Mutta ei tämä mikään paljastusblogikaan kyllä ole

(Lähde: kuvakaappaus LinkedIn)

Minulla oli vuosia sitten otsikkoina se latinismi ja yleinen entrepenöörisyyshokema, jotka ovat nyt tarttuneet muutamien ikävissään hakukonettelijoiden ruutuihin. Heitä tai tarkoitusperiään en tunne enkä välitäkään tuntea; sanon nyt vain ihan suoraan ettei tämä silti mikään paljastusblogi ole.

Armeija pelleilee meidän nimissämme ja rahoillamme – eikä se käy!

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakas armeija, sinun kilvessäsi on halkeama.

Oli aina selviö, että armeija on ensisijassa omaa etuaan suojaava, salaileva, suljettu, omalakinen ja arvaamaton ympäristö. Näin kävi puoliksi vahingossa ohjesäännön, päällikkövaltaisuuden sekä linjaorganisaation tahattomana seurauksena, mutta lopputuloksen kaikkinainen kelvottomuus on silti järkytys.

Hybridipartiolla henki höllässä Hämeenlinnassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Vaihteen vuoksi tällä kertaa tämä kuvituskuva, joka liittyy aiheeseen
vain siten, että ampumisen jälkeen paikalle epäilemättä tuli myös ensihoito.

Tätä en muuten olisi kirjoittanut, mutta Hämeenlinnan kaupungin kriisi- ja sosiaalipäivystyksensä puolustukseksi päästämä taistelukaasuviestintä tekee teemasta polttavan kiireellisen. Mitä jos suicide by cop -ilmiössä on aiemmin tunnettua useampi puoli, joista ei vielä ole älytty keskustella?

Pieni kronikka journalistisesta saamattomuudesta

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyvää Tamminiemen pesänjakajien 40-vuotispäivää ja osanottoni
Aarno Laitisen poismenosta. Työ jatkuu!

Kirjoitan vaihteenvuoksi tekstin verran mediakritiikkiä. Teemat tulevat olemaan Maikkarin Päivi Hannulan oikeuspsykahatkakommentonti ja Riikka Slunga-Poutsalon asema tiedusteluvalvojana. Kai näihin olisi tullut jo aiemminkin puuttua; voin vain jälkikäteen ihmetellä omaa tärkeysjärjestystäni.

Ei tämä ole vartija- tai järjestyksenvalvojablogi

En minä kirjoita yksityisen turvallisuusalan palkoista, työehdoista, työoloista tai yhteiskunnallisesta asemastakaan. Teillähän on ne luottamusmiehet, työsuojeluedustajat ja ammattiliitot; valittakaa niille. Ei tämä ole mikään vartija- tai järjestyksenvalvojablogi, jos se on jäänyt jollekulle epäselväksi.

Pitäisikö työpaikan epäkohdasta tehdä juttu? No, liitoissa on kai mahdollisuus tähän; siellä on nimittäin lehtiä sekä muita mediakanavia. Ja jos ne eivät riitä, onhan lisäksi olemassa vielä TTT, Telma sekä T&RH. Aina voi myös kerätä tietämiään epäkohtia listaksi, jonka sitten lähettää eri medioiden toimitusten vinkkilaatikoihin.

Poliisin tutkimattomuuden tajuton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen)

Nähtyäni Karjalaisen netissä torstaina maksumuurin takaisen tyrkytyksen tutkimattajätetystä autokolarista; hankkiuduin paperilehden ääreen illan kirjastokeikalla. Oli sitten puurrettu journalistisesti ihan haastattelemalla yleisönosastokirjoittajaa ja soittelemalla muutamien toimijoiden pressiksille.

Henkisestä itsepuolustuksesta, eli, mitä tehdä, jos päällesi rynnitään somessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Useaa hommaa pitää taitaa vähän
kotitarpeiksi, vaikka se toisaalla on jo jonkun leipätyötä.

Vaikka kaikille ei ole puhujuutta tai kirjoittajuutta suotu; heidänkin on osattava toimia päällerynnimistilanteissa, koska niin paljon inhmillisestä elämästä tapahtuu nykyään netissä. Ajattele näin; on useita hommia, joita jokainen taitaa vähän kotitarpeiksi, vaikka toisaalla sama on jo jonkun leipätyö.

