Minä pidän Tokmannin ”yksityissakotusta” ensisijassa fuulana tai aivopieruna

YLE:n rikos- ja oikeustoimittaja Päivi Happonen jatkaa juttua netissä; turvallisuuspäällikkö Jukka Oinosen vuosittainen tapausmäärä kerrottuna ”Tornion huippukeikan” selvittelykuluilla – lisäksi kysytään muista kaupoista, että miten teillä. Köyhää. Ei osata kysyä olennaisia kysymyksiä eikä hakea vastauksia.

Vailla häpeäntunnetta

(Kuva: Jari Kähkönen) Eiköhän tuokin veto ollut alunperin tehty somea varten(en muista miksi), mutta käytetään se nyt tässä uudelleen, kun ei kerran palkkaakaan makseta.

En ollut suunnitellut postaussarjaa, mutta jatkan silti intellektuelliudesta, sillä Donner -elämänkerran loppuun saaminen avasi aiheeseen kiehtovia näköaloja. Itseasiassa; vailla häpeäntunnetta on aika moniulotteisesti sanottu. Sellaista harjoittavahan voi myös olla ihan vain kylähullu tai pelkästään pöljäkin.

Heittäytykää elämään, sanottiin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, identiteetin hakemista se taitaa olla tämäkin.

Socomin lehtori ja psykologian tohtori Rasmus Mannerstöm antoi Hesarille haastattelun identiteetin löytämisvaikeuksista ajassamme. Belfastin poliisien tuotantokauden toiseksiviimeisessä jaksossa tiedettiin myös lausua osuvasti käsikirjoitettuna oman ympäristön – kotinsa – hylkimisen satuttavuudesta.

Tulkeeko julkistilaa edes olla olemassakaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ollaan kunnassa, jonka torin sähkökeskus ei ole lukossa ja tarhojen sekä koulujen pihoilla saa oleskella työaikojensa ulkopuolella.

Jos jokin paikka on yleisön käytettävissä, mutta siellä ei juuri yleisöä näy; seuraukset ovat pian ilmeiset kaikille. Järjestely ei yksinkertaisesti toimi ilman valvontaa; joko tarkoituksen toimittavat ihmiset omalla läsnäolollaan, esimerkillään ja harkinnallaan tai asialle pitää laittaa ammattilaiset.

Naurettu, säälitty ja hävetty

(Kuva: Jari Kähkönen) Minulla on niitä, heitä sekä sitä kuin tarvitsenkin; on rauhallista
ja pidän tästä näin.

Luin YLE:n jutun Dimitri Medvejevin nettikäyttäytymisestä, joka on vain yksi monista vastaavista marginalisoitumiskertomuksista. Tätä tapahtuu yhtäläisesti niin vapaissa kuin ei-vapaissakin maissa; ilmiö sinällään on ikiaikainen, vaikka ennen nettiä ja somea emme sellaisista yleensä tienneetkään.

Reaktiot jakautuvat nauruun, sääliin ja häpeään; enkä välitä siitä vähääkään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Välillä ei yksinkertaisesti ota uskoakseen kanssaihmisten reaktioita ja toimintaa. Luulevatko ne minua kuurosokeaksi tai täyttä ymmärrystä vailla olevaksi? No, ihan sama, koska olen mitä olen; ja jos joku ei ymmärrä tai hyväksy, se on hänen ongelmansa. Pysy etäällä sekä pidä suusi kiinni, muuta neuvoa ei ole.