Pikkuporvarillisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Eletään viimeisiä hetkiä ennen poisheittämistään; en näet enää ollut agitaattori, joka levittää oikeaa sanomaa. Aika aikaansa kutakin.

Minä olen pienviljelijä-kodin ulkopuolista ammattityötä tehneiden syrjäkyläisten proletaaripojan poika. Tottakai olen kasvanut luokkatietoiseen ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan, jossa pikkuherroja sekä -pomoja halveksittiin avoimesti – ei niistä varsinaisistakaan kyllä silti tykätty – mutta kun he olivat aina niin etäisiä.

Ei kiinnosta

Olitteko nähneet  SVT:ltä dokumenttisarjan taiteen provokaattoreista joskus 10-15 vuotta sitten? No, ettepä kai; siispä, ette tunnistaneet tätäkään performanssiartistia. Jos siis Pilvi Takala ei ole vain yksi monista "tähdistä, jotka eivät koskaan olleetkaan, kun nyt pysäköivät autoja ja pumppaavat bensaa".

On aika paljon pyydetty olla onnellinen ja turvassa – samanaikaisesti

Kaveri, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta; laittoi Vanhusbookkiin kuvan tyttärensä t-paidasta – rinnuksiin oli painettu psykiatrisen diagnoosin numero ja alle luonnehdinta siitä seuraavista piirteistä sekä elämäntavoista. Sensortin alaraajaproteesihuumoria. Mikä tässä oli vitsi, sekä saako sille oikeasti nauraa?

Saisi niitä juttuja välillä vähän editoidakin

(Lähde: Matti Kososen juttu Karjalainen.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen,
huomiokynämerkinnät minun.

Ajoin sanomalehtenäkin tunnettu Karjalainen julkaisi ensikerran 6.1.2022 Matti Kososen jutun "Joensuussa vakoilijaksi värvätystä Viljo Suokkaasta tuli peloton tiedustelija, jonka Mannerheim-ristiä oma osasto tiesi odottaa – sisko muisteli Suokkaan kiinnittäneen Joensuussa huomiota tyylikkäällä pukeutumisellaan".

Urbanisoituvan maailman liikaempatia

Voivoi. Olenpa minä asumassa merkillisessä pussinperässä erinomaisen typerien sekä sopeutumattomien ihmisten keskellä. Nämä karjalaiset ihan oikeasti luulevat vielä tänä päivänäkin tuntevansa kaikki ympäristönsä ihmiset, sekä tietävänsä heidän asiansa. Ei ole mennyt noin enää vuosikymmeniin, höpsöliinit.

Hoitajien työtaistelun ei parane epäonnistua, jotteivät rikkaat tee omaa vallankumoustaan

Jos hoitajien työ on niin kiireellistä ja välttämätöntä, että sitä tekemään täytyy lailla pakottaa; miksi suhtautuminen ei heijastu neuvottelujen sujuvuuteen, työehtojen laatuun sekä palkan määrään? Tämä on kapitalistinen yhteiskunta, höpsöliini; sellaisessa hoivaava, kasvattava ja uusintava työ mitätönnetään.

Kontiolahtinen turvallisuuskeskustelu

Vanhusbookin puskiksessa käytiin turvallisuuskeskustelua, kun jokamies tiedusti Karpalokaaren hallin kameroista; autonsa kylkeen oli tullut lommo ja halusi selvittää asiaa. Minä siihen, että harva keskustelee tuollaisista asioista julkisesti eikä tästä ryhmästä oikein muutenkaan saa mitään virallista tietoa.

VAR-TI-OIN-TI

Täytynee sanoa pari sataa sanaa Perkkaan kappelin tulipalosta ja Presidentin linnan ilkivallasta, koska molemmissa tiivistyy otsikoksi ottamani opetuksen tärkeys. Jos ei ole vartiointia, havainnot jäävät tekemättä ja reagointi myöhästyy; tuloksen näet edessäsi.

Ei ketään kiinnosta sinun Nato-kantasi

Kaikkialla toitotettu kansan niin kutsuttu Nato-käännös – reaktiona äskeiseen Venäjän oikeudettomaan ja törkeään hyökkäyssotaan Ukrainassa – on pelkkä opportunistis-fatalistis-konformistisen kansanluonteemme ilmaus. Tätä älköön unohtako sen paremmin Suomen kansa itse kuin asiantuntijatkaan.

Finavian moniosaamattomuusmalli turvallisuusriskinä

(Lähde: Kuvakaappaus Oikotie.fi:ssä julkaistu työ- ja elinkeinotoimiston
ilmoitus) Alleviivaukset minun.

Oletan, että tiedät pörssiyhtiöityneen valtion lentokenttähallinnoijan nimeltä ja olit myöskin kuullut tuossa miljöössä ilmenneistä turvallisuusongelmista. Ellet ollut; teksti viimemainittujen maakunnallisesta osasta tulee menemään sinulta täysin ohi. Ensiuutisoinnit aiheesta olivat viitisen vuotta sitten tai jotain.

Kylmää? No, ainakin toimivaa, muttei kaunista katsella

Välillä häviää, välillä voittaa; näin se oli pakko nähä, koska ei tätä muuten yksinkertaisesti oo jaksanu tehä työkseen 20 vuotta ja risat. Äläkä unohda nauraa. Totisilla nimittäin alkaa joko heittää päässä, ne rupee juomaan tai viedään pois ambulanssilla rintakipua valittaen. Mä? Mun nimi on Rauno ja mä olen vartija.