Uhmaileva ja riitaahaastava kontiolahtisnuoriso

Aloin naputtaa näppistä, kun iltakävelyltä palatessani valitettavasti jälleen kerran luin Vanhusbookin puskaradioryhmästä auton vahingoittamisesta, johon reagoitiin kaikin muin tavoin vaan ei asianmukaisesti. Kyllä tässä on selvästi joku ilmiö, joka on ollut tulollaan ainakin tämän kesän; ehkä pidempäänkin.

Kontio-Ostari

(Kuva: Jari Kähkönen) Mestoilla Joensuussa.

Pielisjokiseudun päätoimittaja Suvi Palosaari kirjoitti männäviikon lehden pääkirjoituksessa, että kuntaan pitäisi saada asennemuutos, vertailla sen palveluelinkeinoja vastaaviin paikkoihin ja perustaa uusi ostoskeskus. Aloite ei ole puoliksikaan yhtä kelvoton kuin mille vaikuttaa.

Kirkonkylän nuorisotilan sulkeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sentään alaovessa on nyt jo tuo maalaus.

Vapaa-aikapäällikkö Sari Jormanaisen päätös Kontiolahden kirkonkylän nuorisotilan sulkemisesta ajalla 21.9. - 17.10.21 tuli eteeni Facebookin uutisvirrassa maanantai-iltapäivänä. Tämän syksyn tapahtumat huomioonottaen en voi vilpittömästi sanoa olevani sen paremmin pahoillani kuin yllättynytkään.

Siviilin tunteet, miltä jokin näyttää ja tarve saada huomiota

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kirjoitin ylläkäyvän otsikkoluonnoksen cahieri-Moleskineeni, kun hetkellinen kuvitelmani voimankäyttöä ja järjestyksenvalvontaa koskevasta keskustelusta ei-ammattilaisen kanssa päättyi. Hahahahaa. Luuleeko ne tosiaan, että on vartija, jos on jotain tiettyä mieltä tai vartijoidenkaan olevan yksimielisiä kaikesta? Voivoi.

Tyhmyys ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin äsken Raoul Palmgrenin Vankilapäiväkirjan; kiinnitin huomiota turhautumiseen, jota ilmeni niin Vihkoissa kuin 30-luvun kuvien aiotussa jatko-osassakin. Olisikohan vasemmistososialisteissakin ollut siis pääsääntöisesti vain kahdensortin intellektuaaleja; työväenihannoijia ja yläpuolelleen asettujia?

Joensuulaisnuorison räjäyttelyvillitys

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä voi olla yksi joensuisen nuorison Niistä Tavallisista Paikois-
ta, vaikka täällä ei vielä tiettävästi räjäytelläkään mitään.

Minusta on aika armotonta sekä edesvastuutonta jättää enemmistö nuorista räjähdyksen jälkeiseen säikähdykseen ja vähemmistö toipumaan vammoistaan; pitämättä heille puhuttelua itse tai huolehtimatta sen pitämisestä. Mistä tietämätön tietää tai älyämätön älyää, jos ei saa sanomista käyttäytymisestään? 

Herätys, Joensuu!

Tämä on kuvakaappaus, jos joku ei sitä jo ihan itse tajunnut.

Ollapa taas Vanhusbookin puskiksessa kuva ja postaus väitetystä kauppakeskus Metropolin katolle kiipeämisestä ynnä kivenheittelystä. No, sehän meni huuteluksi sekä hähähhääksi kuten aina; en ehtinyt ketjuun substantiaalisesti postata, joten jatkan juttua tässä. Otsikko on räväkästi herätys huutomerkin kera.

Voi Karjalan nuoria

Pitipä sattua. Keskiviikkona SVT:n Uppdrag granskning -toimitus Ruotsissa teki ohjelmaa mopopojista ja poliiseista; perjantaina taas joku Joensuun poliisiaseman heittopussi/rangaistuspartioon joutunut sometti Outokummun nuorten liikennekäyttäytymisestä. No, hyvä on; jatketaan sitten juttua aiheesta.

Te ette ole kansa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Me olemme kansa, karjuivat kohta entisen DDR:n kansalaiset täyttä kurkkua kadulla 80-luvun viimeisenä syksynä. Se oli hyvä oivallus; juuri näin tuleekin huutaa, jos peruuttaa sietämättömien oikeuden hallita epävapaudessa. Kysymys on minäkäsityksen muutoksesta, jonka myötä uusiksi menee paljon muutakin.

