Vientivetoinen palkkamalli on Suomen minimipalkkalaki eikä se siihen jää

(Kuva: Jari Kähkönen) Aitoa puna-armeijan ylijäämää; kuvassa ryhmänjohtajan dokumenttilaukku ja Veshmeshok-niminen selkäreppu.

Orpon hallituksen niin kutsutut työmarkkinauudistukset ovat työnantajapuolen toiveuni; älköön siis unohdettako olevan olemassa sellainenkin kuin työntekijäpuoli. Sekä m-sanasta tuli itsestäänselvästi ymmärtää, jottei ainakaan vapaan maan valtiovallalla pitänyt olla mitään asiaa sekaantua niiden toimintaan.

Et toista ilman toista saa

Reino syö akryylimassaa featuring Päivi Lepistö esitti Kumin ja nahkan, joka oli Radiomafian vuoden 1996 kesäkumibiisi. Tuo Raptorin Izmon ja Jufon kynäilemä laini eli otsikkoni muistui mieleen männäuutispäivänä vapaassa assosiaatiossa, kun puhuttiin sangen sivussa itse asiasta olevia myymälävarkauksista.

Tuomioita olisi varaa kiristää, mutta onko siihen tahtoa?

MTV Uutisten henksu Ville Eklund kirjoitti pyhänä talonsa rikostoimituksen mediatilassa tuomioistuinten vaikeudesta rangaista uskottavasti poikkeuksellisen vahingoittavien ja häpäisevien pahoinpitelyiden tekijöitä. ”Kyllä minun mielestäni” ja ”onhan raiskaus sota-asekin” ovat aika avutonta argumentaatiota.

Alma Tuuva kulttuurisodan maalina

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa kamppailevat enää marssimattomat, mukavasti
 majoittuvat ja aina omaa mieliruokaansa halutessaan syövät viesti"miehet". He lauko-
vat lähinnä hävyttömyyksiä toisista tietoverkkoon yhdistyvällä päätelaitteella, sekä ovat
täysin vailla vastuuseen joutumisen ja vastaiskun pelkoa. Sellaiset ovat niiden reputkin.

Minun on vaikea olla hörähtämättä nauruun, jos Keskustan varapuheenjohtaja xleee yhtään mitään sikailusta. Vaikka toisaalta; johan männäsyksynä joku nobody persu puolestaan töräytti Alma Tuuvasta v-sanan. Voi tätä populismilla ratsastavaa kulttuurisotaisaa aikaamme, jossa ihmisten ei vain anneta olla.

Avautujalla saattoi olla asiaakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisinaan yksintyöskentely haittasi, kun matkaan tuli mutkia.

Minä olen uskaltanut ja ollut suorasukainen netissä enkä pitänyt toimintani vähättelystä sen paremmin sanataiteeksi kuin yksilön ulosoksentamiseksikaan. Kävin tosissani oikeutettua taistelua tietämättömyyttä, salailua, manipulaatiota ja ylhäältäpäinjohtamista vastaan – palkaksi sain paskan käteen sekä jäin yksin.

Järjestyksenvalvonnan asettamisen suhteeton vaikeus

Toriparkissa perseiltiin jo kauan sitten. Kun Reilaatireilaatireilailailei korvasi Tanskasen kaupoissa, sen paremmin Prismaan kuin Sokokseenkaan ei tullut järjestyksenvalvontaa. Ja nyt; Kauppahalli Joensuussa, joka oikeasti on ravintolamaailma, on yllättäen häiriökäyttäytymistä. On se vain niin vaikeaa.

Kaikki ei aina voi olla ei käy -asennossa

(Kuva: Jari Kähkönen) Käytän uudelleen vanhaa ihan toisen postauksen havainnekuvaa,
koska paremmastakaan ei makseta.

Kävelin Karpalokaaren liikuntahallin pääsisäänkäynnin editse. Näin kuinka kaksi miestä kyykisteli ovensa edessä pälyillen ympärilleen sen näköisinä kuten epävarmat, tietämättömät, osaamattomat tai pahanteossa olevat yleensä tapaavat. Teippasivat telkipesää umpeen, ettei ovi lukittuisi. (1)

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 2

Jatkuu täältä. Huomattavasti vaivaannuttavampaa M/S Mysteryn kolmannessa tuotantokaudessa oli väitetty alaikäisen valvomattoman laivalle pääsyn mahdollistaminen; vastaavaa on tosin ilmennyt aina, muodossa tai toisessa. Takana voi olla monenlaiset tarkoitusperät, mutta silti niin ei pitäisi ikinä tehdä.

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 1

Tärväsin puoli päivää viimevuoden loppupuolelta Riku Rantala: M/S Mystery -podcastin kolmanteen tuotantokauteen, koska sitä mainostettiin lineaariradiossa laivavartijalla. Sitäkö media-alalla oleminen on nykyään, että tekee itsestään kiinnostavan, jotta kaikki haluavat kuulla ”mitä se se sanoo seuraavaksi”?

Kyllä tämä on ongelma ja se on yhä korjaamatta, Pasi Koivumaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin netissä uudelleenjulkaistun Karjalaisen jutun, jossa ei havaintojeni mukaan ollut ainuttakaan kuvakrediittiä, vaikka ruutuja oli kiitettävän tiheästi pitkin koko kokemusta. No, ne laitettiin, kun asiasta sanoin; sitten lähdin lobbaamaan käytännön muutosta, koska minusta tuo on ihan hönöä.

