Tämä on vain pelin henki – raha ratkaisee

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Kontiolahden Koulukeskuksen tupakkapaikka.

Otsikko jäljentyi jo hyvä tovi sitten mustien Snigelin A 7:n kansien välissä tuolloin olleeseen avolehtiöön, kun tuli oltua kirjanesittelytilaisuudessa kylämme kirjastossa. Kirjailijan kollegalla oli yhtenä hetkenä ollut kustannussopimus kirjasta vain painamista vailla, mutta toisena ei enää ollutkaan mitään.

Ette te omista tätä maailmaa ettekä ihmisyyttäkään sen puoleen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänään jokainen voi itse määrittää oman maailmansa ja
toteuttaa ihmisyyttään tahtomallaan tavalla.

Olin hahmotellut tekstiä irtirevittyyn A 6 irtolehtisivuun – avainsanoina öyhöttäminen, kirjoittamattomat lait, unconformism, hallinimi ja turvallise(mma)n tilan periaatteet. No, kai ne Yhteisvastuu-viikon Nuorten väkivalta -teemankin alle mahtunevat. Kysypä siis itseltäsi ihan aluksi, että kuka hitto oikein luulet olevasi?

Minä jo ihmettelinkin, että mihin ne skandaalit unohtuivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin aikeissa kynäillä ilkeillen pitkäkestoisesta taktisesta tutkinnasta ja oikeuslääkkeen jonoista, mutta Helsingin Sanomien Roosa Welling säästi vaivani. Hän teki tämän ahdaskatseisen, asetelmallisen sekä luokkakantaisen paskajutun – luonnollisesti yksilösankaria nostaen.

Saatoin tulla entiseksi jo aikoja sitten, mutta en minä kyllä siviiliksikään palaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorena olin takakireä pikkuporvari, joka luuli olevansa muita
parempi. Siitä ajatuksesta on jäljellä enää tämä helyrasia.

Alkujaan otti railakkaasti päähän, että tunnuksia ja valtaa halvennettiin, vaikka äänenlähde ei tykännyt itsestäni. Kiitos vaan; en minäkään olisi välittänyt tuollaista ulkoista sukupuolielintä tavata – yksityishenkilönä. Yhtäkään en höykyttänyt, sortanut enkä tehnyt oikeusmurhiakaan; uskoopa kukaan tai ei.

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Vertaile sinä vain itseksesi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Lieksan Lehden työttömyysjutusta, että TE:n palvelujohtaja Katriina Päivinen sanoi sikäläisten pyrkivän minimoimaan menonsa, jotta tulisivat toimeen kausityön tuloilla eläen vaatimattomasti. Sopii kuvaan; näinhän sitkeisiin ja laiskoihin jakautuvan maakunnan asujaimiston tapana varmasti onkin.

Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Kukkoilu ja isottelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Pysyvä elämäntapa vahtia muiden sääntöjen noudattamista,
mutta katsoa itseään sormien läpi ei johda mihinkään.

Persukansanedustaja Tom Packalén äänesti maanantaina Helsingin Malmitalossa päällään kampanjaliivit, jotka olisi pitänyt riisua pois. Tämä on laissa kiellettyä äänestyspaikalla kampanjointia; kuinka sitä nyt sillälailla? Yksinkertaista; joillain meistä on vain sellainen tapa: toisille on säännöt, itselle erivapaus. Muka.

Viikkotolkulla kestävää paheksunnan vyöryä odotellessa

Entinen Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli vastasi käräjäoikeudessa syytteeseen pahoinpitelystä, joka koostui OC-sumuttimella käristämisestä ja koukkulyönnistä käsiraudoissa olevan paikallaan seisseen vatsaan. Entä sitten; johan Hesarin Nyt-liite paljasti tuon ilmiön jo Riikosen komentaja-aikana?

Jospa koettaisit ensi kerralla soittaa vartijalle

Hohhoijaa. Enpä tiedä; tulisiko sanoa sanaakaan, jos ihminen väittää nähneensä kolarin(siitä teeskennellään ilmoitettavan, mutta vain paetakseen paikalta) eikä muuta tullut mieleen kuin Faceen postata todistajaksi tarjoutuakseen? Kertakaikkiaan häkellyttävää suorittamista sekä kerrontaa, vähintäänkin.

Alkaisivatko oikein käytetyt henkivartijapalvelut kiinnostaa?

Kansanedustaja Ben Zyskowicz(kok) pahoinpideltiin, kun tämä oli kampanjoimassa Helsingin Itäkeskuksen metroaseman välittömässä läheisyydessä. Tapahtuma on joko käsittämättömän hyväuskoisuuden summa tai sitten sen loppu; kaiken päättyminen hyvin nyt oli silkkaa sattumaa.

Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.

