Ai, yksinäisiäkö ne o(li)vat(kin)?

(Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen) Mari Hakanen kuvasi Jenni Minkkisen Pohjois-
Karjalan Maakuntaliiton mainokseen, joka julkaistiin sanomalehti Karjalaisessa.

Minun – maakuntaamme kurkusta kuristavaksi Suureksi Punamustaksi Syöväksi – kutsumani lehti oli ilmaantunut suurjakeluna postilaatikkooni tulevan viikonlopun maakuntapäivän tähden. Maakuntaliitto oli ostanut etusivun mainoksen, mikä sai minut asettamaan otsikkoni kysymyksen.

No, matkailu- ja tapahtumamarkkinointia se on tämäkin

Sepitän tämän bloggauksen vuoksi, että Sivukylällä pidetään kesätapahtuma. Sinne on yleensäkin huono julkinen liikenne, mutta erityisesti näin on juuri nyt, koska kukaan ei tarkkaan tiedä missä tapahtuma pidetään. Jossain rannassa kai. Sitten paikalliset rupesivat vielä soittamaan suutansa.

Montako rähinää tossupiiriin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa liike- ja palvelutalon linja-autoaseman puoleinen pääty.

Pohdinta käynnistyy tiedosta, että...heh...Kontiolahti Cityssä on ollut tämän vuoden loppukesällä kaksi poikkeuksellisen paljon huomiotaherättänyttä, humalaisiksi oletettujen vetelehtijöiden rähinää(1,2) julkisella paikalla. Toista niistä taisin olla näkemässä itsekin, kun satuin paikalle kauppareissullani.

Kaupan edunvalvonta vähättelee vartijoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taasko ne jauhavat ”yrityslähestymiskiellosta”? Kysymys on ollut kuollut suurinpiirtein parikymmentä vuotta eli siitä kun järjestyslaki säädettiin. Se on kaiku ajoilta, jolloin poistumiskäskyn noudattamattajättämisestä saatettiin rangaista kotirauhan rikkomisena ja näkyy yhä osin ilkivaltapykälän muotoilussa.

Turha uteliaisuus johtaa välinpitämättömien ventovieraiden viihteeksi ja ajankuluksi

Valtionradion aluetoimituksen keskinkertainen sahuri yritti olla ovela värittäessään juttuaan; tehdä siitä kiinnostavan. Voivoi. En välitä tietää, että mikä maisteri tuokin oikein oli, mutta klikinkalastelussaan hän lähinnä ruokki turhaa uteliaisuutta ja aiheutti hedelmätöntä arvailutyyppistä keskustelua.

Näin se aika ja arvostukset muuttuvat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Vuosikymmeniä sitten syksyllä kouluun palatessani jouduin kuuntelemaan ikävertaisen valitusta lomalla saaduista potkuista urheilukilpailun toimitsijan tehtävästä, mitkä väitti tuolloisen poliittisen liitännäisyyteni kansanedustajan järjestäneen. Ja nyt itseltäni kerjätään huomiota hölisemällä ”vitun läskistä”.

Köyhän ja kipeän palvelut

Siun soten IT-palvelut on kuluvana vuonna tehnyt minuun kielteisen vaikutuksen kahdesti. Ensin tökki Korona-rokotusten ajanvarausautomaatti ja sitten Päivystysavun takaisinsoitto. Molemmista on jätetty palautetta; ensinmainittuun on jo tullut vastauskin, vaikka tyyli ei sinänsä vakuutakaan.

Tämä piha on varattu...vai miten se nyt oikein menikään?

Johan minä kauan sitten pääkaupunkiseudulla näin päiväkotien portinpielissä kylttejä, joiden alueen käyttövarausajan toivottiin kai ohjaavan nukkujat ja säpisijät matkaansa ennen päivännousua. Mutta nyt täkäläiset vuoropäiväkodit alkavat suoda säännöllisen leikkitunnin pihoissaan.

Ajan ilmiöitä

Ihmisen käyttäytyminen on osin ikiakaista saman vanhan toistoa; toisinaan taas ainakin ollaan keksivinään keinoja olla – omasta ja turvallisen aikuisensa mielestä – mielekkäässä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Voi hyvä tavaton sentään, jottemmä paremmin sano. Hanki elämä sekä kasva ihmisenä!

Kun sinä haluat

Lastensuojeluhistoriaa on ollut metka lukea. Olemme siis eläneet 40 vuotta toisen modernin aikaa, jota lukijoista yksinkertaisimpien tähden en nyt kutsu esimerkiksi jälkimoderniksi. Siihen näet sisältyy heidänkin oikeutensa valittaa, kun loukkaantuivat, vaikka altistivat itsensä sen vaaralle omalla päätöksellään.

Surkeiden sattumien summa vai onko Rådmansgatan Pohjoismaiden Minneapolis?

Syyttäjä ei hakenut kahta pidätettynä ollutta järjestyksenvalvojaa tutkintavangeiksi, koska edellytykset puuttuivat, mutta heitä epäillään edelleen törkeästä kuolemantuottamuksesta. Expressenin jutun luettuani arvelen oikeaksi sanoa sanaseni, koska on tärkeää, että asia ymmärretään oikein.

Mitä opin ”vartijaväkivallasta”, kun keskustelin joensuisesta baarikäyttäytymisestä?

(Lähde: yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Liivin selässä lukee
erittäin selvästi mitä ollaan, jos nyt vain ylipäätään ruotsia osaa.

Keskustelu käynnistyi – yllätysyllätys – Facebookin puskaradiossa, kun joku oli pyytävinään baarin vastuuhenkilön yhteystietoja, mutta rupesikin seuraavaksi puimaan ongelmaansa erittäin yksipuolisen kielteisesti. Kylläpä muuten kuulostikin tutulta, epämiellyttävästi. Vartijaväkivaltatapaus taas oli Ruotsissa. 