Ulkonäkö

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni ei kulunut savotassa vaan kokoussalissa ja siellä
käytin näitä helyjä.

Luin ja katsoin YLE:n jutun oikeustieteen tohtori Tero Kivisestä, 39, sekä vahinkoaltistuin häntä koskevalle vihapuheelle Siinä Tavallisessa Paikassa, jonka valitettavasti jouduin muutenkin seulomaan läpi – ihan itsesuojelusyistä. Jos sinulla on ongelma jonkun ulkonäöstä, älä katso ja pidä suusi kiinni.

Pysy luolassasi päätelaitettasi näppäilemässä

YLE teki jutun tekoälyn luomien virtuaalikumppaneiden ”deittipalvelusta”. Se on sopivaa, koska ihmiset ovat jo kauan olleet itsekeskeisiä ja kompromissikyvyttömiä sosiaalisia toheloita. Joistakuista ei oikeasti enää ole kulkemaan julkisella paikalla sekä toimimaan oikeiden ihmisten kanssa.

Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta, osa 2

Jatkuu täältä. Jos sinä Katri Kirsi kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle tasapainoisen ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan rakennusaineet; miten onnistuit nyt? Etpä kaksisesti. Kyllä se niin taitaa vain olla, että tuollaisia kysellään vain siksi, koska ei haluta vastausta kuullakaan.

Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedän mikä päivä tänään on. Jos joku pahastuu epäjouluisesta tekstistä(itse en edes usko kenenkään sitä lukevan), hänen on ensisijassa kiittäminen kaikesta YLE Metropolin rikostoimittaja Katri Kirsiä. Piti sitten aatonaattona ruveta sosiaalipornografisesti hämmentämään ja apinoimaan Maikkaria.

Videonjakopalvelun joukkorahoitettu rähinämoottoriko ne lapset nykyään kasvattaa?

Meillä yhteiskunnassa on toimintatavat tälläisiin juttuihin, sanoin häiriköinnin naisuhrin miespuolisolle, kun jouduin vapaa-aikana yksintyöskentelevän asemamiehen kaveriksi kantamaan tekijää ulos junasta. Moisessa ajattelussa on menty liian pitkälle. Sen minä ajattelin, kun tämän jutun luin.

Jos otat kantaa tähän, otat sitten tuohonkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Virtuaalisuus saattaa villitä jotkut käyttäytymään toisin kuin
tekisivät arkiroolissaan julkisella paikalla.

Männäviikolla YLE:n netissä silmääni sattui nuorisokanavansa artistien poliittisuutta käsittelevä työ. Otin siitä mustien Sniegelin A 6:sen kansien välissä olevaan avolehtiöön otsikon ajatuksen. Johan ovat trollit hävyttömiksi käyneet, etten pahemmin sano. Ota itse kantasi – ai niin – eihän sinua kukaan kuuntele!

Ainoa aika vuodesta, kun Pohjois-Karjalassa asuminen on jokseenkin siedettävää

Tässä iltana eräänä suunta oli kävellen kotiin päin, kun kaksi polkupyöräilevää teini-ikäisiksi pikkutytöiksi oletettua ohitti. Oikeanpuoleinen kääntyi liikkuvan vehikkelin selässä ja ohjaimissa olemisesta huolimatta taakse niin, että naama oli kokonaan minuun päin. Eikä silti tapahtunut liikenneonnettomuutta.

En ole kiinnostunut sinun näppäimistöoksennuksistasi

Minulla oli kai menneessä vakaa usko oikean tiedon levittämisen sekä moniäänisyyden ja -ilmeisyyden tärkeyteen. Samalla muistan kuinka barometrintekijä id kaulassa ilmaantui yllättäen asunnolleni – pistin tyynesti oven kiinni edestään – ihmetteli, kun en tahtonutkaan antaa sanottavaani osaksi muita.

Kun maailman epälegitiimein silti leikkii jumalaa

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on se sentään kuva jostain lakkovahdista joskus.

Paavo Arhinmäki. Hei! Eipäs purskahdeta spontaaniin nauruun siellä! Luetaanpa loppuun asti ja kommentoidaan vasta sitten. Niin. YLE on kertonut Seiskan kertoneen nimettömien väittäneen nimeltämainitun puuttuneen tai yrittäneen puuttua järjestyksenvalvojaoletettujen toimintaan San Marinossa.

Kesän kautta taas uuteen ruskaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ulkona on ollut säännöllisesti jo viikkoja vähintään 10 astetta pakkasta, jos ei enemmänkin – siispä huvinpäiten stailasin äskeiset reppu- ja linkkarihankinnat yhteen sinisen farkkuliivin sekä pyhävilttihattuni kanssa. Vielä tulee aika, kun minulla on nuokin päälläni, vaikka tällä hetkellä onkin pimeä ja kylmä.

Haluat ainakin kuvitella ettet olisi se joka lyö

(Kuva: Jari Kähkönen) Sen jykevämpää sisäämenotyökalua en soisi enää koskaan
käyttäväni, mutta pitäähän se pullo jollain saada avatuksi.

YLE Jyväskylän toimittajiksi oletetut tekivät pikkusievän on vähän niinkuin mainitsevinaan, muttei silti oikeesti -jutun kuukausi Uuraisten nuorisotilaselkkauksen käräjätuomion jälkeen. Puhe on olevinaan nuorten vihapuheesta ja sopimattomasta käytöksestä nuorisotyöntekijöitä kohtaan.