Sylkykuppius ja arvostamattomuus ovat teatteria

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuun Voimatien Prisma-keskuksen Telia-kaupan kilikali tai keskusteluvälieni olemattomuus turvallisuusalan etablissemangin kanssa ovat erittäin epäkiinnostavia aiheita, mutta sivuan nyt  niitä yleisen edun takia. Miksi poliisin määrärahat eivät riitä ja vastuuta työnnetään yksityisille turvallisuuspalveluille?

En suo siipeilyä enkä kuuntele tilitystä jos meni tunteisiin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itäisen ihmisen tarve puhua on jälleen kahdesti ollut kyllin ylitsevuotava antaakseen aihetta bloggata. Kyllä; olin sitten sensortin somestara, että samaan säikeeseen kannatti tulla postaamaan rändomeja näkemyksellisyyksiä esille päästäkseen. Toinen taas taisi olla ihan perinteinen "pakko nyt on jotain sanoa".

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekin aika on ollut, kun vartiotoimistojen ei annettu tehdä edes
kaikkia porttejakaan.

Jatkan juttua aiemmasta merkinnästä, joka oli tämä. Se päättyi eriäviin laillisuuskäsityksiin ja maailmanselityksiin, mitkä ovat kätevä liittymäkohta vertaisjohtajuuteen. Ulotan käsitteen kohde- sekä vuoroesimiehiin asti, koska e-sanasta huolimatta heidän asemansa on käytännössä aika nimellinen.

Joko alkaisivat turvallisuuspalvelut maistua?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässäköhän ne sunnuntaina rähisivät?

Sanotaanko näin, että kaltaiseni vanha ja entinen turvakoukku ei ollut kovin vakuuttunut, kun omatoimikirjasto tuli meidän kyläämme. Sen järjestelyt ovat kuin elettäisiin yhä jotain mystistä karjalaisen kulttuurin kultakautta, vaikka kylät nukkumalähiöistyvät ja ihmiset erilaistuvat ongelmallistumalla.

Väärinpysäköinnistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei täällä(kään) ennen tämännäköistä ollut, vaikka kuva tietenkin on
 toisesta paikasta ja toisesta aiheesta.

Terveisiä heinäkenkämaasta. Ajoneuvotiheys ja rakennetun ympäristön tiiviys ovat täälläkin kasvaneet niin, että väärinpysäköinti muodostaa haasteen. Eipä olisi uskonut, mutta tottahan tuo taitaa olla. Yhteisön pitäisikin siis kehittyä samaan tahtiin, jottei tämän seurauksena jouduttaisi vaikeuksiin.

Puoluejohtajista sosiaaliturvalla pärjää liian hyvin

Vai on liian helppo elää yhteiskunnan tukien varassa? Sanojilla on varmaan tästä usean vuoden omakohtainen kokemus. Kannustinloukku taas tarkoittaa, että hyvinvointivaltiota kannattamatonkin yrittää maksattaa sillä transaktiokulunsa. Tämä on muuten alemman keskiluokan ongelma, jota todella köyhiksellä ei ole.

Pamin niin kutsuttu turvallisuusalan koulutusuudistus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos et tiennyt; vartija ja järjestyksenvalvoja ovat työntekijöitä. Heitä edustaa sopimusalatoimikuntaan, ammattiosastoihin sekä Turvaan jakautuva Palvelualojen ammattiliitto Pam. 2022 päälle pamahti skandaali, jota yritetään hoitaa sisäministeriön arviointityöryhmällä, jolle Pam teki esityksen.

Kun karjalainen normaalisosiaalisuus oli liikaa jo karjalaisille itselleenkin

Olin lukenut puskiksesta kuinka tuntematon vanhempi nainen oli puhutellut kahta joensuista lasta kesken heidän valvomattoman ulkoleikkinsä sekä seurannut vielä perässäkin, kun lähtivät tämän vuoksi kotiinsa. Se oli juuri sitä itseään; karjalaista normaalisosiaalisuutta. Olipa ironista, oli asiasta ajateltava.

Ja minähän en täällä turvallisuuspäälliköi, onneksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirkon pihalla näin tälläisen vartiointipalvelun todennusratkaisun.

Kylän ST1 -huoltoasemalla, mikä sijaitsee aivan valtatie 6:den varressa, oli ollut väitetty vahingonteko, joka on sittemmin uudelleenarvioitu varkauden yritykseksi. Julkaisivat oikein omine lupineen valvontakameran kuvia Facen puskiksessa ja pyysivät havaintoja. Onneksi minä en turvallisuuspäälliköi täällä.

Nyt tiedän varmasti, että aikani ei koita koskaan

Seisoimme muodossa patterin pääkäytävällä, kun silloinen kapteeni Reijo Ohrankämmen puhutteli joukkoa asetelineellä seisten. Hän vertasi edellistä saapumiserää ja meitä; arvaili hymyssäsuin, että molemmat yhdistettynä aliupseerikouluun ei olisi päässyt yksikään silloinen alikersantti.