Trokarin perässä

Minäkin olen joskus mennä sanattomaksi. Tämä hetki on lähellä esimerkiksi silloin, jos joku koettaa nimiä mainitsematta yllyttää selvittämään väitetysti kylässä alkoholia alaikäiselle välittäneen; sanoakseen tälle, että lopettaa. Seuraa siis muutamia suoria totuuden sanoja trokarin perässä olemisesta.

Järjestyksenvalvojat ovat Marsissa ja toimittajat Venuksessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Myönnetään, olin vierailulla
koulutusyrityksessä, jonka suuropetustilan oleva
valaistus teki näkymästä hämyisen kapakan narik-
katiskin kaltaisen. Siitä syntyi moneen kertaan
käytettävissä oleva arkistokuva.

Esteettinen makuni on saada minut sylkemään jääkaappikylmän ja maltillisesti sokeroidun mustaherukkamehun perinteiseen puolen litran juomakauhaan minitarjottimella, jos minua edes toivotaan turva-alan viralliseksi selittäjäksi. Mutta toisaalta – päästänkö tämän höpöhöpöjutun ohi kommentoimatta?

Kilikalikeikka ensikertalaiselle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kilikali on slangia ja tarkoittaa murtoa, jossa suljettuun tilaan on menty väkisin sisälle joko varastaakseen tai mellastaakseen sekä rikkoakseen paikkoja. Murtoja tehdään kaikenlaisiin paikkoihin kaikkina aikoina; tarkista, äläkä luulottele. Olennaista on tietää, että onko teko enää käynnissä vai ei.

Ei pidä jäädä tunnelmoimaan sinne Facebookin puskaradioryhmään

Joihinkin keskusteluihin on vain pakko puuttua, vaikkei ehkä kannattaisikaan. Tavallinen "puskaradioasiakas" on näet usein kuin uusseelantilainen merileijona. Kohdattaessa pitää joko kävellä rauhallisesti pois tai asettaa päiväreppu – kantoviilekkeistä roikottaen – itsesi ja niiden väliin, kun teet Sun Juttuusi.

Kiitos tunnustuksesta

(Jari Kähkönen) Sopimuksettoman tilan aikainen painostustoimi; ulosmarssi,
jonka työntekijät toteuttavat kootusti yhtenä joukkona ehkäistäkseen työn-
antajan vastatoimet. Ollaan suorituksen kohdassa paluu; seuraavaksi tapah-
tuu poistuminen. Paikka ISS Security Oy, Pitäjänmäki, Helsinki ja aika on
alkuvuodesta 2011.

No, eiväthän ne nyt tähän varsinaisesti nimeänikään laittaneet. Enkä ole saamassa sen paremmin riemusaattoa palatessani ostrakismista yhteisöön jonakuna, jonka kunnia on täysin palautettu; kuin tule nyt suuremmaksi mitä koskaan olinkaan. Hahahaa. Anteeksi. En osaa suhtautua asiaan vakavasti.

Viranomaiset hoitavat sinun asioitasi, mutta he eivät ole kavereitasi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva, joka liittyy mitenkään mihinkään vain siten, että
minä sen otin. Auton rekisteritunnus luonnollisesti poistettu kuvankäsittelyllä.

Kiitos naapuruston varoittamisesta, kun pakettiautosta kuvattiin talojen pihoja kylässänne. Päämäärä on jalo, mutta menetelmä valitettavan tehoton, koska Facessa ei luoda viranomaistehtäviä. Sellaiseen on aihetta, koska kotirauhaa ei parane häiritä eikä sen piirissä sovi kuvatakaan ilman etukäteistä lupaa.

Netti kiinni sekä kamerakännykät pois – aikuisten oikeudet eivät kuulu lapsille ja nuorille

Pennuilla oli taas joku typerä villitys, "haaste" tai liian pitkän kesäloman päähänpisto. Tuntuuko hyvältä tietää, että nyt ne otaksuivat vanhat yhteisön vähiten kostamaan ja väkivaltaa tekemään kykeneviksi – lue heikoiksi – keitä uskaltaa niin sanotusti kiusata? Joku heistä olisi voinut olla sinunkin omaisesi.

Oppimassa olemaan välittämättä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tottakai minä tunnistin nimen. Se kuului eräälle maakunnan pressiksistä; hänen pitäisi älytä olla kerjäämättä sen paremmin mielisuosiota kuin rahaakaan niiltä, joita vastaan saattaa kohta joutua toimimaan. Mikäli kyseessä on täysnimikaima, hänen tulisi vakiinnuttaa itselleen pännänimi eli oma byline mahdollisimman pian.

Liikaa tunnelmointia, liian vähän turvallisuustyötä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aloitetaan kevyesti; en lue Paasosen Yksityisen turvallisuusalan historiaa ihan heti, koska seutukirjasto ilmoitti niteen kadonneen. Oho. Onko ironisesti hauskaa vai yksin säälittävää, jos joku tosiaan varasti juuri tuon kirjan? Hetkinen; eikös Tampereen turvallisuusmessuillakin kerran tapahtunut asevarkaus? Hehe.

Hätäkeskukseen soittamisen vaikeus, osa 2

Tämä on kaksiosaisen postaussarjan jälkimmäinen osa; ensimmäinen on täällä. Näinpä taas pari sellaista yksityishenkilöiden some-etsintäkuulutusta, että huh-huh. Yksi tapaus on satunnaista urbaania häirikköväkivaltaa ja toisessa on kerrottu julki asioita, jotka olisi tullut ymmärtää jättää vain omaksi tiedoksi.

Pieniä kriisin merkkejä vai tapaammeko Kaliningradissa?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun luin Itiksen kauppavartijan pahoinpitelysakosta ja Tornin ravintolahenkilökunnan suorituksista, sekoilu toi mieleeni lähiöarkea kuvanneen SVT:n sarjan, joka muistaakseni esitettiin Suomessakin. Oma toiminta on oltava kunnossa ja turvallisuuden huomaa vasta puuttuessaan.

