Päättymättömään nolojen tapausten historiaan on syynsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisin olemassaolo on uhattuna.

Minun tekee pahaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Panssariprikaatin pikkupojat ja/tai -tytöt olisivat äkänneet sen väkivaltaiseksi sekä aseistetuksi olettamani rattijuopon poistuvien henkilökuntakaistalla sekä puuttuneet asioihin. Voi hyvä ihme. Siitä olisi seurannut erittäin rumaa jälkeä kaikissa tapauksissa.

Ihmisillä ei todellakaan ole enää samaa kykyä olla hiljaa

Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.

Jonninjoutava pärinä syrjä-Suomi -sanasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisota leimahtaa vasta tarkoituksellisesta ymmärtämisestä
ja näkemästä kieltäytymisestä.

Jos se ei toiseuta, koska kohteena on toimintavapaa, -kykyinen ja -tarmoinen normaaliväestö eikä maan osa ole kielteisesti erillisessä todellisuudessa; kyse on joutavasta muotisanasta, joka katoaa aikanaan. Ne tulevat, menevät sekä kulkeutuvat, koska niin se vain puhekielen kanssa on.

Röyhkeä rohkeus on palovaarallista ainetta – pidähän varasi

Luin Sointu Borgin Röyhkeästi rohkea: näin haistatat asialliset vitut -kirjan; samaistuin kerrottuun useammin kuin olisin luullutkaan. Mutta samalla pitää myös sanoa varoittava sana elämäntavan kokonaisvaltaisesta kuluttavuudesta ja edessä mahdollisesti lopulta häämöttävästä määräasemasta.

Oleva miellyttää liikaa, jottei parempaan ole tarve pyrkiä – hyvä te!

Olisin pyhäpäivän ratoksi tarinoinut puolitoista liuskaa subjektiivisuuksia ja elämänkokemuksia viime lukemani kirjan inspiroimana, mutta osaamistani kysyttiin. Björn Wahlroos on mainittu kunnianloukkausjutussa sekä pohjoispohjainen turvallisuusalan opettaja on syytteessä koulussa sikailusta.

Väliinputoajuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla oli loppujenlopuksi aikamoinen härdelli. Ehdin kuitenkin käydä kirjastossa ja pitää paikallislehtitorstain, joten luonnollisesti luin myös Parikkalan-Rautjärven Sanomien Minna Kokkosen kolumnin väliinputoajasta. Kuinka yht’äkkiä on liian sitä, puuttuu tätä sekä tuoksi ei katsota voivan tullakaan.

Velvollisuus, vaihdanta ja rakkaus

Parempi olisi kun pitäisi mielessään, että joskus ne suistuvat kiskoiltaan raitiovaunutkin.

Näyn kirjoittaneen lyijykynällä avolehtiöön mustien Snigelin A 7:n kansien välissä ylläolevan otsikkoluonnoksen; ja, että useimmat elämänongelmat johtuvat tuosta kolmikosta. Sen väärinkäytöstä, vääristelystä, väärinymmärryksestä sekä todellisuuden halukkaasta kieltämisestä; kukin tarkoitusperiensä mukaisesti.

Niinniin, mutta mitä sinä aiot sille tehdä? No, et mitään – tietenkään

Sittemmin rikostarkastajaksi rankattu Itä-Uudenmaan poliisin Krista Vallila oli Maikkarin Rikospaikalle tyypillinen ainoa haastateltava, kun ne aivan tyhmien, tietämättömien ja muutenvaan tynnyrissä elävien tv-viihteeksi muka käsittelivät Avarninskandaalia. Hohhoijaa. Jauhaa kunnes kyllästyy, siten se normaalistuu.

Näin ei olisi käynyt, jos asialla olisivat olleet ammattilaiset

Onhan tässä muutamankin kerran pohdittu sitä kotikutoista tunariutta, joka täälläpäin vallitsee oikeastaan asiassa kuin asiassa. Tällä erää Kontiolahden K-Market on valtakunnanverkon kielteisessä julkisuudessa(1, 2, 3, 4 ja 5) romanille myymättömyyden takia – enää vain ilta- ja eetterimediat puuttuvat.

