Luin äsken Jukka Pietiäisen Vihtori Kosola -kirjan, josta poimin otsikon. Oli ilmeistä, että nimihenkilön elämänkaari oli melkoinen tragedia – samanaikaisesti sekä nousi että laski – loisti ja paloi yhtä aikaa. Huipulla hän marginalisoitui keulakuvaksi, joka ei itse koskaan saavuttanut todellista valta-asemaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämänkaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämänkaari. Näytä kaikki tekstit
lauantai 1. kesäkuuta 2024
sunnuntai 3. marraskuuta 2019
Pois sopeutumisesta ja pakosta, kohti omaa yksilöllistä elämäntarinaa
 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) Joillain toisilla oli nuoruuden savotat; minulla oli nuoruudessani helyrasia. Elämänkaarivalokuva se on siis tämäkin. |
Onko jokaiselle oma paikka tässä maailmassa, että olisi peräti ”leimattu” johonkin? Minun korvaani se kuulostaa kohtaloapalvovalta limbolta, jonka sanoja pakenee päättämättömyyttään tai selittelee elettyä elämää. Ei pitäisi; teit niinkuin oikeaksi tiesit tai parhaaksi katsoit, useimmiten alemmuudentuntoinen häpeily on ihan turhaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)