Löytötavara

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä itseeni tulee; en edes noteeraa joitain lippalakkia puistopenkillä tai urheilu-
kenkiä liikuntatilan edustalla. Ne minä jätän niine hyvineen paikoillensa.

Löysin irtainta omaisuutta, jonka lähellä oli yritystoiminnan rakenteita, mitkä mahdollistivat yhteydenoton oletettuun omistajaan. Vahvisti, että näin oli ja sitten sovittiin hänen ehdottamastaan jättöpaikasta. Eikä siinä muuta, mutta kun seuraavana aamuna puskiksessa jo toinen omistaja kyseli samaa tavaraa.

Uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun nykyihminen näkee kolme sirraa ajamassa kolonnassa pillit päällä, se somettaa, että tietääkö joku mihin ne ovat menossa. Jos taas jollain on koira irti aitaamattomalla tontilla, valvontaeläinlääkäri tai poliisi tietävät tämän viimeisinä. Sanohan; uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

Turhien toiveiden tynnyri

Että minua ottaa päähän, kun julkisen palvelun keski-ikäinen keskiluokkainen keskinkertaisuus ei edes osaa vartijan ja järjestyksenvalvojan eroa. Vai siitäkö tulisi eniten sydämistyä, jottei tuo pohjimmiltaan kiinnosta ketään? Puhutusta ministeriön työryhmästä taitaakin siis tulla oikea turhien toiveiden tynnyri.

Järjestyksenvalvonnan tarkastus paljasti enemmän kaikista kuin ymmärrettiinkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Vartijanasuistenkin näki
pitävän näitä lätkiä, kun tiettyjen julkistilojen
vartiointi muuttui järjestyksenvalvonnaksi
20 vuotta sitten.

Eduskunnan oikeusasiamies tarkasti Helsingin päärautatieaseman ja Kampin keskuksen järjestyksenvalvonnat, mistä Helsingin Sanomat teki itsensä näköisen jutun. Näidenkö käsiin yleisön turvallisuus annetaan, hänkö sen laillisuutta valvoo ja tämäkö on tarkkaillun elämänalan ansaitsemaa journalistista työtä?

Ei kakaroiden riehuminen ole mikään äkkiyllätys tai salaliitto

(Kuva: Jari Kähkönen) Täällä laitetaan lasipurkkiin likaavaa, mikä viskataan jonkun seinään.

Se oli silloin yhtenäiskulttuurin, wanhan nationalismin sekä ylhäältäjohdetun yhteiskunnan aikaan se. Nimittäin; kodeissa oli kuri ja julkisestikin aikuisoletettu sai tehdä lapsioletetulle lähes mitä tahansa. Tämän jälkeen maailma ihmisineen on muuttunut paljon. Onneksi. Mennyt oli kamala eikä sitä pidä ihannoida.

Ketkä me? Niinpä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Katsoin äsken Erik Gallin kolmiosaisen SD-bögar -dokumentin SVT:ltä; siinä jo kauan tiedetty ja aikoja sitten kirjoitettu suurten yhteisten kertomusten loppu alkaa lopultakin näkyä myös Pohjoismaissa. Niin; onhan meillä Suomessakin Jukka Hankamäki sekä Sebastian Tynkkynen – varsinaiset aikojen merkit.

Tämän ei todellakaan olisi täytynyt mennä näin

Pariisin pysäytyksessä ammutun 17-vuotiaan tapauksessa on nähtävissä kaikki v-keikan piirteet. Ovatko Police Nationalin taktiikka, parityö ja ilmeisesti myös koulutus – siihenhän ensinmainitutkin perustuvat – todellakin näin huonoja?

Tulkeeko julkistilaa edes olla olemassakaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ollaan kunnassa, jonka torin sähkökeskus ei ole lukossa ja tarhojen sekä koulujen pihoilla saa oleskella työaikojensa ulkopuolella.

Jos jokin paikka on yleisön käytettävissä, mutta siellä ei juuri yleisöä näy; seuraukset ovat pian ilmeiset kaikille. Järjestely ei yksinkertaisesti toimi ilman valvontaa; joko tarkoituksen toimittavat ihmiset omalla läsnäolollaan, esimerkillään ja harkinnallaan tai asialle pitää laittaa ammattilaiset.