Valtaväestöksi itseään luulleet pärisevät asemanmenetyksen pelosta ja häpeästä

Kyllä taas sai kuulla ääripäistä, jakautuneisuudesta, kohtaamattomuudesta ja keskustelusta kyllikseen Itsenäisyyspäivänä; olin ruokavieraana kodissa, jossa oli lineaaritelkkari auki. Presidentti Niinistö muisteli vielä illalla vastaanoton aluksikin papin kirkossa saarnanneen, jottei pidä asettua toisen yläpuolelle.

Avoimuus kateissa ja uutiskone seisoo rokulissa – samanaikaisesti

Luin otsikon Ilpo Saarelaisen erosta Kontiolahden kunnanvaltuuston puheenjohtajuudesta tiistaina aamulla Karjalaisen verkkosivuilta. Niin se kuin Pielisjokiseudun ”skuuppikin” on maksumuurin takana. Kunnan nettisivuilla ei asiasta ole – vieläkään – sanan sanaa ja kokoukset striimataan vain livenä.

Karjalainen hyvä hallintotapa

(Kuva: Jari Kähkönen) Tukkeen syytä en tiedä sanoa varmasti; ei kiinnos-
ta niin paljon, jotta rupeaisin tekemään vuoksensa yhtään mitään. Katson
ennen kulkuani, että missä kunnossa rahvaan lumikasan ympärille tallomat
polut ovat; elleivät ole vähintään tyydyttävät – kuljen niin kutsuttua virallista
tietä.

Pohjois-Karjalassa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Sitä; mikä tulisi saada jo lähtöjään, pitää erikseen pyytää. Esiinny siis kuin arkipäiväisen palkkatyön keskinkertainen suorite olisi suurikin jalomielisyys. Muista myös jatkuvasti kiitellä – vielä vuosien päästäkin. Vastapalveluspyyntö on vain ajan kysymys!

Älkää nyt ainakaan IHMISIKSI olko siellä kaupassa

Ihmisluonto on siinä määrin arvaamaton, että sellainen voi tehdä mitä tahansa, jos valvontaa ei ole ja seuraukset puuttuvat. Toiseksi; ihminen selittelee, pakoilee, suodattaa, normalisoi sekä olettaa asioita – kuinka voit siis kuvitella oman ihmisiksi olemisesi tarkoittavan samaa kuin kenelläkään muulla?

Eilisen Suomen vahtimestarit

En ole ihan varma miksi Iltsun tuomiojuttu puolen vuoden takaa päätyi nyt eteeni, mutta eihän tätä voi kommentoimattakaan jättää. Olen jo aiemmin ollut kauttarantain aavistavainen, jottei turvallisuus Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa ole kaksisissakaan kantimissa; nyt tiedän sen.

Radiokritiikki

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oletko jo kuunnellut YLE:n Hyvät, pahat ja vartijat -radiodokumentin? Tulin tietämään siitä sattumanoikkuna, kun kirjastossa ePress-haku Karjalaisesta toi esiin lineaariradion ohjelmat. Johan on tuokin dokumentiksi mainittu työ varsinainen pläjäys – päädyin toteamaan, kun sen kotona läppäriltäni kuuntelin.

Yksinäisyys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Loppuviikon YLE:n sisältövirrassa on ollut y-sanaa. Minä en ole yksinäinen enkä kaipaa ympärilleni hovia viihdyttämään, puolituttuja morjestelemaan tai etenkään jotain paras...anteeksi...sosiaalisia seuraajia luulemaan meidän olevan ystäviä. Ei kiinnosta. Turpa kiinni. Katse poispäin ja pysykin etäällä.

Sekö oli sumutus, sittenkin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähän tuli se uusi Vapaudenpuisto, jonka pensaat tarjoavat
ihanteellisen näkösuojan kaikenlaiselle asiattomuudelle. Eli; kun ne varjostavat
puut siis kaadettiin, tilanne Joensuun keskustassa "platalla" parani...miten?

Vuosikymmeniä sitten minulla oli työtoverina vanhan kansan vartija, joka tapasi tälläisissä tilanteissa sanoa, että "mistä niille siellä oikein maksetaan" tai "ihan ovat elätteinä". Palaan siis Joensuun Ison Myyn mystisiin hengitystieoireisiin, joihin olisi poliisitiedotteesta päättäen ilmeisesti tulossa selvyyttä.

Pyytämättä neuvominen

Kirjoittaja ja puhuja toimii myös julkisena intellektellina, joka ajoin joutuu myös neuvomaan pyytämättä. Kutsu sitä sananvapauden käyttämiseksi, ääneenajatteluksi tai vaikkapa työsi jatkeeksi – ethän voi tehdä kuvaa siitä, mitä et ole nähnyt, etkä kertoa sitä muille, mitä et ymmärrä itsekään. Työsi on ajatella.

Enkö ehkä sittenkään ole kyllin outo?

Hah, jos arvostelukykyni olisi suonut; en olisi ikinä osallistunut siihen typerän tuppukylän kulttuuritapahtuman kesähassuttelevaan kisaan vuosia sitten. Niinikään – kirjailijayhdistykseen, joka on aivan kaikessa yhtä surkea kuin täkäläiset kulttuuritoimijat ylipäätään; olisi pitänyt olla koskaan liittymättä.

Kuka edustaa ketäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Moniäänisessä ja -ilmeisessä liberaalissa demokratiassa voi
joskus olla vaikea tietää kuka on todellisuudessa sorrettua vähemmistöä, sekä ku-
ka tarkoituksellisesti esittää sellaista huomiota tai etuja saadakseen. Kuka puhuu
kenenkin puolesta?