Yksityisen turvallisuusalan niin kutsuttu työvoimapula

(Kuva: Jari Kähkönen)

En minäkään muuten, mutta kun turvamyyjyyttä luukuttaneen KV Turvan pomomies alkoi LinkedInissä avautua asiasta. Ei ihme, että on väitetty työvoimapula, kun tietää millainen vitsi palkka-olot-miehitys-välineet-kohtelu-arvostus ovat noissa hommissa. Jos tulijoita ei enää ole, sen edestään löysivät.

Hätäkeskukseen soittamisen vaikeus, osa 1

Ymmärrän – jos syntyi pöllipinon päähän, ja sai kasvatusta yhden holkkitupakan verran; tällöin saattaa olla hyvin omaperäinen käsitys siitä mistä tulee soittaa hätäkeskukseen. Eikä siinä muuta, mutta kun ei enää eletä kylän säännöillä, joiden mukaan asiat sovitaan hiljaa keskenään, koska kaikki tuntevat kaikki.

Yhden tempun taikuri

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on symbolikuva, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumaa;
sikäli, kun joku ei sitä vielä jo ihan itse tajunnut.

Voi hyvä tavaton kuinka rahaapalvova, tekosiveä, jälkeenjäänyt ja itsepetoksellinen maa Suomi onkaan – Helsingin raitiovaunukamppailussahan(1, 2, 3) tuonkin taas näki. Yhden tempun taikuri yrittää pärjätä vain sumuttimella sekä hälyttää kännykällä; on kuin 1990-luku olisi tullut takaisin.

Onko kaikki jo tullut sanotuksi?

Tässä sitä taas naputetaan tekstiä tekstinkäsittelyyn, josta se kopioiden liittäen siirretään editoriin. Tämä järjestyksessään ties kuinkamones blogi tuli aikanaan alettua, koska koin itselläni olevan enemmän ja useammin sanottavaa kuin mitä kohtuudella mahtui portfolion mielipidekirjoitusosioon.

Näpäyttelijöitä ja keskustelunvaltaajia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaanko, kuule skolastikko, vaikka niin, että älä sinä minun varmuudestani villiinny – äläkä väläyttele mitään hienovaraisia merkkejä – vertaisesi ymmärtävät ilmankin ja rahvaalle joudut silti antamaan keppiä. Mutta minulle älä astaloa esittele, koska kamppailussa niittaan sinut armotta – olen ammattimies.

Näin hän itse sen kokee

Työtään tehnyt toveri ei – palautteena sähköpostitse pyytämäänsä haastatteluun – saanut ainuttakaan vastausta kysymyksiin, mutta sen sijaan tuli kaksi liuskaa haukkumista. Todentotta – näinhän lähettäjä epäilemättä oli kokenut, mutta ei pidä luulla kaikkien olevan samanlaisia kuin on itse.

Sinä olet jo joku – sinusta tuli sellainen sillä sekunnilla, kun munasolu hedelmöittyi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Soittakaa W.A.S.P:in I wanna be somebody! Kuinkas sattuikaan, että juuri kun pääsi YLE:ltä 69 Danny Hernandez-dokumenttiä katsomasta; jo seuraavana päivänä ohitseni pyöräillään huutaen kahdesta Hitler-tervehdyksestä sitä vähemmin kuultua. Ja sitten näen ”linja-auto-aseman” penkissä tuon tarran.

Ah; niin Kaurismäkeläistä, niin kaurismäkeläistä että

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai täällä on joskus ja jonkun mielestä kaunistakin.
Palasin kaupasta kävellen pitkin Keskuskadun kevyen liikenteen väylää,
kun tämän kuvan tein.

Kävelen tiellä alamäkeen kunnan vuokratalon välittömässä läheisyydessä. Vastapuolina; puolipitkää, hyvänä päivänä jakaukselle kammattavissa olevaa tukkaa ynnä ylähuulen haivenia kasvattava teini-ikäinen. Sekä korkeintaan viisivuotias pikkupoika, joka seuraa tarkkaan kaikkea mitä ensinmainittu tekee.

Koulutusalemmuudentuntoa viallisen yhteiskuntakäsityksen varjossa

Kyllä siinä taas YLE indoktrinoi aitokeskiluokkaista työnteon iloa koko väestöön niin tökerösti, että huh-huh – luulisi kuin ei Karl Marxia olisi koskaan ollutkaan – eikä yhteiskuntakäsitys terminä rekisteröisi enää mitään. Keskiluokan katoaminen – digitalisaatio – mutta käytännön elämän verrokkina siivooja, häh?

Ei paljon nappaa kuka pääsi vakituiseksi karjalaiseen kylälehteen

Luinpa somesta kuinka eläkeläistoimittaja, joka kevättalvella yllytti kansanliikettä, minkä varjolla vouhottaa yksinäisyyttään ja ikävystymistään – jakoi uutisen journalistiyhdistyksen kielteisestä kannustuspalkinnosta. Sopiva vitsi tähän kohtaan lienee, että viestintä on taitolaji ja onnistuu vain vahingossa.

Maailma muuttuu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kanssasomelainen avautui äpillä tilatun ja etukäteen maksetunkin palvelun tulemattajäämisestä. Oli soittanut perään, mutta palveluntoimittajalla oli kuulemma jo toinen asiakas. Toimittamattoman tavaran tai tekemättömän työn laskuttamisessa ei minusta ole mitään selittelemistä tai puolustelemista. 

Te olette tämän maailman aikuiset ja päätätte mitä siinä tapahtuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Symbolikuva. Tiettävästi tällä kertaa ei puhuta kaksipyöräisistä ajoneuvoista.

Pennuilla on tänään kierteittäinen villitys hyppiä silmille. Häiriköivät yleisesti, huutelevat hävyttömyyksiä siihen puuttuneelle tai satunnaisellekin aikuiselle ja tekevät pientä ilkivaltaa. Asiasta saa kuulla jatkuvasti niin siellä kuin täälläkin, mutta jostain syystä keskustelut eivät koskaan johda mihinkään. Mikseivät?

Torjutun – itseään asiakkaaksi luulleen – olemisen tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni pikkuporvallisuudessa ei ollut savottaa vaan helyrasia.

