En ole antirasisti, mutta…

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllähän sitä näkee kaikenlaista, kun maailmalla kulkee. Yksi vain käyttäytyy ongelmallisesti, vaikka uussuomalainen onkin, ja saa siitä täysin odotettuja sekä ymmärrettäviä seurauksia. No, toinen kantasuomalainenpa kuulo- ja näköetäisyydellä pelkää ”hirveää meteliä”, jota ei koskaan tullutkaan.

Liian monta huutajaa äänessä

(Kuva: Jari Kähkönen) HSL-liikenteen metroasema, jonka nimi on sittemmin
muutettu toiseksi.

Kaukainen entisyys johtui uudestaan mieleeni, kun luin Helsingin Rautatientorin metroasemalla alkukuusta olleen lipuntarkastuksen jälkimainingeista. Ihmisen on vain niin vaikea hyväksyä, että miksi minulle näytetään kämmentä, mutta tuolle toiselle ei. Yleensä siitä seurasi aina jonkunsortin vaikeuksia, näin muistelen.

Kyllä minä saan kurkkusalaattia käsilaukkunani pitää

(Kuva: Jari Kähkönen) Kurkkusalaatti kelpaa enää matonkuteeksi tai käsilaukun
raaka-aineeksi.

Kesäpäivänä eräänä olin suositussa joensuulaisessa kahvi- ja ruokapaikassa; Shemagh-huiviani sekä punaista Tropical Monty-barettiani toljotettiin odotetusti. Mutta se ei ole mitään, että ex-varusnaisella on selässä rynnäkkörepputekele, jossa on Suomen lippu, veriryhmätunniste ja koulutushaaramerkki?

Muutama suora sana

Älä kontaktoi, seuraa, tykkää, kommentoi, jaa, lahjoita rahaa, äänestä vaaleissa tai muutoinkaan edistä Junes Lokan ja Sebastian Tynkkysen toimintaa mitenkään. Jos olit tehnyt näin aiemmin; lakkaa, poista ja älä jatka. Jos taas et ollut tehnyt; kaikki on oikein hyvin sekä kohdallaan.

Epäoikeudenmukaisen herrakerhon päivät ovat luetut

(Kuva: Jari Kähkönen)

Harva saa kiinni ajatuksesta, jos sanon että ammattiyhdistysliike on epäoikeudenmukainen herrakerho toisennimisenä. Sitä se kuitenkin on; puheet ja toiminta ovat jo pitkään menneet räikeästi eriteitä, mutta uusimmat haasteet eli alipalkkausjutut ja kepulainen ränkytys ansiosidonnaisesta ovat tosipaikka.

Mopoilevien teinien esiintyminen kertoo jostain

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä ovat tämän nuorisotilan
ainoat ulko-opasteet.

Jokakesäinen mopoilukeskustelu Pohjois-Karjalassa: yksi kirjoittaa lehden yleisönosastoon ja toinen Facebookin puskaradiopalstalle. Vouhotetaan joko mopoilijoiden tai autoilijoiden väitetystä sikailusta; sitten tärvellään keskustelu jonninjoutavuuksin ettei vahingossakaan saataisi aikaan mitään järjellistä.

Mitä, onnistuiko poliisi määräämään itse omat tulostavoitteensa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässäkin kylässä oli muinoin nimismiespiiri.

Minä muistan muinaisen Anne Holmlundin(kok) sisäministerikauden HARVA-hankkeen, jossa maan syrjäkulmien poliisipalveluille koetettiin lähinnä löytää joko täydentäjä tai korvaaja esimerkiksi tullista ja rajalta. Mutta nytkö poliisi määrää jo itse omat tulostavoitteensakin? Johan on aikaan eletty.

Olkalaukunkokoinen sosiologia

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässä kuvassa näkyvistä asioista minulla on tallella enää
oma vasen käteni.

Sijoitin osuuskaupan ylijäämänpalautuksen korkoineen toistaiseksi varastoituun, militaarilinjan kokoluokkaa pieneksi ja vaaleansävyiseksi yksilöksi määrättävään olkalaukkuun. Samalla luin joskus ysärillä painettua Sosiologisen teorian uusimmat virtaukset -teosta; löysin kiehtovia yhtymäkohtia elettyyn elämään.

Köyhyyden tosiasioita

(Kuva: Jari Kähkönen) Olemme olevinamme tietoyhteiskunta, mutta oikeasti
palvelut toimivat keskiyön ja tuntemattoman katkaisuajan välisen hetken.

Mahdatko käsittää, että köyhyys on paitsi vähävaraisuutta, mutta myös kohtelua merkityksettömänä ja lähes täydellistä vaikutusvallan puuttumista? Kokemus on kaikenkattava ja ulottuu vaivattomasti arkisen elämän toimivuuteen liittyvistä pikkujutuista kokonaisen ihmiselämän arvottamiseen asti.

