Huutelee kuin niityn reunalla tai pellon laidalla

(Kuva: Jari Kähkönen) Aivan niin; keskelle niittyä tai peltoa on tehty kevyenliikenteen väylä.
Ja näkyy kuvassa järvikin.

Olenko kuinkakin monesti kiroillut, kun kerran halusin ostaa harmaan Björn Borg side bagin kivijalasta Joensuussa? Ärsyttävin osa hukkareissua oli muuan urheiluliikkeessä tapahtunut välikohtaus, jossa avotilan toisesta päästä huudeltiin vasten käännettyä selkääni ”olisinko voinut auttaa”.

Yleissivistys ei enää ole pääsääntö, oletus eikä avain maailman ymmärtämiseenkään

Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.

Turvallisuusalalle pitää pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensin ollaan sopivia, sitten tullaan opiskellen sekä harjoitellen päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella kuinka urapolku urkenee. Menestyjällä on niin ammatti kuin myös mahdollisesti myöhemmin valitsemansa erikoisalankin tutkinto.

Teen toisen postauksen samasta aiheesta, mutten kutsu niitä sarjaksi. Ihan sama vaikkei kukaan – sen paremmin merkityksellinen kuin jonninjoutavakaan – tätä lue ja ainoa vaikutus on oma huvitukseni. Mutta; kun kerran lahtelaiset kansalaisaloitteellaan aloittivat, niin jatketaan sitten juttua.

Naiivi, kapeakatseinen ja riittämätön aloite, mutta on siinä jotain hyvääkin

Veitsientusiasti nuori toveri testasi pyynnöstäni lehtijuttua varten,
että kuinka vartijoille Poliisin tekniikkakeskuksen auktoriteetillä
kaupatut kevytsuojaliivit kestävät maailmassaan tavallisinta uh-
kaa. Huonosti. Seuraus? Hiljaisuus. Sisäministeriön poliisiosaston
ylikomisario soitti; ei anna haastattelua, mutta totesi koulutuksessa
jouduttavan nyt huomioimaan tiedon tulleen julkiseksi.

Jos tätä blogia luet, saatat olla tietämätön kansalaisaloitteesta tehdä vartijoiden toisen asteen koulutuksesta eli ammattitutkinnosta pakollinen. Hankkeessa on kovasti vähän mitään hyvää – lienekö sille käy kuin muinoin Vihreille Leif Salménin vaalitentissä – keskustelu lisääntyi hetkeksi, mutta siinä kaikki.

Jatkopätkä elämäntapasairauksista ja -terveysongelmista

Minun on toisinaan nähty kommentoivan uutisia ja näkökulmia YLE:n netin laatikossa, koska 98%:sesti moderointi toimii. Yksi pinna lähtee pois siitä, kun sallivat jonkun dillen syytellä minua maahanmuuttoylijohtajaksi sekä toinen siitä että joskus keskustelut sulkeutuvat ennenaikojaan.

Kun pohjimmiltaan armeija on hyväksikäyttöjärjestelmä

Olin joutua YLE:n lineaariradion uutisista umpisolmuun, kun juonto oli varusmiespalveluksen keskeyttämistä henkisten vaikeuksien tähden, mutta haastateltava puheli sotilasavustuksensa hylkäämistä. Eivät tajua tai myönnä mistä touhussa on kyse ylipäätään; siispä file auki ja alan naputtaa tekstiä.

Vailla häpeäntunnetta

(Kuva: Jari Kähkönen) Eiköhän tuokin veto ollut alunperin tehty somea varten(en muista miksi), mutta käytetään se nyt tässä uudelleen, kun ei kerran palkkaakaan makseta.

En ollut suunnitellut postaussarjaa, mutta jatkan silti intellektuelliudesta, sillä Donner -elämänkerran loppuun saaminen avasi aiheeseen kiehtovia näköaloja. Itseasiassa; vailla häpeäntunnetta on aika moniulotteisesti sanottu. Sellaista harjoittavahan voi myös olla ihan vain kylähullu tai pelkästään pöljäkin.