Anteeksi; voitinko kirjallisuuspalkinnon, käsikirjoitinko menestyselokuvan, tuliko vaatekaappini oven sisäpuolelle oma lööppi vai siteerattiinko juttuani valtakunnanverkon eetterimediassa? Hahahaa. Ei; joihinkin jälkimoderneihin nettieläjiin iski vain turha uteliaisuus – fear of missing out – FOMO.

Keskipitkä kronikka turvallisuudesta

Onpa vaivalloista ja vaativaa olla kunnon kansalainen – tulee vain tehdä parhaansa osaamisensa sekä valtansa puitteissa, ja ilmoittaa eteenpäin se mikä ei ole. Eletäänhän järjestäytyneessä yhteiskunnassa, jossa kullekin asialle on aikansa, paikkansa sekä tapansa. Miksi siis turvallisuus aina unohtuu?

En ole itseoppinut, denialisti tai anti-intellektuaali

Minua eivät halusi ja luulosi kiinnosta – hyväksy todellisuus tai painu helvettiin silmistäni. Nämä olivat ensimmäiset cahieriin tallentamanani ajatukset, kun jouduin vaivautumaan tieskenen yliopistolaisoletetun liikkeistä blogissani. Kiinnostuksenaiheenaan oli ollut asiasana ”yliopisto” ja lisäksi blogini etusivu.

Pelkokerroinpeliä mielihyväteollisuuden tuotantolinjoilla

Lähde: Kuvakaappaus Duunitori.fi. Sitaatti arvostelutarkoitukseen.

Yksityisellä turvallisuusalalla ei vain pystytä karistamaan kurssinkäymis- ja kortinsaamisajattelua, joka näkyy myös tässä ilmoituksessa, vaikka edessä onkin markkinointinaamio. Ihan sama, että kutsutko jotain tänään koulutukseksi, jos sisäisesti kaikki on silti kuin yhä elettäisiin vuotta 1982.

Ymmärrän. Vituttaa.

Miksei? Siellähän asuu vain juntteja, typeryksiä ja ahdistuneita. Kaikki muut ovat joko läpikulkumatkalla tai eksyneitä – no, todettakoon kuitenkin samalla, että kahden viimemainitun kestolle ei ole normatiivista aikamäärettä. Lähdetään sitten, kun ollaan valmiita, sekä tiedetään mihin päin mennään.

Kakaroiden ”liekinheitinleikki” kertoo enemmän kuin luulitkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kylässä on paljastunut avoin paikka vailla silmälläpitoa, jonne
on kätevä kokoontua tekemään tyhmyyksiä. 

Miksi koulu paloi kivijalkaansa kakaroiden leikittyä ”liekinheitintä” sytkärillä sekä sumutinpullolla? Jonkunhan piti olla vastuussa; huolehtia että yhteisölle tärkeä resurssi pysyy kunnossa ja käytettävissä. Ilmiölle on karkeasti ottaen kolme selitysmallia: a) tekniikkausko b) kylämentaliteettiluulo c) välinpitämättömyys.

Yksityiset etsintäkuulutukset ja pienoinen viikkokatsaus

Voi teitä yksityiset etsintäkuuluttajat, jospa välttäisitte edes alkeellisimmat sekä karkeimmat virheet, koska uskokaa tai älkää – tämäkin on ammattityötä. Älkää sotkeko etsityn tuntomerkkejä liikkuessanne alustalta toiselle ja jättäkää nyt ainakin kyseenalaiset tai täysin turhat hätätilanne -sanat pois.

Yliopistolaisten etuoikeuskuvitelmat turvallisuustyön riesana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jaaha. Halutaan siis samanaikaisesti avointa tilaa, jossa kaikilla on vapaus kulkea ilman luvan tai kortin esittämistä, mutta ei kuitenkaan asiattomasti eikä väärämielisesti ja henkilökunnallekin pitäisi ilmoittautua? Näin minä väitettyä hybridivaikuttamista Lapin yliopistossa koskeneen YLE-jutun luen. Kuvittelua!

Kirkonkylänpojan ja -tytön syndrooma

Punttisalitouhu on mennyt ihan ihmeelliseksi – naiset seisovat peilin edessä – katsovat, että näyttääkö takapuoli hyvältä. Ottavatko jopa selfieitä, joissa ”tärkein” näytetään someyleisölle? Suuren maailman tavat ovat tulleet Joensuuhun, joka on kyllä minusta yhäkin vain huvittava pikkukaupunki.

Reila teki maihinnousun Joensuuhun ja Pohjois-Karjalaan

Video:Youtube

Perjantaina ladattiin ja sunnuntaina tärähti, Äitienpäivän kunniaksi(1 ja 2). S-ryhmän lähiyhtiö Reila ottaa - arvailen että kesäkuun alusta - Joensuun Sokoksen ja Prisman vartioinnin. Vartiointi Tanskanen Oy:n toimeksianto on tällöin irtisanottu vuoden alusta tavanomaisella kuuden kuukauden irtisanomisajalla. 

Minä en koskaan ota väkisin enkä maksa siitä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näyn jossain marginalisoitumisen ja natseille nauramisen välissä saaneen ajatuksen, etten enää allekirjoita vuonna 2006 TV 2:n Pressiklubi-ohjelmassa sanomaani ja häpeäisin, jos joutuisin sen kanssa kasvotusten nyt. Sama kirjattiin muistiin myös toisen kerran, kun katselin Suojelijat uudestaan.

Poliisit toimittajina muuttavat television Kyttäruuduksi

(Lähde: MTV.fi, kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.) Sellipuhuja Kalevi Puonti ranneke kädessä,
korostus minun.

Mietin jo vuosikymmeniä sitten, että mikä Suomea oikein riivaa, kun nuoret toimittajapimut siirtyvät poliiseiksi – senhän piti mennä toisinpäin – vanhat sotaratsut viskaavat viran pois kyynistyttyään ja kyllästyttyään. No, nythän niitä on sitten sellaisiakin – siksi televisio on lähes yhtä Kyttäruutua.