Katselin keskiviikkoiltana Kulttuuricoctailin, jossa Ujuni Ahmed ja Silla Kakkola keskustelivat jostain aivan muusta, mutta inspiroiduinpa pohtimaan omaakin elämänkulkuani. Vähemmistö-valtavirta -raja-aidan takana on niin monia tasoja, ryhmiä ja rooleja, ettei kattava listaus taida olla edes mahdollinen.

En ole suosiotasi vailla

Aijaa. Onko tässä marketissa tietty järjestys missä ostoksensa pitää pakata kantamukseen ja poikkeamasta sanotaan? Kuulkas. En minä kaipaa ääntänne, rahojanne, julkisuuttanne tai muutakaan vastaavaa; ihan sama, kunhan henkilöllisesti hoidettavat lähipalveluni vain toimivat eivätkä maksa liikaa.

Ei se ollut me, koulutus eivätkä firmatkaan – se oli nuo karanneet&kieroutuneet

(Lähde: kuvakaappaus) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

En tiedä, että olenko tehnyt jotain pahaa, jotta minua rangaistaan yksityiseen turvallisuusalaan liittyvin – kyseenalaisin – sisällöin. Jari Stolt – ammatilliseksi opettajaksi mainittu – eräs maamme journalistisen median käytetyimmistä secuspleinaajista kirjoitti sitten tälläisen ”artikkelin” Linkediniin. Hohhoijaa.

Mielekäs dialogi puuttui – ettehän te osanneet edes vittuilla

(Kuvaruutukaappaus) Jatkaminen olisi hyödytöntä, kosken itse saa Facebookilta mitään
– ja vielä olisi pitänyt joko suostua mainoksin profiloiduksi tai maksavaksi asiakkaaksi.

Katselin Kulttuuricocktail Liven Yle Areenasta vuorokauden myöhässä, koska reaalimaailman siviiliasiat viivyttivät keskiviikon iltaohjelmaa, mutta opinpa silti Taina Saarikiveltä jotain uutta. Tohtorinväitöskirjan tulee siis toimia alustuksena väitöstilaisuudessa käytävälle mielekkäälle tieteelliselle dialogille.

STT journospleinaa yksityisiä turvallisuuspalveluita kahtia

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin; tähän onnettomaan karsinaan istumaanko ne olisivat
vuosikymmen sitten laittaneet sen siistiin "asiakaspalveluvirkapukuun" puetun 
– vahtimestariksi uudelleendisainatun – metrovartijan?

Valitettavasti jouduin avaamaan tekstinkäsittelyn lauantaina; olin eilen ideoinut, kirjoittanut, editoinut, hakusanoin varustanut ja palvelimelle tallettanut 2.5 liuskaa jotain aivan muuta. Kuuntelin näet Sanoman radion Classic Hitsiä, jonka Ilta-Sanomien tuottamat uutiset hätyyttivät minut toimen tuoksinaan.

Itsekeskeisyyden kasvu on ylhäältäpäinjohtamisen hinta

Onhan näitä nähty. Räkänokkia, joita ei ole eläessään komennettu eikä kielletty; siispä ne eivät yksinkertaisesti pysty olemaan hiljaa tai tekemättä asioita. Kaikentietävä ja ylienerginen eläkeläinen taas sotkeentuu joka asiaan – ymmärtämättä kuinka rasittava sekä pihalla on kaikesta.

Kolmas kerta bloggaamaan laittoi

Lainaan:"Kaupan keinot puuttua toistuvaan häiriökäyttäytymiseen ovat tällä hetkellä rajalliset. Lain mukaan häiriköiville asiakkaille ei voi antaa porttikieltoa." Taasko te jauhatte "yrityslähestymiskiellosta"? Vaikka oikea vastaus on etenkin tässä tapauksessa oikea vartija käyttämässä todellisia pakko- ja voimakeinoja.

Kuin varsinainen päiväkirjamerkintä konsanaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan minä luin Helsinki-Vantaan asematason tunkeutumisesta päiviä sitten, muttei aihe niin suuresti kiinnostanut, jotta siihen vallan paneutunut olisin. Eipä ole kaikki kultaa, mikä kiiltää, eikä erikoista kuin puhutaan – sekö oli sitten joku ”marsalleri” tai mikäliene asematason valvoja kuin miehen lopulta otti kiinni?

Minun ääneni ja viestini

(Kuva: Jari Kähkönen) Ruotsalaisen sotatarvikevalmistajan vihkonkanteenkin
voi piirtää tai kirjoittaa.

Jokohan olen kierrokseni kiertänyt; päässyt vaiheeseen, jossa katse ei enää ole ympäröivässä maailmassa vaan omassa navassa? No, siinähän se pöljien luullakseen on – muka – aina ollutkin tai näin he kuitenkin messusivat. Onpa muuten ensimmäinen otsikko pitkään aikaan, jonka kirjoitin muistiin.

Turvallisuusalat vakuuttakoon toiminnallaan heti eikä puheillaan jälkeenpäin, osa 2

Alkoi täällä. Sekä samaan aikaan Karjalassa. Laskujeni mukaan tämä sankari kulki yhden myymälävartija- ja yhden järjestyksenvalvojapaikan kautta, mutta tästä huolimatta poliisi tapaa hänet niine hyvinensä istumasta kävelykadun penkiltä viimemainitun välittömästä läheisyydestä? Voi hyvä tavaton sentään. 

