Puuilon johtaja tuomitsee Kotkamiehen toiminnan – Hesari julkaisi tämän oikean nimen

Entä sitten? Puheet puheina. Sanooko muka yksikään nykyinen kaupan johtaja julkisesti, että tuo ei enää tule meidän tiloihin ja vastaa kaikista seurauksista niin etu- kuin jälkikäteenkin? Ehei. Ne, – ketkä sellaisia joskus olivat, – ovat tänään kaikki olleet jo kauan poissa työelämästä. Sikäli, jos enää elävätkään.

Vainoamisen uhria ei pidä jättää yksin

(Kuva: Jari Kähkönen) Pelleily lopetetaan aikailematta ja jämäkästi tai suunta on putkaan päin.

Luin Kouvolan Sanomien jutun hautausmaan kesätyöntekijöiden koettelemuksista Kuusankoskella ja ihmettelen, että mikähän tässä on oikein ongelma? Ratkaisu on väliinmeno, puhuttelu, lähestymiskielto, kiinniotto sekä oikeusprosessi vainoamisesta.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – aurinko meni sitten mailleen talveksi

Ohhoijaa. Onneksi en ole päivittäisuutisoinnissa, jossa olisi velvollisuus seuloa läpi poliisinkin medialliset päästöt. Näin oli nähtävästi tehnyt MTV:n Katariina Taleva keppipahoinpitelyjutussaan, jonka häntään liitti kiinnostavan puheenvuoron otsikkokaupungin maineikkaasta järjestyksenvalvonnasta.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Sarjanäpistelijä keppihevosena

(Kuva: Jari Kähkönen) On se – ei Juankosken – vaan joku S-Market, nyt kuitenkin.

Juankosken S-Marketissa käy sarjanäpistelijä, raportoi YLE Kuopion Pekka Niiranen. Häkellyttävän laajassa nettijutussa ei mainita mitään vartioinnista – sen kuulin vasta Radio Suomen iltapäivästä – kahdesti, sivulauseessa. Onpa ”niputtamisella” ja...tädää...yrityslähestymiskiellolla kiehtova keppihevonen.

Vaihdoitte sitten ihan umpihaalareihin ja selkäpainatuksetkin vaikuttavat nyt isommilta? Niin sekä KST:n auto on nähty!

Joensuussa oli ihan tavallinen kauppalauantai. Nautin Coffee Housessa ison kupin mustaa teetä hunajalla, niin valko- kuin tuplaasuklaisetkin cookiet sekä kävelin Torikadun poikki Isoon Myyhyn istuen pääkäytävän ympyräpenkille. Odotin viitsimystä taivaltaa kohti elokuvateatteri Tapion lippukassaa.

Olipa Kerran yövartija, josta tuli poliisi ja pianpa jo sanottiinkin Sen Pituinen Se

(Lähde: Youtube.com/aguilera productions) Päättele 

itse, että miksi tämä "kirjastopoliisi" ei enää ole 

olemassa.

Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.

Joukkoliikennepoliisista, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva maaseutuisen syrjäkylän kootuista huvituksista.

Olen säännöllisesti pitänyt pilkkanani erikoistuneen joukkoliikennepoliisin käsitettä Suomessa. Näin siksi, että yhtäältä sen tarvetta ei olla näkevinään, toisaalta kukaan ei moista rupeaisi järjestämään ja kolmanneksi voi olla vain yksi yhteinen jaettu poliisi...Oho...Eiku.

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 2

                 Tämä on videoliitännäinen Youtubesta, jos et sitä vielä itse tajunnut.

Jatketaanpa juttua kärjessä näkyvän videon perusteella, mikä uiskenteli eteeni sattumanvaraisella sanahaulla. Siinä asiakas ei tyytyisi yksin matkustamaan lipunhinnan edestä, vaan rupeaisi ihan liikennetyönjohtajaksi. Kylläpä on kova oikeudentunto; vai siitäkö kivistää, kun raitiovaununkuljettaja saa vaan sinä et?

Uhmakkuus, suulaus ja taipumus videoida, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksiosaisen postauksen ensimmäinen teema on hömelön feikkiperusoikeusmyönteinen hutsinputsi kiinniotetun kuljettamisesta. Kaikella sitä työtääntekevää ihmistä kehdataan vaivatakin; mutta, koska mokoma ei kerran sovinnolla kuole pois, on siitä kirjoitettava.

Eduskunnan mielenosoitukset

Panin osuuskaupan bonuksen teatterireissulla Joensuussa Moleskinen kraft- eli kanneltaan pahvinvärisiin cahier-vihkoihin. Sellaisen sivulle näyn tallentaneen huvittuneen huomion halla-aholaisen eduskunnan mielenosoituspaheksunnasta, jota kuitenkin – onneksi – ovat kykenemättömät kenellekään kostamaan.