Ymmärryksenvaikeuden syistä, eli, miksi Kontrolli oli pelkkää toiveajattelua

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin muuttuu aika; kirjoituskoneen korjauskynä tietokoneen
näppäimistölle asetettuna.

Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat, poliittisiin ryhmiin liitännäiset tai suosioasemaiset eivät ymmärrä toisiaan; parempi olisi kuin ei muuta leikittäisikään, koska siitä seuraa pelkkää vahinkoa. Näin minä ajattelin nyt osasta menneestäni, kun muistelin sitä eilisen Uuninpankkopojan blogin luettuani.

BLM – nollariteinien...minkä asian liike

(Kuva: Jari Kähkönen) Etusivu uusiksi: Black Lives Matter -liike aloitti toiminnan
Kontiolahdessa. Tai sitten ei.

YLE etsii olennaisuuttaan täysi-ikäistyviltä nollariteineiltä, mille se on täysin passé; rasisteilta sekä heidän palkkaa nauttivilta yllyttäjiltään taas halutaan provokaatio. Näin minä näen liikkeeksikin mainitun Black Lives Matter Helsinki -mielenosoituksen järjestäjien haastattelun. Mainos; ei mitään sanottavaa.

Kantaväestön etuoikeus on pelkkää kuvitelmaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Harppi-Saksan kansanpoliisi ja Jugoslavian kansanarmeija
eivät nimistään huolimatta olleet olemassa kansaa suojatakseen tai palvellakseen.
Nimittäin maat, joissa molemmat toimivat, olivat jokseenkin pahasti epävapaita.
Ehkäpä ne peräti olivat autoritaarisia eli itsevaltaisesti hallittujakin, toisinaan.

Yksi mellasti Ties-Minkä-Maan BLM-mielenosoitusten syyttömille aiheuttamista vahingoista. Toinen kyseli; onko hänen syynsä, jos pitää vanhoista vaan nyt kyseenalaisista elokuvista ja tv-sarjoista. Kolmas sanoi m-sanan syytellen uussuomalaisia työpaikkansa menettämisestä. Ja näitähän riittää; etsimättäkin.

Vikaa taktiikassa tai kalustossa

Männäkesäisen Porvoon poliisiampumisen esitutkinta on valmistumaan päin; innossaan salata teon motiivi tai sen puute, poliisi on tänään selostanut STT:n kiertolaisessa takaa-ajon tapahtumia tarkemmin. Eipä ollut kaksisesti mennyt. Sen tosin tiesin jo niistä hyvin peruspoliisimaisista otteista, jotka näkyivät tuoreeltaan otetuissa kiinniottokuvissa.

Syntipukkihyppy – luuletko aina tekeväsi oikein, jos itse vastaat teoistasi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on näkymä Espoon
Kilon poliisin kellarin ikkunaan muuanna sydän-
talvisena perjantai-iltapäivänä. Se esittää myös
jännästi bonhoefferiläistä ajatusta tahdonvastuun
alaisuudesta; eikömitä?

Olen tiennyt aina, että ihminen syyllistää, menee henkilökohtaisuuksiin ja puhuu asioiden vierestä. Luinkin äsken Tuomas Teporan Sodan hengen, koska sodanajan mielipidetarkkailu sekä propaganda ovat minusta kiehtovia aiheita, joiden kautta voi sitäpaitsi oppia lisää maailmasta ympärillään. 

Kulttuurisodasta, päivää – ette ole tosissanne!

(Kuva: Jari Kähkönen) Toimintakuvaa mielenosoituksesta; muistaisi vain,
että milloin ja minkä asian vuoksi.

Kyllä minä niin kummastuin, että oli sanat mennä hallinnasta, kun Uuninpankkopojan blogista luin Perussuomalaisten marssivien mustapaitojen alkaneen vallan sotaa käymään. Kulttuurimarxismia vastaan! Se on jotain mitä ei voi nähdä; saattaisiko tuo muuten johtua siitä, ettei mokomaa ole olemassakaan.

Kärjistyminen on yhtä pirunpolskaa – silloin kuolee ihmisiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Iltakävelyllä näin tälläisen lapun nidottuna kiinni puuhun
paikassa, jossa perinteisesti kontiolahtisnuori toisensa tapaa.

Jatkan Cédric Chouviat’n kuolemaan Pariisissa johtaneiden tapahtumien käsittelyä. En nyt kirjoita kuolinsyystä tai ketkä sen mahdollisesti aiheuttivat; aihe on tilanteiden kärjistyminen yleensä ja erityisesti. Sanon ilmiötä pirunpolskaksi, koska kehitystä on vaikea katkaista ja yleensä lopputulos on tuhoisa.