Karjalaisen sosiaalipornahtavan viihteellinen kiulujuttu

(Lähde: Karjalainen.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Odotukseni mokoman suhteen eivät olleet korkeat, koska jo verkkotyrkytyksen kärki oli Gurun kauppapiiriä markkeeraava toimitusjohtaja. Hän hupaili yksinkertaisten ja univormupelkoisten kanssa ikäänkuin Isossa Myyssä ja Centrumissa ei pitäisi aukioloaikana olla vartijoiden sijaan järjestyksenvalvojat. 

Herätkää jo tähän päivään...nyt viimeistään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Iisalmen Citymarketin puukotuksen tuli toimia tietynsortin herätyskellona, jos ylipäätään aistit ovat olemassa sekä harkintakyky toimii. Mitä siitä tulee, kun työskennellään yksin, puuttuvin välinein ja nimellispätevyydellä? Männäviikolla sattui ensin maanantaina Joensuussa sekä sitten lauantaina Ilomantsissa.

Lällänlällän lieru, Jertalta pääsi...päätösesitys

Maakunnassa käy kuulemma kuumana keskustelu soten johtajien palkankorotuksista. Onhan siinä totta siteeksi; nimittäin palkankorotus -sana ja 10%. Sen selvitin äsken webdynastysta yhtymähallituksen pöytäkirjasta sekä esityslistalta. Kaikki muu mahtanee olla pelkkää median nostattamaa vouhotusta.

Mitä tarkoittaa marginalisoituminen?

(Kuva: Jari Kähkönen) Nämä koirat piti kuvata, mutta juuri sillä hetkellä ne eivät
vain suostuneet katsomaan minua päinkään. Tuossa suunnassa oli jokin metelin- tai
häiriönlähde, joka kiinnosti enemmän.

Jossain tunnepuheen ja Suomineitojen vaiheilla näyn tehneen cahieriini muistiinpanoja marginalisoitumisesta. Johan on kiehtova sana keksitty omaa vastuuntunnottomuuttaan ja ”luontaisia mekanismejaan” selittelemään – ikäänkuin osallisuus tai osattomuus olisi helppo asia, joka tapahtuu tuosta vain.

Kun kaikkivoipuuskuvitelmat sortuvat

Pippurisumutetta suljetun maijan sisään. Kommentteja tästä @SuomenPoliisi ? pic.twitter.com/c2ZIXBhsKh

— Petrus Pennanen (@petruspennanen) March 26, 2022

TWIITATAAN! Napsahti, parempaan suojaan! SOMEMYRSKY! PÖHINÄ OHI, tarkistetaan tuliko kenellekään paha mieli, saikkua tai juokseeko netissä ilkeää sisältöä. Anteeksi. Tiedän, ettei saisi, mutta kun yllänäkyvän kaltaisia videoita tulee vastaan niin en yksinkertaisesti jaksa olla asiallinen. 

Suojelijat uudelleenkatsottuna

(Kuvakaappaus: Ruutu.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Tiesitkö, että – tiesminkätähden yhä ohjelmaa lähettävän Nelosen – kulttisarja tai se ei-mennyt yhden tuotantokauden ihme; Suojelijat on katsottavissa ilmaiseksi Ruudussa? Voi taivas. Mitä tästä seuraa? Kolmikymppisenä vartijana ja vasta alalta poistuneenakaan en yksinkertaisesti pystynyt katsomaan sarjaa kokonaan.

Häiriköinti joukkoliikenteessä – kovasti vastustaa, mutta ei silti tee mitään

MTV:n Joonas Mustonen teki nettijutun syrjinnästä joukkoliikenteessä, mikä olisi jäänyt lukematta ilman ylösnostoa Seitsemän uutisten lopputeksteissä, joita en katsellut omasta televisiostani. Puuttumisvastuu on aiheellinen kysymys. Venla Ouattaran käsitys kuljettajien toimintatapojen epäyhdenmukaisuudesta on totta.

Hysteriaa, tehottomuutta, ennakkoluuloja ja ehkä informaatiovaikuttamistakin

Johan ovat osaamattomat sekä tiesmistä motivoituneet siviilit taas puskaradiota lallattaneet. On ollut väitettyä vaarallista henkilöä ja oletettua anastusta, joita on yritetty hoitaa itse. Sitä on myös riemastuttanut tallenne someräppärin epäillysta öykkäröintiryöstöstä. Huokaus. Nipsautanpa cahierin puristimeen ja alan pohtia.

Entä jos tämä tapahtuisi teidän kylässänne ja asialla olisivat olleet sinun lapsesi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun ei edes saada korjatuksi nuorisotilan alaoven lasia, joka
on ollut rikki jo ainakin kuukauden. Teipitkin ovat vain sisäpuolella.

Katsopa Uutisvuoksen jutun pääkuvassa näkyvän miehen kasvoja. Mitä jos tämä olisi tapahtunut teidän kylässänne tai tekijät olisivat olleet sinun lapsiasi? Ymmärrän; mieluiten torjuisit koko ajatuksen. Haluat uskoa – kuin Urho Kekkonen vuonna 1981 kaikista Suomen nuorista – etteivät omasi ole sellaisia.