Vaikeasti kerrottavia tarinoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Inspiroiduin kolmiosaisesta Hassan Zubier-dokumentistä, jota YLE esitti tänä syksynä. Länsimainen sivistys toimii  niin, että luullaan jonkin oikeasti tietävän voivan heti vaivoitta opettaa asian toiselle. Näin luin Hobbesin Leviathanista. Avoimessa yhteiskunnassa Popper arvosteli ilmiötä järjen hirmuvallaksi.

Antaa neuvoja vaikkei uskalla nimeään sanoa

Kypsähdin kirjoittamaan, koska näen säännöllisesti blogissani kaikensortin VPN:nien, proxyjen tai tiesminkä taa piiloutuvia kävijöitä, jotka tulevat etusivulle kääntymään pariksi sekunniksi. Muistin näet sillä hetkellä mitä oli menneessä elämässä toimittaa yhden vastaavasti änkyrän kohderyhmän lehteä.

Niin nuoret esiintyvät kuin aikuiset vastaavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Ostoskeskus se on tämäkin.

Aikuisyhteiskunta ei nuorista piittaa. Ensin heidän annetaan kokoontua keskenään, mutta loukkaannutaan, kun tästä ei yllätysyllätys seurannutkaan mitään hyvää. Perätään yhteiskunnan toimenpiteitä, poliisia ja rangaistuksia. Hoh-Hoijaa. Oulun seudulla käydään kuumana, mutta ei idässäkään hiljaista ole.

Kielipeli muuttuvasta maailmasta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kerro minulle kasvattajasi niin minä kerron mikä olet. Maakunnassa pysyneet perinteisten arvojen ihmiset kasvattavat ahdasmielisen juntin. Netti kasvattaa kehitysvammaisuuden, sosiopatian ja nepsyn väliä ajelehtivan huomionkipeän, sopeutumattoman sekä haastavasti käyttäytyvän suorasuun.

Seuraavaksi käännän selkäni – ei minulle tästä enää palkkaa makseta

(Kuva: Jari Kähkönen) Leipälaukku kaulassa ja lierihattu päässä kulkevalla
buutsimiehellä ilmenee ajoin ihan samanlaisia ajatuksia kuin töpselinok-
kaisella vertaisellaankin, koska hän on vain erilainen; ei varsinaisesti pa-
rempi ihminen. Uskotko sen?

Kerran; nimeämättömän valtion koulun yhden kurssin opiskelijoina, istuimme vertaisen kanssa laitoksen niin kutsutun ravintolan pöydässä ja pohdimme meitä osallistumatta kuuntelevien sihteereiden inhotukseksi vakaumuksia. Liikuimme hyvin yleisellä tasolla; miten vakaumus muodostuu, kriisiytyy ja myös muuttuu.

Kylähulluus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin, kukahan se kylähullu oikeasti olikaan? Tämä iänkaiken olemassaollut ja yhä ajankohtainen ilmiö taitaa kertoa jotain olennaista vaan ei mieltäylentävää ihmisyydestä. Myös Heikki Ylikankaan viisikohtainen kylähulluustyypittely on minusta osoittautunut ajan mittaan vajavaiseksi ja sitä tulisi täydentää.

Pienten havaintojen päivänkronikka

(Kuvakaappaus LinkedIn) Tälläinen ilmantui katsomaan profiiliani.

Ohhoh. Olenpa ollut suosittu viimepäivinä. Toivottavasti moni palkaton puolipäivätoiminen hakukoneennaputtaja ei synkästi pettynyt, kun yhteys itseni sekä kaiman; hänen, joka on maisteri ja ylijohtaja, välillä paljastuu täysin sattumanvaraiseksi sekä tahattomaksi. Säästäkää rahaa ja hankkikaa oma elämä!

Kakarat, kansa ja poliitikot samaa maata – eikä se edes heitä hävetä

(Jari Kähkönen) Siinä symbolia kerrakseen; kuvassa kansantasavallan
kansanarmeijan salkku, jonka sisältöä lähinnä käytettiin pitämään sitä
kansaa kurissa totalitaarisessa valtiossa. Käskyt korvasivat mielikuvi-
tuksen ja puhdasoppisuus empatian.

Onko tämä oikeasti sattumaa? Samaan aikaan kun Kokoomus luukuttaa jo kauan toimimattomaksi tiedettyä reaganomiikkaa valumavaikutuksineen sekä etuudelta työhön -pakottamispolitiikkaa; perussuomalaiset jättävät kaverin ja kaikista maailman paikoista vielä nykyiseen Talebanin hallitsemaan Afganistaniin.