Joensuun kouluilkivalta – kasvatuksen, aitaamisen ja vartioinnin tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli kyllä päiväkoti eikä se edes sijaitse Joensuussa,
mutta ymmärrätte silti ajatukseni kuvaa katsoessanne.

Utran ja Karhunmäen koulujen ulkoalueilla on kokoonnuttu – tästä on seurannut päihteidenkäyttöä, ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä – yllätysyllätys. Hah. Itsekään en saata naama vakavana sanoa, että aihe olisi mitenkään ennenkuulumaton tai vieras – osin henkilökohtaisemmista syistä kuin välittäisinkään.

Voivoi, kun yhäkin on vain yksi sinivalkoinen pikkupaksa sekä kaksi konstaapelia

Suomalaisen poliisin toiminta- ja suorituskyvystä pitäisi keskustella vapun tapahtumien varjossa seuraavasti – sen autokalusto on yksipuolista sekä miehistön suorituskykykin riittämätöntä. Pakettiautoistuminen oli strateginen virhelaskelma ja jokaisen konstaapelin ajotaitojen erinomaisuus on harhaluulo.

Ihminen on ihmiselle [sinun sanasi tähän]

(Kuva: Jari Kähkönen) Pidä reppu käsillä,
jos laumasi alkaa tympäistä. Vaihda mai-
semaa. 

Altistuin lineaaritelkkarin luonto-ohjelmalle, kun vierailin muuan kodissa. Opin, että suurten petolintujen poikaset harjoittavat kainismia, joka tarkoittaa itseään vahvemmaksi luulevan surmaavan heikompansa – saadakseen enemmän ruokaa. Ajatus ei ole täysin poissuljettu ihmistenkään kesken. Ei yhäkään.

Olette te karjalaiset niin isäntää porukkaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka voi liittyä tai olla liitty-
mättä yhtään mihinkään.

Kuinka bussi yht'äkkiä jättää matkustajia vuosia käyttämättä olleelle pysäkille? No, kai se on ok; itsekin pääsin yhtä pidemmälle, eli lähemmäs kotiovea kuin koskaan täällä asuttaessa. Mutta mikä on tämä juoru "tietyistä ajoista päivällä", kun historiallisen linja-autoaseman kautta ei muka enää ajeta?

Kun yht'äkkiä kaikki ovat "toimittajia"

Linnean Artemis Wiiikin( Tiina) ja Junes Lokkan matka Parisiin meni loistavasti. He vetivät kännin ja joutuivat tappelun metrossa.
Kunnon haittamaahanmuuto meno. pic.twitter.com/AIGLQxXzEY

— Dmitry Gurbanov (@Dimmu141) April 25, 2022

Vanha poliisivitsi kertoo 1960-luvulla putkalla nauretun, kun jokatoinen tuotu sanoi sisäänkirjaamisessa olevansa ammatiltaan taiteilija kuten esimerkiksi muusikko. Tänään naurettaneen, koska yhtä usea on joko toimittaja tai poliitikko. Jos taas sanoisi influensseri; luulisivatkohan ne, että se on joku tauti?

Pikkuporvarillisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Eletään viimeisiä hetkiä ennen poisheittämistään; en näet enää ollut agitaattori, joka levittää oikeaa sanomaa. Aika aikaansa kutakin.

Minä olen pienviljelijä-kodin ulkopuolista ammattityötä tehneiden syrjäkyläisten proletaaripojan poika. Tottakai olen kasvanut luokkatietoiseen ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan, jossa pikkuherroja sekä -pomoja halveksittiin avoimesti – ei niistä varsinaisistakaan kyllä silti tykätty – mutta kun he olivat aina niin etäisiä.

Ei kiinnosta

Olitteko nähneet  SVT:ltä dokumenttisarjan taiteen provokaattoreista joskus 10-15 vuotta sitten? No, ettepä kai; siispä, ette tunnistaneet tätäkään performanssiartistia. Jos siis Pilvi Takala ei ole vain yksi monista "tähdistä, jotka eivät koskaan olleetkaan, kun nyt pysäköivät autoja ja pumppaavat bensaa".

On aika paljon pyydetty olla onnellinen ja turvassa – samanaikaisesti

Kaveri, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta; laittoi Vanhusbookkiin kuvan tyttärensä t-paidasta – rinnuksiin oli painettu psykiatrisen diagnoosin numero ja alle luonnehdinta siitä seuraavista piirteistä sekä elämäntavoista. Sensortin alaraajaproteesihuumoria. Mikä tässä oli vitsi, sekä saako sille oikeasti nauraa?

Saisi niitä juttuja välillä vähän editoidakin

(Lähde: Matti Kososen juttu Karjalainen.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen,
huomiokynämerkinnät minun.

Ajoin sanomalehtenäkin tunnettu Karjalainen julkaisi ensikerran 6.1.2022 Matti Kososen jutun "Joensuussa vakoilijaksi värvätystä Viljo Suokkaasta tuli peloton tiedustelija, jonka Mannerheim-ristiä oma osasto tiesi odottaa – sisko muisteli Suokkaan kiinnittäneen Joensuussa huomiota tyylikkäällä pukeutumisellaan".

Urbanisoituvan maailman liikaempatia

Voivoi. Olenpa minä asumassa merkillisessä pussinperässä erinomaisen typerien sekä sopeutumattomien ihmisten keskellä. Nämä karjalaiset ihan oikeasti luulevat vielä tänä päivänäkin tuntevansa kaikki ympäristönsä ihmiset, sekä tietävänsä heidän asiansa. Ei ole mennyt noin enää vuosikymmeniin, höpsöliinit.

Hoitajien työtaistelun ei parane epäonnistua, jotteivät rikkaat tee omaa vallankumoustaan

Jos hoitajien työ on niin kiireellistä ja välttämätöntä, että sitä tekemään täytyy lailla pakottaa; miksi suhtautuminen ei heijastu neuvottelujen sujuvuuteen, työehtojen laatuun sekä palkan määrään? Tämä on kapitalistinen yhteiskunta, höpsöliini; sellaisessa hoivaava, kasvattava ja uusintava työ mitätönnetään.