Poliisin voimankäytöstä taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Avuttomat nuoret toimittajat soittavat jopa lääkintäesimiehelle
saadakseen tietää, että mikä on OC-sumutin ja mitä se tekee.

YLE:n toimittaja, marjuttuulikki -signatuurin käyttäjä, teki höntin videon Amerikan poliisin voimankäytöstä, jossa oli ainakin kaksi kyseenalaista kohtaa. Atlantassa pidettiin Rayshard Brooksin hautajaiset, joka nosti asian uudestaan pinnalle. Ja Pariisissakin oli ollut lähimenneessä kuolemantapaus poliisin käsissä.

Rakas persukansa ja sen edustajat, te tuhlaatte aikaanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku reaktio pitää vastapuolesta saada tai muuten meni
koko tuotanto hukkaan; siinä on perussuomalaisuuden salaisuus.

Te ette taida tietää, että mikä on joukkotappelu; joko olette vailla ihmisten kanssaolemiskykyä olevia näytöntoljottajia, tai perämetsäläisiä, jotka vierastavat tuota yksittäistä sanaa. Miten ihmeessä moisesta suurkaupungissa useita kertoja viikossa toistuvasta ilmiöstä voi riittää juttua moneksi päiväksi?

Joukkotappelublogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Harvoin täälläpäin käyvä pääkaupunkiseutuinen: siinä
näet Joensuun uuden kävelykeskustan, joka on myös suosittu notkumis- ja
ja yleinen läpikulkupaikka.

Maalainen tai pikkukaupunkilainen ei ymmärtäne, mutta Helsingissä on aina hulinoitu ja tapeltu joukolla. Kyllä sitä toisinaan on perämetsän lähellä tai keskelläkin sattunut; ilmeisesti kuitenkin aina senverran paikallisesti ja joukot ovat olleet niin etäällä toinen toisistaan, että ilmiö on välillä unohtunut.

Mitä suotta mestareita neuvomaan

Tämä kaupparyöstö on nyt poliisin puolesta valmis. Menestyskö? Tuskinpa. Voin vain ääneen hämmästellä ja kysellä toimintaa pyörittävän osuuskaupan tärkeysjärjestyksen perään. Oli varaa pitää tuhatta euroa kassalaatikossa ja antaa pahoinpidellä myyjä pystyyn öykkäröintiryöstössä; vaan ei ollut varaa ennaltaehkäisyyn?

Että höhöhöö vaan – ja mikähän minä olen sinua viihdyttämään?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei kiinnosta.

Turhan usein niin sanotut keskustelut verkossa menevät höhöhööksi. Siinä ei ole mitään uutta eikä kummallista, koska tämä on ihmisen luonto; vastaavaa on tehty verkottomassakin maailmassa vaikka kuinka kauan. Siksi tämän kirjoitankin; minä en sinua viihdytä, lilluhan matkaasi siitä.

Hyvä käytäntö

Kuva: Jari Kähkönen

Taloykköset rakentaa järjestyksessä kylän kolmatta asuinkerrostaloa Keskuskadun ja Yhdystien kulmaukseen, entisen Ystävän Kammarin tontille. Rakennustyömaalla on tehty turvallisuutta parantava innovaatio; kuten kuvasta näkyy. Puutavaraa etsivän nurkissanuohoutajan ei siis tarvitse jatkossa enää vaivautua tätä pidemmälle.

Hyvähyvä!

Etninen profilointi, valkoisen miehen tuska ja äärioikeiston rynnistys

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi on aina olemassaolevan sosiaalisen järjestyksen
takaaja; moinen ei ole koskaan mikään pyhimyksen tehtävä.

Luin Ossi Nymanin kirjan Patriarkaatti, joka päräytti paristakin eri syystä. Harvoin olen lukenut vastaavaa graafista väkivaltaa, mutta myös sen harjoittajien yhdenvertaisuuden pilkka ja oikeusvaltiodenialismi oli lakonisessa vähättelevyydessään pysäyttävää. Tämä taitaa olla ajan merkki, valitettavasti.

Lieksan Lehti: Nurmeksen putka kiinni loppuvuodeksi

Kalterikuva, joka ei esitä ainakaan Nurmeksen
poliisivankilaa.

Eilen ilmestyneen Lieksan Lehden paperilehdessä uutisoitiin Itä-Suomen poliisilaitoksen laittavan Nurmeksen poliisiaseman putka kiinni, kokeiluna. Toiminnan jatkamiseksi tilat tulisi näet remontoida; lopun vuotta kestävällä kokeilulla selvitetään voisiko virkasuhteisten vartijoiden noutopartio korvata ne.