Johdonmukaista strategiaa...oho...eiku

(Kuva: Jari Kähkönen) Opastetaulut näyttävät yhä remonttia edeltävää aikaa.

Kun heitin kauppakeikan, paluumatkalla pysähdyin tarkastelemaan koulukeskuksen opastetaulua Keskuskadulla. Valitus piti paikkansa; tiedot ovat vanhoja(purettuja rakennuksia näkyy yhä), vääriä(uudisrakennukset puuttuvat) ja harhaanjohtavia(kirjoitetaan pienellä aalla auditoriosta ilman sanaakaan Ohtosta).

Aika nurja toimintatapa

(Kuva: Jari Kähkönen) Entisen ravintolan tilojen oikea puoli on nyt jonkunsortin kokous-
huoneisto.

No, seuraavana päivänä suuntasin paikalliseen kirjastoon, jossa oli käynnissä 150-vuotisjuhlien taiteilijanhaastattelu ja kahvittelu. Olisin tyytynyt lukemaan lehteni aulan näyttöruudulta, sekä menemään sitten matkaani, mutta kahta puuttui. Viikko Pohjois-Karjalan ja Vaarojen Sanomat sai näet vain paperisina.

Tietyt reaktiot tulevat yhä helposti pintaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hankkiuduin teatteriesitykseen Kontiolahden Koulukeskuksen Ohto-auditoriossa. Rupesi lähes naurattamaan sisäisesti, kun katsomoon siirtymistä odottaessamme valot sammuivat aulasta vähintään kolmesti, koska liiketunnistimet ja aikalimiitti. Monenkohan lukon ja insinöörin takana tuonkin ohjaus piilee?

Emme me tule olemaan puheväleissä koskaan

Näyn kirjoittaneeni toiseksiviimeisenä teksti-ideana silppuriin työntämistä vailla olevaan Cahieriin, että muutettaessa on alkuhuuma kriisivaihe sekä sopeutuminen. Inspiraatio lähti Ilta-Sanomista, jossa Espanjaan muuttaneen naisihmisen kokemuksille oli annettu nettiajalle tyypillinen klikkiotsikko.

Olkaa kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa kunnioittavia tietoisia aikuisia

Joensuisten kuolevaisten kesken puhkesi sananvaihto karaokesta. En ota siihen kantaa, koska en nähnyt enkä kuullut mitä tapahtui. Laulukaan ei tosin enää ole kaiken ulkopuolista, koskematonta eikä etenkään itseoikeutettua toimintaa. Ei sen jälkeen mitä yksi "huumorimusiikinsoittaja" teki tivolissa Joensuussa.

Keskustelu kansalaisen kanssa

Mikähän minuun oikein meni, kun haksahdin keskustelemaan kansalaisen kanssa vartijan valtuuksista, toimintaperiaatteista ja vielä vähän poliisiasioistakin kaupan porttikieltoa käsitelleen YLE-jutun kyljessä? Uudelleenjulkaisen tässä tuon nyt jo päättyneen lyhyen sananvaihdon, koska kahden maailman välillä on huima kuilu.

Jänöjussin mäenlasku

Arkipyhänä istuin teetä juoden näytön edessä lukien Ilta-Sanomien Tony Halme -juttua; jos hän olisi saanut elää, tänä vuonna olisi juhlittu 60-vuotispäiväänsä. Cahieriin päätyi Tom Sjöbergin kommentti tulemisesta katsomaan matsia vain nähdäkseen, että ”saako se selkäänsä”.

Mikkelin Laajalammen Salessa käy taas käteinen – ketä kiinnostaa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Osaavat ne eurooppalaisetkin; valmistuttaja on
ranskalainen GK. Kynä-, kännykkä- ja korttitaskut sisältävä ylempi
paneeli on kiinni tarroilla. Tilalle saa sellaisen missä on kolme tyhjää
kumilenkkiraksia. Päätä itse, että tuleeko siihen telari, sumutin sekä
veitsi vai oikea määrä varalippaita. Se pistoolikotelo- eli CCW-tasku
on tästä yksi vetoketju eteenpäin, kantajansa vartaloa lähinnä.

Taas ne jauhavat siitä yrityslähestymiskiellostaan. Höpöhöpö. Kuinka ihmeessä julkisen vallan tehtävä olisi muka kieltää kenenkään pääsy palveluihin, huveihin tai vastaaviin paikkoihin? Toiminnanharjoittajan tulee poistattaa häiritsevät, vaaralliset ja rikoksia tekevät tiloistaan yksityisiä turvallisuuspalveluita käyttäen.

