Joko otat tai et, jos et, niin sitten heippa

Pitäisiköhän siirtyä nettikauppaan kotiin toimituksen kera, kun kauppareissuilla sattuu ja tapahtuu? Tälläerää kadun toisellapuolen oli poliisitehtävä, joka ei lähtöjään näyttänyt paljon millekään. Ikänaisemäntä esitteli partiolle vähän itseään nuoremman auton peräpeiliä ynnä oikeaa kylki-takakulmaa.

Poliisin pillit taisivatkin soida Outokummussa muuttuvan maailman merkiksi

Luin Kari Kauppisen kirjoittaneen Outokummun Seudussa poliisin ajaneen kaupungissa usein autoin siniset majakat vilkkuen ja sireenit huutaen, mutta heittäytyneen jälkeenpäin – nyttemmin valitettavan yleisesti – puhumattomaksi. Kenelle siis ne pillit oikeastaan soivatkaan ja mitä on vuoksensa tehtävä?

Hämäläisen turvallisuuskeskustelun maakunnallisia erikoisuuksia

Päijät-Hämeessä eli Lahdessa rautatieasemalle suoraansanottuna kustaan niin usein, että se muodostaa jo hajuhaitan. Eikä ymmärretä mitä pitäisi tehdä. Kanta-Hämeessä taas pelastuslaitos uusii suojaliivit – tuliko uusista ensihoitajat riskikäyttäytymiseen röyhkeyttäviä lohtuleluja?

Ai; keksitte sitten kutsua tuota toimintoanne vielä oikein turvakeskukseksi?

Hyvinvointialueella on kuulemma ollut tilannekeskus jo toista vuotta – alunperin hankkeena – nyt siitä on tulossa pysyvä osa pelastuslaitos-turvallisuuspalvelut -putkea. No, pitihän se arvata; jos pelastuslaitos ja sosiaali- sekä terveystoimi omivat turvallisuuden, – edes turvakeskuksen käsite ei enää ole pyhä.

Kulkee kuin virraton sähkömopo vailla ajajaa lumisen polun reunassa pakkasella

Olin tässä iltana eräänä tulossa kaupasta; näin toisellapuolen tietä harmaan tai hopeaisen kolmipyöräisen sähkömopon, jonka tavaratelineellä oli kävelykeppi ja jalkatilassa kuljetusvaljaat ilman ajajaansa. Mitä ihmettä? Eikai jossain harhaile tai ole lumikinokseen tuupertunut liikuntaesteinen eksynyt vanhus?

Paloivatkohan Rikanderilla kommarin kaluunat paidanhartioihin kiinni?

Minä jo pari päivää sitten ihmettelin, kun kuulin radiouutisissa toistuvasti Jan Fredrikssonin pääosin Henri Rikanderin haastattelusta koostuvaa juttua, että mikä myllytys nyt taas alkaa – koskei nettijuttua näkynyt missään. Mutta tämähän oli ihan tavanomainen odotettavissaolleen ontto poliisin edunvalvontapläjäys.

Ei sumuttimia ensihoitajille

(Kuva: Jari Kähkönen)

Nuoruudenystävä linkkasi kuvaan, jossa esiintyi hänen sidosryhmänsä; viesti oli tavattoman vakava, ensihoitajien työssä kokema uhka ja väkivalta. Siinä ei ole mitään selittelemistä, vähättelemistä eikä puolustelemistakaan – suu kiinni sekä näpit irti, heti. Mutta mikä tämä omituinen sumutinkeskustelu oikein on?

Pelottelee, häpäisee ja uhoaa – eikä ymmärrä kuinka pihalla on itse

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on minun arkistokuvani ja saan tehdä sillä mitä itseäni huvittaa.

Vielä hetki sitten YLE Kuopiossa vaikuttanut vaan sittemmin Helsinkiin siirtynyt Tanja Kröger teki nettijutun ensihoidon valokuvaamisesta, joka ei edes ollut aivan huono. Mutta voi hyvä tavaton kuinka narratiivisesti pihallaolevaa työtä se on silti – sokea niin itselleen kuin sillekin, mikä asiassa on todellinen ongelma.

Ei poliisin rikosoikeudellista suojaa ensihoitajille

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos ei ole vehkeitä eikä taitoja, ei pidä saada valtaakaan.

Monastiko on sanottava, että jos ei ole poliisin taitoja eikä vehkeitä; ei pidä saada sellaisen valtaakaan? Sanon tämän kyllä mielelläni uudestaankin. Älköön kuitenkaan väärinymmärrettäkö; en missään tapauksessa kiistä ensihoitajien ihmisarvoa tai vähättele heihin kohdistuvaa väkivaltaakaan.