Älä sinä siinä toljota...ja sitten juoruile postaamalla someen

(Kuva: Jari Kähkönen) En välitä päätyä enää yhdellekään tilannepaikalle etsimään ties-
mitä kaikkea jostain tälläisestä kassista. No, kyseinen kuvausrekvisiitta olisi kyllä mi-
nusta ollut enemmän omimmillaan videokamera- tai studiotarvikkelaukkuna kuin au-
tosta käsin työskentelevän kenttämiehen salkuntapaisena. Kun keskieurooppalainen
siviili suunnitteli ja halpamaassa tehtiin, syntyi polkupyörälaukku ilman lannevyötä.

Saatan olla entinen, mutten kuuro-sokea-toimintakyvytön. Kuoriovi oli näkyvästi auki-->koputus oveen, huomautettu asiasta ja saatu lupa sulkemiseen. Ei tiennyt asiasta; säikähti. Ovi ei lukitu-->lukitusnasta ala-asennossa, puute korjattu--> lukittu ja kokeiltu kahvasta, että ovi on varmasti suojaavasti suljettu-->Ok.

Voi tätä maanpuolustusmielisen tuskaa muuttuvassa maailmassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Palveluspuvussa oli aikanaan tälläinen kuosi, mutta nyt värit kel-
paavat minulle enää käsilaukkuun.

On lystiä sanoa Joensuuta kaupungiksi ja Heiliä kaupunkilehdeksi, mutta paremmaksi voi yhä panna. Esimerkiksi kehottaa naama vakavana tekemään maanpuolustustahtoa tyhjästä, olemaan uskomatta Venäjän propagandaa ja syytellä maanpettureiksi. Et ole tosissasi! Missä maailmassa oikein elät?

Eivät meidän maailmat kohtaa, mutta kanssani voi kyllä silti puhua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ainutkertaisia; ei tarvita ketään vahvistamaan, tekemään näkyväksi tai touhottamaankaan ympärilleen. Näin kirjoitin muistiin tiesmilloin ja -miksi, mutta pannessani Cahieriin paperipuristimen silmäilyä helpottamaan; keksin, että otsikko sekä johdanto käyvät tähänkin tekstiin.

Onko tyylin löytäminen kirjailijuuden loppu?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensipainoksen pitkämatkalaisille paketteina lähetettävät kappa-
leet lavastetussa työmatka- tai ampumaratakassissa, jollaista en itse koskaan oikeasti
käyttänyt.

Otsikon ajatuksen tarjosi Diane Johnson The life of Dashiell Hammett’ssa. Se sijoittuu aikaan, jolloin mies itse oli kai jo tunnettu ellei suorastaan kuuluisa. Kirjailijana Hammett vaikeni suhteellisen varhain, mutta pysytteli silti kiinni elämänsyrjässä ja vallanpitäjien riesana vielä vuosikymmeniä. 

Vain yksi uuh-aah-ooh -juttu lisää

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on lavastettu kuva; tarpeistona siinä näkyy Puolan
kansanarmeijan tiesminkä henkilöstöryhmän ylijäämäsalkku.

MOT:n Jouni Munukka vieraili maanantaina Radio Suomen päivälähetyksessä, mutta ei nostanut ainakaan minun odotuksiani tavanomaista turvallisuusalan erikoisuudelle huokailevaa uuh-aah-ooh -juttua korkeammalle. Toinen varianttihan on kauhistelu eli niin sanottu mustavaatteiset miehet potkii -juttu. 

Lukot, säilytystilat, kamerat ja valvonta kuntoon – vaan entäpä turvallisuusajattelu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Somen uutisvirrassani näin täkäläisen puskaradiopalstan kirjoituksen, jossa kerrottiin anastuksesta Karpalokaaren liikuntahallin pukuhuoneessa, mikä ei todellakaan ole yllätys kaupungissa kasvaneelle. Jo yläkouluaikana spurgu yritti ruokalaan syömään ja nahkatakkivaras tuotiin takaisin poliisi-Saabissa.

Pönkkänä täydennyspalveluksen oven edessä – vai topparina pitämässä sitä auki?

Hohhoijaa. Reservinsivariudessa kysyntäpiikki sota-aikana; yllättyikö joku ihan oikeasti? Ainakin kahden kylän lehden – Ilomantsin ja Tuupovaaran – Pogostan Sanomien Jyrki Pönkkä, ex-kappari, sittemmin kansanopistojournalisti ja nyt päätoimittaja vaikuttui; värkkäsi pääkirjoituksen paikallislehtitorstaini suloksi.

Mahtaisinko edes oikeasti halutakaan henksuksi?

Tässä taas päivänä eräänä Petri Julkunen juonsi Yle Radio Suomen alueellista iltapäivälähetystä, joka alkoi tavanmukaisella sanailulla uutistenlukijoiden kanssa. Alamittaista juontamista; tämä unohti jopa sanoa Etelä-Kuopiosta lähtöisin olevan nimen, mutta Pohjois-Karjalasta mukana oli Marja-Liisa Kämppi.

IL-MOI-TA JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAL-LE

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maan alkaessa jälleen avautua parin vuoden koronasulun jälkeen; suunnitellaan, ja on jo ehditty järjestääkin joitain yleisötapahtumia, mutta valitettavasti eräät yleiset ihmistaidot ja -ominaisuudet näyttävät olevan yhä tauolla. Älä ole tietämätön, ennakkoluuloinen, avuton sekä valittele jälkeenpäin Facen puskiksessa.

Yleinen harkintakyky

(Kuva: Jari Kähkönen) Selviytyminen vaativissa olosuhteissa edellyttää yleistä harkintakykyä.