Puoli pistettä hähättelemättömyydestä

Poliisikansan edustaja Marko Kilven(kok) tavanmukaisessa Iisalmen Sanomien budjettitoiviokirjoituksessa oli inha ajankohtaisliitännäinen. Poliisin resurssien lisääminen vastauksena kaikkiin mahdollisiin ongelmiin auringon alla on maailman huonoin vitsi, mutta näemmä se on silti yhä kulussa.

Ja nyt ne taidot, välineet sekä henkilövahvuudet kuntoon!

Iisalmen Citymarketissa puukotettiin yhtä työ- ja yhtä vapaavuoroista vartijaa; tämä tapahtui joko anastuksesta epäillyn kiinnioton yhteydessä tai poliisillisella salakielellä ilmaistuna ”käyttäytymiseen puututtaessa”. Jotenkin minusta tuntuu, että olen ajatellut ja kirjoittanut nämä ajatukset ennenkin.

Miksen jaksa kuunnella

Nuoruudenammattini parikymmentä vuotta vaikutti; jossain vaiheessa lakkasin jaksamasta kuunnella, tai menetin myötätuntoni väärään paikkaan änkeämällä ängenneitä ja itse asiansa omaa tyhmyyttään sotkeneita taviksia kohtaan. Ei; en minä kyllä heitä siksi sortanut tai yhäkään aseta itseäni liioin paremmakseen.

Pam on toivoton viestinnällinen sekasotku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Pyhänä silmääni sattui Palvelualojen ammattiliitto Pamin viestintäpäällikön työpaikkailmoitus, jota en oikeasti olisi välittänyt edessäni nähdä. Myönnän kyllä, että sellaista ne tarvitsevatkin: homman nimi on alusta asti ollut vähän hyvää tekemistä ja liikaa tyhmää ellei suorastaan hävettävän huonoa puhetta.

Graffitintorjunta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Lähdetään liikkeelle perusteista, kuten aina turvallisuustyössä; valvottua ja hallittua paikkaa ei jatkuvasti ilkivaltaisesti sotketa. Sitä taisi yrittää myös persujen "työmies" Putkonen, joka pieraisi puhelimeen puoluekokouksessa; sekoitti turvallisuusselvityksen henkilöllisyyden toteamiseen.

Miksi suostuisin edes vaikenemaan tähtesi?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllä maailmaan meteliä, metsään paskaa ja nettiin postauksia mahtuu; älä ole yhtään huolissasi. Tämän kirjoitin muistivihkoon, kun kävi kiusallisen ilmeiseksi, että bloggaan nettikeskusteluista. Ei sanottavasti kiinnosta, mutta ihmisten yhteispeli tai pikemminkin sen puute voi vielä osoittautua olennaiseksi asiaksi.

Ajastaanjäänyt armeijamyönteisyys nykyihmisen riesana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Armeijamyönteisistä ei saa selvää, että ovatko ne yhtä totisia hölmöjä kuin mille näyttävät vai erittäin kyynisen järjestelmän itsesäilyttäjiä. Olen heihin hyvin tympääntynyt; soisin tämän tekstin jäävän viimeiseksi aiheestaan, ikinä. Parempi kuitenkin jättää manaamatta, koska ei tiedä kuinka kalliiksi moinen uho vielä käy.

Turvallisuus syntyy vasta tekojen kautta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin metaforaa kylmyydestä, autiudesta ja syrjäisyydestä.
Mitähän hittoa olen mahtanut silloin vuosia sitten oikein ajatella, kun tämänkin ruudun
tein?

Maassa on kuulemma villitys tyhjentää kylmäasemien maksuautomaatteja. Mitäs ihmeellistä siinä on? Hälytyslaitteet saattavat puuttua tykkänään, kameroita ei katso kukaan paitsi tarvittaessa jälkeenpäin ja vielä on siunaantunut syrjäinen sijaintikin; parempaa keikkapaikkaahan saa hakemalla hakea.

Anna sinä jokaisen löytää omat vaivansa itse

Ymmärrys ihmisyydestä on ainoa oikea vastaus yhteiskunnallisen ristiriidan
rauhanomaiseen ratkaisuun. Kovempaa välienselvittelyä en toivo, kenenkään
takia.

Ihminen on opportunistinen, fatalistinen ja konformistinen eläjä, jolla on taipumusta uskoa vähän mitä milloinkin. Siihen nähden huuhaan levittäminen on yleensäkin tuomittavaa, mutta asia on erittäin vakava, jos samaa tehdään edes epäsuorasti jonkin virallisen toimijan nimissä tai auktoriteetin takaa.

