen tuomionettijuttu Länsi-Uudeltamaalta toisi lisävalaistusta? Sitä ilmeisesti käytetään kaatopykälänä, koska muuten lain puutteet jouduttaisiin tunnustumaan ja edes olevinaan korjaavinaan ne.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!

Oi jatkuvuus

Soittakaa Hectorin 70-luvun klassikko, Jatkuvuus, alkujaan Bowieta; kertsinsä on otsikkoni. Näin fiilistelen, kun omistan ajatuksen-pari Vierevänniemen uimarannan töhötyölle, järjestyksenvalvojalle roikkumassa metrovaunun ulkopuolella sekä Helsinki-Vantaan ”välikohtauksellekin”.

Aivan turhaa riskinottoa toisten bisneksen ja tienaamisen vuoksi

Lahden Sokoksella oli perjantaina keikka, toisinsi Iltalehden Riika Tauriainen sunnuntaina Hämeen poliisin tiedotetta, mutta päällepä lävähti – ties minkä vuorotuhoojan kädestä – vartijan työtä vähättelevä klikkiotsikko. Luonnollisesti keskustelu piti myös katkaista liian varhain, joten jatkan sitä tässä.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaiketi rakennustyömaan ajoilta toimistomme lämpöpatteriin roikkumaan jäänyt patteritoimisen vartiokellon tarkastusavain, – se anakronismi, – kätköstään kuvattavaksi esiinvedettynä minun vasemmassa kädessäni. Aikansa kun siinä roikkuu; muuttunee reliikiksi?

Oijoi. Autaampi olisi ollut, kun en olisi kuunaan katsonutkaan Jyvä(ää)skylä-uutisoinnin häntään; joudunhan nyt käsittelemään sieltä löytyneen maaliskuisen nettijutun. Oli otettu yhteyttä juristiin; toivoen kaiketi selvennystä niin vartijan ja järjestyksenvalvojan erosta kuin PORA-JV:n sielunelämästäkin?

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Voimankäyttövälineitä kannettiin niin yleisön havaitse-
mattomasti, että saa kysyä onko niitä mukana enää ollenkaan.

Kylläpä nauratti Samuli Aaltosen ja Pauliina Puurilan juontaman YLE:n Radio Suomen uuden Koko Suomen radio -päivälähetyksen aikana. Siinä näet käsiteltiin Jyväskylän keskustan järjestyksenvalvontaa Riina Mäentaustan jutun perusteella. No, kai se sitten imagonrakennusta on tuokin.

Ka suattaapa tuo ollanni tahi olla olematta

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on teille pikkukaupunkilaisille mielenosoituksen mallia.

YLE Mikkelin Enna Poutiainen teki jutun järjestyksenvalvojien pääsyn estämisestä yleisötilaisuuteen. Ei haastatellut sellaista, esihenkilöä, työnantajaa, turvallisuuspäällikköä, vertaista tai asiantuntijaakaan. Ka suattaapa tuo ollannii tahi olla olematta, kuulunee tähän kohtaan sopiva itämurteinen sutkaus.

Tampere alleviivasi muutosten välttämättömyyttä

Monastiko jaksan kirjoittaa olennaisesti saman tekstin uudestaan? Ettei voi toimia jatkuvasti alimiehityksessä, johtamatta, itse silloin ja siinä keksityllä taktiikalla sekä 30 vuotta sitten ajan tasalla ollein voimankäyttövälinein. Aiheeni on siis kahden tappelijan kiinniotto Tampereen rautatieasemalla.

Miksi turvallisuusala syleilee hyväksikäyttäjäänsä ja pokkuroi halventajaansa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se oli urhea yksilö, joka kesti kanssani kaiken muun, muttei
kyykistymistä maiharin sivutaskussa irtaallaan.

Jos otamme tosissamme väitteen, että yksityisellä turvallisuusalalla on niin olemassaolon oikeus kuin menestymisenkin mahdollisuus; jäljelle jää kaksi ongelmallista henkilöryhmää, joille pitäisi tehdä jotain. Ne ovat ulkoiset toimijuuden kiistäjät ja sisäiset vallantäyteet eli tärkeilijät.