Kokoomuksen työllisyyspolitiikan tyhjät tynnyrit

(Kuva: Jari Kähkönen) Siirryin terassille,
jotta pääsisin kuulemasta poliitikkojen
teeskentelyä lisäbudjetista tv-uutisissa.

Kokoomus ei petä koskaan. Ylen tv-uutisten lisäbudjettijutussa äänessä oli Eduskunnan puheellaan Ben Zyskowicz, joka sotki työllisyyden paranemisen työllisyysasteen nousuun. Näin poliitikot tapaavat tehdä; koska ellei kykene viestimään kahta asiaa eri suuntiin samanaikaisesti, on väärässä työssä.

Kyllä Suomessa "hapetetaan" yhä

(Kuva: Kuvakaappaus poliisin nettisivuilta) Alleviivaukset minun.

Keskustelin viikonlopun aluksi Mikko Niskasaaren FB-seinällä Amerikan poliisin voimankäytöstä ja esiin nousi väittämä, että Suomessa ei muka saisi enää kuristaa kurkusta. Ei pidä paikkaansa. Se oli myytti, joka olemassaollessaankin koski vain yksityistä sektoria; kuulin asiasta kauan sitten muuan kouluttajalta.

Etpä tainnut tietää, että Suomessakin opetetaan tuollaista ”etäisyystekniikkaa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva, jossa poliisi suorittaa valvontaa perusoikeus-
myönteisessä hengessä Suomessa. Tietenkin pysäytetyn rekisteritunnus on pois-
tettu.

Torstaina New Yorkin Buffalon poliisin ryhmä, sikäläisittäin sanoen taktisessa varustuksessa oleva; tyhjensi kaupungintalon edustaa mielenosoittajista. Median mukaan 75-vuotias mies tönäistiin maahan ja hän sai sairaalahoitoa vaativan vakavan päävamman. Luuletko ettei samaa voisi sattua Suomessa?

Armeijamyönteisyys on yhä hulluutta, mutta sitä ei ole pakko jakaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotapoliisi kuoli aikanaan pois, mutta kilvet saattoivat
varuskuntakohtaisesti vaihdellen kyllä pysyä käytössä aina 1990-luvulle asti.

Vaikka jotkut ovat armeijamyönteisiä niin minun ei ole pakko olla. Ole olettamatta; enhän kirjoittanutkaan tätä tekstiä aamuyöllä, vaan julkaisu tapahtui automatiikalla. Näin eletään vapaassa maassa; paras olisi oppia jättämään toiset rauhaan hyvän sään aikana, koska vakaumus on yksityisasia.

Näpertelykin sijansa saakoon

(Kuva: Jari Kähkönen) Ulosmarssi keskellä levotonta työmarkkinakevättä, joskus
toiseen aikaan, toisessa elämässä. Sommittelin ryhmäkuvan, kun mitään eisen-
steinmaista ihmisten mertakaan ei väenvähyyden tähden olisi saatu aikaan.

Olen työvoimapolitiikkakriitikko ja kannatan yhteiskuntakäsitystä, jossa luokkien eriävät edut sekä tavoitteet tunnustetaan, mutta niiden edessä ei sen paremmin antauduta kuin pyritä vallankumouksella diktatuuriinkaan. Päivän puheenaihe on keljuttavan työpelleilyn korjausyritys; onko se uskottava vai ei.

Minneapolisin surkea tilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Älä harjoita tekstimainontaa laittaen tuotteen
oheen tietoa hinnasta ja ostopaikasta. Valokuvan käsiraudat olivat
muuten sitten sen ottamishetkellä oikea eli aito voimankäyttöväline.

Katselin lukuisia videoita George Floydin kiinniotosta Minneapolisissa; joukossa oli niin toimitettujen tiedotusvälineiden juttuja, valvontakameroiden tallenteita kuin kansalaisten kännykkävideomateriaaliakin. Ei tähän oikein voi muuta sanoa kuin, että millähän ilveellä tuo raukkaparka olisi voinut selvitä hengissä.

Kun yhdeksänä kertana kymmenestä ei räjähdä – vielä tulee yhdestoistakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiitta ripustettuna
ovenkahvaan.

Kuinka harvinaista on, että joku osaa virittää paukun, joka ei räjähdä heti valmistumisen jälkeen tekijän omille näpeille? Että aikaviive pitää tai ansoitus laukaisee pommin tarkoitetulla tavalla? Hyvinhyvinhyvin harvinaista. Ei tähän siis oikein muuta voi sanoa kuin, että varovaisuutta; kuuntele, katsele ja tunnustele.