Vartija poistaa kaikki henkilöt hotellihuoneesta?

(Kuva: Jari Kähkönen) Onko alue tai tila yleisön käytettävissä? Kas siinäpä kysymys.

Pohdinta käynnistyi, kun minulle mesetettiin seuraava Verkkouutisten juttu, jossa siteerattiin Ilta-Sanomien juttua, mikä oli vähintään Rantapallo -sivuston sisällön innoittama. Mieleen johtui myös muinainen Usarin Puheenvuoron kommentaattorin viisaus vartijoista toisen tahtoa toteuttavina torpedoina.

Toimimaton yhteiskunta on vakava juttu

(Kuva: Jari Kähkönen) Suomalaisten on aika lakata suhtautumasta virkavaltaansa hyväuskoisesti. Heidän on myös varottava normaalistamasta sietämättömiä poliittisia aatteita, vaikka samaistuisi-vatkin niiden levittäjään yksilöinä.

Eikö ole huvittavaa kuinka Päivi Räsäsen niin kutsuttu sananvapaus ja US Capitol Policen komitean kuultavana olleiden kokemukset 1/6:desta ovat rinnakkaiset, vaikka toisaalta myös samalla täysin päinvastaiset? Kulttuurisota ei siis vain tee kummia pakki- ja luhakavereita, mutta näyttää myös uusia vihollisia. 

Aseistakieltäytymisestä, osa 3, velvollisuus vai pikkumaista moralismia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä lähetettiin tilaamatta ja peruminen
vaati koko työpäivän mittaisen sähköpostinvaihdon. Oikeasta
yläkulmasta on poistettu henkilökohtaisia tietoja.

Postaussarjan kolmas ja viimeinen teksti käsittelee poliittista aseistakieltäytyjyyttä. Johan on kumma sanapari! Kuulostaako käsite ristiriitaiselta vai jo suorastaan pähkähullulta? Että jos laki tai politiikka on väärä, ei silti tuosta vain voi omalla päätöksellä jättää velvollisuuttaan täyttämättä.

Moporallaaminen kertoo totuuden sinusta ja yhteisöstäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jokakesäinen nuorison mopoilukeskustelu syttyi taas; tartun asiaan, koska koettelemuksesta syntyy helposti palikkatestin ryhmätehtävää apinoiva tilanne, joka paljastaa kiehtovasti niin omasi kuin yhteisösikin todellisen luonteen. Kysymys on nimittäin arvoista, päätöksenteosta ja rajojen asettamisesta.

Aseistakieltäytymisestä, osa 2, sinun uskontosi ja maanpuolustus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jatketaanpa juttua, koska postaussarjan ykkösosassa uskonnolliset sekä poliittiset aseistakieltäytyjät jäivät liian vähälle huomiolle. Sikäli, kun jotain ymmärrän; korostan kirjoittavani kanssamatkaajana enkä missään tapauksessa normita ketään miksikään. Sen sinä saat tehdä itse omasta puolestasi.

Turvallisuusalojen välinen keskustelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Sörnäisten Elannon yläportti ja vartiokoppi olivat olleet vuosikym-
meniä poissa käytöstä sekä suljettuina koristeellisten takorautaisten kaltereiden taakse.

Vai olivat kenkää poliisista saaneet ja turvallisuusalalla olijat keskustelleet keskenään Whatsappilla? Sopii kuvaan, koska some oli internet 2.0, jota on nyt eletty vähänpäälle 10 vuotta. Olet weblogissa, joka on yhtä vanhentunut kuin keskustelupalsta eli bulletinboard. Jälkimmäisistä ”keskustelu” aikanaan alkoi.

Vaikuttavuus hapertui - enää sällit eivät kunnioita aitojannekaan!

(Kuva: Jari Kähkönen) Kovia ne kadut ovat vielä Helsinginkin puolella.

Paljon on nyt toisin kuin ennen; lentoaseman poliisina on herraskaisen Liikkuvan poliisin sijasta Vantaan katukytät, jotka eivät hevin hyväksy hiljaa hissuttelevan, hät’hätää ensembleen kuuluvan kulissimiehen roolia. Näin minä näen tämän pressipäästön, jonka YLE laajensi eetterilähetyksen sähkeeksi sekä nettijutuksi.

Vääränsorttinen seikkailuhenki

(Kuva: Jari Kähkönen) Tarpeeksi kun etsin; löysin kuvan vesistöstä sulan veden aikana.

