Pohjois-Karjalan – puolituttujen maakunnan – niin kutsuttu yhteisöllisyys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taannoisen Sunnuntaisuomalaisen Rääkkylä-Luoto -jutussa – ensinmainitussa asuvan – taitelija-opettajaperheen lapsi sanoi yhteisöllisyyttä olevan, jos on yhteisöllinen eli löytää sen oman ihmisensä. Muuten voi havaita olevansa aika totaalisen yksin. Taidatkos sen paremmin sanoakaan, kirjoitti Topelius.

Heitähän tuputtamatta ja olettamatta, sillä et sinä tätä maakuntaa omista

Tiedostan sekä käsitän; luin Itäsuomalaisen kolumnisti Veijo Tuunasen kuvauksen isänsä elämästä. Tämä jätti jopa peltotyöt lähtien tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, jos näki kulkijan. Se oli silloin ennenwanhaan; kukaan teistä ei elä tuota elämää, joten älkää yrittäkö vedota samoihin sääntöihinkään.

Että höhöhöö vaan – ja mikähän minä olen sinua viihdyttämään?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei kiinnosta.

Turhan usein niin sanotut keskustelut verkossa menevät höhöhööksi. Siinä ei ole mitään uutta eikä kummallista, koska tämä on ihmisen luonto; vastaavaa on tehty verkottomassakin maailmassa vaikka kuinka kauan. Siksi tämän kirjoitankin; minä en sinua viihdytä, lilluhan matkaasi siitä.