Oikeussalivittuilu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan pikkukaupungissa nettitoimittajana palkkaa nostava viisikymppinen humanistimaisteri turauksen päästi. Moista otsikonvieristä informaatioköyhyyttä en ole vähään aikaan nähnyt – hyvä YLE:n aluetoiminta – palkatkaa edes yksi rikos- ja oikeustoimittaja per läntti, muuten näytätte ihan pelleiltä.

Vallikallion eli Lintuvaaran eli Leppävaaran jälkikirjoitus

No, nytpä on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus(1 ja 2) vuosien päästä antanut tuomion aikanaan kohutussa ja muka ihan keskusteluttaneessakin K-Marketin...hahhhaa...palveluvartijan asiassa. Johan on titteli – korostan nauravani sille – itse asia taas on minusta tavattoman surullinen sekä nolo.

Kun et saa suostumusta, maksaa ei voi etkä kykene pakottamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olipa pedagogeilla huvittava moraalisen paniikin lietsonta YLE:n mediatilassa. Näemmä 30 vuotta tai jotain kestänyt vapauden aika on yltänyt aivan omanlaiseensa alhaisuuteen, kun siihen syntyneet ovat nyt vanhemmuusiässä. Sitä minä tässä bloggaan, että kyllä jyrä aina löytyy, mutta voi sen rumaa jälkeä.

Kai joku idiootti hyvinvointivaltion romutuksellekin sitten hurraa

En menettänyt mitään, kun toistin YLE:n A-Talk -ohjelman ainoastaan Areenan kautta audiona läppärini kaiuttimesta vasta vähänpäälle 12 tuntia suoran lähetyksen jälkeen perjantaina. Persujen Wille Rydman haluaa ay-liikkeeltä vallan pois; Yrittäjien Mikael Pentikäinen taas rullata duunarin rahat ja tehdä mielivaltaa.

Sätkysi on ihan oma vikasi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei minun tarvitse tietää, että kuka on Elmer Andberg; ei kiinnosta. Monimutkaisissa ja epäyhdenvertaisissa yhteiskunnissa laisensa voivat tosin sanoa ääneen keljujakin tosiasioita elämisen ehdoista. Asioita, jotka muuten jäisivät piiloon tekopositiivisen hyvinvoivan normaliteettikuvitelman alle.

Tilatkaa lehtiä ja ostakaa irtonumeroita sekä lukuoikeuksia, jos haluatte tietää

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin Uutisnetin toimittaja Securitaksen "turvallisuuspäällikkö" Kari Holmströmmiä sivuavan jutun aikaan. Tein vain työtäni eli selvittelin, haastattelin ja sitten julkaisin, koska käteeni oli tullut paljastuksia yhdestä silloisen työsuojelupiirin niin kutsutusta valvonta-asiasta eli työsuojelutarkastuksesta.

Perusmörkö: Mikä se tuokin luulee olevansa

Kiitos Eija Komulle ajatuksesta Karjalaisen kirjallisuusarvostelussa. Sanottiin ääneen karjalaisten olevan kateellisia; itse arvioidun työn viisauksiin taas kuului samojen olevan niin kitsaita kehumaan kuin huonoja kehuja vastaanottamaankin. Oliko kynänainen tosiaan oikeasti erehtynyt muuttamaan tähän maakuntaan?

Keskimittainen tajunnanvirta muistivihkonsivujen satunnaisista riveistä, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siispä; nytkö enää paperiliitin irti, palautus piironginlaatikon pohjaisen järjestäjä-kynätelineen oikeaan koloon ja A 6 avolehtiön sivut silppuriin? Ihan niin valmiilta tämä teksti ei vielä tunnu. Eikä sittenkään vaikka uudelleenorganisoin utiliteetit eli jaoin kauppakassit säilytykseen kolmeen eri naulaan.

Perusasiatkin ovat kateissa, koska te haluatte olla sokeita

Olen näemmä ehtinyt bloggata niin monta vuotta, jotta taas kerran on menossa pieni kaupparyöstöjen piikki; tälläerää tosin Kuopiossa. Eiväthän tässä ole kohdillaan edes perusasiat; moinen johtuu siitä, että ihmiset haluavatkin olla sokeita teeskennellen kaiken olevan kohta ohi. Palata ”normaaliin”.