Vapaan taiteilijan kiinnostavaa sisältöä

(Kuva: Jari Kähkönen) Työelämän symbolikuva; löysin pöytälaatikosta
konekirjoitusajan korjauskynän, jota oli teroitettu veitsellä vuollen.

Ennemmin olen lopun ikääni vapaa taiteilija kuin ”töissä” tinkaamassa idioottien kanssa vähäpätöisen ja tyhjän välillä olevista asioista, jotka voivat koska tahansa kääntyä nurinniskoin, kun reaalipolitiikka niin näyttää. Leikkimässä ihmissuhteita tai kuin olisi jossain  käsistäkaranneessa psykologisessa kokeilussa.

Mielenrauhansa tähden se ihminen pomottaa, kyttää ja selittelee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoituksessa valokuvaamassa, jotta
saisin leipäni...Oho...Eiku siis demokratia säilyisi toimivana.

Nyt ymmärrän paremmin kuin aiemmin nuorempien, herkempien ja maailmassa käymättömien kärsimyksiä tuppukylissä. Olipa postissakäymistä, kun tuli paketti. Sään ollessa hyvä kävin S-Marketissa jäätelöllä. No, sitä syödessäni oven edustalla tuli Eräs puhelemaan, että miksei tullut kirjajulkkareihini.

24 tuntia: tiistai 19.5.20 kello 21.00 – keskiviikko 20.5.20 kello 21.00

Vähän vaille vuosikymmen sitten valokuvasin kaksi poliisihevosta
ratsastajineen muuan hyvin kylmänä lauantaipäivänä, kun notkuin
jo silloin hiljenneellä talonvaltauspaikalla turhassa uutisen toivossa.

En kirjoita ilkkuakseni kuinka taas kerran yksi keski-ikäinen vaikuttaja-asemassa ollut mies kävi huorissa ja jäi poistullessaan pillupoliisin rysään. Pointti on yhteiskunnan mädännäisyys, jossa keulakuvat, julistehenkilöt sekä sun muut tarjoavat näkösuojaa huomattavasti rumemmille eläjille ja ilmiöille.

Kun turvallisuuspalvelusta puuttuu se turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu kuvituskuva. Sinä vuonna, kun
tuo salkku oli käypää tavaraa; niitä ei varmasti jaettu tai edes
luovutettu vartijoille työvuoron ajaksi.

Varasin kirjastossa Vesa Ellosen ja Jyri Paasosen Turvallisuusalan perusoppikirjan; noudin niteen viime viikolla, sekä luin sen loppuun tänään. Johan olivat teoriaherrat epäkäytännönläheisen oudosta näkökulmasta katsoen hyvin kankeakielisen työn tehneet. Mitä he oikein koettavat opettaa ja kenelle?

Halukkaat lukkarit kuvittelevat kaiketi olevansa isänmaan asialla

(Kuva: Jari Kähkönen) Vanhan holvin varjossa on yhä vartiokoppi, vaikka portti on
romutettu ja vartijat poistuneet jo "uudelta alaportiltakin" hyvän aikaa sitten.

Vähän vaille vuosi sitten kirjoitin tämän tekstin, joka piti äsken nostaa ylös linkattaessa edelliseen blogiin. Mielessä raksutti, että mistä tuo kaiketi Poliisiammattikorkeakoulun kouluttajakoulutuksen ylikonstaapeli väitetyt tietonsa sai. Samat sanat tulivat näet vastaan tässä kirjassa.

Hämäsi ja pääsi pakenemaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin kaupungin liikennelaitos halusi metroasemille
vahtimestareita asiakaspalveluvirkapuvussa. Kuvassa kokeilutyöpiste.

Palaan nyt lähimenneen puukotukseen Oodi-keskustakirjastossa, koska sen oikeuskäsittely antaa aihetta eräisiin kriittisiin sanoihin. Ei muuten hyvin mene, jos kolme omin jaloin kävelevää pääsee yhtä aikaa samaan invavessaan, ainoa apukeino on sosiaalihälytys ja sitten puukottaja hämää sekä pääsee pakenemaan.

Olisiko alettava vähemmän viranomaiskuuliaiseksi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ja niin minä vuosia sitten nähdessäni nykäisin pokkarin
olkalaukustani; tein arkistokuvan, jota käytän useasti, vaikkei se oikeastaan
mitään mihinkään liitykään. Tietenkin rekisteritunnus on poistettu kuvankäsit-
telyllä.

Minä voisin kirjoittaa rähähähää ja mitämäsanoin, mutta enpäs aloitakaan tekstiäni sillä. Syyni olisivat hyvät; kuopiolaispoliisit selvisivät sakoilla ynnä varoituksella sekä Meri-Lapissa suututtiin rajapelleilystä. Perään nyansoidumpaa tapaa nähdä ympäröivä maailma, mukaanlukien viranomaiset ja heidän työnsä.

