Että olette sitten alkanut häröpellepetterin perintätoimistoksi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirjoitan mitä haluan eikä ihan viisas edes yritä vaientaa minua.

Nyt käsitän täysin näkemäni eräässä pohjoiskarjalaisessa päivittäistavarakaupassa noin puolentoistaviikon takaa. Otin jopa asiakseni soittaa [lehden nimi poistettu] vinkkiluuriin asiasta, mutta sinä [henkilöllisyys salattu], joka vastasit – you have been out-scooped – sanoisi jenkki tässäkohdin.

Nyansoidun turva-alakritiikin hyödyttömyydestä

Minä en väitä täydelliseksi – sitä kahden Securitaksen vartijan työtä,  – jonka niin kutsuttuja kriitikkoja eli YLE:n Päivi Happosta, Ilta-Sanomien Soili Kalliokoskea, Iltalehden Angelika Provalskajaa ja Uutissuomalaisen Tiina Purhoa sivalsin sitäedellisessä tekstissäni. Mutta; miksi vaivautua nyansoituun kritiikkiinkään?

Ja mitähän selvitettävää tai avointa tuossakin muka oli?

Rakas nuori uutena työelämään tulija/entinen nuori ammatinvaihtaja; luulit varmaan pääseväsi minimitunnein mukavaan toiminnantäytteiseen ja ihmisläheiseen työhön turvallisuusalalla? Et juuri olisi voinut pahemmin erehtyä. Katso nyt tuotakin p...astaa, mitä kirjoittavat(1,2,3,4) ihan peruskiinniotosta.

Yksityisten turvallisuuspalveluiden paradoksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tulinpa ladelleeksi äskeisen yrityslähestymiskielto-yleisönosastokirjoitukseni loppulauseeksi – tai pikemminkin kappaleeksi – liudan attribuutteja, joiden epärealistisuuden tiedän liiankin hyvin. Sitten luin Hannu Pesosen YLE-jutun yksityisistä vakoiluyhtiöistä, joten päädyin otsikkooni.

Tuotesuojaportit

Niitä on ollut Suomessa kauppojen kulkuteillä sen 40 vuotta; mutta, jos uskomme Uutissuomalaisen Rai Suihkosta, nyt on tuotesuojaporttien laulu laulettu. Tai sitten RFID-suojatut lompakot ja korttikotelot nousevat alkaneen vuoden myyntihitiksi? Nii-i. Saahan valvontakameroihinkin jo tekoälyn!

Pääoman arvonlisäystä ne ovat vailla – eivät turvaa

Tämän blogin säännölliselle lukijalle pitäisi jo olla selvä, että vastustan yrityslähestymiskieltoa, mutta sanotaan se varmuuden vuoksi heti kärkeen vielä kerran. Teema oli puolestani jo läpi- eli puhkikaluttu vaan sitten Keskari yritti myydä nettilukuoikeuksia fleimailemalla sillä Karjalaisen verkkotunnuksen alla.

Varomaton tunteilla pelaaja löytää vielä seuraukset edessään

Ei pidä yrittää ratsastaa myötätunnolla eli säälillä, koska ei voi tietää tuliko vastaan joku niistä piittaamaton; puhkeaa vielä silkkaan vahingonilon pilkkaan etenkin internetitse, mutta julmimmillaan suoraan päin naamaa. Näin ei asioita hoideta sen paremmin keskenään kuin yhteiskunnassakaan.

Eduskunnan mielenosoitukset

Panin osuuskaupan bonuksen teatterireissulla Joensuussa Moleskinen kraft- eli kanneltaan pahvinvärisiin cahier-vihkoihin. Sellaisen sivulle näyn tallentaneen huvittuneen huomion halla-aholaisen eduskunnan mielenosoituspaheksunnasta, jota kuitenkin – onneksi – ovat kykenemättömät kenellekään kostamaan.

Tämän tien päässä odottaa kuoppa, mutta soikohan silloin Narvan marssi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinäpä metaforaa kyllikseen armeijan niin kutsutusta poliisitoiminnasta.

Luin viikonloppuna Kontiolahden kirjastossa Karjalaisesta Uutissuomalaisen Rai Suihkosen jutun Eduskunnan oikeusasiamiehen moitteista hallituksen esityksiksi laista sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta...hyi saatana...no kyllä te tiedätte missä. Armeijan ei enää tulisi saada tutkia kenraaleja. Mitä tämä merkitsee?

Nakkipakettivarkaalle linnaako?

Peräkylän lehtien yhteistoimitus, Uutissuomalainen, laittoi kiertoon Mikko Välimaan jutun kauppojen anastuksista ja uhkatilanteista. Kylläpä tuli tabloidisivun verran kummien kauppiaiden kyseenalaista tajunnanvirtaa, huhhuh. Vai vielä ”yrityslähestymiskielto”; nakkipakettivarkaalle tulee kai sitten jo linnaa?