Seppo Tiitinen kirjoittaa muistelmissaan, että tultuaan valituksi Suojelupoliisin päälliköksi; hän tapasi edeltäjänsä Arvo Pentin, joka sanoi otsikokseni ottamaa turvallisuuspoliisin päällikön tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Poliittista puhetta, näyn kommentoineen spontaanisti muistivihkoni mukaan.

Peräkamaritytöt

Kaikki tietävät sanomattakin, että peräkamaripoika tarkoittaa syrjäkylällä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa samaa taloutta elävää moniongelmaista kummajaista, joka on vähintään häpeäksi ja valitettavan usein myös vaivaksi tai vaaraksikin ympäristölleen. Mutta kirkonkylistäpä löytyy jo peräkamarityttöjäkin.

Rattiraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos sinulle pitää erikseen sanoa, että tämä on kuvituskuva
satunnaisesta liikennevalvontatarkastuksesta, jonka syytä tai lopputulosta en
tunne, eikä se liity tekstin sisältöön mitenkään; no, nytpä sitten senkin tein.

Minä ymmärrän rattiraivolla tahallista häiriköintiä tai onnettomuusvaaran aiheuttamista. Akuutisti tärkeintä on, että pahin ei tapahdu: hiljennä, väistä sekä jousta oikeuksistasi tarpeen mukaan. Tiedän; on tämä sikamaista, mutta muista että hautausmaat ovat täynnä voittamattomia ja erehtymättömiä ihmisiä.

Sanat yhdistävät ja erottavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Klassikko, köyhiksen halpis, nuoren ensimmäinen tai jos ei pa-
remmasta tiedä; A 6 musta vahakantinen ruutuvihko tosiaan sopii moniin tarpeisiin.
Niinjoo, taskussa näiden selkämys tosin menee helposti rikki ilman suojakansia,
eivätkä vahakantiset kestä kummoistakaan määrää kosteutta. Piilomiesten ja operatii-
vien onkin siksi viisaampi käyttää vedenkestävää A 7 avolehtiötä, jonka sivut silputaan
heti edelleenraportoinnin tai poissulkemisen jälkeen.

Sanat ovat minun taiteeni, jota teen sen itsensä tähden – kuten tuleekin – samase ”meneekö tämä” tai tienaanko. Näin alan; tekstistä tulee tälläerää subjektiivinen eli henkilökohtainen, joka koskee lähinnä itseäni. Sen vastakohta on topikaalinen eli tiettyä yleisesti merkityksellistä aihetta käsittelevä teksti.

Vanhojenmuistelua, [numeroitta]

(Kuva: Jari Kähkönen) Yksi pois, yksi jäljellä.

Kauppareissulla S-Marketissa näin ovenedustan molemmissa metallisissa roskapöntöissä aatteellisia tarroja; yksi koronankieltäjien ja toinen kaiketikin lihansyönninvastustajien. Huomautin asiasta henkilökunnalle, että osaavat ohjata ulkopuhtaanapidon tehtävälle sopivaksikatsottavana aikana.

Siirrytään sitten samantien tutkintatuomarijärjestelmään

Allaolevan kommentin kirjoitin oikealla nimelläni ja virallisella sähköpostiosoitteellani tehdyllä Yle Tunnuksella mediatalon verkkosivujen keskusteluosioon jo varhain iltapäivällä, mutta en pidemmästi odoteltuanikaan koskaan nähnyt sitä julkaistuna. Onpa ujo tai suorastaan pelokas meininki!

Huonovointisuus on pysyvää, mutta syyt vaihtelevat

(Kuva: Jari Kähkönen) Centrumin pohjakerros, tunnettu hengailupaikka.

Radio Suomen alueellisessa iltapäivälähetyksessä pidettin teemana syrjäsuomen mielenterveyssatsausta. On aika romantisoivaa selittää kuuntelemisesta ja vuorovaikutuksesta, kun nolo totuus kuitenkin on, että täälläpäin joskus jopa peruskohteliaisuus sekä myötäeläminenkin voivat olla liikaa pyydetty. 

Tykkilumetusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Asioilla, asianosaisilla ja asioita hoitavilla voi olla useita
puolia; tietämättömyys tai niiden kieltäminen ei ole kunniaksi ammattijourna-
listille sekä julkaisijalle.

Uutisankka on perätön juttu. Termiä ei pidä käyttää, jos mediatalo tekee kyseenalaisen julkaisupäätöksen omanapakohtaisista, ansaintaloogisista, sokeudesta asianosaisten intresseille tai muista vastaavista syistä. Jatkan nyt täällä alkamastani teemasta uudella postauksella.

Et sinä oikeasti tiedä kuinka reagoit – ennenkuin olet siinä paikassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Hieman tässä vedossa on kyllä ehehe -efektiä;
Iltsun teemalehti laitettuna aitoon kansanarmeijan upseerisalkkuun.

Katselin Vice -elokuvan, joka kertoi Amerikan politiikan huipulla pitkän uran tehneestä Dick Cheneystä. Siinä rouvansa opetti lapsilleen, että heti kun on valtaa niin joku yrittää viedä sen. Muistan myös kuinka Trumpin kaudella Lindsey Graham(r) sauhusi ”kauheista tyypeistä, joiden ei pidä ikinä saada valtaa.”

Pääomaehtoisessa yhteiskunnassa työläinen ei päätä mistään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän jälkeen saatoin jo käyttääkin kyseistä karvalakkia.