Oho

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva, joka esittää Helsingin poliisia
suorittamassa jotain aivan muuta tehtävää vuosia sitten.

Taannoisessa poliisin Uudenmaan maakunnan liikkumisrajoitusvalvonnassa ilmeni virheitä. Tarkastuspisteet saattoivat sijaita paikoissa, joille saapuva ei tosiasiassa ollut ylittänyt maakuntarajaa. Toistuva perusteeton rajanylityksen yritys ei ollut rikos eikä niskottelusakkokaan viimeinen sana tapauksestaan.

Yksityisen turvallisuusalan ammatillista keskustelua ei ollut olemassakaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuinka voit olla hedelmällisessä vuorovaikutuksessa
kanssaihmisen kanssa, jos todellisuudessa halveksit häntä?

Muistelen nyt vähän menneitä, koska kohta kuluu tasavuosia niin turvallisuusalan julkaisutoimintani lopettamisesta kuin alalta poistumisestanikin. Yksinkertainen syy otsikon totuudelle on omiminen, omaneduntavoittelu, kieroilu, valehtelu ja yksimielisyyden puuttuminen. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei edes yritetty.

Iltakävelyllä

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän minä näin Kontiolahden
torin parkkipaikalla, kun eilen iltakävelyllä kävin.

Facebookin puskaradioryhmässä valitettiin tästä autosta romuineen, kun se seisoi edellisessä paikassaan. Hetkittäin saatettiin luulla, että asiat olivat hoitumaan päin, kun nyt keulan edessä nököttävä rengaskasa päivä päivältä oheni ja lopulta tyystin hävisi. Osoittautui, että lopulta edistys ei ollut sen paremmin laadullinen kuin määrällinenkään.

Ps. Kun oikein tarkkaan katsoo, näitä autojahan on siellä kaksi; yksi löytyy kummastakin parkkipaikan reunasta.

Minähän sen päätän – tai sitten et

(Kuva: Jari Kähkönen) Vallankäyttöä se on tämäkin. Kuvassa näkyvän
konstaapelin partiokaveri tuli muuten kuiskimaan korvaani takaa
vasemmalta; joko olen kuvannut tarpeeksi, hän kysyi.

Inspiroiduin hallituksen koulujen lähiopetusta koskevan päätöksen jo ennalta aiheuttamasta tinkaamisesta. Koronakriisin ajankohtainen aihe ottaa taas kerran puheeksi sen kuinka Suomessa käytetään valtaa. Eräät kuntapoliitikot ainakin luulivat itsestään moninkertaisesti liikaa.

Satsatkaa ennemmin lukkoihin ja telinevoimisteluun

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva sattumanvaraisesta S-Marketista,
jota ei toivottavasti ole koskaan ryöstetty eikä ryöstetäkään.

Joensuun Siilaisten S-Marketissa on tapahtunut vappuaaton iltana ryöstö, tiedottaa poliisi ja ajoin sanomalehdeksikin mainittu Karjalainen piti parin rivin notiisiaan maksumuurin takana. Minä sanon ihan suoraan: jos ei ammattimainen turvallisuustyö kiinnosta, satsatkaa sitten lukkoihin ja telinevoimisteluun.

Tekoyleisen, joskus oikeasti asevelvollisuuskin olleen, hupaileva epäuskottavuus

Suomen niin sanottu yleinen asevelvollisuus ei ole oikeasti kumpaakaan. Sen seuraukset ovat kummalliset; joskus ne ovat suorastaan tahattoman koomiset, kuten YLE:n uutisoima sakkotuomio osoittaa. Hupailu sikseen, koska asia on vakava ja pelleily tapahtuu meidän kaikkien nimissä sekä rahoilla.

Kenen turvallisuudesta sinä puhut?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvajournalistinen kokeilu keski-iän kynnyksellä.

Keski-iän kynnyksellä minulla oli ajatus, että turvallisuus on ihanteellinen termi holahtamaan jälkimodernin näennäistieteen käsitepuuroon; kukin voi tarkoittaa sillä mitä ikinä haluaa. Yhdet pelaavat kielipelejään ja toiset koettavat hallita riskiyhteiskuntaa. Sopii tosiaan kysyä, että kenen turvallisuudesta puhutaan.

Tahattomasta eskalaatiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt tekniikka haittaa
vuorovaikutusta, koska sen on tarkoituskin.

Luin Facessa Aron sisarusparin lehtihaastattelujen ylösnoston, josta mieleeni johtui otsikon teema; tavallaan jatkan tästä postauksesta noin puolen vuoden takaa. Siinähän siis käytiin julkista nokkapokkaa, jos vaikka sittenkin etäisesti ja suomalaisiin oloihin sopeutetulla mietoudella. Mitä jos ”se tekee liikkeensä”?