”Saako sitten leikkiä Pelastusarmeijaa?” – älä viitsi olla ihan lapsellinen

Monenmoinen profiilityö tuntui pohtimisen arvoiselta otsikolta, kun Laura Hallamaa kolumnoi siitä YLE:n netissä. Mikäs onkaan sopivampi lähtökohta kuin pikkulasten vastaus varhaiskasvatuksen arvoperustan edellyttämään pyssy- ja sotaleikkien kieltoon; silti, vaikka aikuista moinen kysymys lähinnä naurattaakin.

Kaupan konfliktin kylkiäisenä voi tulla paljon muutakin pahaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedätkö sinä mitä solidaarisuus tarkoittaa? Oletko itse? Kenelle tai ketä kohtaan? Miten solidaarisuutesi näkyy? Linkitettyyn YLE-sisältöön viitaten kaupan työnantajat taitavat ainakin tietää kuinka nämä asiat menevät alallaan; sennäköisiä ovat otteet ja siltä tullee toteutunut todellisuuskin näyttämään.

Pitäköön kivaa keskenänsä

Olisihan tämä pitänyt arvata: yksityisen turva-alan jatkuvasti vellovassa skandaalissakin minut sivuutetaan, koska aina ennenkin jäin tosipaikan tullen yksin. Ääneen pääsi kaikennäköisiä sössöjä kuten esimerkiksi korttikurssit käynyt soluttautuja-artsu kuudella kuukaudella työkokemusta yhdestä kohteesta.

Lapsiaikuisten maa

Ilta-Sanomien Tuomas Manninen pilkkasi kolumnissaan suomalaista ylettömyyttä tuottaa ruutia taivaisiin, roskia maahan ja tapaturmia päivystyspoliklinikoille vuodenvaihteisin, mitkä tosiaan ovat ihan naurettavia tapoja. Mutta on lapsiaikuisen tai aikuisvauvankin käsite vähintään yhden blogitekstin arvoinen.

Taisteluparin tunnari vai Hectorin Ota yhteyttä apinaan?

Viitaten MTV:n Rikospaikan Sellipuheet -naureskeluun Securitaksen turvallisuuspäällikköjutusta; on pakko sanoa, että jos päästät läpi tuonsuuruisen energiapatukkalaskun niin silloin teidän organisaatiossanne on apin(oit)a.

Oppimiskokemus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Helsingin kaupunginkirjasto toimitti hiljakkoin Vaara-kirjastojen kautta minulle kaukolainaan Kansan Uutisten muinaisen pakinoitsija Juorkunan Jussin, eli Kerttu Kauniskankaan, Vääryyden hampaat -kirjan.

Pieni välinpitämättömyys voisi jopa pukea minua

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan kyllä vielä vähintään kymmenen vuoden takaa kuinka nimeni oli aavistuksen verran liian kiinnostava joistakuista sangen kummallisista pääkaupunkiseudun turva-alaisista ja nettiin elämänsä hukanneista. Hah, nyt näin on taas, mutta asialla ovat landepaukut sekä heidän kaupunkilaisserkkunsa.

Mitä on kontiolahtelaisuus?

Kaupunki(hahahhaa)lehti Karjalan Heili kysyy kontiolahtelaisuudesta, koska väittää tekevänsä kunnan 150-vuotisjuhlan vuoksi teemanumeron. Oma vastaukseni: jotain mitä minä olen aivan liian viisas erehtyäkseni sanomaan julkisessa tiedotusvälineessä, painotuotteessa tai yleisön edessä.

Pitäisiköhän laittaa Facebook kiinni lopullisesti?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katselin iltapäivän ratoksi kävijämääriä; näen selvän eron sen välillä, kun pystyin yhä linkittämään Facebookkiin ja milloin halla-aholaisten napituskampanja esti tämän. Kokeilinpa onneani; estyi heti, kun painaa julkaisua. Mulkkasin linkin viemään portfoliooni; läpi meni, mutta kolme Metan bottia pölähti nuuskimaan.

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa?

Turva-alan ajankohtaisskandaali on jo viikko-toista sitten siirtynyt pois A-listan asiantuntijoilta, erikoistoimittajilta ja eetterimedioista. Silti nettiin tulee päivittäin linkatun kaltaisia juttuja; niitä antavat väitetysti ex-vartijat, joita jostain kumman syystä löytyy joka oksalta/tulee kaikista ovista&ikkunoista.

Älä sotke hommaani luokkaan, johon sitä tekevät tavallisesti kuuluvat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos voisin kuvitellakaan vastaavani valkoisen roskaväen vittuilijalle, sillä tiedänhän jo ettei se kannata; sanoisin, etten luule itseäni intellektuelliksi vaan olen varma olevani sellainen. Älymystöön kuuluminen taas on asia ihan erikseen – niin ne kuin minäkin ollemme yhtä mieltä vain kysymyksen jännitteisyydestä.