Ei työelämässä enää pidetä ösähteleviä mulkkuja, jotka tarvitsevat sihteerin filtteriksi itsensä ja ihmisten välille, sekä hanslankarin käytännön töihin. Tämä oli ensiajatukseni Roope Lipastin Sihteerit, tulkaa takaisin! -kolumnista YLE:n netissä. Häkellyttävää, että vielä löytyi jostain tälläinenkin haikaava romantikko.

Seitsemän sekunnin muisti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aleksis Salusjärvi kolumnoi YLE:n verkossa. Hän sanoi:”//Samaan aikaan esimerkiksi blogialustat ovat kuolemassa sukupuuttoon.//” Se on aika haastava lähtökohta. Mutta sitten, muistivihkooni tarttumatta, pohdin asiaa ja lauhduin – näitä samoja ilmiöitähän olen saanut kestää somessa jo vuosia.

Kilpaile sinä asenteellasi, jos et muuten pärjää

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuka taistelee vierelläsi ja kuka sinua vastaan? Kas siinäpä kysymys, kun eletään pääomaehtoisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisiä kilpailutetaan toisiaan vastaan ja kaikkea pyritään aina tehostamaan, parantamaan sekä kehittämään.

Asenteesta palkataan, hehkutti Radio Suomen iltapäivälähetyksen juontaja Siru Päivinen maanantaina. Ihan totta? No, olihan teema olevinaan nuorten kesätyöt ja -yrittäjyys, mutta kyllä tuon journalismissa vuosikymmeniä ylioppilaspohjalta kelluneen kultaiseen sukupolveen kuuluvan tädin törinät olivat silti liikaa.

Poliisin arvostelemisen suhteeton vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsinginvaiheen kuvajournalistinen kokeilu, joka on tässä yhtä tuntemattomasta syystä kuin miksi se alunperin tehtiinkin.

Kiitos itsestäänselvyyksistä, Henri Rikander ja Mika Sutela. Onko maassa ketään, jonka mielipiteellä on merkitystä; kuka ei jo tiennyt poliisin päättävän itse ja vastaavan mitä huvittaa? Suorituksen voimankäyttöluonteella jaakailu on niinikään aika akateemista. Missä lienee poliisin arvostelemisen vaikeuden syy?

Oma tahto ja ajatukset

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otin mustakantiseen Moleskine Cahieriin viime keskiviikkona Maikkarin Rikospaikassa haastatellun Mika Törrön ajatuksen; meni kuntoutukseen täysin edellytyksettömästi, teki mitä ikinä siellä sanotaan. Ennen kaupunkiin muuttoaan hän muuten asui tässä samassa kylässä.

Puheeksiottaminen ei riitä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Tiistaina YLE Radio Suomen iltapäivälähetyksen ohjelmoituna sisältönä oli Pohjois-Karjala Pride -tapahtuman häirintä, järjestäjänsä omaisuuden anastaminen ja täkäläisittäin sateenkaarielämää elävän yksilönkin kokemusten kaikkinainen ankeus. Tehoton esitys. Mihin tällä oikein pyrittiin?

Olkoon opiksi "sankarimyyjille" ja heidän puolustelijoilleen

(Kuvan lähde: MTV-palvelu/oletettavasti Länsi-Uudenmaan poliisi/mahdollinen kameravalvonnan omistaja)

Siinä. Tämä olkoon opiksi kaikille sankarimyyjille ja heidän puolustelijoilleen, joita aina sillointällöin tavataan, jos mediajulkisuudessa nousee pinnalle juttuja esimerkiksi näpistyksistä. Sikäli, kun aatteelliselta paatokseltaan katsovat oppia tarvitsevansa; tai, jos enää inhimillisesti ottaen siihen kykenevätkään.

On päätettävä, että mistä yhteiskunnassamme on kysymys

Niin suuresti kuin se minua vaivaakin; joudun tunnustamaan tuntevani myötätuntoa tämän kertomuksen ihmisiä kohtaan. Mutta onko kaikki vain pelkkää aikuisten leikkiä, jossa tunnustusyhteiskunnassa eniten ääntä pitävät saavat myös eniten huomiota ja vähintäänkin kuvitelman määräysvallasta?

Poliisiselitystä ja ihan silkkaa copagandaa

Selityksenhän te tiedättekin jo. Postmodernin diskurssikritiikin, jolla alisteisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevat kamppailevat oikeudenmukaisuuden puolesta torjuen valta-aseman tai hyväosaisuuden suojasta lauotut ahdasmielisyydet ja alistavuudet. Vaan mitä lienee copaganda?

Haijahaijahaijaijaa, ei enää kättä päälle eikä käteen rahaakaan

Mikkeli ei ole vain ”ihan päämaja” kaupunki; se on tämän uutisen perusteella arvioituna suorastaan yksityisten turvallisuuspalveluiden uskottavuuskriisin keihäänkärki. Kuinka voi olla olemassa yleisölle avoinna oleva kauppa, jossa ei saa maksaa käteisellä? Voihan se. Näemmä.

Pääomaehtoisesssa talousjärjestelmässä voit olla vain sisällä tai ulkona

(Kuva: Jari Kähkönen)

Eilisen uutisen mukaan Helsinki on myymässä palveluyrityksensä, Palmian. Jargon kuuluu:”Konserniohjeen mukaisesti kaupungin omistajuudella on oltava strategiaan perustuva tarkoitus ja tavoite. Palmian osalta näin ei enää ole, vaan se toimii nykyisin kaupungin palveluntuottajana kilpailutusten perusteella.”