Ollaan keskustelevinaan salakalastuksesta, mutta oikeasti taidettiin lähinnä kertoa YLE:n nykyisten toimintamallien surkeus. Kenen mielestä kelvoton kalastuksenvalvonta on yhteiskunnallinen ongelma ja mihin kaikkeen hän olisi valmis sen johdosta sitoutumaan? Puhutaan puhutaan, muttei juuri asiaa.

Kadonneen tossupiirin metsästys

(Kuva: Jari Kähkönen) Pari lehteä sitten toimituksen lämpöpatterin takaa löytyi rakennus-
työmaa-aikainen vedettävän vartiokellon tarkastusavain. Sellaisia käytettiin paljonkin
silloin, kun vartijat eivät vielä juuri töissä autolla ajaneet.

Ensin ei muunlaisia ollutkaan, sitten työpaikkailmoituksissa sekä radion kutsumerkeissä piti erikseen korostaa AUTOpiiriä ja lopulta autottomat harvenivat olemattomiin. Kunnes ne keksittiin uudestaan erillisten sekä liian hyvässä näkösuojassa olevien liikekeskusten kaivatessa ”järjestyksenpitoa”.

Muutama sana rautatieaseman jutusta tuomion jälkeen

Rautatieaseman "vartijakahakan", jossa 12 JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAA taltutti remuisaa muistotilaisuusseuruetta; tuomio tuli oikeastaan kyllä jo aikoja sitten, mutta minusta se antaa yhä aihetta kommentointiin. Hah, erehdyinhän tuoreeltaan jokanaisten ja -miestenkin seuraan keskustelua yrittämään.

Oletko sinä sinkku ollenkaan vai jonkinsortin parinvaihtaja?

(Kuva: Jari Kähkönen) Born to wild, eli, en tule ajoissa kotiin päivälliselle?

Alunperin Emmi Nuorgamin muka pariutumisaiheinen kolumni YLE:n netissä vaikutti minusta lähinnä keinotekoiselta yritykseltä käsitellä kaikkea muuta, muttei otsikkona ollutta asiaa. Vaan kyllä siinä ajatuksessa taitaa silti jotain perää olla, että miehet ja naiset elävät eri maailmoissa deittaillessaan.

Ätäkki kaupassa sisällä

(Kuva: Jari Kähkönen) Satuin sattumalta paikalle, kun jonkin aivan toisen
S-Marketin valaistus reistaili.

Lappeerannan Pallon S-Marketissa oli tulipalo, jota poliisi epäilee tahallaan sytytetyksi. Niinpäniin. Kuinka muutenkaan pullotettu sytytysneste alkaisi yht'äkkiä palaa? Tämä on kokolailla surkea tilanne, jota henkilökunnan myönnettävä ripeys ja osaaminen älköön pyhittäkö, sillä paljon meni pieleenkin.

Poliisiselitystä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olemme saaneet tottua spleinaamis -päätteeseen loppuvien määreisiin; tällöin joko tosiasiallisesti alisteisessa asemassa oleva tai itsensä valheellisesti uhriuttanut yhteisön vahva keskustelevat keskustelusta. Äskeiset Itä-Suomen hovioikeuden tuomio ja turkulainen kapakkatappelu lahjoittivat minulle otsikkoni.

Aseistakieltäytymisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Maastopukuinen sotilaspoliisi on esimiesvallan lukko.

En tiedä; bloggaanko, koska luin Simon Elon Poliittisista mustelmista hänen onnistuneen palvelemaan Porin prikaatissa sotilaspoliisin miehistökurssiin asti tietämättä sellaisenkin olevan kuin aseeton varusmiespalvelus. Vai onko syy äsken kuulemani YLE:n radiouutiset, että Arndt Pekurisesta tehdään elokuva.

Paraatipaikka tyhjänä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aikani jaksoin kuunnella kitinää, että miksi Kontiolahden Kirkonkylän paraatipaikkaa osoitteessa Keskuskatu 21 pidetään tyhjillään, kun liikehuoneiston edellinen haltija otti ja lopetti urheilubaarinsa. Tila esitetään ylempänä kuvattuna ulkoa; ikkunoissa näkyy keltainen mainosteippaus.

Pihan mainos ei vielä tulevaisuuttamme linjaa

Kirsi Piha julkaisi Kenen Kokoomus -pamfletin, minkä voisi sivuuttaa irvaillen vähäverisestä lasileukaliberaalista, joka paetessaan tosipaikassa paljasti, ettei ole minkäänsortin kunta- tai poliittinenkaan johtaja vaan silkka uusimman talouden yritysvalmentajaklovni. Eipäs mennäkään sen matalimman aidan ali!