Tekopyhyyden, vastuunvälttelyn, haitanminimoinnin ja pimityksen monumentti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvasta on poistettu vessanseinäkirjoitus, joka vaikutti liian todennäköisesti sisältävän todellisen henkilön etu- ja sukunimen.

Katsokaapa tätä kuvaa ihan huolella ja koettakaapa huviksenne arvata, että mitä se esittää? Kuvassa on Kontiolahden koulukeskuksen 18 vuotta täyttäneiden ei-koulualueella sijaitseva tupakkapaikka. Se sijaitsee Karpalokaaren hallin takana metsän laidassa, jonka toisella puolella – hyvän matkan päässä tosin – on kirkko.

Köyhää

Ai tämänkö(1,2) takia muuan latinismin sisältänyt blogimerkintä ja portfolioni kirjoitettujen lehtijuttujen kansio on ollut niin ylettömän ravaamisen kohde? Mutta sitten kun kaikki huomasivat, että kummatkin käsittelivät väärää skandaalia niin u-käännös tapahtui 0.1-20 sekunnissa. Köyhää.

Reaktiot jakautuvat nauruun, sääliin ja häpeään; enkä välitä siitä vähääkään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Välillä ei yksinkertaisesti ota uskoakseen kanssaihmisten reaktioita ja toimintaa. Luulevatko ne minua kuurosokeaksi tai täyttä ymmärrystä vailla olevaksi? No, ihan sama, koska olen mitä olen; ja jos joku ei ymmärrä tai hyväksy, se on hänen ongelmansa. Pysy etäällä sekä pidä suusi kiinni, muuta neuvoa ei ole.

Ison Omenan tragediasta

Tietooni on tullut, että Espoon Matinkylän Ison Omenan kauppakeskuksessa Securitaksen järjestyksenvalvojien toimenpiteen kohteena ollut nainen on menehtynyt. Surunvalitteluni omaisille, läheisille ja tutuillekin. Niin kovasti kuin vastenmielisyyttä tunnenkin; joudun silti nyt sanomaan asiasta muutaman sanan.

Lapset, joiden haastava käyttäytyminen tekee heistä vaikeasti suojeltavia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ohhoh. Olinpa pompöösi, kun luonnostelin vihkooni ”Mitä nuoret ovat ja mitä ne eivät ole; eli pitäisikö olla erityisnuorisotyölaki”. Useatkin olivat viime syksynä pyrkineet ottamaan puheeksi lastensuojelulain muutostarpeet. Tuleeko turvattomia pikkulapsia ja nuorisorikollisia käsitellä samojen sääntöjen mukaan?

Vai että kolme lisää kerroksille

No, en minä kyllä ollut ajatellut tämän takia joutua Turvasanomia uudelleen käynnistämään tai Kontrolliakaan painoon lähettämään. Viimemainitussa en muuten koskaan ollut päätoimittaja, ylläpitäjä tai omistajakaan – toisin kuin useat ovat ihan viime vuosiin asti perättömästi juorunneet – kuulemma.

Ja tehänhän sen tiedättekin – ette!

Kylläpä hiljan riittää, kun seitsemättä päivää putkeen bloggaa yksityisen turva-alan asioista, mutta hellittääkään ei valitettavasti voi. Jos otsikkoni inspiraationa olleen alkuperäislausahduksen sanoja vuosikymmenten takaa tunnistaa itsensä, pitäköön omaa hauskaa sen edestä – tuli päivä, jolloin hänetkin noteeraan.

Miltä maksavan ja palveltavan asiakkaan halveksunta tuntuu niskassa?

Tiesittekö Avarnin toimitusjohtaja Niclas Saclénin avoimesta kirjeestä? Onhan tämä tietysti turvafirmalta ennennäkemättömyys ja uutuus. Mutta voi Niclas; muualla vastaavaa on luvannut joka ainoa yllättynyt, järkyttynyt tai suorastaan pelästynytkin toimari sitten niistä ajoista kuin sellaisia on ollutkaan.

Pasila: soittakaa nojatuolikommodorien marssi!

Yksityisen turvallisuusalan ajankohtaisskandaali on elänyt kyllin monta päivää, jotta kaikista ovista ja ikkunoista alkaa tulvia omatekoisia asiantuntijoita selittämään mistä on kyse, sekä mitä sille pitäisi tehdä. Onhan jokainen toimittajakin heti turvallisuuden erikoistoimittaja, jos t-sana vain on otsikoissa.

Ristiriitaista

Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat välttämättömiä, mutta ne pitää saada halvalla. Palvelun tuottajiin ei liioin luoteta, vaikka heti huudetaan suunapäänä, jos jotain halutaan. Valtuuksia on; niitä tosin ei vain pitäisi käyttää. Tehtävän suorittamisen estäminen on rikos, mutta siitä rangaistaan lievästi ja myöhässä – jos ollenkaan.