Reservinkieltäytyjät hyvänä vihollisena

(Kuva: Jari Kähkönen) Punainen varoitusvalo palaa asevelvollisuudelle,
jolta on loppumassa...kröhöm...henkilöstö.

Puolustusministeri Antti Häkkänen(kok) mölähti ihan kunnolla pohjanmaalaisen kylähden haastattelussa, mitä on odotettavissa olleen vastareaktion tähden joutunut jälkikäteen lieventelemään. Jospa kaikki onkin vain itseämäärittelevä keskustelunkeskustelu täysin vailla käytännöllistä sovellusta?

Avarninskandaalin käräjätuomio

Oli ohuesti huvittavaa kuinka torstaina normaali nolla kävijää moninkertaistui – ikäänkuin olisi oltu tapahtuvan uutisen perässä, joka minun olisi kai sitten tullut kertoa ensimmäisenä tai parhaiten. Ei yllättänyt pätkääkään; muistan kyllä yhä mihin kellonaikaan tuomiot sai yleensä ulos kanslioista etelässä.

Kulunvalvonta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaikki ovet tai portit eivät voi olla kaikenaikaa auki.

Kulunvalvonta alkaa siitä, kun myönnetään etteivät kaikki voi päästä kaikkina aikoina kaikkialle, eivätkä kaikki ovet voi olla koko ajan lukossa eikä kaikilla voi olla mekaanisia avaimiakaan. Aluksi oli koodi- ja korttilukkoja, mutta tänään käytetään tietokoneohjattuja kulunvalvontajärjestelmiä.

Keskimittainen tajunnanvirta muistivihkonsivujen satunnaisista riveistä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin tovi sitten muistaakseni YLE:n netistä epäluottamuksesta, jota toinen voi tuntea ja ruveta siksi härkkien koettelemaan yhden uskottavuutta. Tjaa-a. Ketään ei voi kieltää tuntemasta sekä vaikea on tietää asianomaista paremmin mitkä ne ovat, mutta kuinka motivoitua vastaamaan tunteisiin rakentavasti?

Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Vartijavastainen paskanturaus, osa 2

Sen verran Riika Raitio osuu – ilmeisesti vahingossa – oikeaan, että vain häiritsevän perusasteen oppilaan kanssa oltaisiin kyllä vaikeuksissa. Hänen luokasta poistamiseensa tarvittaisiin pedagogi, koska valitettavasti vartioimistoimeksiannolla ei voi suojata oikeutta oppia tai oppimisympäristöä.

Vartijavastainen paskanturaus, osa 1

Toimittajaksi mainittu Riika Raitio tuotti sisältöä koulun turvallisuudesta YLE:n nettiin. Se julkaistiin uutisena, mutta lopputulos on pahemman kerran vinonsorttinen ja tosiasioistaankin vajaa. Valitettavasti joudun siis avaamaan aiheen julkidebatille, jonka saanen – taas vaihteeksi – käydä täällä, itsekseni.

Kapinallisena kahden tulen välissä

Katselin elokuvan Dean Reedistä. Hän asui pääosan elämästään Yhdysvaltojen ulkopuolella; oli stara Etelä-Amerikassa, mainittiin itäblokin Elvikseksi ja kuoli hukkumalla miedosti sanottuna epämääräisissä olosuhteissa Itä-Saksassa. Ei tullut uutta tulemista vaan oli lopulta yhtä vihattu kummassakin leirissä.

Vientivetoinen palkkamalli on Suomen minimipalkkalaki eikä se siihen jää

(Kuva: Jari Kähkönen) Aitoa puna-armeijan ylijäämää; kuvassa ryhmänjohtajan dokumenttilaukku ja Veshmeshok-niminen selkäreppu.

Orpon hallituksen niin kutsutut työmarkkinauudistukset ovat työnantajapuolen toiveuni; älköön siis unohdettako olevan olemassa sellainenkin kuin työntekijäpuoli. Sekä m-sanasta tuli itsestäänselvästi ymmärtää, jottei ainakaan vapaan maan valtiovallalla pitänyt olla mitään asiaa sekaantua niiden toimintaan.