Vartijan ja järjestyksenvalvojan yhteiskunnallinen asema

Tänä korona-aikana ruuduntöllötystä riittää, joten tuli ilmeisesti vahingossa tehtyä muuan menneitä mieleen palauttanut googlehaku. Mistä se taas johtuikaan, että kuka hyvänsä vartijan tai järjestyksenvalvojan työssään näkevä luulee heti tietävänsä kaiken heistä? Siinäpä blogitekstin itu.

Myötätunnon menettäminen

Anteeksi, pitäisikö tämän kiinnostaa; en todellakaan ole mikään tilitysautomaatti tai kaikkien puolesta tappelija. Kyllä minä silti opportunistit, valehtelijat, rähinämoottorit ja sietämättömät tiesin aina; tohdin myös väittää, etten koskaan ollut päättämätön tai avuton ihminen. Joskus myötätunto vain pakostakin menee.

Tarpeettomia keskusteluja

Minäkeskeiset ja tottelemisintoutuneet ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin; tuon itsestäänselvyyden kirjoittaminen ei silti ole helppoa, koska samat myös koettelevat koviten periaatteen kestävyyttä omalla käyttäytymisellään. En väitä olevani tässä suhteessa pyhimys; se on ihanne, josta olen kaukana. 

Teollisuusvartiointi, eli, ettei sahasi palaisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Teollisen ajan tehtaanportin varjossa; uusi vuokralainen
on 2000-luvulla valinnut vitsikkään näköiset verhot ikkunoihin.

Facebookissa käynnistyi taas kerran yksi monista Joensuun Penttilän sahan tulipalon muisteluketjuista. Minulla oli kommentoitavana vain tämä: vartiokierros+dokumentointi+raportointi; juuri siksi. Pohdin nyt asiaa yleisellä tasolla; nimeltämainittu tapaus on minulle vieras ja siten epäkiinnostava. 

Koronakriisi ja vapaan maan kansalaisen identiteetti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysymys; mitä sinä näet tässä kuvassa, kertoo
paljon sinusta ja tavasta millä maailmaasi katsot.

Koronakriisin tämänhetkinen kuuma aihe on terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys ja kuka siitä taas vastasikaan. Voisiko ollakaan oivallisempaa hetkeä sanoa, että Suomi on vapaa maa ja siinä pitäisi vain uskaltaa tai kyetä elämään? Tästä on oikeasti kysymys, vaikka ollaan keskustelevinaan kasvomaskeista.

Jussi Halla-aholla ei ole mitään asiaa valtionjohtoon

No, kirjoitinpa Mikko Niskasaaren Facebook-seinälle kommentin jatkoksi ketjuun, jonka alustuksena oli hänen Maria Asunnan Suolen Uutisten nettiin kirjoittamaa juttua arvosteleva blogimerkintänsä. Olin samaa mieltä ensinmainitun kanssa; jutussa oli poliittisesti sopiva päälleliimannainen, joka teki huonoa tai suorastaan kaatoi sen.

Korona-ajan työvoimapolitiikan kolme hutia ja mistä ne johtuvat

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaivarin kartanon eli Työtuomioistuimen vanhan
virastotalon portintolppa joskus kauan sitten.

Luin täkäläisestä lehdestä, että valtion pitäisi kuulemma taata työvoimaa löytyvän tai muuten marjanviljelijä niittää kasvuston maahan. Voivoi. Ensimmäinen hutikutihan tulikin jo siinä; Suomi ei ole sosialistinen kansantasavalta, jossa on työpakko ja työvälitysmonopoli. Ihan siis vaan tiedoksi.

Apteekkimurrot – ajanilmiö vai vedenjakajako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausretkellä Länsi-Helsingissä kauan sitten; auringon-
lasku kevättalven illalla.

Kyllä koronakriisin vuoksi suljetut rajat näkyvät kohta huumemarkkinoillakin. Apteekkimurrot ovat näet tähän asti olleet ylikuumenemisilmiö; milloin työllistivät huumeriippuvaiset sotaveteraanit, toisinaan suitsittiin lääkäreiden reseptinkirjoitusta ja joskus huumeiden saatavuus oli vain yleensä heikko.

Ei tämä talo ole olemassa sinun kierroksiasi varten

Jokseenkin noin minulle sanottiin 1990-luvulla. Jos kuulisin sen nyt uudestaan, luultavasti vastaisin seuraavasti:”No, sitäkö varten kierroksia tehdään, että koko ajan vilkuilen ikkunoista pihalle, josko joku on jotain vailla?” Silloin en tainnut sanoa mitään; olin tosikko, ja minulla oli myös kuvitelma ammattiin liittyvästä käyttäytymisvelvoitteesta.