Turvallisuusalat vakuuttakoon toiminnallaan heti eikä puheillaan jälkeenpäin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä ei ole mikään vartija- eikä lipuntarkastajablogikaan, mutta joudun ottamaan kantaa Porvoolaiseen pasteijasotaan ja Vantaan sumutuspaniikkiin Iltalehden skandaalialietsovan asenteellisen tietämättömyyden tähden. Itsessään nuo mitättömyydet olisivat täysin kiinnostukseni tuollapuolen.

Tämä lopputulema ei tunnu juuri miltään

(Kuva: Jari Kähkönen) Teinpä sitten tämän linkkarikuvan, jottei kärjessä olisi
pelkkää tekstiä. Kyllä sillä pullon avaa ja lyijykynän teroittaa.

Että minua ärsytti vuosikymmeniä sitten – blogien ja bulletinboardien aikaan, – kun viiteryhmään kuuluvat yrittivät jatkuvasti anonyymisti kolmannen osapuolen moderoimattomalla alustalla räkyttää tiesmitä ”päähänpotkituksi tulemisesta”. No, sellaisia nuo teini-ikäisen tasoisiksi jääneet pellet vain olivat.

Rakas päiväkirja,

Uusin henkilökortin. Sähköinenkään hakemus ei lähde ilman kuvaa, mutta koodin saanti palvelimesta kännykkään kesti niin monta tuntia, etten olisi enää ehtinyt täyttää sitä ja mennä poliisiasemalle samana päivänä. Aikojakaan ei olisi ollut; vain yhdelle asemalle kolmesta sai kalenterin mukaan mennä varauksetta.

Kansalaisten on huolehdittava, että järjestelmä täyttää tehtävänsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Jokaisessa täkäläisessä nukkumalähiössä on jonkunsortin liike-
tai kauppakeskus, joka on yleensä täysin oman onnensa nojassa.

Päivää teemoittaa Kiteen ostoskeskuspuukotuksen tutkinta ja toistuvat valitukset anastuksista Joensuun hautausmailla. Valitettavasti näihin molempiin on hyvin järkeenkäypä syy, joka ei imartele pohjoiskarjalaisia tippaakaan. Tekemättömyydellä olemattoman saa; sitten sattuukin jo pahasti.

Plaa plaa plaa – ne eivät voi saada ensimmäistä tai viimeistäkään sanaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Kantamus ei vielä kenestäkään propagandistia tee, mutta auttaa kyl-
lä kummasti asiaa.

Onpa huvittava muistuma; Pelle Miljoona & Rockers esitti Plaa Plaa Plaan alunperin aivan toisena aikana ja toisista mediumeista, mutta muistin väärin ainoastan nimen vokaalit, kun se lauantaiaamuna tuli uudestaan ajankohtaiseksi. Karjalaiset keskustelivat netissä. Voi ei. Apua. Sekä olihan niitä vähän muitakin.

Asioiden toisiinsa sotkemattomuus on oikeinymmärtämisen avain

Avarninskandaali on nyt siirtynyt käräjille, huokaus. Katselin vaivautuneena ja häpeissäni  MTV Uutisten rikostoimituksen julkaisemaa luultavasti luvattomasti kuvattua videota yhdestä kokonaisuuteen kuuluvasta pamputusjutusta. Oikea vastaus ei ainakaan ole koskemattomuus sekä mielivaltainen erottaminen.

Kirkonmäellä nähtyä ja kuultua

Tässä iltana eräänä satuin kävelyllä kirkonmäelle, kun kaksi teinioletettua istui huoltorakennuksen etulipan alla maassa kivilaatoilla. Yksi toljotti älypuhelinta ja vieressä oli 0.5:nen juomatölkki; toisen enemmän tiedostin kuin havaitsin. Ei kiinnostanut kyllin, jotta olisin pysähtynyt ja ottanut taskulampun esiin.

Saaga polkupyörän istuimesta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden liike- ja palvelutalo sijaitsee Keskuskatu 21:ssä. Takapihallaan on myös niin kutsuttu linja-autoasema, joka on tätänykyä kyllä enemmänkin pelkkä JoJo:n pysäkki. Tässä iltana eräänä huomasin siellä maassa makaavan satulan, joka ei kuitenkaan puuttunut yhdestäkään paikkaolevasta ajokista.

Kontiolahtelainen webasto

(Kuva: Jari Kähkönen) Mikä ilta- ja viikonloppukäyttö?

Kontiolahden tori on osoitteessa Keskuskatu 24 tai sijainnissa lähinnä Keskuskadun ja Vierevänniementien risteystä. Harmaa 1900-luvun farmarivolkkari rek:no [poistettu] oli kytketty torin sähköpisteeseen kiinni johdolla, joka meni autoon sisään. Auton ikkunat olivat alaosistaan kauttaaltaan vesihelmihuurussa.

Hyvä maailmanvallankumouksen opetuslapsi,

(Kuva: Jari Kähkönen)

Älä viitsi HUUTAA isoin kirjaimin; niin ikänäköön kuin lukivaikeuksiinkin on saatavilla apua. Olisi myös ihan kiva, jos et ensin väittäisi olevan ongelma, jota ei voi faktatarkistaa ja sitten kysyisi – luultavasti vain itseltäsi – miksei sille tehdä mitään. Se ei nimittäin ole kaksistakaan argumentaatiota.

Valtion poliisi vai poliisin valtio?

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi on oikeudenhoitoviranomainen.