Kontiolahtinen turvallisuuskeskustelu

Vanhusbookin puskiksessa käytiin turvallisuuskeskustelua, kun jokamies tiedusti Karpalokaaren hallin kameroista; autonsa kylkeen oli tullut lommo ja halusi selvittää asiaa. Minä siihen, että harva keskustelee tuollaisista asioista julkisesti eikä tästä ryhmästä oikein muutenkaan saa mitään virallista tietoa.

VAR-TI-OIN-TI

Täytynee sanoa pari sataa sanaa Perkkaan kappelin tulipalosta ja Presidentin linnan ilkivallasta, koska molemmissa tiivistyy otsikoksi ottamani opetuksen tärkeys. Jos ei ole vartiointia, havainnot jäävät tekemättä ja reagointi myöhästyy; tuloksen näet edessäsi.

Ei ketään kiinnosta sinun Nato-kantasi

Kaikkialla toitotettu kansan niin kutsuttu Nato-käännös – reaktiona äskeiseen Venäjän oikeudettomaan ja törkeään hyökkäyssotaan Ukrainassa – on pelkkä opportunistis-fatalistis-konformistisen kansanluonteemme ilmaus. Tätä älköön unohtako sen paremmin Suomen kansa itse kuin asiantuntijatkaan.

Finavian moniosaamattomuusmalli turvallisuusriskinä

(Lähde: Kuvakaappaus Oikotie.fi:ssä julkaistu työ- ja elinkeinotoimiston
ilmoitus) Alleviivaukset minun.

Oletan, että tiedät pörssiyhtiöityneen valtion lentokenttähallinnoijan nimeltä ja olit myöskin kuullut tuossa miljöössä ilmenneistä turvallisuusongelmista. Ellet ollut; teksti viimemainittujen maakunnallisesta osasta tulee menemään sinulta täysin ohi. Ensiuutisoinnit aiheesta olivat viitisen vuotta sitten tai jotain.

Kylmää? No, ainakin toimivaa, muttei kaunista katsella

Välillä häviää, välillä voittaa; näin se oli pakko nähä, koska ei tätä muuten yksinkertaisesti oo jaksanu tehä työkseen 20 vuotta ja risat. Äläkä unohda nauraa. Totisilla nimittäin alkaa joko heittää päässä, ne rupee juomaan tai viedään pois ambulanssilla rintakipua valittaen. Mä? Mun nimi on Rauno ja mä olen vartija.

Karjalaisen sosiaalipornahtavan viihteellinen kiulujuttu

(Lähde: Karjalainen.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Odotukseni mokoman suhteen eivät olleet korkeat, koska jo verkkotyrkytyksen kärki oli Gurun kauppapiiriä markkeeraava toimitusjohtaja. Hän hupaili yksinkertaisten ja univormupelkoisten kanssa ikäänkuin Isossa Myyssä ja Centrumissa ei pitäisi aukioloaikana olla vartijoiden sijaan järjestyksenvalvojat. 

Herätkää jo tähän päivään...nyt viimeistään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Iisalmen Citymarketin puukotuksen tuli toimia tietynsortin herätyskellona, jos ylipäätään aistit ovat olemassa sekä harkintakyky toimii. Mitä siitä tulee, kun työskennellään yksin, puuttuvin välinein ja nimellispätevyydellä? Männäviikolla sattui ensin maanantaina Joensuussa sekä sitten lauantaina Ilomantsissa.

Lällänlällän lieru, Jertalta pääsi...päätösesitys

Maakunnassa käy kuulemma kuumana keskustelu soten johtajien palkankorotuksista. Onhan siinä totta siteeksi; nimittäin palkankorotus -sana ja 10%. Sen selvitin äsken webdynastysta yhtymähallituksen pöytäkirjasta sekä esityslistalta. Kaikki muu mahtanee olla pelkkää median nostattamaa vouhotusta.

Mitä tarkoittaa marginalisoituminen?

(Kuva: Jari Kähkönen) Nämä koirat piti kuvata, mutta juuri sillä hetkellä ne eivät
vain suostuneet katsomaan minua päinkään. Tuossa suunnassa oli jokin metelin- tai
häiriönlähde, joka kiinnosti enemmän.

Jossain tunnepuheen ja Suomineitojen vaiheilla näyn tehneen cahieriini muistiinpanoja marginalisoitumisesta. Johan on kiehtova sana keksitty omaa vastuuntunnottomuuttaan ja ”luontaisia mekanismejaan” selittelemään – ikäänkuin osallisuus tai osattomuus olisi helppo asia, joka tapahtuu tuosta vain.

Kun kaikkivoipuuskuvitelmat sortuvat

Pippurisumutetta suljetun maijan sisään. Kommentteja tästä @SuomenPoliisi ? pic.twitter.com/c2ZIXBhsKh

— Petrus Pennanen (@petruspennanen) March 26, 2022

TWIITATAAN! Napsahti, parempaan suojaan! SOMEMYRSKY! PÖHINÄ OHI, tarkistetaan tuliko kenellekään paha mieli, saikkua tai juokseeko netissä ilkeää sisältöä. Anteeksi. Tiedän, ettei saisi, mutta kun yllänäkyvän kaltaisia videoita tulee vastaan niin en yksinkertaisesti jaksa olla asiallinen. 

Suojelijat uudelleenkatsottuna

(Kuvakaappaus: Ruutu.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Tiesitkö, että – tiesminkätähden yhä ohjelmaa lähettävän Nelosen – kulttisarja tai se ei-mennyt yhden tuotantokauden ihme; Suojelijat on katsottavissa ilmaiseksi Ruudussa? Voi taivas. Mitä tästä seuraa? Kolmikymppisenä vartijana ja vasta alalta poistuneenakaan en yksinkertaisesti pystynyt katsomaan sarjaa kokonaan.

