Tämä on sivistysvaltio, jossa ihmistä ei jätetä maahan makaamaan

Palauduin kotiinpäin kävellen, kun havaitsin ensin koirantaluttajamiehen kuikuilemassa juuri siten kuten sanaton viestintä tahattomasti kavaltaa, jos on operatiivisen turvallisuustyön kannalta merkityksellistä tietoa. Sitten näin hieman edemmäs hänen taakseen, että mistä oikein on kyse. Pahainen juoppokeikka.

Minulle te nyt olette lähinnä pieni näkö- ja kuulohaitta

Olin kirjaston omatoimiajalla lehtiä lukemassa. Sisään kirjautuessani huomasin, että insinöörit ovat iskeneet – yrittävät valoja tutkille, jos vaikka selektiivisestikin, – mutta kyllä se on silti ihan paska ajatus. Sellaista sattuu julkisissa palveluissa, kun on rahasta niukkaa ja moraalinen paniikki pakottaa.

Absurdissa tilanteessa pidä naamasi pokerilla ja käyttäydy luontevasti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olisinkohan printti-Vaarojen Sanomia vai -Itäsuomalaista lukemassa kirjastossa, kun kulttuuripalkansaaja tuli puhelemaan – noin puolestavälistä seuraamani – 1.5 tuntia lyhyen lavarunoesityksen jälkeen. Kysyi; olinko ollut alusta asti. En ollut; sanoin vahinkoaltistukseksi, joka perustui luulooni heidän jo lopettamisestaan.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä

 Se on taas tämä aika vuodesta. Ventovieraatkin alkavat puhua toisilleen, kun katukuvassa näkyy muka uusia kasvoja ja kesän ulkopuolisen ajan suljettuna olleessa palvelussa on ruuhkaa. Käykin helposti niin, että puolessatoista tunnissa saa puhua enemmän kuin normaalisti viikossa.