Olen sivunnut aihetta useasti aiemminkin; nimittäin poliisin halua käyttää henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjojen sormenjälkiä rikostutkinnassa. Eipä ihme, että henkilökorttienkin sormenjäljistä piti muodostaa rekisteri, vaikkei ollut pakko. Tämä olisi uskomatonta, jos poliisi ei tekisi vastaavaa koko ajan.

Isäntiä ja niiksi itseään luulevia

Hohhoijaa. Voi vi...eikun...kannel "Karjalan isäntiä" tai niiksi itseään luulevia. Vetivät sitten Kontioniemessä kertojan arvion mukaan 50 m asvalttia pois autotieltä ja tekivätpä vielä oikein kuoppiakin. Kukaan ei kuulemma tiedä mitään; ei kunta, ELY eikä Fintraffickaan. Viimemainitun katsoin itse.

Vailla päätä tai häntää oleva keskustelu empatiasta ja lastenkasvatuksesta

Tätä R-kioskia ei enää ole olemassakaan, mutta jossain vaiheessa sen
kylmäkaapit piti pitää lukossa ja ne avattiin kassan takaa kaukosää-
timellä. Helsingissä.

Hahahhaa. Kyllä vanhaa miestä naurattaa, kun Itä-Suomen poliisilaitos sometti kolmesta teini-ikäisten punnaripokasta, mikä nousi keskustelunaiheeksi myös kylämme puskiksessa. Sitä minä tässä bloggaan, että kun postaaminen oli taas vaihteeksi ei-mihinkään-johtamatonta eli vailla päätä tai häntää.

Oma kupla

Minulle on turha tulla selittelemään kuplautumisesta, jos pyrkii vain käyttämään sen väitettyä torjumista tekosyynä huutaa herjat silmille tai loukata toisen ihmisyyttä. Miksi jäit itse yksinäiseksi ressukaksi, olet vailla omaa elämää etkä ymmärrä kajoavasi törkeästi toisen turvallisuudentunteeseen?

Syyllisen hakeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Huomionkipeät reikäpäät
säksättävät julkisesti siitä mistä eivät mitään tie-
dä ja vastakohtansa vaikenevat. Siksi muutetta-
va jää muuttamatta ja opittava oppimatta. Asiat
eivät parane pätkääkään.

Joensuun Isossa Myyssä oli päättyvällä viikolla paha haju, joka johti tunteja kestäneeseen evakuointiin. Viranomaiset selvittelevät asiaa osin vieläkin, mutta syy jäänee silti tietämättömiin; tämä on huono juttu, koska silloin ihminen alkaa aina sepittää täytteen tyhjään ja vaikean selväksi. 

Raha määrää kaiken – vastuuta ei oteta eikä paremmakseen opita

(Kuva: Jari Kähkönen) Pamppu piti korvata rekvisiitalla, koska yksintyöskentelevä
varusteeton aloittelijatoveri kävi niin sääliksi, että lahjoitin töissä oikeasti käyttä-
mäni hänelle. Tietenkin koko kuvassa näkyvä kokonaisuus oli itsemaksettu.

Sisäministeriön yksityisen turvallisuusalan kehittämistyöryhmän loppuraportti on julkaistu. Seuraavaksi se menee lausuntokierrokselle ja mahdolliset lakimuutoshankkeet ovat asia kolmannekseen. Sanoisin, että tämän hetken väliaikatieto on aika varovainen sekä turhauttava.

Siviilien onneton suhde yksityiseen turvallisuusalaan

Niin; ollaan kaikentietäviä ja kuulemma pystytään tekemään vartijan tai järjestyksenvalvojan työt itse paremmin. Ihan jo valokuvasta nähtiin mikä kukin on naisiaan, sekä pannaan lainausmerkit ammattilaisuuden ympärille, kun 80 vuoteen kerran yksi toimenpiteen kohde kuoli käsiin.

Minun brändini ja olennaisuuteni

(Kuva: Jari Kähkönen) Olivatkohan mustakantiset muistivihkot osa brändiäni? 

Some tyrkytti Suomen Lehdistöä, jonka tekstissä Tampereen journalistiikan lehtori kritisoi harhaluuloa läpinäkyvyyden merkityksestä yleisön luottamukselle. Tärkeintä onkin brändin arvostus ja jutun sisällön kokeminen olennaiseksi itselleen. Hyvä keskustelunavaus, kiitos siitä.

Yksityisen turvallisuusalan onneton siviilisuhde

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka liittyy mitään mihinkään vain siten, että minä sen otin, käsittelin ja julkaisin.

Tiesit kai; tai vähintään arvasit, että jo ennen vuodenvaihteen vaikeuksiakin yksityisen turvallisuusalan suhde väestömme valtaenemmistöön oli kauniisti sanottuna huono? Esimerkiksi; vapaalla et välitä sanoa ammattiasi, kosket jaksa kuunnella kenenkään valituksia "siitä omasta tragediastaan".

Ihmisen ripustautuminen toiseen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah. Ja mitäpä seurasi, kun äsken tykkäsin Facessa muinaisen naispuolisen koulukaverin tämän syksyn ruskaretkikuvista? Kaveripyyntö hänen kaverinaan olleelta naiselta, jonka naamaa katsoen arvailen tavanneeni viimeksi 28 vuotta sitten, kun kokeilin pari vuotta muuatta järjestettyä harrastustoimintaa.

Tämän tien päässä odottaa kuoppa, mutta soikohan silloin Narvan marssi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinäpä metaforaa kyllikseen armeijan niin kutsutusta poliisitoiminnasta.

