Helsingin Sanomat uutisoi Ilta-Sanomien uutisoineen...niin mitä?

Ja hömpänpömppä. Oli Eduskunnassa oli jo viime torstaina todennäköisimmin ollut ajankohtainen turvallisuusbriiffi. Sen aiheena oli ollut ihan syystäkin – hakemansa tehtävän kautta turvallisuusvartiointi- eli erikoissuojeluasiakkaaksi ehkä joutuvan tai sitä jo olevankin – asumisturvallisuus.

Hukkasanat naurattivat, ylilyönti olisi vetänyt vakavaksi

Iltalehdessä taidettiin ihan oikeasti luulla niillä olevan skuuppi eli uutisvoitto siinä niin kutsutun Eduskunnan kokonaisturvallisuustyöryhmän salakokouksessa ”turvatiloissa”. Ja humppa-humppa hei! Oikeasti se oli tärkeä vaan ei kriittinen vaaliturvallisuusbriiffi, jonka piti – tai vähintään sisällöntuottajana oli – Supo.

Onneksi ei käynyt pahemmin

Luin YLE:n netistä rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläisen jutun Krista Kiurun pahoinpitelystä epäillyn miehen rikostaustasta. Mukana oli myös video Espoon Niittykummun metroaseman yksintyöskentelevän järjestyksenvalvojaoletetun koettelemuksista työssään.

Olisiko puistovartioinnin noustava haudasta vai pantaisiinko pari sheriffiä?

Turva-ala aiheutti itse lakiin rajoituksen vartijan poistamisoikeuteen omalla selkärangattomuudellaan. Yhdessä kaupungissa talsi puistopiiri; toisessa törkeästi kohdellun ulkotyöporukan jatkoksi laitettiin univormuinen. Sitten kansanedustaja Krista Kiuru (sdp) pahoinpideltiin Kaisaniemen puistossa.

Lakeja ei eteen heittämällä säädetä eikä sote-valiokuntakaan ole koko Eduskunta

Tietäisipä, että ovatko väitteet Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työkuormituksesta totta. Se voisi todellisuudessa olla turvallisuusongelma, joka vaatii parlamentaarisen immuniteetin tilapäistä murtamista. Tämä demokratian suojamekanismi ei ole häirikköä, uhkaajaa tai rikoksesta epäiltyä varten. 

Näpertelykin sijansa saakoon

(Kuva: Jari Kähkönen) Ulosmarssi keskellä levotonta työmarkkinakevättä, joskus
toiseen aikaan, toisessa elämässä. Sommittelin ryhmäkuvan, kun mitään eisen-
steinmaista ihmisten mertakaan ei väenvähyyden tähden olisi saatu aikaan.

Olen työvoimapolitiikkakriitikko ja kannatan yhteiskuntakäsitystä, jossa luokkien eriävät edut sekä tavoitteet tunnustetaan, mutta niiden edessä ei sen paremmin antauduta kuin pyritä vallankumouksella diktatuuriinkaan. Päivän puheenaihe on keljuttavan työpelleilyn korjausyritys; onko se uskottava vai ei.