Timo Vornanen eläkeläiseksi!

Voi kuinka YLE Joensuun tylsyys ja itsensätoistavuus niin harmitti maanantaina. Lähetin siis uutisjuontaja Pauliina Tolvaselle, avokonttorilleen kuin muillekin relevanteille täälläpäin toimittaville männäperjantaiset moitteeni olennaisen sivuuttamisesta. Ja nyt juttu jatkuu taas, koska STT/Suomenmaa.

Jos Timo Vornasen tapauksesta keskusteltaessa puhuttaisiin asiaa

Yököttävää hurskastelua; poliitikko ja poliisi saa näemmä tehdä tai olla mitä tahansa, muttei tulla nähdyksi häviäjänä. Kaiken muun hyvän lisäksi vielä jälkeensä seuranneessa keskustelussakin katsellaan häveliäästi sivuun joka ainoasta olennaisesta asiasta.

Harhaisesta turvallisuudentunteesta, erityisesti Vaasan tapauksen jälkeen

(Kuva: Jari Kähkönen) Suljettujen julkisten rakennusten – kuten koulujen – pihojen ei pitäisi olla käytet-
tävissä lasten ja nuorten omaehtoisiin kokoontumisiin.

Vaasan Ristinummessa sijaitsevan Variskan koulun piha oli kesälomasta huolimatta valitettavan tyypillinen aikuisten silmälläpidon tuollapuolinen lähiönuorten kokoontumispaikka. Siitähän ne vaikeudet sitten alkoivatkin; draaman kaari kulki häiriköinnin kautta vakaviin vammoihin.

Harhaisessa turvallisuudentunteessa elävän käy vielä köpelösti

Iltalehti, YLE ja Karjalainen ovat uutisoineet Joensuun torilla Perussuomalaisten tapahtumassa 18. heinäkuuta sattuneesta välikohtauksesta, jonka ei olisi ollut välttämätöntä tapahtua. Jos nimittäin turvallisuusjärjestelyt olisivat olleet kunnossa ainoallakaan lukuisista siinä tavalla tai toisella mukana olleista.

Ei saa aiheuttaa mielipahaa – siksi parhaani mukaan sivuutankin teidät huomiotta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllä se – ties montako vuotta sitten kylänraitilla kunnanladon kohdilla ollut kohtaus – oli muuttuvan ajan kellonlyömä. Päädyin hät’hätää kymmenvuotiaan pojantirsaleen puhuteltavaksi; olisi pitänyt sanoa voiko hyvin ja mihin on menossa, mutta latelinpa hänelle pelkkää kompaa silkkaa piruuttani.

Minä pidän Tokmannin ”yksityissakotusta” ensisijassa fuulana tai aivopieruna

YLE:n rikos- ja oikeustoimittaja Päivi Happonen jatkaa juttua netissä; turvallisuuspäällikkö Jukka Oinosen vuosittainen tapausmäärä kerrottuna ”Tornion huippukeikan” selvittelykuluilla – lisäksi kysytään muista kaupoista, että miten teillä. Köyhää. Ei osata kysyä olennaisia kysymyksiä eikä hakea vastauksia.

Keskiviikkona keskellä kesää

Voivoi. Vai on yleisö huutanut ”YLE suosii varkaita” Tokmannin jutun jälkeen? Ei ymmärretty asiaa oikein; se voi johtua niin nurinkurisesta eli vääräaikaisesta asian hoitamistavasta kuin kyvyttömyydestä kommunikoida tekemisistään eheästi ja uskottavastikin. Tai sitten Päivi Happonen raportoi huonosti.

Nuo voisivat oikeasti hankkia työpaikat tai – jos on jo – tehdä työajalla töitä

(Kuvakaappaus blogisoftaan kuuluvasta tilastosta)

Minua ei sanottavasti kiinnosta, että mitä jotkut Vaara-kirjastojen tai Joensuun kaupungin henkilökuntaan kuuluvat huokailevat Teams-kokouksissaan eli sähköposteissaan teksteistäni tai itsestäni. Jos ei tohdi sitä täällä ääneen sanoa, voi suunsa puolestani pitää kiinni tykkänään.