Keskimittainen tajunnanvirta muistivihkonsivujen satunnaisista riveistä, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siispä; nytkö enää paperiliitin irti, palautus piironginlaatikon pohjaisen järjestäjä-kynätelineen oikeaan koloon ja A 6 avolehtiön sivut silppuriin? Ihan niin valmiilta tämä teksti ei vielä tunnu. Eikä sittenkään vaikka uudelleenorganisoin utiliteetit eli jaoin kauppakassit säilytykseen kolmeen eri naulaan.

Kulunvalvonta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaikki ovet tai portit eivät voi olla kaikenaikaa auki.

Kulunvalvonta alkaa siitä, kun myönnetään etteivät kaikki voi päästä kaikkina aikoina kaikkialle, eivätkä kaikki ovet voi olla koko ajan lukossa eikä kaikilla voi olla mekaanisia avaimiakaan. Aluksi oli koodi- ja korttilukkoja, mutta tänään käytetään tietokoneohjattuja kulunvalvontajärjestelmiä.

Keskimittainen tajunnanvirta muistivihkonsivujen satunnaisista riveistä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin tovi sitten muistaakseni YLE:n netistä epäluottamuksesta, jota toinen voi tuntea ja ruveta siksi härkkien koettelemaan yhden uskottavuutta. Tjaa-a. Ketään ei voi kieltää tuntemasta sekä vaikea on tietää asianomaista paremmin mitkä ne ovat, mutta kuinka motivoitua vastaamaan tunteisiin rakentavasti?

Hyvä maailmanvallankumouksen opetuslapsi,

(Kuva: Jari Kähkönen)

Älä viitsi HUUTAA isoin kirjaimin; niin ikänäköön kuin lukivaikeuksiinkin on saatavilla apua. Olisi myös ihan kiva, jos et ensin väittäisi olevan ongelma, jota ei voi faktatarkistaa ja sitten kysyisi – luultavasti vain itseltäsi – miksei sille tehdä mitään. Se ei nimittäin ole kaksistakaan argumentaatiota.

Lapset, joiden haastava käyttäytyminen tekee heistä vaikeasti suojeltavia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ohhoh. Olinpa pompöösi, kun luonnostelin vihkooni ”Mitä nuoret ovat ja mitä ne eivät ole; eli pitäisikö olla erityisnuorisotyölaki”. Useatkin olivat viime syksynä pyrkineet ottamaan puheeksi lastensuojelulain muutostarpeet. Tuleeko turvattomia pikkulapsia ja nuorisorikollisia käsitellä samojen sääntöjen mukaan?

Sanat yhdistävät ja erottavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Klassikko, köyhiksen halpis, nuoren ensimmäinen tai jos ei pa-
remmasta tiedä; A 6 musta vahakantinen ruutuvihko tosiaan sopii moniin tarpeisiin.
Niinjoo, taskussa näiden selkämys tosin menee helposti rikki ilman suojakansia,
eivätkä vahakantiset kestä kummoistakaan määrää kosteutta. Piilomiesten ja operatii-
vien onkin siksi viisaampi käyttää vedenkestävää A 7 avolehtiötä, jonka sivut silputaan
heti edelleenraportoinnin tai poissulkemisen jälkeen.

Sanat ovat minun taiteeni, jota teen sen itsensä tähden – kuten tuleekin – samase ”meneekö tämä” tai tienaanko. Näin alan; tekstistä tulee tälläerää subjektiivinen eli henkilökohtainen, joka koskee lähinnä itseäni. Sen vastakohta on topikaalinen eli tiettyä yleisesti merkityksellistä aihetta käsittelevä teksti.

Ovatko kulttuuri- tai sanasodassa kaikki viestimiehiä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuuri- ja/tai sanasodan viestimiehen reppuko?