Saat mitä saat ja se on mitä on – sellainen on ihmisluonto

Olin juuri kaupasta palanneena lakannut nauramasta Varustelekan jumalattoman hauskaa coputtamista hollantilaisesta paitaylläristä, kun kuuntelin Novan Retroperjantai 2.0:aa; DJ Matti Airaksinen ei saattanut soittaa tulevalle alokkaalle Raptorin Armeijaa. Siispä inspiroiduin ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta.

Miksi kukaan ei puolusta hyvinvointivaltiota?

Poliittisen (kesä)keskustelun tärkeimmät asiat ovat olevinaan väitetty hallituksen kaatuminen ja kenestä tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja. Juuri siksi niillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikkein keskeisimmistä isoista asioista ollaan yhtä mieltä; eletään hyvinvointivaltion romutuksen/jälkeistä aikaa.

Oikeus tulla unohdetuksi

Ah kuinka ihqua, että helsinkisen vartiotoimiston yövuoroinen sisällä työntekoa esittävä googlettelee huvikseen ja päätyy minun blogiini. Toivottavasti emme ole vanhoja tuttuja; kaikenmieluiten emme ole koskaan tavanneetkaan ja näin asiat ovat vastakin. Sellaista oikeutta tulla unohdetuksi minä toivon itselleni.

Riittääkö syntipukki/olkiukko vai muuttuuko järjestelmä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Fantasiana DDR:n poliisin hihamerkki Jugoslavian ilmavoimien
pilotin kypäräkassin kyljessäkin on ok. Mutta älä väärennä historiaa äläkä hallusinoi.

Entinen konstaapeli Derek Chauvin sai Minneapolisissa 22 vuotta vankeutta George Floydin surmaamisesta. Syystäkin; hän, jonka olisi tullut johtajuudellaan estää tragedia, oli itse sen suurin aiheuttaja, polvi uhrin niskassa. Bloggaan nyt kysyäkseni, että mikä oikeasti muuttuu vai syntipukkiako yksin kaivattiinkin?

Liian alhainen peli

Joskus luulin puheita pelaamattajättämisestä voittaakseen pelkuruudeksi tai kohtalonpalvonnaksi; puuhasteluksi, johon en ikinä itse sortuisi. Mutta olisiko sittenkin niin, että ei sitä täysin perättömästä asiasta näin puhuttaisi? Siihen päädyin, kun tapojeni mukaisesti torstaina paikallislehtiä luin.

Vitsiytyvä sotilaspoliisi järjestelmäkriisin merkkinä

Iltalehti ja Yle uutisoivat humalaisten Karjalan prikaatin varusmiesten esiintymisestä Vekaranjärvellä viikonloppuna. Vitsiytyvä sotilaspoliisi viitoittanee tien yleisen asevelvollisuuden loppusuoralle? Taitaa yhä olla turha odottaa itsekritiikkiä vaikkei enää pystytä pitämään kurissa omiaankaan.

Ei hankkeita vaan uudelleenajattelua

Oletteko kuulleet Yhdessä Yksinäisyydestä Yhteisöön -hankkeesta? En minäkään ennen kuin luin siitä tiesmistä ovenpielestä tai ilmoitustaululta. Hienoa; taas vaihteeksi on ponnistettu uhkapelureiden rahoilla korjatakseen toimimattoman yhteiskunnan jäsenilleen aiheuttamia vahinkoja. Kovasikajuttu!

Armeija ylitti älyttömyyden rajan hijabin mitalla

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sattuipa silmääni paperi-Viikko P-K:n pääuutissivun alareunassa kolme viikkoa vanhaan FB-postaukseen perustuva uutinen, jossa Savo-Karjalan Demarinuorten Mette Puumalainen vaatii islaminuskoisille naissotilaille hijabin käyttöoikeutta. ”Puolustusvoimat” syrjii eikä asevelvollisuuskaan ole oikeasti yleinen. Ihan tosi!

Kuka lehtesi oikein lukee, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kynämiehen vanha ja uus'. Linkkuveitsellä teroitettu kirjoitusko-

neen korjauskynän jämä; valokuvattu pöytävalaisimen alla, läppärin näppiksellä ma-

kaamassa. Kaikki kolme jätettä hävitettiin aikanaan asianmukaisesti, mutta linkkarin 

kohtaloa en kyllä jaksa varmasti muistaa; se olikin niistä ainoa, minkä olisin välittänyt 

säilyttää.