Ellonen ja Paasonen pyytävät putkaa sekä taseria – näkisipä vaan

Juhannusviikon tiistaina Jyri Paasosen kotisivuilla ilmestyi Putkaa ja teiseriä -otsikoitu blogitekstioletettu kirjoitus, jonka tyrkytys ui silmiini LinkedInissä, koska kontakti oli siitä tykännyt. Kai tästä on sitten kommentaari kirjoitettava, sillä enhän minä nyt ainakaan Paavo Arhinmäen juhannusgraffitiin tartu.

Ihollepyrkivä EU-kerjäläisyys saapui sitten lopulta Joensuuhunkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos tässä kuvassa näkyy henkilöitä, jotka voi tunnistaa; he eivät
liity mitään mihinkään, mutta saattavat kyllä silti olla henkilöitä.

Mitä minuun tulee; älköön suotta uskottako kaiken hoituvan pelkin poliisin toimin. Tietenkin tämä tulee olemaan moniviranomaisjuttu; elämäntapojen, itsensätoteuttamisen, välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon, julkistilan sekä kanssaihmisten kohtaamisen pelisääntöjä opetellaan molemminpuolisesti.

Informoiminen? Selityksensä kullakin

Jos olisi pakko käydä otsikon viereen menevää yleiskeskustelua puskikseen postaamisesta arkielämän ongelmatilanteista; sanoisin, että harkitsepa vielä kerran. Siitä ei ole mitään hyötyä; teet vain mahdollisesti hyvinkin vakavasta asiasta viihdettä luusereille, josta hyödyn korjaa joku kolmas – ventovieras.

Selittäväinen ihminen ja hyvät viholliset

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tein tämän otsikon oheen muistiinpanoja ruotsalaisesta poliisipäällikkö Carin Götbladista syyttelemästä sikäläistä tullia maansa jengimurhatilanteesta ja Mika Lintilän Whatsapp-tilin väitetystä tuntemattomasta kaappaajasta. Mitäpä ihmisyys olisikaan, jos asiat pitäisi ottaa asioina sekä tekemisistään vastuu?

No, tulipa tehtyä

(Kuvakaappaus Facebookistani.) Katsoin, etteivät sen paremmin tykänneiden määrä kuin nimetkään kuulu teille.

Heh. Pitipä sattua, että Vartijatarinan julkaisutilaisuudesta tuli kuluneeksi kuusi vuotta. Niinkuin verolistauksista olette lukeneet – olen loistavasti tienaava menestyskirjailija – ja jatkuvan vuolas mediahuomio vahvistaa, että sanani painaa yhteiskunnassamme laajemminkin. Hahahaa. Ikäänkuin! Ei sinnepäinkään.

Oi jatkuvuus

Äskeisestä joensuisesta toistumisestaan huolimatta lapsenmurha on minulle vieras ilmiö, josta olen vain nähnyt muiden tekemiä juttuja. Hämmästyn, että siihen suhtaudutaan joko välinpitämättömästi tai ristiretkimäisesti vouhottaen. Valitettava tosiasia näet on, jottei kummastakaan tavasta ole mitään apua.

Laatikonpohjalistaus

Kirjoituspöydän laatikossani on puristusalusta, jossa ylimpänä on printti bussiaikataulusta; päällään makasi kaksi paperiliittimen yhdistämää A 6 -avolehtiösivua. ”Niinkö metsä tosiaan vastaa kuin sinne huudetaan?” – näyn kirjoittaneeni Vaarojen Sanomien kolumnistin jäljiltä joskus alkuvuodesta.

Voivoi aikuisvauvaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on sinulle agenda...kolmen vuoden takaa arkistokuvana.
Kalenterilompakossani pitämäni kortit taas eivät yhäkään kuulu mitään kenellekään.

Tässä päivänä eräänä hämmästelin muistoa yli vuosi sitten menneestä Helsingin rautatieaseman ”vartijajutun” keskustelusta; olin yllättäen saanut siihen kolme ilmeisesti pilkalliseksi tarkoitettua nauruhymiötä. Muistin myös Pyöreän pöydän keskustelun Avarn-skandaalista ja Timo Airaksisen Yksilöturvallisuuden.