Muistan somettaneeni kulttuurisodan viestimiehen tempaisseen taisteluliivistään hämäyksen, jonka heitti keskusteluun hyydyttääkseen sen. Ja nauraneeni kuinka kuusikymppinen vanhankansan OTK teki einarit yhdelle ammattiviestijälle; toisen tämä taas sai ensin astumaan liukumiinaan ja sitten putoamaan pää edellä ojaan.

Joillekuille siitä tulee silti elämänmittainen ura – avusta huolimatta

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyntikortteja, saati sitten erityistä koteloa niille; minulla ei
muistaakseni lukiolaisena ollut. Itseasiassa; ne olivat jääneet yläasteikään, kun
harrastukset vaihtuivat.

Tiedätkö mitä tarkoittaa psyykkari tai miekkari? Koululaiset sanovat noin psykiatrisia sairaanhoitajia, joita alkaa nykyään löytyä jo ylä- ja reuna-Suomenkin yläkouluista. Lisäksi siellä tavataan myös hyvinvointiohjaajia, kerrottiin Siru Päivisen juontamassa YLE:n alueellisessa iltapäivälähetyksessä.

Kaikki eivät kykene vapaaseen mittaan tai kestä sitä

Jos olet niin hölmö, että annat elämäsi, aikasi ja yksityisyytesi maksuksi somen käyttämisestä; luulet varmasti myös minun olevan täällä sinua viihdyttämässä. Höpöhöpö. Välillämme ei ole toimeksiantoa, vastiketta eikä aina todellista vuorovaikutussuhdettatakaan. Ei kiinnosta mitä ymmärrät tai jaksat lukea.

Ihmisluontoa bongaamassa

En tiedä mitä tapahtui; olin tekemässä kuvituskuvia ostoskeskuksen
järjestyksenvalvonnan toimintamallien muutoksesta kertovaan
lehtijuttuun, kun ne vain yht'äkkiä juoksivat kamerani eteen.

Olin Helsingissä piirivartijana lähdössä lailliseen ammattijärjestön julistamaan lakkoon. Peitin Securitaksen natoneuleen merkit öljykangastakillani, nostin repun pykälään ja odottelin kyytiäni jalkakäytävällä. Vierestä käveli ennen kilpailutusta samaa firmaa ollut respa, joka mielestään vitsaili hauskasti ”lintsaamisestani”.

Tyhmyys ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin äsken Raoul Palmgrenin Vankilapäiväkirjan; kiinnitin huomiota turhautumiseen, jota ilmeni niin Vihkoissa kuin 30-luvun kuvien aiotussa jatko-osassakin. Olisikohan vasemmistososialisteissakin ollut siis pääsääntöisesti vain kahdensortin intellektuaaleja; työväenihannoijia ja yläpuolelleen asettujia?

Marginaalisia katsomuksia

Lienekö jo Retoriikasta peräisin oleva aristoteelinen käsitys, että mielihyvästä sitä toista loukataan, mutta sanat kohdistetaan aina häneen kuin uskaltaa? Ja, että kaikkihan nyt haluavat vaikuttaa oikeudenmukaisilta, vaan eivät välttämättä oikeasti olla sitä? Siispä; tervetuloa marginaalisten katsomusten pariin.

Maailmankuva ja ihmiskäsitys Jouluhupaelman kautta nähtynä

(Kuva: Jari Kähkönen) On minulla agenda, nimittäin kalenterina taskussa tai olkalaukussa.
Korttejani en silti näytä nytkään vaan blurrasin ne kuvankäsittelyohjelmalla.

Kanssaihminen tarinoi minulle jouluhupaelman, jossa esiintyivät Kertoja, Komissaariksi Itseään Luuleva ja Se Tavallinen Epäilty. Keskimmäinen ei ollut suoraan näyttämöllä ja viimemainitulla oli ylettömän pitkä monologi. Se oli ollut työpaikkateatteria; aihe oli määrääminen, tekeminen ja tiedottaminen.