Aina ne testaavat, antavat palautetta ja yrittävät panna matalaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luulisi terveen ja tasapainoisen aikuisen ymmärtävän ihmissuhteiden vastavuoroisuutta. Kuinka sinut vastaanotetaan riippuu pitkälti tiedoistasi, taidoistasi, kyvyistäsi, ominaisuuksistasi sekä mahdollisesta yhteisestä historiasta. Kukaan ei tee puolestasi yli 50% kokonaisuudesta – usko huviksesi.

Älä vaan sano, ettei medialla ole valtaa – pokerini pettäisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

No, onneksi olkoon. Ne sitten kiistivät olemattoman asian ja lupasivat olla tekemättä sen mitä ei ollut päätetty tehdäkään. Parasta kaikessa on, että nyt kukaan ei hauku sinua valeuutisiksi tai syytä populistisesta tempusta; ovat joko onnessaan luullessaan voittaneensa tai tietävät kyllä vaan hillitsevät itsensä.

Ovatko kulttuuri- tai sanasodassa kaikki viestimiehiä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuuri- ja/tai sanasodan viestimiehen reppuko?

Muistan somettaneeni kulttuurisodan viestimiehen tempaisseen taisteluliivistään hämäyksen, jonka heitti keskusteluun hyydyttääkseen sen. Ja nauraneeni kuinka kuusikymppinen vanhankansan OTK teki einarit yhdelle ammattiviestijälle; toisen tämä taas sai ensin astumaan liukumiinaan ja sitten putoamaan pää edellä ojaan.

Nauraessasi et huomannut kuinka maailma muuttui

Nauratko salaliittoteoreetikolle ja vaihtoehtohoitoihmiselle? Mikäs siinä; nauru on halpaa kunnes kuulet valtakunnalliselta radiokanavalta yksityisautoilua kehuvan ja bensanhintoja kiroavan perussuomalaisten aluevaalimainoksen. Tai sellaisen, jossa korostetaan väitetysti maksajan edun vastaisia prioriteettejä.

Amatööriys, kohtuuttomuus ja alhainen ihmisluonto

(Kuva: Jari Kähkönen)

Yksipuolisuudesta tai suhteettomuudesta valitettaessa on helposti yhtä yksipuolinen ja suhteeton itsekin, omasta tai edustamansa puolesta. Ja kun on väärässä; valittaa, ettei oikaistuksi tuleminen tuntunut mukavalta. Olisi kuitenkin varottava hävittämästä alustoja tai palveluita vain siksi, koska itseä harmittaa.

Joillekuille siitä tulee silti elämänmittainen ura – avusta huolimatta

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyntikortteja, saati sitten erityistä koteloa niille; minulla ei
muistaakseni lukiolaisena ollut. Itseasiassa; ne olivat jääneet yläasteikään, kun
harrastukset vaihtuivat.

Tiedätkö mitä tarkoittaa psyykkari tai miekkari? Koululaiset sanovat noin psykiatrisia sairaanhoitajia, joita alkaa nykyään löytyä jo ylä- ja reuna-Suomenkin yläkouluista. Lisäksi siellä tavataan myös hyvinvointiohjaajia, kerrottiin Siru Päivisen juontamassa YLE:n alueellisessa iltapäivälähetyksessä.

Hyvää päivää, mikrofoninvartta

Huomasin tässä päivänä eräänä, kun YLE:n nettiuutisia luin, että Anne Ali-Hokaksi mainittu keskinkertainen pitkänlinjan ajankohtaistoimittaja-henksu oli tutkivinaan maan työttömiä. Mitähän tuostakin mahtaa tulla? Luullee saavansa sujuvaa sanailua työvoimapalvelumallin muutoksesta – jos oikein tietää itsekään.

Etkö keksi mitään sanottavaa? Voivoi, sinua, raasua

(Kuva: Jari Kähkönen) Koronadenialistien
propagandatarra Kontiolahden torin apteekin
puoleisella ilmoitustaululla.

Henrik Gabriel Porthan oli useassa suhteessa merkittävä mies, mutta lopulta hänellekin kävi kuten meille kaikille – oli out. Muuta selitystä en keksi, että miksi Porthan vastusti Immanuel Kantia 1700-luvun lopussa. Siveysopin suomentajan johdannon mukaan ajatteluaan ei näet ymmärretty lainkaan Turun akatemiassa.

Jos sumutetaan, sumutetaan kunnolla, mutta kaasulla ei sihautella

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähänkö ne olisivat laittaneet sen metrovahtimestarin istumaan
siistissä asiakaspalveluvirkapuvussaan asiakkaita palvelemaan?

Tulipa kummelimainen otsikko, heh. Lienekö turvafirmojen voimankäyttökoulutuksen perinteinen vahvuus, sumuttimet; ole nykyään kunnossa laisinkaan? Sitä jäin pohtimaan, kun luin tämän blogimerkinnän perään laittamani poliisin jatkotiedotteen Sörnäisten metroaseman kahakasta.

Kaikki eivät kykene vapaaseen mittaan tai kestä sitä

Jos olet niin hölmö, että annat elämäsi, aikasi ja yksityisyytesi maksuksi somen käyttämisestä; luulet varmasti myös minun olevan täällä sinua viihdyttämässä. Höpöhöpö. Välillämme ei ole toimeksiantoa, vastiketta eikä aina todellista vuorovaikutussuhdettatakaan. Ei kiinnosta mitä ymmärrät tai jaksat lukea.