Luin viikonloppuna Kontiolahden kirjastossa Karjalaisesta Uutissuomalaisen Rai Suihkosen jutun Eduskunnan oikeusasiamiehen moitteista hallituksen esityksiksi laista sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta...hyi saatana...no kyllä te tiedätte missä. Armeijan ei enää tulisi saada tutkia kenraaleja. Mitä tämä merkitsee?

Lähetysjuontaja oli täysin avuton, muttei se aina käy kaksisesti erikoistoimittajiltakaan

Hahahaa. Onko Maikkarin Rikospaikka rikos- ja oikeujournalismin lippulaivatuote vai vailla kilpailua pahemman kerran ylimielisen välinpitämättömästi tehtyä...ohjelmakartan täytettä? Varsinaisia tv-ammattilaisia. Tätä päädyin pohtimaan, kun ohjelman uusi tuotantokausi käynnistyi keskiviikkoiltana.

Karjalainen kylämentaliteetti turvallisuusriskinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vierevänniemen uimaranta. Arvailen, että roihua oli yritetty makka-
ranpaisto- tai parkkipaikoille, jotka eivät näy tässä kuvassa.

Onnettomuustiedote:”Tulitikkuleikkejä Kontiolahdella. Pelastuslaitos sai tehtävän tulipalo muu pieni Kontiolahden Vierevänniemeen torstai iltana noin kello 18 aikaan. Kohteessa olleet sivulliset henkilöt kertoivat, että noin kymmenen hengen nuorisojoukko oli sytyttänyt asfaltilla autonrenkaan ja roskia palamaan.

Ja hölkönkölkönkölkön

YLE:n Kuopion sekä Joensuun toimitukset olivat uutisoivinaan kouluilkivallasta, haukotus. Erityisen pahasti petyin Petri Karvisen haastateltavien johdatteluun ja Juhani Forsmanin leppoisuusperformanssiin lähes täysin vailla journalismin laatukriteereitä. Eikä siitäkään kaksista synny, jos tavikset somettavat keskenään.

Muoto ja sisältö vai tunteet ja epävarmuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei niitä järvinäköaloja ole täkäläisittäin missätahansa.

Minä olen aivan liian vanha sekä kokenut erehtyäkseni keskustelemaan naisen kanssa tunteista. Joko tunteita loukattiin tai tultiin epävarmaksi; tämän jälkeen tullaan epävarmemmaksi eli tunteita loukattiin ”taas” ja jos se ei vielä messunnut niin nyt muuten sitten messuaa. Voit vain päättää joko kestää tai poistua paikalta.

Karismaattinen vai koominen – siinäpä elämänongelmaa kerrakseen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi taivas kuinka tiedän, että ihminen on sosiaalinen eläinlaji, jonka yksilöillä on vuorovaikutuksen ja hyväksynnän tarve. En ole sille immuuni itsekään, vaikka parhaani mukaan pidänkin etäisyyttä lähes kaikkiin sekä kaikkeen; jaan mahdollisimman vähän kenenkään kanssa, jos ei ole aivan pakko toimia toisin.

Paloivatkohan Rikanderilla kommarin kaluunat paidanhartioihin kiinni?

Minä jo pari päivää sitten ihmettelin, kun kuulin radiouutisissa toistuvasti Jan Fredrikssonin pääosin Henri Rikanderin haastattelusta koostuvaa juttua, että mikä myllytys nyt taas alkaa – koskei nettijuttua näkynyt missään. Mutta tämähän oli ihan tavanomainen odotettavissaolleen ontto poliisin edunvalvontapläjäys.

Yhteisö, normaliteetti ja ryhmähyväksyntä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näin "linja-autoasemalla" päihtyneen miehen selittämässä jotain sekavaa virnuileville kakaroille. Ev. lutin. papistoon kuuluva kertoi eteenpäin, että diakonia-lähetystyöntekijä oli ennaltaehkäissyt tappelun samaisen rakennuksen edustalla, sekä saanut osalliset seurakunnan torikahveille kadun toisella puolella.

Luulkoon mitä luulivat – eivät ne sinua pysäytä tai edes ohjailekaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Saamaton on kylähullu, joka ei käännä kaikkea puheeksi itsestään tai aiheesta mistä vouhottaa. Köyhä on kynämies, joka ei keksi kuinka olla aina vähintään kolmea mieltä; oman tekstinsä pohjalta. Myyntimies taas käyttää kokoontumisia hyväkseen; liittyipä myyntiartikkelinsa aiheeseen tai ei. Hän haluaa tienata.

Ei selviytyminen ole mitään rakettitiedettä, höpsöliini

(Kuva: Jari Kähkönen) Höpöhöpö. Ostettu rekvisiitta se on, Puolan "kan-
sanarmeijan" ylijäämää. Yövartijoille ei tuollaisia vartiotoimistoissa
jaettu; ei ainakaan Suomessa.

En yksinkertaisesti ymmärrä tätä siviilien ja niiden kakaroiden tietämättömän hömelöä haavoittumattomuuskuvitelmaista toljottamista, jota voisi myös kutsua luonnonvarainen eläin auton valoissa -toimintamalliksi. Tajua, että olet vaarassa; toimi asianmukaisesti sekä ennenkaikkea aikailematta.

