Karla Könönen avasi keskustelun karjalaisten käytöstavoista yleisönosastossa 21.1.26 ja on oikeassa: rasistiset solvaukset eivät todellakaan synny tyhjästä. Karjalaiset ovat outo sekä jälkeenjäänyt heimo, joka ei paremmasta välitä kuullakaan; siinä syy niin siihen kuin kaiken samana pysymiseen vastakin.
Täällä ollaan olevinaan hyvin isäntää porukkaa; luullaan – todellisen tai kuvitellun – ventovieraan olevan ilmoittautumis- tai selitysvelvollinen, vaikka niin omistukset kuin valtakin olivat lähinnä omassa päässä. Siispä; yksi toljottaa, toinen kysyy kolmannelta kuka tuo on ja neljäs huutelee tälle. Samaa tekevät lapsetkin kohta perässä.
Auttaako perätty keskustelu? Lastensuojelutapauksen vanhempi sanoo painokelpoisimmillaankin hoida itse ja kaverivanhemmat taas eivät kykene. Täkäläisittäin puhetulvaa&tuputtamista pidetään myös yhä jokaisenoikeutena, vaikka niin kutsuttu karjalainen normaalisosiaalisuus rasittaa jo karjalaisia itseäänkin.
Seuraavaksi tälläisten keskustelujen vastapuoli kannattaa naama vakavana sensortin yhteisöllisyyttä, jossa pelottelu, alistaminen ja jopa ruumiillinen kuritus olivat vielä hyväksyttäviä lastenkasvatuksessa. Ennenkuin siis vaihtaa aihetta; joko alkoi tavoitella omaa etuaan tai siirtyi siihen mistä sauhuaa koko ajan muutenkin.
Yhteiskunnan vastaus on ollut ADHD-hoito sekä niin sanottujen kaveri- ja tunnetaitojen opetus. En tiedä, että korjaako lääketiede tosiaan käyttäytymistä; mutta kiitos opetuksen, nyt jaloissa pyörii pikkulapsia ketkä ovat vaativinaan ventovierasta aikuista katsomaan silmiin, tervehtimään ja vastaamaan kun tämä kysyi mitä kuuluu.
Niin; Pohjois-Karjalassa puhutaan mielellään elinvoimasta, eli ei koskaan siitä ettei tämän toljottavien mölähtelevien änkyräjunttien heimon keskellä viidy moni sellainenkaan, kun on sattunut tänne syntymään. Kynnellekykenevä muuttajakin muuttaa pois. Ja saa mennä, nähtävästi.
Karjalaisista toljottaminen on oma vika, epäkohdasta sanominen vinkumista sekä vähänkään toisin kuin ”kaikki muut” ajatteleminen mielenvikaisuutta. Huutelijallekin pitäisi kai sitten huutaa vielä hävyttömämmin takaisin. Minkä he taas kuvaavat ja jakavat älypuhelimellaan. Tai valittavat "kiusaamisesta".
Olen turhautunut, myönnän. Nimittäin siihen kuinka yhteisöllistä ja ulospäinsuuntautunutta esittävät paikalliset eivät koskaan tee millekään mitään, vaikka tiesivät kaiken sekä tunsivat kaikki. Puheessaan ei vahingossakaan koskaan ilmaista mitään olennaista tai tarpeellista – kaikki muu mahdollinen kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Kommentit tarkastetaan ennen niiden mahdollista julkaisua.
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile äläkä leiki shoutboxia.
Tämä blogi ei ole mikään yhteisöpalvelu tai muu moderoimaton internetin luola.
Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.