Voivoi aikuisvauvaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on sinulle agenda...kolmen vuoden takaa arkistokuvana.
Kalenterilompakossani pitämäni kortit taas eivät yhäkään kuulu mitään kenellekään.

Tässä päivänä eräänä hämmästelin muistoa yli vuosi sitten menneestä Helsingin rautatieaseman ”vartijajutun” keskustelusta; olin yllättäen saanut siihen kolme ilmeisesti pilkalliseksi tarkoitettua nauruhymiötä. Muistin myös Pyöreän pöydän keskustelun Avarn-skandaalista ja Timo Airaksisen Yksilöturvallisuuden.

Tulla koulutetun koiran korvaamaksi vai miten se nyt oikein meni?

Tulkintahan se on tuokin. Kioskin vitriinit ovat kaukosäätimellä ohjatta-
vien sähkölukkojen takana juoksualkoholijuomien ottamisen ennaltaeh-
käisemiseksi.

Nuoruudentoveri murjaisi muinoin yhteisen yön ratoksi pääkaupungissa, että edellisen firmansa piirivartijat olisi voinut korvata koulutetuilla apinoilla, jotka tekisivät saman työn paremmin – banaanipalkalla. En ollut itse ollut piirivartija enkä työsuojelukursseilla – siispä ihmiskäsitysvika meni tuolloin minulta ohi.

Tälli perusturvallisuuteen

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä oikeusvaltiokaan ole loputtoman kaikenkattavan riskitön paikka.

Vihdoinkin; näin eilen SVT:n rokotusvastustajadokumentin ensimmäisen osan. Keskeisin oppi oli perusturvallisuudentunteen merkityksen kirkastus; sen estämättä, ettei aihe nyt varsinaisesti ole minulle vieraskaan. Ihminenhän haluaa turvallisuuden, joukkoon kuulumisen ja mielihyvän TUNTEITA.

Kenen turvallisuudesta sinä puhut?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvajournalistinen kokeilu keski-iän kynnyksellä.

Keski-iän kynnyksellä minulla oli ajatus, että turvallisuus on ihanteellinen termi holahtamaan jälkimodernin näennäistieteen käsitepuuroon; kukin voi tarkoittaa sillä mitä ikinä haluaa. Yhdet pelaavat kielipelejään ja toiset koettavat hallita riskiyhteiskuntaa. Sopii tosiaan kysyä, että kenen turvallisuudesta puhutaan.