Pitäkää kivaa keskenänne, keskinkertaiset

Mikähän liene vapaan assosiaation ajatuksenlentoni ollutkaan, kun otin väriläiskän/kuriositeetin pöytälaatikonpohjalistaukseen. No, nyt se on käytetty ja yliviivattu, kun käyn tekstiä sorvaamaan. Yllykkeeni oli viaton parturikäynti auton viikkoajolenkin puolivälissä.

Kenttäsika en enää ole ollut aikoihin, mutta kyllä silti yhä kehtaan

Olen minä joskus Helsingin vaiheeni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut ja tuntenut – niin pinnallisesti tosin, että lainausmerkit sietäisi ympärillensä – erään Seppo Vesala -nimisen miehen. Oli tuolloin Keskustan eli Eteläisen konstaapeli, voimankäyttökouluttaja ja Kontrollin toimittaja.

Haluttomuuteni säädellä tasoani yleisöni mukaisesti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuulin ajatuksen ensikerran Björn Wahlroosilta Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa YLE:n tv:ssä, ja toistamisiin siitä mainitsi Matti Airaksinen Radio Novan Retroperjantai 2.0 -lähetyksessä, Mitä Hittiä -kilpailua juontaessaan. Itse en moista kannata lainkaan, vaikka se todennäköisesti olisikin oma etuni.

Torjutun – itseään asiakkaaksi luulleen – olemisen tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni pikkuporvallisuudessa ei ollut savottaa vaan helyrasia.

Anteeksi; voitinko kirjallisuuspalkinnon, käsikirjoitinko menestyselokuvan, tuliko vaatekaappini oven sisäpuolelle oma lööppi vai siteerattiinko juttuani valtakunnanverkon eetterimediassa? Hahahaa. Ei; joihinkin jälkimoderneihin nettieläjiin iski vain turha uteliaisuus – fear of missing out – FOMO.

Ihminen on ihmiselle [sinun sanasi tähän]

(Kuva: Jari Kähkönen) Pidä reppu käsillä,
jos laumasi alkaa tympäistä. Vaihda mai-
semaa. 

Altistuin lineaaritelkkarin luonto-ohjelmalle, kun vierailin muuan kodissa. Opin, että suurten petolintujen poikaset harjoittavat kainismia, joka tarkoittaa itseään vahvemmaksi luulevan surmaavan heikompansa – saadakseen enemmän ruokaa. Ajatus ei ole täysin poissuljettu ihmistenkään kesken. Ei yhäkään.

Pikkuporvarillisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Eletään viimeisiä hetkiä ennen poisheittämistään; en näet enää ollut agitaattori, joka levittää oikeaa sanomaa. Aika aikaansa kutakin.

Minä olen pienviljelijä-kodin ulkopuolista ammattityötä tehneiden syrjäkyläisten proletaaripojan poika. Tottakai olen kasvanut luokkatietoiseen ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan, jossa pikkuherroja sekä -pomoja halveksittiin avoimesti – ei niistä varsinaisistakaan kyllä silti tykätty – mutta kun he olivat aina niin etäisiä.