Veskinoven jääminen telkensä varaan auki

Liekö nuoruudenammatti – kuitenkin, luuloistani huolimatta – mennyt luihin ja ytimiin, kun vihaan huolimattomuutta sekä turvallisuusriskejä? Minusta on näet vaivaannuttavaa, jotta 90%:sesti terveet-vammattomat marketin nimellisen inva-wc:n käyttäjät eivät aina saa oveaan suljetuksi perässään.

Aivan turhaa riskinottoa toisten bisneksen ja tienaamisen vuoksi

Lahden Sokoksella oli perjantaina keikka, toisinsi Iltalehden Riika Tauriainen sunnuntaina Hämeen poliisin tiedotetta, mutta päällepä lävähti – ties minkä vuorotuhoojan kädestä – vartijan työtä vähättelevä klikkiotsikko. Luonnollisesti keskustelu piti myös katkaista liian varhain, joten jatkan sitä tässä.

Turvallisuudessa älä ikinä ripustaudu mihinkään tai ylikäytä jotain

(Kuva: Jari Kähkönen)

Varo kaikkitietävää kenttäihmistä, nappisilmäistä papukaijaajamyyjää sekä ivallisen ylivaltaisen mitätöntävää kaikentietäjää. Toteutunut turvallisuus on nimittäin aina rakenteellisten, teknisten ja henkilöllisten turvallisuusjärjestelyjen yhdistelmä. Tämän minä ajattelin Joensuussa vast’ikään istutusta Abloyn jutusta.

Varastot on tarkastettava, lukittava ja hälytettävä

Joensuun keskustassa tapahtui männäyönä ullakko- sekä kattotulipalo, jonka tutkinta ja vahingontorjunta ovat yhä kesken, mutta pari yleispätevää sanaa yhteisöllisen asumisen turvallisuudesta olisi nähdäkseni silti paikallaan. Minkätähden kaikkien on päästävä kaikkialle kaikkina aikoina kaikki tehdäkseen?

Avainten kadottaminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei liity mitenkään mihinkään muuten paitsi,
että kuvassa olevassa kyltissä lukee työmaa -sana.

Kyllä minä niin sisäista sieluntuskaa tunsin, kun väitetään löytyneen avainnippu missä on kulkulätkiä, minkä oletetaan kuuluvan nimeltämainitun terveysaseman siivoojalle. Se on yksinkertaisesti kauhistuttavan huonon turvallisuuskulttuurin merkki. Ja, sitten sama tapahtuu seuraavana päivänä uudestaan, kirkon piirissä!

Lukot, säilytystilat, kamerat ja valvonta kuntoon – vaan entäpä turvallisuusajattelu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Somen uutisvirrassani näin täkäläisen puskaradiopalstan kirjoituksen, jossa kerrottiin anastuksesta Karpalokaaren liikuntahallin pukuhuoneessa, mikä ei todellakaan ole yllätys kaupungissa kasvaneelle. Jo yläkouluaikana spurgu yritti ruokalaan syömään ja nahkatakkivaras tuotiin takaisin poliisi-Saabissa.