Ja täällähän eivät trollit hillu

Blogissani ei aiemmin ole juuri trollailtukaan. Yksi sanakade viinanviemä täkäläinen yritti vuosia sitten pari kertaa chattailla lannistavia hävyttömyyksiä kommenttilomakkeella, ja toinen päästi vähän vähemmän kauan sitten niin paksun pseudohistorian, ettei mokoma mennyt enää läpi näkemyksellisenäkään.

Varusteet, miehitys ja koulutus kuntoon – muuten käy huonosti

Toveri somessa oli linkannut tähän juttuun. Sen tulisi panna alkuun keskustelu turvallisuusammattien koulutuksesta, mutten viitsi naurattaa ketään; pääoman oikeus liukuhihnatuotettuun, helposti korvattavaan ja halpaan työvoimaan voittaa. Käymättä jää. Varusteissa sekä henkilövahvuuksissakin on ongelmia.

Kyllä joku ne puurot ja vellit lopulta sotkee kuitenkin

Näyn kirjoittaneeni muistiinpanoihin ranskalaisen viivan:”Vaikka itse olet asiallinen, kyllä joku ne puurot ja vellit sotkee kuitenkin”. Kuulin sanonnan ensikertaa Pertti Salolaisen suusta, kun YLE:n tv-uutiset haastatteli puolueiden puheenjohtajia presidentti Koiviston heille pitämän puhuttelun jälkeen.

Nokian paperia pukkaa taas – kuinka käynee nyt – yksilöiden ajassa?

                  Tämän kun bloggasin; ylläoleva Robert Wyattin Age of self 

                  soi samalla mielessäni. Video: Youtube.

Ette taida muistaa 90-luvun lamaa sekä Nokian Paperia, paperitehdasta, jonka johto koetti onnistumatta ottaa ensin tylytys- ja sitten selitysvoiton koko suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä? Tapaus palautui mieleeni, kun reilun viikon kuumana ollutta Keitele Groupin asiaa katselen.

Voi ei, yleisöjulkisessa somessa saattaa joutua tekemisiin YLEISÖN kanssa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Raapaisin otsikkoluonnoksen viimeiseen Moleskinen Cahieriin, joka minulla on; kolmannes sivuistaan on täynnä. Vain se erästään sai kärsiä; poimin äkkiä ylös marketin lattialta huolimattomuuttani pudottamani omaisuusesineen ja maiharin sivutaskussa ollut vihko ryttäytyi; parinsa vieressään, lyijykynä, katkesi kahtia.

Nuorista te olette huolissanne kaiken viimeksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin torstaina Pogostan Sanomat ja siinä ohessa niin kutsuntojen päättymisestä tehdyn uutisjutun kuin pääkirjoituksenkin. Päätoimittaja Jyrki Pönkkä oli olevinaan huolissaan nuorten terveydestä, jonka huonous heijastui kielteisesti palvelukseen määrättävän ikäluokan osan pienuuteen.

Homo sovjeticus, ihminen uskoo mitä haluaa ja Yle Peräkylä työmarkkinatunaroi

      (Kuva: Jari Kähkönen) Työskentelin jonkin aivan muun jutun kimpussa, kun satuin kohdal-

      le; uutisoin asiasta ja pidin ruudun sen jälkeen arkistokuvana. Itseasiassa; hetkinen; sehän 

      oli muuten tes-halpuutuskeissi vuokratyövoimalla, joten tämä ruutuhan on sittenkin synkas-                sa otsikon kanssa.

Nytkö se selvisi, että ”miksi Jeppe janoaa valeuutisia”? Vähintäänkin Ville Hytönen laittoi Ylen nettisivuilla pöydälle vahvan hypoteesin, joka edistää merkittävästi asiaan liittyviä pohdintoja. Ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaankin – huomionkipeyksissään.

Loputon ihmisarvon metsästys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Synnyin työväenluokkaan ja ehdin olla proletaari parikymmentä vuotta kaikkinensa ennenkuin tulin hät’hätää elämänsyrjässä kiinni roikkuvaksi prekaariksi. Ah, kuinka monasti mielestään paremmintietävät ovatkaan yrittäneet määritellä tietoni tai kokemukseni puolestani – pyytämättä.

Mikä kerran menee, se toki mennä joutaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Wanha ja vähemmin vanhempi; linkkuveitsellä teroitetun 
korjauskynän jämät, mekaanisen matkakirjoituskoneen ajoilta, kuvattuna jo vuosia
sitten poistoon menneen läppärin näppiksellä.

Mahtaakohan kukaan tämän lukeva olla sitä ikäluokkaa tai niin yleissivistynyt, että tajuaa hakukonettamatta otsikkoni olevan 60-luvun Engelbert Humperdinckiä, jonka Joukolle ja Kostille suomensi Juha Vainio? Edes. Se taas mennee ohi kaikilta, että sama ajatus esiintyy myös Nietzschen Zarathustrassa.

Hätäkeskuslaitoksen ongelmat

(Kuva: Jari Kähkönen) Tavanmukainen poliisiautokuva vuosien takaa; no, onhan
siinä nyt edes lunta maassa.

Ai tämäkö se olikin kaiken takana? Vähänpä kykenivät tv:n niin kutsutut realityohjelmat todellisuudesta kertomaan, vaikka saivat rampata ynnä luuhata häkessä vapaasti. Asiakkaiden uusavuttomuudelle ja huomionkipeydelle naureksittiin; ne ovat olemassaolevia ongelmia, mutta eivät koko totuus.