Ja sinä kun niin luulit itselläsi olevan valtaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi ei. Sinähän luulit olevasi hauska, sanavalmis ja vaikutusvaltainen, mutta sitten erehdyit neuvomaan kuinka pitkästi tai lyhyesti minä saan – muka – postata. Hahahaa. Jos kyse ei ole määrämittaan tai -laatuun tilatusta keikasta; vedän vapaalla kädellä itseäni miellyttävästi. Sinulla ei ole mitään merkitystä.

Eivät juntit ja mullikat sitä päätä mikä käy tai ei käy

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Onpa ollut viikko. Lieksan valtuusto pääsi lopultakin käsittelemään Pride-viikon liputusta enkä usko kenenkään yllättyneen, kun sitä ei päätetty järjestää. Käsittelyn aikana pidettiin myös ennätyksellisen törkeä puhe, joka löytyy ihan videoituna netistä. Mutta sitten Joensuussa meni vakavaksi.

Netissä mennään tunteet edellä ja ne odottavat tulevansa viihdytetyiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuo olivat kovia pelejä 1980- ja 1990-luvuilla

Jos ennen ei olisi juotettu simpanssia humalaan eikä annettu sille olkapääohjusta leikkikaluksi, kuinka nyt niin monelle toiselle kädelliselle – ihmiselle – on sallittu älypuhelimen käyttö? Tätä kauniimmat sanat eivät ole paikallaan älypuhelimista ja somettamisesta.

En minä yksin itseni takia

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva, joka ei liity itse asiaan muuten kuin
että minä tein niin sen kuin tekstinkin.

Hahahahaa. Miltä tuntuu, kun puskaradioviisas liukuhihnaduunari alkoi neuvoa autonrenkaiden kierrätystä, jota ilmeisesti ymmärtää itsekin vain vajavaisesti? Alensinpa itseni perusteellisesti tuohon seuraan sekaantumalla, mutta puolustelen tekoani yhteiskunnallisilla syillä, jotka tekivät sen välttämättömäksi.

Ex-kapiaiset hapettivat kuoliaaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi Amerikan merijalkaväen eläkeläistä teki ruumiita ruvetessaan pitämään järjestystä julkistilassa. Olkoon opiksi, että kapiainen ei ole lähtöjään kelpoinen voimankäyttäjäksi tai sopiva turvallisuuden tuottajaksi. Niiltä voi silti puuttua sekä pätevyys että soveltuva työkokemus.

Mikä loppujenlopuksi tökkii Ohto-auditorion käytettävyydessä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakennuksen ovet ovat lukossa, jos ei
oltu tilattu vahtimestaria avaamaan niitä tiettyyn aikaan.

Tästä postauksesta tulee jonkinlainen loppukaneetti Kontiolahden koulukeskuksen niin kutsutun Ohto-auditorion käytettävyyden vaikeuksiin. Suoraansanottuna; koko aihe on alkanut kyllästyttää minua joltisenkin railakkaasti, ja toivon, jottei siihen enää vastaisuudessa ilmene aihetta palata.

Älä ala sellaiseksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tarvekalu vai fleksailua, kas siinä pulma.

Olipa keskusteluntapainen, jossa maallikko rupesi jälleen kerran pälleilemään kanssani; yritti viedä ajatukseni toteutuksessa liiallisuuteen, jotta se muuttuisi naurettavaksi. Siitä johtui mieleen lukion kolmannen luokan äidinkielen opettajan viisaus, kun istuimme munkkikahvilla luokkaretkeläisten käytäväkioskilla.

Kirkonkylän koulukeskukseen oppilaiden jättö- ja noutopaikka?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden kirkonkylässä Kirkkotiellä on jo pari vuotta ollut asvalttiläikkä, joka on ulkomuodoltaan jotain lastentarhalaikäisten liikennepuiston ja autokoulun käsittelyopetuskentän välistä. Sitä on nyt koristeltu pysäköintipaikka -liikennemerkein, joista yhdessä on myös "Koulun saattopaikka" -lisäkilpi.

Toisten asioista keskustelemisesta

Ai, somekeskustelu oli sinusta lynkkaamista, joten päätitpä osallistua siihen mielenterveysaiheisine vihjailuinesi. Hyvä sinä. Toivottavasti olet tylsää elämää pakoileva tavis etkä ammatinharjoittaja, joka työskentelee oikeiden ihmisten kanssa oikeissa elämän ongelmatilanteissa. Muutoin; säälin asiakasparkojasi.

Vieraantuneisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Johan on minul-
lakin aikanaan kuvausrekvisiitta ollut,
ajattelen tästä vedosta nyt. 

Luin Göran Palmin Tehtaassa -kirjasta vieraantuneisuudesta työläisten elämässä yli 50 vuotta sitten; se ilmeni päätymisenä esimerkiksi yksityisajatteluun ja kirjatoukkuuteen. Sekä; kas kummaa, äsken itseäni yritettiin syytellä muka asiaan liittymättömästä hehtaaripostauksesta – mikä ikinä moinen sitten lieneekään.

Kuriositeetti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan vaikken välittäisikään, kun olimme lukion lopulla auditoriossa; toisella luokalla minulle äidinkieltä opettanut selitteli jotain väriläiskänä olemisestani, kysäisi samalla ohimennen tulevaisuudensuunnitelmiani. Vastasin hukkaavani elämäni siivousliikkeen varhaisaamuun. Kylläpä naama venähti.

Vartija ei ole mikään laulun vetoketju

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on kuvassa nyt sentään muutama polkupyörä ja kaupunkikin
on Joensuu, vaikkei se muuten mitään mihinkään liitykään.

Joensuun kaltaisessa ylikasvaneessa kirkonkylässä tuli sitten vartijajuttu. Väitteen mukaan ruokakaupan läheisyydessä oli rikottu polkupyörä; epäilty oli mennyt sinne sisälle ja liikkeessä työskennelleeltä vartijalta oli pyydetty apua asian selvittämiseksi. Luuletteko te häntä joksikin laulun vetoketjuksi?

Pieni perjantainen mediakommentaari

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakas armeija ja poliisi, teidän kilvissänne on halkeama.

Tässä näet olemattoman palokunnan suorittamattajääneen turvavartioinnin seuraukset. Miksi? Koska harjoitusalueella ei ole vartiostoa vaan käyttäjät tuovat omansa mukanaan, sekä – tarvittaessa – panevat tykkijullit riviin sammuttamaan tulipalot. Sotilas on hyvä renki, mutta huono isäntä. Uskokaa jo huviksenne.

Tulla koulutetun koiran korvaamaksi vai miten se nyt oikein meni?

Tulkintahan se on tuokin. Kioskin vitriinit ovat kaukosäätimellä ohjatta-
vien sähkölukkojen takana juoksualkoholijuomien ottamisen ennaltaeh-
käisemiseksi.

Nuoruudentoveri murjaisi muinoin yhteisen yön ratoksi pääkaupungissa, että edellisen firmansa piirivartijat olisi voinut korvata koulutetuilla apinoilla, jotka tekisivät saman työn paremmin – banaanipalkalla. En ollut itse ollut piirivartija enkä työsuojelukursseilla – siispä ihmiskäsitysvika meni tuolloin minulta ohi.

Junttien laki

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on natsitarra eikä mikään "vitsi".

Aksel Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä -teoksessa esitellään irvokkaan havainnollisesti Janten laki, jonka kootuimman ja parhaiten saatavilla olevan version tarjosi Wikiwand. Moinen johtui mieleeni, kun Facessa kaveri kävi sikäläisessä puskaradiossa vääntöä peltoautoharrastuksesta.

Samaa lihamyllyn pyörittämistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on harppi-Saksan niin kutsutun kansanarmeijan
upseerisalkku, jollaista muut tuskin olisivat sen paremmin saaneet käsiinsä
kuin halunneet käyttääkään – akuutin turpaansaamisriskin takia – siltä kansalta.

Menneiden vuosikymmenten suosikkisanonta etsiytyi kielelleni, kun jaoin blogimerkinnän LinkedInissä ja sain kommentiksi linkin lehtijuttuun. Niinpäniin; toimeksiantajille kelpaa kuka tahansa pukineentäyte, firmat antavat halvalla ja poliisi tulee paikalle kun tapahtui rikos. Kuulostaako tutulta? Pitäisi kyllä.

Vähäinen julkinen valta löysi sitten rikosoikeudellisesti virkamiesasemassa olevan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän mukahauskan kuvituskuvan hetkellä olin
kuvajournalistina niin keskentekoinen etten huomannut taustaan jää-
nyttä hintalappua, joka pilasi vedon tekemällä siitä mainoksen.