Ison Omenan hylky ei ole sellaisenaan yksinomaan hyvä uutinen

On vaikea kiittää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeutta oikeusvaltioperiaatteen pysyttämisestä, jos istutun jutun keskiössä olevan tapahtumainkulun ei olisi ikinä pitänyt toteutuakaan. Ison Omenan loppiaistragedia oli Yhdysvaltain Minneapolis tai Ruotsin Rådmansgatan, vaikka onneksi sisällössä on paikoin suurikin ero.

Rastilan metroasemanujakka ja Panssariprikaatin itsetuhoinen rattijuoppokersantti

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö; paljonkohan nuo
raudat mahtaisivat maksaa tänään?

On avutonta bloggata kaksi viikkoa vanhasta Hesarin jutusta, jonka ohuen pihvin Maikkarin niin kutsuttu rikostoimitus paistoi eilen uudestaan ja pani tympeän sämpylän väliin. Mutta; ensimmäisen lukijakeskustelun sekä viimeisen otsikoinnin tähden, en saata mieltäni malttaa. Tämä on niin tyypillistä!

Perusasiatkin ovat kateissa, koska te haluatte olla sokeita

Olen näemmä ehtinyt bloggata niin monta vuotta, jotta taas kerran on menossa pieni kaupparyöstöjen piikki; tälläerää tosin Kuopiossa. Eiväthän tässä ole kohdillaan edes perusasiat; moinen johtuu siitä, että ihmiset haluavatkin olla sokeita teeskennellen kaiken olevan kohta ohi. Palata ”normaaliin”.

Älkää nyt ainakaan IHMISIKSI olko siellä kaupassa

Ihmisluonto on siinä määrin arvaamaton, että sellainen voi tehdä mitä tahansa, jos valvontaa ei ole ja seuraukset puuttuvat. Toiseksi; ihminen selittelee, pakoilee, suodattaa, normalisoi sekä olettaa asioita – kuinka voit siis kuvitella oman ihmisiksi olemisesi tarkoittavan samaa kuin kenelläkään muulla?

Eilisen Suomen vahtimestarit

En ole ihan varma miksi Iltsun tuomiojuttu puolen vuoden takaa päätyi nyt eteeni, mutta eihän tätä voi kommentoimattakaan jättää. Olen jo aiemmin ollut kauttarantain aavistavainen, jottei turvallisuus Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa ole kaksisissakaan kantimissa; nyt tiedän sen.

Yksityisen turvallisuusalan onneton siviilisuhde

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka liittyy mitään mihinkään vain siten, että minä sen otin, käsittelin ja julkaisin.

Tiesit kai; tai vähintään arvasit, että jo ennen vuodenvaihteen vaikeuksiakin yksityisen turvallisuusalan suhde väestömme valtaenemmistöön oli kauniisti sanottuna huono? Esimerkiksi; vapaalla et välitä sanoa ammattiasi, kosket jaksa kuunnella kenenkään valituksia "siitä omasta tragediastaan".

Yrityslähestymiskiellon vonkaaminen on turvallisuusalan oma vika

(Kuva: Jari Kähkönen) Hupailukuva. Se pitää pilkkanaan esi-
historiallista ajatusta patukasta sinä ainoana voimankäyttö-
välineenä, joka otetaan mukaan vartiorakennuksesta tai
-huoneesta vain tarvittaessa. Muina aikoina sitä ei tietenkään
voinut edes pitää näkyvissä; tässä tapauksessa säilytyspai-
kaksi lavastettiin joku tarvike- tai peräti siivouskomero.

Tämän tiimoilta on jo naurettu kapitalisteja, kauppiaita, elinkeinoelämän etujärjestö-työnantajaliittoa, amerikkalaisia, ammattiliittoa ja vähän myyjiäkin. Mutta mitäpä, jos oltiinkin pöpelikössä, sokeita sekä ymmärtämättömiä? Ei tajuttu, että yrityslähestymiskiellon vonkaus on ihan turvallisuusalan oma vika.

Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa?

Turva-alan ajankohtaisskandaali on jo viikko-toista sitten siirtynyt pois A-listan asiantuntijoilta, erikoistoimittajilta ja eetterimedioista. Silti nettiin tulee päivittäin linkatun kaltaisia juttuja; niitä antavat väitetysti ex-vartijat, joita jostain kumman syystä löytyy joka oksalta/tulee kaikista ovista&ikkunoista.