Siirrytään sitten samantien tutkintatuomarijärjestelmään

Allaolevan kommentin kirjoitin oikealla nimelläni ja virallisella sähköpostiosoitteellani tehdyllä Yle Tunnuksella mediatalon verkkosivujen keskusteluosioon jo varhain iltapäivällä, mutta en pidemmästi odoteltuanikaan koskaan nähnyt sitä julkaistuna. Onpa ujo tai suorastaan pelokas meininki!

Ja täällähän eivät trollit hillu

Blogissani ei aiemmin ole juuri trollailtukaan. Yksi sanakade viinanviemä täkäläinen yritti vuosia sitten pari kertaa chattailla lannistavia hävyttömyyksiä kommenttilomakkeella, ja toinen päästi vähän vähemmän kauan sitten niin paksun pseudohistorian, ettei mokoma mennyt enää läpi näkemyksellisenäkään.

Antaa neuvoja vaikkei uskalla nimeään sanoa

Kypsähdin kirjoittamaan, koska näen säännöllisesti blogissani kaikensortin VPN:nien, proxyjen tai tiesminkä taa piiloutuvia kävijöitä, jotka tulevat etusivulle kääntymään pariksi sekunniksi. Muistin näet sillä hetkellä mitä oli menneessä elämässä toimittaa yhden vastaavasti änkyrän kohderyhmän lehteä.

Ajattelussa on ihmiskunnan ainoa toivo

Kylläpä tuli taas lukijareaktioita. Mutta miksi kirjoittaisin menestyksekkäästi, kun voin kirjoittaa sen ja siten kuin itseäni huvittaa? Tekijällä on sekä tuleekin olla kirjoittamisen vapaus; hän ei ole vastuussa lukijan tunteista tai ajatuksista. Eikä tekijä liioin välttämättä ole sama asia kuin teksti; jokohan senkin viitsisi jo lopulta uskoa?