Vuosituhannen alussa tein pahemman kerran virhearvion, kun luulin yksityisen turvallisuusalan kasvaneen kyllin kantaakseen oman median. Että voisi olla olemassa muutakin kuin firmojen mainokset, herrojen "lehti" ja liiton viesti, koska vast'edes keskustelua käytäisiin moniäänisesti sekä useampiin suuntiin.

Kuka lehtesi oikein lukee, osa 1?

(Kuva: Jari Kähkönen) Paikallislehdet saattavat olla herttaisen pihalla asioista, koska niiden
tekijät ja lukijat eivät enää ole yhteisönsä valtavirta tai edes tiedä missä se kulkee.

Politicon Jack Shafer kolumnoi sattuvasti paikallislehdistön vaikeuksista. Jos ei luule itsellään olevan syntymäoikeutta leluihin, ylläpitoon ja terveyttä sekä toimintakykyä edistävään viriketoimintaan; sietää kyetä esittämään itselleen kysymys, jonka panin tämän tekstin otsikoksi.

Kolme kommenttia somekeskusteluun Joensuusta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oheiset turvallisuutta sivuavat aiheet sattuivat silmään Vanhusbookin puskaradioryhmässä, jota suostun korkeintaan lukemaan, mutta en ikinä kommentoimaan. Pohjan ohuudesta huolimatta päätin kirjoittaa niistä blogitekstin, koska minun mielestäni aiheilla on yleisempää merkitystä.

Taaskin Lintuvaarasta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuuntelin Ylen Takaisin Pasilaan -podcastin, koska siihen oli tyrkytys julkisen palvelun etusivulla, jota valitettavasti joudun seuraamaan päivittäessäni itseni uutisilla. Johan oli häkellyttävän asiaköyhä, tunteileva sekä yksipuolinen Vallikallion K-Marketin turvamyyjätehtävän käsittely. Palaan nyt vanhaan asiaan, kun sitä oikein kerjäämällä kerjätään.

Älä sinä siinä silmäpeliä pelaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi, minunko on syy jos sinulta puuttuvat niin rahat, rohkeus kuin tyylitajukin? Tuohon tyyliin tekisi ajoin mieli töksäyttää kyttääville landepaukuille ja kirkonkyläläisille, joiden keskellä asun nyt seitsemättä vuotta. Mutta sitähän en tee, koska silloin höntit luulevat, että haen seuraa tai keskustelua.

Älyllinen laiskuus yhdistää kieron mobilisoinnin voitontavoitteluun

Suomi ei ole kahtiajakautunut myrkyllisen julkisuusyhteiskunnan Amerikka. Identiteettipolitiikaakin pelataan vain vähän, mutta tämän kulttuurisodan kädenlämpimyys ja minimaalinen kuplautuminen eivät kelpaa Jari Tervolle aamiaisgatesta eivätkä aktivisteille ynnä hyväntekijöillekään Lintuvaarasta.

Ihminenhän ymmärtää mitä itse haluaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siinä kuin keskustelun kääntämistä höhöhööksi lapsellisella sanaleikillä, ilmenee myös väitettyä ymmärtämättömyyttä. Mokoma taukojumppa on kuin ilmeinen spurgu pyytämässä kulkuohjetta hotelliin, tai kissa naukumassa takaovella, jonka toisellapuolella olevassa asumuksessa ei varmasti ole ikinä käynytkään.

Ihmisellä on itseisarvonsa persuilemattakin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minä lähden, kun olen valmis; sinun ei pidä luulla liikaa viehätysvoimastasi, määräysvallastasi tai kyvystäsi uhata voimankäytöllä. Niinikään; tarvitsen elääkseni ja ollakseni vain tiettyjä harvoja asioita sekä ihmisiä, joten sinä, työmaasi, kyläsi ja maakuntasi saatatte olla korvattavissa helpommin kuin luulitkaan. Pärjään ilmankin.

Halla-aholaisessa ”terveessä tasapainossa” ei ole mitään tervettä

(Kuva: Jari Kähkönen)

STT uutisoi Jussi Halla-ahon puheesta Perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksessa. Voihan hyvä tavaton tätä ihmisvihan, ulkomaalaispelon sekä käskytyskapitalismin rynnistystä. Kuinka yksikään työläinen saattaa häntä tai puoluettaan äänestää? Edes kaunaiset tai eksyneetkään.