Voi rakkaat poikaraukat; ette te ole ystäviä ettekä "saa" yhtään mitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä oli tämän setämiehen nuoruuden ensimmäinen vaan ei ainoa helyrasia.

Manosfääristä tärähti! Uusin villitys on nyt moggaaminen, YLE:n mukaan. Kyllä näiden – ehkä pinnallisesti mieheltä vaikuttavien – höpelöiden pikkupoikien leikki enimmäkseen naurattaa minua. Vai on ”alfauros” – tälläkertaa – tälläytynein kossi koreimmissa kuteissa? Ja Amerikan presidenttiyskin ratkeaa näin?

Tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Areena tyrkytti minulle Vakoojat-podcastin jälkeen Luomiskertomusta Markus Nummen Käräjistä. Lääninetsivähahmon luonnehdinta pedantiksi, besserwissermäiseksi, omaa merkitystään korostavaksi ja siten myös koomiseksi puhutteli oudosti. Tämähän on tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa.

Kaksinaamaiset ”ystäväni”, jotka tervehtivät vaikka väkisin tai alkavat jopa seurata

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva tyypillisestä täkäläisestä järvisestä hiekkauima-
rannasta, jolla tässä kirjoituksessa käsitellyt asiat eivät tapahtuneet. Vaikka toisaalta;
jos alaikäisen juhlapyhä- ja teemapäiväkännäyksen katselu huvittaisi, eiköhän sitä
tiettyinä kellonaikoina tuoltakin löytyisi. Ei huvita. Sellaista olen nähnyt tässä elä-
mässä aivan tarpeeksi.

Olinpa kerran kävelyllä ilta-aikaan muuan työstä vapaan päivän päätteeksi. Näin yksinään autiossa paikassa seistätoljottavan nuoren jo kymmeniin metreihin. Hieman myöhemmin ohitin pallopelaavan kolmikon, joista yksi alkoi morjestella – neljästi se jaksoi yrittää, vaikken vastannut kertaakaan. En edes katsonut päin.

Ei ollut kansanliikkeen eikä puolueen johtajaksi

Luin äsken Jukka Pietiäisen Vihtori Kosola -kirjan, josta poimin otsikon. Oli ilmeistä, että nimihenkilön elämänkaari oli melkoinen tragedia – samanaikaisesti sekä nousi että laski – loisti ja paloi yhtä aikaa. Huipulla hän marginalisoitui keulakuvaksi, joka ei itse koskaan saavuttanut todellista valta-asemaa.

Sätkysi on ihan oma vikasi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei minun tarvitse tietää, että kuka on Elmer Andberg; ei kiinnosta. Monimutkaisissa ja epäyhdenvertaisissa yhteiskunnissa laisensa voivat tosin sanoa ääneen keljujakin tosiasioita elämisen ehdoista. Asioita, jotka muuten jäisivät piiloon tekopositiivisen hyvinvoivan normaliteettikuvitelman alle.

Ihmisen ripustautuminen toiseen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah. Ja mitäpä seurasi, kun äsken tykkäsin Facessa muinaisen naispuolisen koulukaverin tämän syksyn ruskaretkikuvista? Kaveripyyntö hänen kaverinaan olleelta naiselta, jonka naamaa katsoen arvailen tavanneeni viimeksi 28 vuotta sitten, kun kokeilin pari vuotta muuatta järjestettyä harrastustoimintaa.

En minä tätä siksi tee, koska haluan olla kaverisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muuan Kontrollin toimituksen poliiseista katsoi asiakseen kertoa, että ei ollut useinkaan pitänyt siitä mitä kirjoitin, mutta hyväksyi ne, koska kriittisyyteni loi vaikutelman journalismista. Kah, siinäpä työväenluokkainen tyrkky rukkasvirkamies kertoi olennaisen luulotelluista keskiluokkaisista arvoistaan.