Provosoitumisesta ja ammattimaisuudesta osaa mölistä kuka tahansa

Ei sillä, että kiinnostaisi ja edes vartijat sekä järjestyksenvalvojatkaan tästä tykkäisivät, mutta valitettavasti en silti voi jättää pääkaupunkiseutuista väkivaltakeskustelua omaan arvoonsa. Erityisen huonon maininnan ansaitsee Helsingin Sanomat ja Milla Palkoaho.

Pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä

Tapaninpäiväiset uutiset kuudesta väkivaltarikoksista epäillyistä järjestyksenvalvojasta elävät nyt toista päiväänsä; ensin oltiin järkyttyneitä ja nyt tyrmistyneitä. Minä sanon, että tämä on pelkkää haukottelua normalisoinnin edeltä, joka ei johda mihinkään.

On vaikeaa, niin kovin vaikeaa

Hieman Tapanin uutispäivän keskikohdan jälkeen julki tuli epäily pääradan järjestyksenvalvojien asiakkaisiin kohdistamasta oikeudettomasta väkivallasta. Oli sitten – ei yksin tehty pahaa – vaan vielä kakaroiden lailla kuvattu siitä videoita. Synkeää; epäilemättä, mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Kirjoittaminen elämäntapana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksikin seikkaa sai minut luonnostelemaan uudelleen tämän kuluneen otsikon ja tekemään siitä muistiinpanoja; Apu lopettaa blogit vuodenvaihteessa sekä Tulenkantajien ryhmän hajoamisen syyt 1920-30 -lukujen vaihteessa. Moiset ratkaisut tapaavat usein myös muodostua melkoisiksi vedenjakajahetkiksi.

Kieltämisen ja arvaamattomuuden seurauksia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä keissi on näiden rivien tekstinkäsittelyyn ojentumishetkellä jo pari päivää vanha, mutta silti – valitettavasti – maininnan arvoinen, koska siinä on kaksikin tärkeää pointtia. Yhtäältä karjalainen teeskentelevä hymistely ylsi taas ihan omiin mittoihinsa; toisaalta se myös varoittaa hyväuskoisesta rutiinisuorittamisesta.

Varastot on tarkastettava, lukittava ja hälytettävä

Joensuun keskustassa tapahtui männäyönä ullakko- sekä kattotulipalo, jonka tutkinta ja vahingontorjunta ovat yhä kesken, mutta pari yleispätevää sanaa yhteisöllisen asumisen turvallisuudesta olisi nähdäkseni silti paikallaan. Minkätähden kaikkien on päästävä kaikkialle kaikkina aikoina kaikki tehdäkseen?

Asiaa kirjaston valoista tai vähän niiden vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Karjalaiset ovat suupalttia heimoa. Kaikkein eniten he rakastavat koirana olemista, jossa toisen – mieluiten viranomaisen tai suuryrityksen, mutta periaatteessa kuka tahansa käy – asioista räkytetään huvikseen. Päämäärä on saada nauraa, kun kohteeksiotettu juoksee tyhjäntakia.

Jälkeenjäänyt Suomi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tulin minä näemmä tämän
kuvan kuitenkin siitä repusta tehneeksi.

1970- ja 80-luvuilla Pohjois-Karjala saattoi olla kehitysalue, mutta sittemmin siitä tuli kyllä osa Jälkeenjäänyttä Suomea. Täällä näet yksinkertaisesti moni sellainen asia on arkipäivää, mikä ei muualla ole edes mahdollista. Edellytykset ovat kateissa, odotukset matalat ja useimmiten ne onnistutaan myös alittamaan.

Avainten kadottaminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei liity mitenkään mihinkään muuten paitsi,
että kuvassa olevassa kyltissä lukee työmaa -sana.

Kyllä minä niin sisäista sieluntuskaa tunsin, kun väitetään löytyneen avainnippu missä on kulkulätkiä, minkä oletetaan kuuluvan nimeltämainitun terveysaseman siivoojalle. Se on yksinkertaisesti kauhistuttavan huonon turvallisuuskulttuurin merkki. Ja, sitten sama tapahtuu seuraavana päivänä uudestaan, kirkon piirissä!

Ollaan pitävinään ihmisenä, muttei se silti totta ole

(Lähde: Yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

Yle oli tekevinään jutun palvelualojen työvoimapulasta, jossa mainittiin vartijat. "Hän [Lindgren] viihtyy työssään ja uskoo, että alalle olisi nykyistä enemmän tulijoita, jos työstä tiedettäisiin paremmin", lainaan juttua. Hakasulkeet sisältöinen olivat sitten muuten minun, jos joku ei sitä vielä ihan itse tajunnut.