"Väkivaltarikosten lisäksi henkilöiden epäillään syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen sekä virka-aseman väärinkäyttöön, kertoo rikoskomisario Krista Vallila", lukee Itä-Uudenmaan poliisin tiedotteessa. Nyt muuten havisevat historian siivet, vaikka harva sen tajuaa eikä ketään kiinnosta.

Kaikkitietävyys

Inspiroiduin katsellessani 30 vuotta vanhaa The Bill -sarjan jaksoa, jossa konstaapeliksi vaihtaneen ex-kapiaisen hahmon suuhun oli käsikirjoitettu repliikki kuin sisälsi ”barrack-room lawyer” sanan. Suomennos ei todellakaan imartele; niitä ovat [halventava vähättely]asianajaja tai kaikkitietävä, esimerkiksi.

Olehan kuikuilematta, kyttäämättä ja mölähtelemättä

En ole turisti, ohikulkumatkalla enkä vasta kuntaan muuttanutkaan; itseasiassa asun täällä jo kymmenettä vuotta. Kaiken eniten kokemaani selittänee etten elä, ole, näytä tai ajattelekaan kuin täkäläiset ja omanlaisenani olen ajatellut pysyvänänikin. Olisivatpa vain kuikuilematta, kyttäämättä sekä mölähtelemättä.

Ei teilläkään paljon päässä liiku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihmisten tyhmyydestä ja heidän nettikäyttäytymisensä huonoudesta valittaminen on turhaa sekä vanha vitsi. Siitä on todellakin bloggattu jo monasti aiemminkin. Mutta tehdään nyt poikkeus, koska näitä osui kolme yhteen viikkoon. Kyllä on – itseään kehumatta – todettava, että ei teilläkään paljon päässä liiku.

Perkelöitymisen välttämisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen journalistisen käytännön mukaisesti kuva ei liity
mitenkään mihinkään.

Älä ole höpsöliini. On laitettava riskiarviointi, johtaminen ja väkivallantorjuntataidot kuntoon sekä vähintäänkin tehtävä varaus turvallisuusvartiointiin(tämä muuten ei sitten ole mikään anglismi) siirtymisestä. Luultavasti joudutte myös palkkaamaan päätoimisen turvallisuusvastaavan.

Naurettu, säälitty ja hävetty

(Kuva: Jari Kähkönen) Minulla on niitä, heitä sekä sitä kuin tarvitsenkin; on rauhallista
ja pidän tästä näin.

Luin YLE:n jutun Dimitri Medvejevin nettikäyttäytymisestä, joka on vain yksi monista vastaavista marginalisoitumiskertomuksista. Tätä tapahtuu yhtäläisesti niin vapaissa kuin ei-vapaissakin maissa; ilmiö sinällään on ikiaikainen, vaikka ennen nettiä ja somea emme sellaisista yleensä tienneetkään.

Joensuunseudun joukkoliikenteestä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Poliisi tutkii epäiltyä pahoinpitelyä 1:sen bussissa Joensuussa. Miten ihmeessä tilanne matkustamossa on voinut päästä edes sanaharkan asteelle ilman, että auto ei pysähdy ja asiaa aleta selvittää? Niinikään; kun autoissa nykyjään on sellaisia valvontakameran näköisiä kupuja, missä ovat kuvat epäillystä?

Harlekiino, hallinta ja merkityksellisyys

Olin päässyt kasarilta kuulematta Vera Teleniuksen Harlekiinoa, joka oli ajalle tavallinen käännöshitti; alkuperäisen teki Alla Pugatsova Neuvostoliitossa. Kuulin sen ensikerran niihin perustunutta huoltoasemakasettikulttuuria käsitelleessä Eurooppa Neljän Tänään huipulla -näytelmässä Ohto-salissa äskettäin.

Ei tämä ole mikään erillinen saareke

Persu-Purran aivopierun mukaan empatia ei kuulu politiikkaan. Hetken päästä nähdään saako hän näin oikeaa valtaa, vai munaako itsensä perusteellisesti, koska ei saa. Ei politiikka ole elämästä erillinen saareke eivätkä poliitikotkaan yli- eivätkä ali-ihmisiä. Kyse on inhimillisestä identiteetistä; ihmiskäsityksestä.