Sano se suoraan tai epäsuoraan, samapa tuo, kunhan ajattelet

Kysypä itseltäsi; montako minuuttia putkeen sinua kuunnellaan ilman aiheen vaihtamista, höhöhöö-luokan mukanokkelaa sanaleikkiä tai suorastaan paikaltapakenemista? Se kertoo paljon, mutta ei välttämättä imartele. Opitpahan katsomaan tarkemmin, että keille viitsit vast’edes ajatuksistasi kertoa.

Ala-arvoista

Ala-arvoista huomenta, hyvät lukijani, joita on nyt tavallista nollaa kävijää enemmän. Näinhän on ollut jo pitkään; syynkin tiedän kyllä, sillä en ole tiedonhankintakyvytön enkä liioin ympäröivästä maailmasta pihallakaan. Hieno havaita kuinka valtaosa teistä tajuaa erehdyksensä jo peräti noin yhdessä sekunnissa. Ja poistuu paikalta.

Miksi avoin päättely on minun juttuni?

Tämän tekstin siemen kylvettiin, kun äsken pyysin ja sainkin kritiikkiä työstäni. On näet usein niin, että näissä hommissa sinua joko inhotaan ja halutaan lannistaa hiljaiseksi; tai hyvää tarkoittavat tutut lähtökohtaisesti kehuvat, koska sinä olet sinä. Missä olet oikeasti ja miten etenisit; kas siinä pulma.

Minuuttien myytti

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei tämä ollut koskaan minun työsalkkuni.
Taisin ajatella tekeväni ruudusta joskus jotain portfolioon kuvaa-
maan ammatillista siirtymääni.

Joensuun Prismaan murtauduttiin aiemmin tässä kuussa. Tarkastelen nyt muutamia epäkohtia, jotka havaitsin kyllä tuoreeltaan; vaan mistä silloin vaikenin. Olenhan kynämies; en enää järkeile, etten saa arvostella, jos en ollut siellä itsekin eli "lampsinut mailia hänen maihareissaan". Saan jälkiviisastellakin.

Järjestyksenvalvonta Joensuun keskustassa

Olen kirjoittanut monesti Joensuun uuden kaupunkikeskustan turvallisuustilanteesta. Nyt aihe on noussut uudestaan ajankohtaiseksi, koska saan säännöllisesti lukea somesta purnauksia Korona-viruksen aikaan liittyvän varovaisuuden noudattamattajättämisestä; ne kohdistuvat niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Perussuomalaisuus – politiikkaa vai henkilökohtainen ongelma?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ilta-aikainen kuva noin vuoden takaisesta Joensuun keskus-
tasta; havainnollistakoon se tässä kuinka autiolta siellä pitäisi nyt näyttää. 

Perussuomalaiset on populistinen koalitiopuolue. Sen reaalipoliitikot eivät usko itsekään suoltoonsa, metodipopulistit ovat olevinaan tosissaan, valtavirran populistit vaihtelevat hillumisen sekä arkiharmauden välillä, autoritaariset haluavat diktaattoriksi ja joidenkin ”politiikka” on vain häiriintyneisyyden oire.

Plus- vai miinusmerkkistä, siitä on kysymys Corona-viruksen aikanakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Katuvalokuvausharrastusta Helsingissä vuosia sitten.
Ruutu valikoitui tähän solidaarisuudesta kulttuuritoimijoille, jotka ovat jou-
tuneet ahtaalle nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Suomi oli vakaa maa, jossa viranomaisiin luotettiin, turvallisuus ja oikeudenhoito olivat kunnossa; kaikki olivat osallisia, toimivia ja vielä suhteellisesti vauraitakin. Normaalit suhtautuivat toisenlaisiin lähinnä ihmetellen, säälien sekä joskus myös lievästi epäuskoisen vahingoniloisesti hihitellen. Sitten maailma muuttui.

Älä syytä Korona-virusta, kun vika on itsessäsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyttökauden vihreän pikkurepun tuunaaminen kantoviilek- 

keen tarviketaskuin oli minusta kiinnostavampaa kuin hallituksen tiedotustilaisuus.

Olen ohuesti huvittunut siitä kuinka kaikki ovat niin tietäviä ja huolissaan, kun koronaepidemia nyt johti valmiuslakien käyttöönottoon. Sanoisinkin näin, että suotta tautia syytät; olet mitä olet tai teet mitä teet siihen katsomatta. Ei mielivaltaisuutta, taitamattomuutta eikä ihmisten ylikävelyäkään ole juuri keksitty.