Marginaalisuudesta, eli, miksi vaihtoehtoisuus ei myy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun tieto Alfa-tv.n konkurssista tuli, näyn tuoreeltaan ajatelleen, että se johtui rahoittajien sitoutumishaluttomuudesta sekä sisällön marginaalisuudesta. Alfa vain oli jatkuvasti jäljessä, pihalla ja koetti tehdä samat asiat kuin muutkin vaan halvemmalla. Toiminta ei yksinkertaisesti profiloitunut oikein.

Ikuista on vain joidenkuiden haluttomuus kasvaa aikuiseksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, ettei ennenvanhaan ollut juomasekoituksia? Väärin.
Silloin ne eivät kelvanneet minulle, koska oli paremmat eväät, mutta Reservinsivarin
loppusodan julkkari-iltaa varten ostin piruuttani pari purkkia niin kutsutusti juhlan
kunniaksi. Enpä saata sanoa, että olisin jäänyt mistään paitsi "nuorena".

En ole suuremmin vaikuttunut perenniaalisuudesta; pidän sitä kummallisena sanan taakse piiloon menemisenä, parempansa esittämisenä ja nuorison kosiskeluna. Yhtä ikä ei vielä ole saanut kiinni – nauti, jos tämä on elämys eikä kärsimys – sitä ei kestä loputtomasti. Toinen vieressä vanheni ennenaikojaan.

Aikuiselta edellytetään seuraustietoisuutta sekä harkintakykyä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva ei esitä sitä erityistä sotkemistapausta,
johon bloggatessani viittaan.

Siis; sinun harkintakykysi – aikuisena – suo kännykkäkuvata ja julkaista Facen Puskiksessa sotkemista, vaikka se on tekstiä ja vielä kohtalaisen hävytöntäkin sellaista. Seuraavat postaajat alkavat vihjailla-haukkua toinen toistaan, sekä rändömi omaisuuden omistajatahon henksu selittää jotain poliisista.

Taas nuo konferenssituristit!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Blogi on kenen tahansa saatavilla, mutta en todellakaan ilahtunut nähdessäni tilastoissani porukan emon nimen. Imartelinko itseäni, kun luulin käynnin syyksi ensin viestintäyksikköä ”varmistelemassa” ja sitten (alue)toimiston sankaria työpöytänsä takana niin-toimihenkilönä-niin-toimihenkilönä että? Ehkäpä.

Mitä ovat katuvat sivarit?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kukin voi poseerata mitä haluaa yksilöllisellä
elämäntyylillään.

Mihinkäänuskomattomuus on oiva lähtökohta, kun otsikko on tämä. Kyllä minä tiedän, että joillekuille elämänkatsomuksia tai vakaumuksia ei ole olemassakaan. Yhtälailla toisten niin kutsuttu aate on haluton mukanaraahautuminen, jota toteutetaan heittäytyen voimattomaksi parhaassa vaikeuksien välttelyn hengessä.

Kaius Niemen rattikäry

Sanomat ei ole raittiiden siveydensipulien työpaikka, tajusittehan sen jo itsekin? Siksi minua ei juuri kummastuta, että joko sieltä puuttuu päihdeohjelma tai se on olemassa vain nimellisesti. Sanomatalo taitaa myös olla turvallisuusjärjestelmien puolesta peruskorjausiässä….eikä tämä toimenpide ilmeisestikään ala koskaan.

Kyllä taitaa jollakulla hiertää suikka päässä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kuinka minusta tuntuu, että  kansalaisaloite suojeluperusteen palauttamisesta aselakiin olisi yritys pitää demokraattista prosessia pilkkanaan naurettavin vaan ei silti hauskoin perustein? Ne olisivat omanvoitonpyynti, lällättely-isottelu poliisijohdolle liitännäisineen tai vahingossa julki päässyt sisäpiirinvitsi.

Kontiolahden Kirkonkylän ”linja-auton odotustila”

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiloissa tosiaan on istuimina
kaksi irtonaista puista pirttikaluston penkkiä.

Mikä on kahden tuulikaapin kokoinen, epämukava, sotkuinen, pimeä, näköesteinen ja auki milloin sattuu? Kontiolahden niin kutsutun linja-autoaseman "linja-auton odotustila". Jos en olisi jo tottunut täkäläiseen asioidenhoitamistapaan ja hyväksyttävyyskäsitykseen, olisin yllättynyt.

Kehen sinä samaistut; lapsiin vai aikuisiin?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hyvää lapsen oikeuksien viikkoa! Kirjoitin yllä näkyvän otsikon cahieriin, kun pidin väliaikaa norjalaisesta Lapset -elokuvasta. Se oli repliikki; taululle luokassa oli tehty naisia loukkaava ja esineellistävä piirros. Opettaja korjasi siitä huumorilla kirjoitusvirheen, muttei selvittänyt eikä puhutellut tekijää.