Yrityslähestymiskiellon vonkaaminen on turvallisuusalan oma vika

(Kuva: Jari Kähkönen) Hupailukuva. Se pitää pilkkanaan esi-
historiallista ajatusta patukasta sinä ainoana voimankäyttö-
välineenä, joka otetaan mukaan vartiorakennuksesta tai
-huoneesta vain tarvittaessa. Muina aikoina sitä ei tietenkään
voinut edes pitää näkyvissä; tässä tapauksessa säilytyspai-
kaksi lavastettiin joku tarvike- tai peräti siivouskomero.

Tämän tiimoilta on jo naurettu kapitalisteja, kauppiaita, elinkeinoelämän etujärjestö-työnantajaliittoa, amerikkalaisia, ammattiliittoa ja vähän myyjiäkin. Mutta mitäpä, jos oltiinkin pöpelikössä, sokeita sekä ymmärtämättömiä? Ei tajuttu, että yrityslähestymiskiellon vonkaus on ihan turvallisuusalan oma vika.

Tämäkö on Ylämyllyn nuorten kapina?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden nuoret taiteilijat näyttävät mitä osaavat.

Arvaapa kaksi kertaa, että kiinnostaako minua täkäläisten mullikoiden pöllipinon päähän syntyneiden ja holkkitupakan laajuisen sivistyksen saaneiden typerien erauspentujen ölähtelyt, puskemiset tai pukittelut? Yllätys, ei. Jos minä tämän päättäisin, heidät nujerrettaisiin hyvin ikävin ottein.

Uudelleensuunnittelemassa Pohjois-Karjalaa

(Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen) Pohjois-Karjalan maakuntaliiton
maakuntapäivän mainos vuonna 2023.

Johan minä männäkeskiviikkona pyrskähdin nauruun, kun taas vaihteeksi oli Se Päivä Vuodesta; maakuntaliitto osti maakuntalehden etusivun – vakuuttaakseen kenet ja mistä? Pohjois-Karjalassako ei muka huudella loukkaavasti toisen ulkonäöstä julkisella paikalla seurauksitta sekä uhri hyläten – höpöhöpö.

Ei sumuttimia ensihoitajille

(Kuva: Jari Kähkönen)

Nuoruudenystävä linkkasi kuvaan, jossa esiintyi hänen sidosryhmänsä; viesti oli tavattoman vakava, ensihoitajien työssä kokema uhka ja väkivalta. Siinä ei ole mitään selittelemistä, vähättelemistä eikä puolustelemistakaan – suu kiinni sekä näpit irti, heti. Mutta mikä tämä omituinen sumutinkeskustelu oikein on?

Ei asialla pohjimmiltaan mitään väliä ole – tilanne on mitä on ja syyllinen löytyy aina

Tästä blogimerkinnästä saa syyttää tai kiittää YLE:n Heikki Valkamaa, Vaasan yliopiston Jyri Paasosta ja tuntematonta kuin linkitti ensinmainitun juontaman Uutispodcastin eilisen Avarn-jupakan syyteharkintajutun alle. Tänäänhän tuli lisää samaa lajia Ison Omenan tragedian johdosta.

Muuttuvan Joensuun ja nykykarjalaisuuden kasvot

Maakuntakeskus Joensuu muuttuu kovaa kyytiä paljastaen samalla nykykarjalaisuuden rumat kasvot. Sikäli, jos ei heittäydytä romantikoiksi teeskennellen, että muka jossain myyttisessä menneessä oli yhteisöllinen ja välittävä kultakausi eikä tällöin tai siellä koskaan sattunut mitään todella pahaa.

Etuoikeutettujen lapsista taisi sitten tulla haavoittumattomia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siis mitä minä taas oikein luin? Alaikäisoletetut ovat mopoilleet; aikuisoletettu on väitetysti seurannut autolla, yrittänyt kiilata, hallussa vihjataan olleen kirves JA TÄSTÄ SOMETETAAN. Muka varoittaakseen muita – justjoo – tuota nyt ei uskone asianomainen itsekään.

Organisaattoreista

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos joku sanoi aiemmin Taskuorganisaattori, saatettiin luulla tarkoitetun politrukkia, joka oli jäänyt kiinni anastuksesta tai työajalla masturboimisesta. Näin ei kuitenkaan ole enää; tänään puhutaan tarvekalusta, joita yksi mies voi omistaa jopa useita. Se riippuu ihan kunkin omista tarpeista.

Älä hamua saavuttamatonta ja anna jonkun rakastaa itseäsi, desperado

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirjailijuutta ei tarvitse kysyä;
se on tosiasia. Kirjailijat eivät liioin välttämättä pidä
itsestään puhumisesta, jos se ei vie asiaa eteenpäin
tai osoiteta olevan mitenkään olennaista.

Onko väsyneempää läppää kuultukaan kuin ”olen miettinyt oletko kirjailija”? Niinikään; jaoin kuusi päivää sitten kiinnostavan julkisen virallistiedon – kaksi päivää siitä lehti uutisoi saman – ja kaksi päivää tästä päätoimittajansa tykkäsi jaostani. On vain niin, että meidän aikanamme ihminen on ihmiselle desperado.

Vahinko, liioittelu ja perusteettomuus voimankäytössä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Lähtökohtani on yksittäistapaus, jossa muistamaton siviili kyselee kaksi viikkoa jälkeenpäin mitä tapahtui, kun ravintolareissu oli päättynyt jalan kipsaamiseen murtuman vuoksi. Siihen itsessään en kuitenkaan ota kantaa, koska en tunne tapahtumia enkä liioin aio ottaa niistä selvääkään.