Jösses

Siviili 1 kuljetti huoltokortin ulos, hukkasi sen ja siviili 2 ottaa läpyskästä kaulanauhoineen kuvan postaten someen; ihmettelee, mikä tämä on sekä kukahan sitä kaipaa. Toisaalla ne voisivat kesyttää palovartioinnin, automaattisen paloilmoituslaitoksen, sammutusjärjestelmän ja tehdaspalokunnan. Jösses.

Tilannekeskus, turvatarkastus ja raksavartiointi

(Kuva: Jari Kähkönen) Raksa ja aita, vaikkeivät juuri nyt ajankohtaiset sellaiset olekaan.

Kai tätä keskustelua on sitten käytävä; silti, vaikka paremmin kuin hyvin tietää vetävänsä monologina ja jäävänsä vaille vastakaikua. Nimittäin kommentoitava täkäläisen hyvinvointialueen tilannekeskusta, turvatarkastusten tarvetta TYKS:n psykiatriassa sekä joensuisen raksan aitauksen ja vartioinnin olemattomuutta.

Hohhoijaa, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Joensuun Plattaa eli kävelykeskustaa. Tietääkseni juuri
tässä kohtaa ei kuitenkaan tällä kertaa rähisty.

Tuhlasin kahdesti aikaani yrittämällä keskustella joensuisen rahvaan kanssa turvallisuudesta, mutta eipä ainakaan päästä sanomaan, jotten parastani yrittänyt. Tein myös yhden aika huolestuttavan omakohtaisen havainnon. No, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita.

Ylimielisyys

Hybris tai ylimielisyys pohdituttaa, koska muinoin puhuin Amerikan Bugaloo Boysista turvallisuuspolitiikantuntijan kanssa. Kun totesin vastaavaa ”suojelemis- ja paremmintietämisluuloa” ilmenevän kaikilla valtaa käyttävillä univormupelleillä – myös Suomessa, hän muistutti ilmiön vaaroista laajemminkin.

Tämä on vain pelin henki – raha ratkaisee

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Kontiolahden Koulukeskuksen tupakkapaikka.

Otsikko jäljentyi jo hyvä tovi sitten mustien Snigelin A 7:n kansien välissä tuolloin olleeseen avolehtiöön, kun tuli oltua kirjanesittelytilaisuudessa kylämme kirjastossa. Kirjailijan kollegalla oli yhtenä hetkenä ollut kustannussopimus kirjasta vain painamista vailla, mutta toisena ei enää ollutkaan mitään.

Ette te omista tätä maailmaa ettekä ihmisyyttäkään sen puoleen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänään jokainen voi itse määrittää oman maailmansa ja
toteuttaa ihmisyyttään tahtomallaan tavalla.

Olin hahmotellut tekstiä irtirevittyyn A 6 irtolehtisivuun – avainsanoina öyhöttäminen, kirjoittamattomat lait, unconformism, hallinimi ja turvallise(mma)n tilan periaatteet. No, kai ne Yhteisvastuu-viikon Nuorten väkivalta -teemankin alle mahtunevat. Kysypä siis itseltäsi ihan aluksi, että kuka hitto oikein luulet olevasi?

Minä jo ihmettelinkin, että mihin ne skandaalit unohtuivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin aikeissa kynäillä ilkeillen pitkäkestoisesta taktisesta tutkinnasta ja oikeuslääkkeen jonoista, mutta Helsingin Sanomien Roosa Welling säästi vaivani. Hän teki tämän ahdaskatseisen, asetelmallisen sekä luokkakantaisen paskajutun – luonnollisesti yksilösankaria nostaen.

Saatoin tulla entiseksi jo aikoja sitten, mutta en minä kyllä siviiliksikään palaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorena olin takakireä pikkuporvari, joka luuli olevansa muita
parempi. Siitä ajatuksesta on jäljellä enää tämä helyrasia.

Alkujaan otti railakkaasti päähän, että tunnuksia ja valtaa halvennettiin, vaikka äänenlähde ei tykännyt itsestäni. Kiitos vaan; en minäkään olisi välittänyt tuollaista ulkoista sukupuolielintä tavata – yksityishenkilönä. Yhtäkään en höykyttänyt, sortanut enkä tehnyt oikeusmurhiakaan; uskoopa kukaan tai ei.

