Että se on sitten pitänyt levotonta Lehmo-Kylmäojalla tänä kesänä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Julkisen palvelun paikallistoimitusta – huonosti – esittävä YLE Joensuu oli jyräyttävinään perjantaina; Marja-Liisa Kämppi luki uutisena Kontiolahden kunnanhallituksen esityslistalta Lehmon kyläyhdistyksen kirjelmästä. Nuoriso pahoinvoi, syrjäytyy, on näköalaton, tekee ilkivaltaa ja häiriökäyttäytyy.

On sitten pitänyt levotonta tänä kesänä sielläpäin? No, kuinkas muutenkaan; olihan kaikki aitoon maalaistyyliin tauolla sekä suljettu. Ikäänkuin riittävän monet ”niistä nuorista” ei muutenkin vain seisoksisi, toljastelisi ja keksisi tyhmyyksiä – kyllä sitäkin ilmenee, kun nukkumalähiönsä on noinkin isokokoinen.

Sitä minä tässä vain kysyisin, että kuinka ihmeessä mokomassa voidaan tehdä yhteisötyötä tai kenen puolesta Lehmon kyläyhdistyskään puhuu? Kuntalaisaloitteeksi kehystetty kirjelmä on nimittäin niin kummallinen hutsinputsi kaikkia mahdollisia – häiriköt ja pikkurikolliset poislukien – näkökantoja.

"Yhteisötyö nukkumalähiössä tuskin lienee kaksistakaan. Kenen puolesta tämä kyläyhdistys edes puhuu?"

Saattaa ihan oikeasti tulla yllätyksenä pohjoiskarjalaiselle, että jos asuu taajaväkisessä yhdyskunnassa eli taajamassa niin siellä on silloin väistämättä muitakin ihmisiä. Ja ne saattavat jopa ihan katsoa päin, sekä muodostaa mielipiteen itsestään. Siihen kannattaa tottua, koska tuollainen ihmisluonto vain on.

Siispä; pitäisi käsittää, että huonomaineisten ihmisten seuraa kannattaa karttaa ja viimeistään pahanteon alkaessa tulee poistua paikalta. Muussa tapauksessa ei vakuuta ketään, jottei ole itsekin huonomaineinen sekä tee pahaa. Ilmiantajaksi ei tarvitse ryhtyä, mutta itsestään tulee pitää huolta.

Vaan johan on kakaroilla kotkotukset, jos keskellään viljellään vallan tarranliimailukulttuuria; tekstinään se ”gangsterius” mistä puskaradiossa(Facebook-ryhmä) puhutaan. Aika urbaania, sano. Sitä minä tässä tosin vain bloggaan, että mitä jos teidät siksi nujerretaankin pieksämällä ja pelottelemalla? Loistoveto! Eiku.

"Taajamassa asuu väistämättä myös toisia ihmisiä, jotka saattavat jopa katsoa kohti ja muodostaa mielipiteen itsestään."

Kaikkinensa; on paljon pyydetty Kontiolahden kunnalta, että sen tulisi ”keskeistää” ja ”näköalaistaa” kiistan ytimessä olevat ongelmalliset, sekä aktivoida, ohjata harrastuksiin ynnä nuorisopalvella öönä heidän vieressään toljottava suurempi joukko nuoria. Puheet puheina, ei kirjelmöity motivaatio yleistetyissä nuorissa pysy.

Eniten kyläyhdistyksen kuntalaisaloitteessa minua häiritsee se niin kutsutun nuorten oman paikan käsite. Ensinnäkin; mokomaa ei ole vuosien huokailusta ja haikailusta huolimatta saatu vielä edes Liperiin missä ajatus syntyi. Toiseksi; kuinka voit kuvitella nuorten osaavan olla siellä, kun he eivät osaa olla katukuvassakaan?

Parasta keskustelunavauksessa lienee tiedonkulun kohentamispyrky. Kakarat nimittäin yleensä – inhimillistä keskentekoisuuttaan – yrittävät sujuvasti esittää joka paikassa erilaista roolia, valehdellen jo saaneensa muualla läpi sen minkä todellisuudessa tässä ja nyt keksivät. Vailla kiinnijääntiä tavasta ei opita pois.

"Kasvaakseen nuoren pitää jäädä kiinni epätoden roolin esittämisestä ja oman etunsa tavoittelusta valehtelulla."

Vaan millaisena näen tulevaisuuden? Onhan tässä huolestuttaviakin piirteitä, kyllä. Kyläyhdistys mainitsee Ruottis-Oton tuvan uhkakuvan, häiriökäyttäytymisen kohdistumisen yksittäisiin ihmisiin, valvontakamerasatsaukset yksityiskodeissa ja epäilyn rikosilmoituksen tekijöihin kohdistuvasta täsmäilkivallasta.

Pahinta lienee kuitenkin se, jos samaa on jatkunut jo useita vuosia niinkuin väitetään. Se kertoo, jottei Kontiolahden kunta ole ollut alkuunkaan hereillä suurimman lähiönsä – historiallisen kylän – tapahtumista. Niin; alatihan asiasta on keskustelu, mutta mitä kaikkea onkaan jäänyt mainitsematta?

Aika huono juttu. Pitää päättää, että hamutaanko takaisin sitä kyläidylli-yhteisöllistä paratiisia – kuin ei välttämättä koskaan ollutkaan – vai hyväksytäänkö rooli pohjoisjoensuisena nukkumalähiönä? Kumpaakin ei nimittäin saa – etenkään – yhtä aikaa. Jos tuon tietää ja pitää kannastaan kiinni, itse toimenpiteet ovat vähin osa.