Oivalluksia Miun Työstä, eli, kuinka ne todellakin luulevat tekevänsä työtä itselleen

En minä näille taida mitään tehdä – kirjoitin cahieriin – tuntien omituisesti vaan kuitenkin onneksi vain hetkellisesti – niin haluavani kuin voivanikin asua Pohjois-Karjalassa. Kakarat kiipeilivät ”urheilukeskuksen” huoltorakennuksen katolle, törppö jätti lahjoitustavaroita Töpinän sivuovelle ja torilla oli kauppiaita.

Kun yhdeksänä kertana kymmenestä ei räjähdä – vielä tulee yhdestoistakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiitta ripustettuna
ovenkahvaan.

Kuinka harvinaista on, että joku osaa virittää paukun, joka ei räjähdä heti valmistumisen jälkeen tekijän omille näpeille? Että aikaviive pitää tai ansoitus laukaisee pommin tarkoitetulla tavalla? Hyvinhyvinhyvin harvinaista. Ei tähän siis oikein muuta voi sanoa kuin, että varovaisuutta; kuuntele, katsele ja tunnustele.