Militarismin kansallisia erikoisuuksia

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos et voi enää panna jotain päällesi, tee siitä matonkuteita.
Ellei tarvita, sitten entisestä tulee käsilaukku.

Useat mediat – itsehankitusti tai uutisoiden toisen uutisoineen – nostivat 27.3:tta sotilaspalkannauttijoiden työssäjaksamisen puheenaiheeksi. Se oli puutteellista työtä; olennainen unohtui tai siitä katsotaan häveliäästi sivuun, jotta siivottomuus – kuin liittyy maanpuolustukseen vain satunnaisesti, jos lainkaan –  jatkuisi iäti.

Lakeja ei eteen heittämällä säädetä eikä sote-valiokuntakaan ole koko Eduskunta

Tietäisipä, että ovatko väitteet Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työkuormituksesta totta. Se voisi todellisuudessa olla turvallisuusongelma, joka vaatii parlamentaarisen immuniteetin tilapäistä murtamista. Tämä demokratian suojamekanismi ei ole häirikköä, uhkaajaa tai rikoksesta epäiltyä varten. 

Tekopyhyyden, vastuunvälttelyn, haitanminimoinnin ja pimityksen monumentti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvasta on poistettu vessanseinäkirjoitus, joka vaikutti liian todennäköisesti sisältävän todellisen henkilön etu- ja sukunimen.

Katsokaapa tätä kuvaa ihan huolella ja koettakaapa huviksenne arvata, että mitä se esittää? Kuvassa on Kontiolahden koulukeskuksen 18 vuotta täyttäneiden ei-koulualueella sijaitseva tupakkapaikka. Se sijaitsee Karpalokaaren hallin takana metsän laidassa, jonka toisella puolella – hyvän matkan päässä tosin – on kirkko.

Sankari paljastui vain ihmiseksi, eli, mitähän sekin nollatoleranssi oikeasti tarkoittaa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se siltasortuma oli iltansa kovin juttu; näin muistelen, kun tätä
kuvaa nyt katselen.

Realityksi kutsuttua mainosta on nähty televisiossa pian parikymmentä vuotta; no, nytpä paljastui totuus. Moniko tekijä meni muuten töihin viranomaiseen, jota muka seurasi? ”Sankareiden” – suorittavan tason duunareiden – parhaimmillaan keskinkertainen hengenlento ei koskaan tehnyt minuun mitään vaikutusta.

Siveä keskiluokkainen vetoomus hyvän puolesta, kun kaikki ympärillä horjuu

Tämän minä ajattelin, kun eilisnä vappuaattona YLE Itä-Suomen iltapäivän juontaja Tapio Räihä puffasi ylihoitaja Katja Ahosen bloggausta Siun soten netissä. Luin myös juuri Anna Kankila et al:n Työstäkieltäytyjän käsikirjan, josta opin yhteiskuntamme käsityksistä työstä ja piilevistä valtarakenteista.