Häiriköinti joukkoliikenteessä – kovasti vastustaa, mutta ei silti tee mitään

MTV:n Joonas Mustonen teki nettijutun syrjinnästä joukkoliikenteessä, mikä olisi jäänyt lukematta ilman ylösnostoa Seitsemän uutisten lopputeksteissä, joita en katsellut omasta televisiostani. Puuttumisvastuu on aiheellinen kysymys. Venla Ouattaran käsitys kuljettajien toimintatapojen epäyhdenmukaisuudesta on totta.

Hysteriaa, tehottomuutta, ennakkoluuloja ja ehkä informaatiovaikuttamistakin

Johan ovat osaamattomat sekä tiesmistä motivoituneet siviilit taas puskaradiota lallattaneet. On ollut väitettyä vaarallista henkilöä ja oletettua anastusta, joita on yritetty hoitaa itse. Sitä on myös riemastuttanut tallenne someräppärin epäillysta öykkäröintiryöstöstä. Huokaus. Nipsautanpa cahierin puristimeen ja alan pohtia.

Entä jos tämä tapahtuisi teidän kylässänne ja asialla olisivat olleet sinun lapsesi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun ei edes saada korjatuksi nuorisotilan alaoven lasia, joka
on ollut rikki jo ainakin kuukauden. Teipitkin ovat vain sisäpuolella.

Katsopa Uutisvuoksen jutun pääkuvassa näkyvän miehen kasvoja. Mitä jos tämä olisi tapahtunut teidän kylässänne tai tekijät olisivat olleet sinun lapsiasi? Ymmärrän; mieluiten torjuisit koko ajatuksen. Haluat uskoa – kuin Urho Kekkonen vuonna 1981 kaikista Suomen nuorista – etteivät omasi ole sellaisia.

Älä sinä siinä toljota...ja sitten juoruile postaamalla someen

(Kuva: Jari Kähkönen) En välitä päätyä enää yhdellekään tilannepaikalle etsimään ties-
mitä kaikkea jostain tälläisestä kassista. No, kyseinen kuvausrekvisiitta olisi kyllä mi-
nusta ollut enemmän omimmillaan videokamera- tai studiotarvikkelaukkuna kuin au-
tosta käsin työskentelevän kenttämiehen salkuntapaisena. Kun keskieurooppalainen
siviili suunnitteli ja halpamaassa tehtiin, syntyi polkupyörälaukku ilman lannevyötä.

Saatan olla entinen, mutten kuuro-sokea-toimintakyvytön. Kuoriovi oli näkyvästi auki-->koputus oveen, huomautettu asiasta ja saatu lupa sulkemiseen. Ei tiennyt asiasta; säikähti. Ovi ei lukitu-->lukitusnasta ala-asennossa, puute korjattu--> lukittu ja kokeiltu kahvasta, että ovi on varmasti suojaavasti suljettu-->Ok.

Voi tätä maanpuolustusmielisen tuskaa muuttuvassa maailmassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Palveluspuvussa oli aikanaan tälläinen kuosi, mutta nyt värit kel-
paavat minulle enää käsilaukkuun.

On lystiä sanoa Joensuuta kaupungiksi ja Heiliä kaupunkilehdeksi, mutta paremmaksi voi yhä panna. Esimerkiksi kehottaa naama vakavana tekemään maanpuolustustahtoa tyhjästä, olemaan uskomatta Venäjän propagandaa ja syytellä maanpettureiksi. Et ole tosissasi! Missä maailmassa oikein elät?

Eivät meidän maailmat kohtaa, mutta kanssani voi kyllä silti puhua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ainutkertaisia; ei tarvita ketään vahvistamaan, tekemään näkyväksi tai touhottamaankaan ympärilleen. Näin kirjoitin muistiin tiesmilloin ja -miksi, mutta pannessani Cahieriin paperipuristimen silmäilyä helpottamaan; keksin, että otsikko sekä johdanto käyvät tähänkin tekstiin.

Onko tyylin löytäminen kirjailijuuden loppu?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensipainoksen pitkämatkalaisille paketteina lähetettävät kappa-
leet lavastetussa työmatka- tai ampumaratakassissa, jollaista en itse koskaan oikeasti
käyttänyt.

Otsikon ajatuksen tarjosi Diane Johnson The life of Dashiell Hammett’ssa. Se sijoittuu aikaan, jolloin mies itse oli kai jo tunnettu ellei suorastaan kuuluisa. Kirjailijana Hammett vaikeni suhteellisen varhain, mutta pysytteli silti kiinni elämänsyrjässä ja vallanpitäjien riesana vielä vuosikymmeniä. 

Vain yksi uuh-aah-ooh -juttu lisää

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on lavastettu kuva; tarpeistona siinä näkyy Puolan
kansanarmeijan tiesminkä henkilöstöryhmän ylijäämäsalkku.

MOT:n Jouni Munukka vieraili maanantaina Radio Suomen päivälähetyksessä, mutta ei nostanut ainakaan minun odotuksiani tavanomaista turvallisuusalan erikoisuudelle huokailevaa uuh-aah-ooh -juttua korkeammalle. Toinen varianttihan on kauhistelu eli niin sanottu mustavaatteiset miehet potkii -juttu. 

Lukot, säilytystilat, kamerat ja valvonta kuntoon – vaan entäpä turvallisuusajattelu?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Somen uutisvirrassani näin täkäläisen puskaradiopalstan kirjoituksen, jossa kerrottiin anastuksesta Karpalokaaren liikuntahallin pukuhuoneessa, mikä ei todellakaan ole yllätys kaupungissa kasvaneelle. Jo yläkouluaikana spurgu yritti ruokalaan syömään ja nahkatakkivaras tuotiin takaisin poliisi-Saabissa.

Pönkkänä täydennyspalveluksen oven edessä – vai topparina pitämässä sitä auki?

