Kansanedustaja Jarmo Limnell (kok) vaistoaa Eduskunnan turvallisuusjohtovajeen tai kyvyttömyyden verkostoitua ja profiloituu sillä mistä konsensus-Suomessa piti vaieta. Turvallisuutta sekä turvallisuuspolitiikkaa tuli olla, muttei tehdä niillä mitään, koska kauttaan ainoastaan hävittiin ääniä.
Näin minä arvioin hänen ulostulonsa Iltalehden Ukkola-nettilähetyksessä sekä pomotuspyrkimystensä arvioinnit. Esiintyminen on perusmallin kriisiviestintää; näyttäydytään, puhutaan ja vakuutetaan, muttei vahingossakaan sanota mitään olennaista. Sillä keulittiin suoraan puhemies Halla-aholle ja varapuhemies Risikolle.
Vähättelevänsorttiset – tai toisinaan suorastaan jo kitkerähkötkin – kommentit, jotka seurasivat ovat normaalia avoimen yhteiskunnan aineenvaihduntaa, jonka pitikin kuulua. "Huoneessa oleva joukko" jakautui kolmeen: tietämättömiin, tittelin/natsojen puutteen kyseenalaistajiin ja hiljaisuuden ynnä vahvan johtajan parkujiin.
Näin kävi, koska keskellämainitut – turvallisuusjohtaja Aaro Toivosen miedosti sivusta säestäessä – tekivät ajankohtaisen turvallisuuspoikkeaman käsittelystä perinteistä suomalaista ylhäältäpäinjohtamista. Koettiin siis johtamisvajetta, ei verkostoiduttu eivätkä kaikki – keiden olisi pitänyt tietää – tienneetkään.
Itse pakitan nyt Eduskunnan kokonaisturvallisuuden kehittämistyöryhmään aiemmin lastaamistani odotuksista. Vikansa eivät yksin olekaan vain kökkö nimi, puute lainsäädännön tuesta vaan se vaikuttaa myös käytännössä hyödyttömältä väitettyyn tarkoitukseensa. Tämän Limnellin soolo kertoi kaikkein kirkkaimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Kommentit tarkastetaan ennen niiden mahdollista julkaisua.
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile äläkä leiki shoutboxia.
Tämä blogi ei ole mikään yhteisöpalvelu tai muu moderoimaton internetin luola.
Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.