Ja teidät sekä tämäkö pitäisi muka ottaa tosissaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva menneisyyden
"perinteisestä porttivartiointikohteesta", jossa ei oikeasti muka
kanneta voimankäyttövälineitä, mutta työnantajan tiloihin toi-
mittamaa patukkaa säilytetään piilossa uteliaan yleisön silmistä
– jossain komerossa.

Otsikko on aidon poliisimöläyksen laina; lähdeteos lienee Lainvalvojien sellaisen tuotantokauden jakso, jonka vielä viitsin katsoa ja repliikin lausui joku rikospoliisi Helsingistä. Se palautui mieleeni, kun Oulun Valkean ensimmäisen puukotuksen käräjiä istuttiin; kuultavana oli tuolloin järjestyksenvalvoja.

Eilisen Suomen vahtimestarit

En ole ihan varma miksi Iltsun tuomiojuttu puolen vuoden takaa päätyi nyt eteeni, mutta eihän tätä voi kommentoimattakaan jättää. Olen jo aiemmin ollut kauttarantain aavistavainen, jottei turvallisuus Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa ole kaksisissakaan kantimissa; nyt tiedän sen.

Surkeiden sattumien summa vai onko Rådmansgatan Pohjoismaiden Minneapolis?

Syyttäjä ei hakenut kahta pidätettynä ollutta järjestyksenvalvojaa tutkintavangeiksi, koska edellytykset puuttuivat, mutta heitä epäillään edelleen törkeästä kuolemantuottamuksesta. Expressenin jutun luettuani arvelen oikeaksi sanoa sanaseni, koska on tärkeää, että asia ymmärretään oikein.

Mitä opin ”vartijaväkivallasta”, kun keskustelin joensuisesta baarikäyttäytymisestä?

(Lähde: yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Liivin selässä lukee
erittäin selvästi mitä ollaan, jos nyt vain ylipäätään ruotsia osaa.

Keskustelu käynnistyi – yllätysyllätys – Facebookin puskaradiossa, kun joku oli pyytävinään baarin vastuuhenkilön yhteystietoja, mutta rupesikin seuraavaksi puimaan ongelmaansa erittäin yksipuolisen kielteisesti. Kylläpä muuten kuulostikin tutulta, epämiellyttävästi. Vartijaväkivaltatapaus taas oli Ruotsissa. 

Olkoon opiksi "sankarimyyjille" ja heidän puolustelijoilleen

(Kuvan lähde: MTV-palvelu/oletettavasti Länsi-Uudenmaan poliisi/mahdollinen kameravalvonnan omistaja)

Siinä. Tämä olkoon opiksi kaikille sankarimyyjille ja heidän puolustelijoilleen, joita aina sillointällöin tavataan, jos mediajulkisuudessa nousee pinnalle juttuja esimerkiksi näpistyksistä. Sikäli, kun aatteelliselta paatokseltaan katsovat oppia tarvitsevansa; tai, jos enää inhimillisesti ottaen siihen kykenevätkään.

Jos sumutetaan, sumutetaan kunnolla, mutta kaasulla ei sihautella

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähänkö ne olisivat laittaneet sen metrovahtimestarin istumaan
siistissä asiakaspalveluvirkapuvussaan asiakkaita palvelemaan?

Tulipa kummelimainen otsikko, heh. Lienekö turvafirmojen voimankäyttökoulutuksen perinteinen vahvuus, sumuttimet; ole nykyään kunnossa laisinkaan? Sitä jäin pohtimaan, kun luin tämän blogimerkinnän perään laittamani poliisin jatkotiedotteen Sörnäisten metroaseman kahakasta.

Mitä tapahtuisi tosipaikassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukan
rannelenkki on paracordista, joten tempaisu tällä
voisi kirveltää lyöjääkin. Ellei ole käsineet käsissä.

Vartiointi on jo kauan sitten muuttunut turvallisuuspalveluksi, joka tarkoittaa pääosin mielihyvän tuottamista sitä ostaneelle. Sitäkin mietin taannoin, kun ajoin kaupunkiin; ostoskeitaaseen, jossa vartija päivysti eli jutteli myyjien kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos suorite muuttuu totiseksi keskellä kirkasta päivää arkena kuten Espoossa kävi?

Villityksiä, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Samoja aikoja, kun
tässä kerrotut asiat tapahtuivat, minulla
oli kai taskussa tälläinen; lisenssin malli 
muuttui vasta nykyisellä vuosituhannella.

Kun vuosia sitten puolustelin poliisia puheissani, minulla oli niitä aikoja töissä päällä vyö, joka oli täynnä työ- ja voimankäyttövälineitä. Vapaalla ollessani talonmiehen rouva kertoi, että poikansa oli kiinniotettu eilen 18-vuotissyntymäpäivänään ja käsirautojen jäljet näkyivät ranteissa yhä tänään.