Hohhoijaa. Reservinsivariudessa kysyntäpiikki sota-aikana; yllättyikö joku ihan oikeasti? Ainakin kahden kylän lehden – Ilomantsin ja Tuupovaaran – Pogostan Sanomien Jyrki Pönkkä, ex-kappari, sittemmin kansanopistojournalisti ja nyt päätoimittaja vaikuttui; värkkäsi pääkirjoituksen paikallislehtitorstaini suloksi.

Mahtaisinko edes oikeasti halutakaan henksuksi?

Tässä taas päivänä eräänä Petri Julkunen juonsi Yle Radio Suomen alueellista iltapäivälähetystä, joka alkoi tavanmukaisella sanailulla uutistenlukijoiden kanssa. Alamittaista juontamista; tämä unohti jopa sanoa Etelä-Kuopiosta lähtöisin olevan nimen, mutta Pohjois-Karjalasta mukana oli Marja-Liisa Kämppi.

IL-MOI-TA JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAL-LE

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maan alkaessa jälleen avautua parin vuoden koronasulun jälkeen; suunnitellaan, ja on jo ehditty järjestääkin joitain yleisötapahtumia, mutta valitettavasti eräät yleiset ihmistaidot ja -ominaisuudet näyttävät olevan yhä tauolla. Älä ole tietämätön, ennakkoluuloinen, avuton sekä valittele jälkeenpäin Facen puskiksessa.

Yleinen harkintakyky

(Kuva: Jari Kähkönen) Selviytyminen vaativissa olosuhteissa edellyttää yleistä harkintakykyä.

Seppo Tiitinen kirjoittaa muistelmissaan, että tultuaan valituksi Suojelupoliisin päälliköksi; hän tapasi edeltäjänsä Arvo Pentin, joka sanoi otsikokseni ottamaa turvallisuuspoliisin päällikön tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Poliittista puhetta, näyn kommentoineen spontaanisti muistivihkoni mukaan.

Peräkamaritytöt

Kaikki tietävät sanomattakin, että peräkamaripoika tarkoittaa syrjäkylällä ikääntyneiden vanhempiensa kanssa samaa taloutta elävää moniongelmaista kummajaista, joka on vähintään häpeäksi ja valitettavan usein myös vaivaksi tai vaaraksikin ympäristölleen. Mutta kirkonkylistäpä löytyy jo peräkamarityttöjäkin.

Rattiraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos sinulle pitää erikseen sanoa, että tämä on kuvituskuva
satunnaisesta liikennevalvontatarkastuksesta, jonka syytä tai lopputulosta en
tunne, eikä se liity tekstin sisältöön mitenkään; no, nytpä sitten senkin tein.

Minä ymmärrän rattiraivolla tahallista häiriköintiä tai onnettomuusvaaran aiheuttamista. Akuutisti tärkeintä on, että pahin ei tapahdu: hiljennä, väistä sekä jousta oikeuksistasi tarpeen mukaan. Tiedän; on tämä sikamaista, mutta muista että hautausmaat ovat täynnä voittamattomia ja erehtymättömiä ihmisiä.

Sanat yhdistävät ja erottavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Klassikko, köyhiksen halpis, nuoren ensimmäinen tai jos ei pa-
remmasta tiedä; A 6 musta vahakantinen ruutuvihko tosiaan sopii moniin tarpeisiin.
Niinjoo, taskussa näiden selkämys tosin menee helposti rikki ilman suojakansia,
eivätkä vahakantiset kestä kummoistakaan määrää kosteutta. Piilomiesten ja operatii-
vien onkin siksi viisaampi käyttää vedenkestävää A 7 avolehtiötä, jonka sivut silputaan
heti edelleenraportoinnin tai poissulkemisen jälkeen.

Sanat ovat minun taiteeni, jota teen sen itsensä tähden – kuten tuleekin – samase ”meneekö tämä” tai tienaanko. Näin alan; tekstistä tulee tälläerää subjektiivinen eli henkilökohtainen, joka koskee lähinnä itseäni. Sen vastakohta on topikaalinen eli tiettyä yleisesti merkityksellistä aihetta käsittelevä teksti.

Vanhojenmuistelua, [numeroitta]

(Kuva: Jari Kähkönen) Yksi pois, yksi jäljellä.

Kauppareissulla S-Marketissa näin ovenedustan molemmissa metallisissa roskapöntöissä aatteellisia tarroja; yksi koronankieltäjien ja toinen kaiketikin lihansyönninvastustajien. Huomautin asiasta henkilökunnalle, että osaavat ohjata ulkopuhtaanapidon tehtävälle sopivaksikatsottavana aikana.

Siirrytään sitten samantien tutkintatuomarijärjestelmään

Allaolevan kommentin kirjoitin oikealla nimelläni ja virallisella sähköpostiosoitteellani tehdyllä Yle Tunnuksella mediatalon verkkosivujen keskusteluosioon jo varhain iltapäivällä, mutta en pidemmästi odoteltuanikaan koskaan nähnyt sitä julkaistuna. Onpa ujo tai suorastaan pelokas meininki!

Huonovointisuus on pysyvää, mutta syyt vaihtelevat

(Kuva: Jari Kähkönen) Centrumin pohjakerros, tunnettu hengailupaikka.

Radio Suomen alueellisessa iltapäivälähetyksessä pidettin teemana syrjäsuomen mielenterveyssatsausta. On aika romantisoivaa selittää kuuntelemisesta ja vuorovaikutuksesta, kun nolo totuus kuitenkin on, että täälläpäin joskus jopa peruskohteliaisuus sekä myötäeläminenkin voivat olla liikaa pyydetty. 

Tykkilumetusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Asioilla, asianosaisilla ja asioita hoitavilla voi olla useita
puolia; tietämättömyys tai niiden kieltäminen ei ole kunniaksi ammattijourna-
listille sekä julkaisijalle.

Uutisankka on perätön juttu. Termiä ei pidä käyttää, jos mediatalo tekee kyseenalaisen julkaisupäätöksen omanapakohtaisista, ansaintaloogisista, sokeudesta asianosaisten intresseille tai muista vastaavista syistä. Jatkan nyt täällä alkamastani teemasta uudella postauksella.