Rikosseuraamusala korkeakoulutasolle – juuri muuta ei ole tehtävissä

Rikosseuraamusalalla on henkilökuntapula, uutisoi YLE. Sitä minä tässä vaan bloggaan, että kun oikeasti kysymys on valtion säästöohjelman seurauksista vain nimellisesti; tarvittaisiin suurempaa uudelleenajattelua, jossa rikosseuraamusalan koulutuksen taso ja toteutuspaikka muuttuvat merkittävästi.

Kirkonkylään uusi kauppa – aloitti jo aiemmin syksyllä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin jo kuukausia sitten Kontiolahden Kirkonkylän Puskaradiosta Facebookista aidosti sissimarkkinointityylisen epämääräisen vihjauksen, että apteekin talossa aloittaisi vanhan tavaran liike, mutta sitä seurasi hiljaisuus. Kiersin siis eilen illalla koko rakennuksen ympäri saadakseni kysymykseen selvyyden.

Mutkia oli matkassa vielä enemmän ennen JoJoa ja Walttia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Pielisjokiseudusta, että Kontiolahden kunnanvaltuusto päätti budjetin, sekä kävi keskustelun – huokaus – joukkoliikenteestä. Yksi ölisi tyhjien bussien ajamisesta tunnin välein, toinen koetti vetää kotiinpäin ja kolmas halusi jonkin ihmeen selvityksen...ööö...”Taivas varjele, mitä sieltä tulee”?

Olisiko ollut mitenkään mahdollista kysyä?

(Lähde: kuvakaappaus yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Korostin ovenpielen tarkas-
tusmerkkiä sinisellä huomiokynällä.

YLE Porin Tapio Termonen kävi sairaaloissa tekemässä juttua varkauksista, minkä tähden sai haastatella osastonhoitajaa, mutta vaikka seistiin samassa kuvassa tarkastusmerkin kanssa – ei sanaakaan vartijoista. Olisi varmasti kannattanut, koska; kuka muukaan voisi asioille jotain tehdä?

Miltä kaikki näyttää – oletteko te ihan tosissanne?

Pohtiessani kohua pääministeri Sanna Marinin(sdp) itsenäisyyspäivän aatonaaton vietosta; kysyn, että onko tilannekuva täysin out, koska jokainen näyttää panevan sen sisällöksi mitä huvittaa. Somekansa ja viihde- sekä politiikan toimittajat näkevät maailmasta vain puolet eivätkä sitäkään ymmärrä.

Kommentointi kiinni

Et(te) sitten usko(nut) selvää suomen kieltä:"Jos kommentointi ei pysy asiallisena, se loppuu." Asiattomien kommenttien sisällöt poistettiin, mutta jämät jätettiin näkyville sanoen selvästi mitä oli käynyt sekä miksi. Kahden(1,2) merkinnän kommentointi estettiin kokonaan ja syykin siihen ilmoitettiin.

Estikö se minua? Ei.

(Kuva: Jari Kähkönen) Homonymiana: minä sinulle agendan näytän. No, edes ylivuotises-
sa kuvituskuvassa, kun ei ilmaiseksi huvita tuoreempaakaan tehdä.

En saata sanoa, ettei minua olisi varoitettu, kun kolmessakympissä aloin tehdä paluuta kynämieheksi. Kontrollin värväri kertoi kyllin ilmeikkäästi turvallisuusalan sisäisestä ilmapiiristä – sikäli, kun kentällä olisi muka oikeasti oltu yhtään toimistoa tervehenkisempiä. Juttuja ei olisi ollut pakko kirjoittaa omalla nimellä.

Ei täsmää

Palautin vast’ikään kirjastoon Juha Räikän Salaliittoteorioiden filosofian, mikä lisäsi tietoani ja ymmärrystäni tästä ajankohtaisesta sekä painavasta aiheesta. Mitä jos ulosanti ei täsmää esiintymiseen tai esiintyminen asemaan? Siitä alkaa todellisuuden suodattaminen, mikä voi myös muuttua salaliittoteoriaksi.

Vai haluaisit sinä tietää, että kenen kanssa riitelen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä kuva tuli tehtyä ihan silkkaa piruuttaan, kun ostin
markkinoilla hengähdystaukoa pitäneeltä helppoheikiltä vain kuution muistilappuja
ja konttorikirjan; kokonaista muovikassillista paperitavaraa en olisi tarvinnutkaan.

Tässähän muistuu suorastaan mieleen Politiikka-Suomen Stubb-haastattelu, jossa nimeltämainittu sanoi, ettei enää ala kansanedustajaksi tai ministeriksi Suomessa. Että on mulkvisteja, joita hän ei enää koskaan halua lähelleen. Näin ajattelen itsekin turhanuteliaista riidanetsijöistä – olivatpa mitä sorttia hyvänsä.

Siviilipalveluksen militarisointi on pelkkä päiväuni – ette te tätä voita

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, että tälle tilannepaikalle olisi kaivattu komennuskun-
nallista siviilipalvelusmiehiä tekemään – mitä?

Onko armeija maata vai maa armeijaa varten; muuten kuin tätä kysymällä ei voi alkaa pohdiskelemaan perjantaista parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean mietintöä. Asevelvollisuuden säilyminen, vaikka kaikki ympärillä sortuu; osoittaa pahaisesta tarvekalusta tulleen käsittämätön ja suuri yhteinen puhumaton pyhä.