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Vertaile sinä vain itseksesi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Lieksan Lehden työttömyysjutusta, että TE:n palvelujohtaja Katriina Päivinen sanoi sikäläisten pyrkivän minimoimaan menonsa, jotta tulisivat toimeen kausityön tuloilla eläen vaatimattomasti. Sopii kuvaan; näinhän sitkeisiin ja laiskoihin jakautuvan maakunnan asujaimiston tapana varmasti onkin.

Itse tässä on jokaisen oma elämänsä elettävä – sikäli, kun enää kohta pystyy

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin ihmisiin tympääntynyt erakko kuin olenkin; ei ole taikakeinoa välttää heitä täysin. Olemme sosiaalinen eläinlaji, joka tarkoittaa että näemme, koemme sekä olemme mieltä toinen toisistamme – näin tämä on mennyt aina – se ei missään tapauksessa ole pelkkä nykyajan ilmiö tai tietynsortin teknologian seuraus.

Kukkoilu ja isottelu

(Kuva: Jari Kähkönen) Pysyvä elämäntapa vahtia muiden sääntöjen noudattamista,
mutta katsoa itseään sormien läpi ei johda mihinkään.

Persukansanedustaja Tom Packalén äänesti maanantaina Helsingin Malmitalossa päällään kampanjaliivit, jotka olisi pitänyt riisua pois. Tämä on laissa kiellettyä äänestyspaikalla kampanjointia; kuinka sitä nyt sillälailla? Yksinkertaista; joillain meistä on vain sellainen tapa: toisille on säännöt, itselle erivapaus. Muka.

Viikkotolkulla kestävää paheksunnan vyöryä odotellessa

Entinen Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli vastasi käräjäoikeudessa syytteeseen pahoinpitelystä, joka koostui OC-sumuttimella käristämisestä ja koukkulyönnistä käsiraudoissa olevan paikallaan seisseen vatsaan. Entä sitten; johan Hesarin Nyt-liite paljasti tuon ilmiön jo Riikosen komentaja-aikana?

Jospa koettaisit ensi kerralla soittaa vartijalle

Hohhoijaa. Enpä tiedä; tulisiko sanoa sanaakaan, jos ihminen väittää nähneensä kolarin(siitä teeskennellään ilmoitettavan, mutta vain paetakseen paikalta) eikä muuta tullut mieleen kuin Faceen postata todistajaksi tarjoutuakseen? Kertakaikkiaan häkellyttävää suorittamista sekä kerrontaa, vähintäänkin.

Alkaisivatko oikein käytetyt henkivartijapalvelut kiinnostaa?

Kansanedustaja Ben Zyskowicz(kok) pahoinpideltiin, kun tämä oli kampanjoimassa Helsingin Itäkeskuksen metroaseman välittömässä läheisyydessä. Tapahtuma on joko käsittämättömän hyväuskoisuuden summa tai sitten sen loppu; kaiken päättyminen hyvin nyt oli silkkaa sattumaa.

Itsensä pettämisestä ja vakioriesoista – pidä puolesi, turvallisuustyöntekijä!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tampereella oli se puukotuksen yritys, jonka johdosta ajattelin seuraavan. Turvallisuustyö on päätöksentekoa. Jos sen tekijältä ei tule räväkkää tästä poikki ja eripäälleen -reaktiota, ollaan joko eksyksissä tai väärällä uralla. Kaikkea ei saa loputtomasti anteeksi mahdollisella kokemattomuudellaan.

Sylkykuppius ja arvostamattomuus ovat teatteria

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuun Voimatien Prisma-keskuksen Telia-kaupan kilikali tai keskusteluvälieni olemattomuus turvallisuusalan etablissemangin kanssa ovat erittäin epäkiinnostavia aiheita, mutta sivuan nyt  niitä yleisen edun takia. Miksi poliisin määrärahat eivät riitä ja vastuuta työnnetään yksityisille turvallisuuspalveluille?

En suo siipeilyä enkä kuuntele tilitystä jos meni tunteisiin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itäisen ihmisen tarve puhua on jälleen kahdesti ollut kyllin ylitsevuotava antaakseen aihetta bloggata. Kyllä; olin sitten sensortin somestara, että samaan säikeeseen kannatti tulla postaamaan rändomeja näkemyksellisyyksiä esille päästäkseen. Toinen taas taisi olla ihan perinteinen "pakko nyt on jotain sanoa".

Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa, osa 2?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekin aika on ollut, kun vartiotoimistojen ei annettu tehdä edes
kaikkia porttejakaan.

Jatkan juttua aiemmasta merkinnästä, joka oli tämä. Se päättyi eriäviin laillisuuskäsityksiin ja maailmanselityksiin, mitkä ovat kätevä liittymäkohta vertaisjohtajuuteen. Ulotan käsitteen kohde- sekä vuoroesimiehiin asti, koska e-sanasta huolimatta heidän asemansa on käytännössä aika nimellinen.

Joko alkaisivat turvallisuuspalvelut maistua?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tässäköhän ne sunnuntaina rähisivät?

Sanotaanko näin, että kaltaiseni vanha ja entinen turvakoukku ei ollut kovin vakuuttunut, kun omatoimikirjasto tuli meidän kyläämme. Sen järjestelyt ovat kuin elettäisiin yhä jotain mystistä karjalaisen kulttuurin kultakautta, vaikka kylät nukkumalähiöistyvät ja ihmiset erilaistuvat ongelmallistumalla.

Väärinpysäköinnistä

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei täällä(kään) ennen tämännäköistä ollut, vaikka kuva tietenkin on
 toisesta paikasta ja toisesta aiheesta.

Terveisiä heinäkenkämaasta. Ajoneuvotiheys ja rakennetun ympäristön tiiviys ovat täälläkin kasvaneet niin, että väärinpysäköinti muodostaa haasteen. Eipä olisi uskonut, mutta tottahan tuo taitaa olla. Yhteisön pitäisikin siis kehittyä samaan tahtiin, jottei tämän seurauksena jouduttaisi vaikeuksiin.

Puoluejohtajista sosiaaliturvalla pärjää liian hyvin

Vai on liian helppo elää yhteiskunnan tukien varassa? Sanojilla on varmaan tästä usean vuoden omakohtainen kokemus. Kannustinloukku taas tarkoittaa, että hyvinvointivaltiota kannattamatonkin yrittää maksattaa sillä transaktiokulunsa. Tämä on muuten alemman keskiluokan ongelma, jota todella köyhiksellä ei ole.

Pamin niin kutsuttu turvallisuusalan koulutusuudistus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos et tiennyt; vartija ja järjestyksenvalvoja ovat työntekijöitä. Heitä edustaa sopimusalatoimikuntaan, ammattiosastoihin sekä Turvaan jakautuva Palvelualojen ammattiliitto Pam. 2022 päälle pamahti skandaali, jota yritetään hoitaa sisäministeriön arviointityöryhmällä, jolle Pam teki esityksen.

Kun karjalainen normaalisosiaalisuus oli liikaa jo karjalaisille itselleenkin

Olin lukenut puskiksesta kuinka tuntematon vanhempi nainen oli puhutellut kahta joensuista lasta kesken heidän valvomattoman ulkoleikkinsä sekä seurannut vielä perässäkin, kun lähtivät tämän vuoksi kotiinsa. Se oli juuri sitä itseään; karjalaista normaalisosiaalisuutta. Olipa ironista, oli asiasta ajateltava.

Ja minähän en täällä turvallisuuspäälliköi, onneksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirkon pihalla näin tälläisen vartiointipalvelun todennusratkaisun.

Kylän ST1 -huoltoasemalla, mikä sijaitsee aivan valtatie 6:den varressa, oli ollut väitetty vahingonteko, joka on sittemmin uudelleenarvioitu varkauden yritykseksi. Julkaisivat oikein omine lupineen valvontakameran kuvia Facen puskiksessa ja pyysivät havaintoja. Onneksi minä en turvallisuuspäälliköi täällä.

Nyt tiedän varmasti, että aikani ei koita koskaan

Seisoimme muodossa patterin pääkäytävällä, kun silloinen kapteeni Reijo Ohrankämmen puhutteli joukkoa asetelineellä seisten. Hän vertasi edellistä saapumiserää ja meitä; arvaili hymyssäsuin, että molemmat yhdistettynä aliupseerikouluun ei olisi päässyt yksikään silloinen alikersantti.