Prisman kilikali numero kolme

Luullakseni tämä on ainakin jo kolmas kerta, kun Joensuun Voimatien Prisma-keskukseen murtaudutaan menestyksellisesti. Yhäkään siellä ei ole kehää ja Karjalaisen nettijutun kuvista päättelen kuoren olleen hälyttämättä, tilailmaisimet puutteelliset sekä voin vain toivoa kultasepällä olleen edes jotkin sellaiset.

Ajankohtaispohdintoja viikon varrelta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa mahdollisimman epämediaseksikäs niin kutsuttu
elämäntyyli; kuinka ollaan köyhä, sekä ajetaan vanhalla ulkona säilytetyllä autolla
talvella Pohjois-Karjalassa.

Viikko alkoi pohdinnoilla venäläisistä kansalaisyhteiskunta-, totuus- sekä tietokäsityksistä, mitkä päättyivät ajatukseen, että eivät samat Suomessakaan aina kaksiset ole. Harvat saavat mitään tietää tai osata; keskustelunkin tarkoitus on useimmiten valmiiksi sanellun kannan hyväksymiseen taipuminen.

Toinen liikenneraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla on aihetta palata liikenneraivoon tekstillä tämän Joensuussa sunnuntaina sattuneen tapauksen johdosta. Keskeisintä olisi nähdäkseni päättämättömyyden välttäminen. Onko sinulla syytä uskoa, että apua on jo matkalla paikalle? Vain tällöin hallittu reagoimattomuus voi olla oikea ratkaisu.

Ryhmäytymistä vai tyhmäytymistä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Perinnemaisema ei enää vähään aikaan ole ollut koko totuus
Pohjois-Karjalasta.

Kyllähän tässä on taas koko viikko luettu, kuultu ja katsottu kuinka Lehmossa vietettiin Halloweeniä. Olen niin kyllääntynyt, jotten enää riviäkään tähtensä naputtaisi, mutta sitten eteeni sattuivat Pielisjokiseudun paperilehtijuttu aiheesta ja Kotiseutu-uutisten pääkirjoitus Liperin ”nuorten paikasta”.

Apteekkiin ovikello ja Ohton nimi sekä kyltitys uusittiin

(Kuva ja kuvakäsittely: Jari Kähkönen) Ovikellohahmo-
telma korostettu kuvassa punaisella ympyrällä.

Juuri saadun tiedon mukaan Kontiolahden torilla liikekeskuksen tiloissa toimivan apteekin ulko-oveen ollaan asentamassa ovikelloa helpottamaan liikuntaesteisten asiointia. Lisäksi aiemmin on selvinnyt, että ennen Ohto-salina tunnetun tilan nimi on muutettu auditorioksi ja opastekyltitys uusittu.

Vastapuolesi ei aina tiedä paremmin

KRP:n tiedustelulta pääsi melkoinen julkipieru Ukrainasta, joten; älä aliarvioi poliisien, sotilaiden sekä vastaavien dominointitarvetta. Se on näet niiksi alkavien salainen toive ja perusluonto, mikä ei aina edes ole täysin turha. Siinä maailmassa asiakkaat, tilanteet sekä asioidenhoito voivat olla mitä hyvänsä. 

Lehmon Halloween vuonna 2022

(Kuva: Jari Kähkönen) Pyhäinpäivän valokuvausretkellä
Helsingin vaiheen aikana.

Halloween on itselleni yhdentekevä. Ajattelin, etten sano mitään, kun someen alkoi sunnuntai-iltana tipahdella lehmolaisten valituksia talojensa tai asuntojensa ja jopa joidenkin julkisten rakennusten ulkokuoren sotkemisesta sekä kotirauhan häiritsemisestä. Välittämättä olemisessakin on ollut oma oppimisensa.

Olet tavis ja minä vain satuin sivuamaan päivätyötäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näynpä taas vaihteeksi saaneen vaivoikseni ressukan, joka toivoisi minun niin haukkuvan hänet, uhkailevansa henkilökuntaansa kuin halveksivan asiakkaitaankin. Ei tipu. Heh; itserakas höpelö suorastaan hirtti itsensä päivätyöhönsä eikä enää erota kielteistä huomiota myönteisestä.

Siksi itsepalvelukirpputorien turvallisuus ei kehity

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun itsepalvelukirpputorit tulivat muotiin 1990-luvulla, niitä
perustettiin hyvin usein juuri kaupoilta tyhjiksi jääneisiin liikehuoneistoihin.

Ostin kerran sisustustuotteen itsepalvelukirpputorilta Joensuussa. Kun olin kassalla maksamassa, tuotesuojaportti hälytti jossain; myyjän reaktio ääneen oli lähinnä "häh". Asiointini keskeytyi hetkeksi, koska tämä poistui pyörimään tuulikaappiin ja ulos oven edustalle – tullakseen kohta takaisin – tyhjin toimin.