Pohjois-Karjalan – puolituttujen maakunnan – niin kutsuttu yhteisöllisyys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taannoisen Sunnuntaisuomalaisen Rääkkylä-Luoto -jutussa – ensinmainitussa asuvan – taitelija-opettajaperheen lapsi sanoi yhteisöllisyyttä olevan, jos on yhteisöllinen eli löytää sen oman ihmisensä. Muuten voi havaita olevansa aika totaalisen yksin. Taidatkos sen paremmin sanoakaan, kirjoitti Topelius.

Poliisimme tänä perjantaina

Uutispäivästä nousee esiin kaksi juttua. Lapin poliisin tunarimainen viestintä Tokmannin näppärilaskutuksesta ja Itä-Suomen karhuvalitelmat. Ne on kuitenkin raportoitu verrattaen vajavaisesti, jotten suorastaan sanoisi vinoon. Mikä näissä asioissa on todellisuudessa olennaista?

Nyansoidun turva-alakritiikin hyödyttömyydestä

Minä en väitä täydelliseksi – sitä kahden Securitaksen vartijan työtä,  – jonka niin kutsuttuja kriitikkoja eli YLE:n Päivi Happosta, Ilta-Sanomien Soili Kalliokoskea, Iltalehden Angelika Provalskajaa ja Uutissuomalaisen Tiina Purhoa sivalsin sitäedellisessä tekstissäni. Mutta; miksi vaivautua nyansoituun kritiikkiinkään?

Että sellaiset turvallisuusohjeet...tällä irvikuvalla on

(Kuva: Jari Kähkönen) Tälläinen sattui silmiini,
kun kävin äsken omatoimiajalla; palautin yh-
den kirjan ja luin vähän lehtiä. 

Ai mistä kirjastokohtaisista turvallisuusohjeista kuvassa näkyvässä kirjanmerkkimallisessa mainoksessa oikein puhutaan? No, ne ovat varmaan nämä; varoituksen sana etukäteen, linkki sisältää kahdeksansivuisen PDF-tiedoston, joka kelluu Vaara-kirjastojen nettisivuilla.

Ja mitähän selvitettävää tai avointa tuossakin muka oli?

Rakas nuori uutena työelämään tulija/entinen nuori ammatinvaihtaja; luulit varmaan pääseväsi minimitunnein mukavaan toiminnantäytteiseen ja ihmisläheiseen työhön turvallisuusalalla? Et juuri olisi voinut pahemmin erehtyä. Katso nyt tuotakin p...astaa, mitä kirjoittavat(1,2,3,4) ihan peruskiinniotosta.

Sinulla ei ole tarvetta eikä oikeutta tietää mitään – siinä oppi sekä elämä

On se tuo ihmisen ”sosiaalinen” perusluonne veikeä; yhtä aikaa halutaan hoivaa ja itsenäisyyttä. Niinikään; luulitko tosissasi meidän olevan niin kutsutusti tasa-arvoisia, koska molemmilla on pääsy internetiin? Kas kun et vielä, jotta olisimme olemassakin ihan vain toinen toisiamme varten.

Holmströmmin jutun virkarikoshaarakin umpeen – ei syytteitä yhdellekään virkamiehelle

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja
tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Etelä-Suomen syyttäjäalue tiedotti eilen, että aikanaan valtakunnalliseen julkisuuteen päätynyttä kohuttua – väitettyä kunniaväkivallan uhkaa vastaan toiminutta – henkivartiointioperaatiota seuranneen rikosprosessin viimeinen aktiivinen osa – virkarikoshaara – umpeutuu. Holmströmmin juttu on ohi.

Seutukirjaston turvallisuustyön puutteet, osa 4: Vaara-kirjastot on irvikuva

Ajoin Vaara-kirjastoiksikin kutsutun Joensuun seutukirjaston toimipaikat eivät siirry saumattomasti palveluajasta omatoimiaikaan – vaan asiat ontuvat paikoin pahastikin. Nuoret nimittäin tapaavat pitää iltaisin luvatta ”pop-up nuorisotaloa” milloin missäkin kirjastossa.