Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa

Toimittaja Minna-Liisa Riestola kirjoitti 8. huhtikuuta Vaarojen Sanomien pääkirjoituspaikan kronikassa drooneista. Pitäisi saada heti tietää kaikki, koska ei ottanut opikseen siteeraamaltaan tv:n asiantuntijalta Viron kokemuksista. Viestintä ei maailmaa pelasta, mutta oikein tehtynä siitä ei ole haittaa.

Kaupan edunvalvonta vähättelee vartijoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taasko ne jauhavat ”yrityslähestymiskiellosta”? Kysymys on ollut kuollut suurinpiirtein parikymmentä vuotta eli siitä kun järjestyslaki säädettiin. Se on kaiku ajoilta, jolloin poistumiskäskyn noudattamattajättämisestä saatettiin rangaista kotirauhan rikkomisena ja näkyy yhä osin ilkivaltapykälän muotoilussa.

Tarve päästä osalliseksi toisen tarinasta

Oletko koskaan ajatellut, että mistä johtuu kanssaihmisen tarve kysyä jotain ihan itsestäänselvää tai sitä minkä olit kyllä kertonut äsken postaamassasi? Eikä tämä ole missään tapauksessa yksinomaan sosiaaliseen mediaankaan rajautuva ilmiö. Niinpäniin; näin tekemällähän se ressukka hakee vain yhteyttä toiseen ihmiseen.

Pam on toivoton viestinnällinen sekasotku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Pyhänä silmääni sattui Palvelualojen ammattiliitto Pamin viestintäpäällikön työpaikkailmoitus, jota en oikeasti olisi välittänyt edessäni nähdä. Myönnän kyllä, että sellaista ne tarvitsevatkin: homman nimi on alusta asti ollut vähän hyvää tekemistä ja liikaa tyhmää ellei suorastaan hävettävän huonoa puhetta.

Milloin kannattaa vastata

(Kuva: Jari Kähkönen) Anonyymiys ja kontrollin
puute voivat saada vastuullisenkin menettämään
tolkkunsa.

Trollaaminen eli tarkoituksellinen huomionhakeminen ja provosoiminen verkossa on aikamme ilmiöitä; moni, kun ei esiinny julkisuudessa viran puolesta tai ole viestintää työkseenkään tekevä, joutuu päättämään suhtautumisensa siihen. Ei ole helppoa päätellä, että milloin kannattaa vastata ja milloin ei.