Et toista ilman toista saa

Reino syö akryylimassaa featuring Päivi Lepistö esitti Kumin ja nahkan, joka oli Radiomafian vuoden 1996 kesäkumibiisi. Tuo Raptorin Izmon ja Jufon kynäilemä laini eli otsikkoni muistui mieleen männäuutispäivänä vapaassa assosiaatiossa, kun puhuttiin sangen sivussa itse asiasta olevia myymälävarkauksista.

Tuomioita olisi varaa kiristää, mutta onko siihen tahtoa?

MTV Uutisten henksu Ville Eklund kirjoitti pyhänä talonsa rikostoimituksen mediatilassa tuomioistuinten vaikeudesta rangaista uskottavasti poikkeuksellisen vahingoittavien ja häpäisevien pahoinpitelyiden tekijöitä. ”Kyllä minun mielestäni” ja ”onhan raiskaus sota-asekin” ovat aika avutonta argumentaatiota.

Alma Tuuva kulttuurisodan maalina

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa kamppailevat enää marssimattomat, mukavasti
 majoittuvat ja aina omaa mieliruokaansa halutessaan syövät viesti"miehet". He lauko-
vat lähinnä hävyttömyyksiä toisista tietoverkkoon yhdistyvällä päätelaitteella, sekä ovat
täysin vailla vastuuseen joutumisen ja vastaiskun pelkoa. Sellaiset ovat niiden reputkin.

Minun on vaikea olla hörähtämättä nauruun, jos Keskustan varapuheenjohtaja xleee yhtään mitään sikailusta. Vaikka toisaalta; johan männäsyksynä joku nobody persu puolestaan töräytti Alma Tuuvasta v-sanan. Voi tätä populismilla ratsastavaa kulttuurisotaisaa aikaamme, jossa ihmisten ei vain anneta olla.

Avautujalla saattoi olla asiaakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisinaan yksintyöskentely haittasi, kun matkaan tuli mutkia.

Minä olen uskaltanut ja ollut suorasukainen netissä enkä pitänyt toimintani vähättelystä sen paremmin sanataiteeksi kuin yksilön ulosoksentamiseksikaan. Kävin tosissani oikeutettua taistelua tietämättömyyttä, salailua, manipulaatiota ja ylhäältäpäinjohtamista vastaan – palkaksi sain paskan käteen sekä jäin yksin.

Järjestyksenvalvonnan asettamisen suhteeton vaikeus

Toriparkissa perseiltiin jo kauan sitten. Kun Reilaatireilaatireilailailei korvasi Tanskasen kaupoissa, sen paremmin Prismaan kuin Sokokseenkaan ei tullut järjestyksenvalvontaa. Ja nyt; Kauppahalli Joensuussa, joka oikeasti on ravintolamaailma, on yllättäen häiriökäyttäytymistä. On se vain niin vaikeaa.

Kaikki ei aina voi olla ei käy -asennossa

(Kuva: Jari Kähkönen) Käytän uudelleen vanhaa ihan toisen postauksen havainnekuvaa,
koska paremmastakaan ei makseta.

Kävelin Karpalokaaren liikuntahallin pääsisäänkäynnin editse. Näin kuinka kaksi miestä kyykisteli ovensa edessä pälyillen ympärilleen sen näköisinä kuten epävarmat, tietämättömät, osaamattomat tai pahanteossa olevat yleensä tapaavat. Teippasivat telkipesää umpeen, ettei ovi lukittuisi. (1)

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 2

Jatkuu täältä. Huomattavasti vaivaannuttavampaa M/S Mysteryn kolmannessa tuotantokaudessa oli väitetty alaikäisen valvomattoman laivalle pääsyn mahdollistaminen; vastaavaa on tosin ilmennyt aina, muodossa tai toisessa. Takana voi olla monenlaiset tarkoitusperät, mutta silti niin ei pitäisi ikinä tehdä.

Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 1

Tärväsin puoli päivää viimevuoden loppupuolelta Riku Rantala: M/S Mystery -podcastin kolmanteen tuotantokauteen, koska sitä mainostettiin lineaariradiossa laivavartijalla. Sitäkö media-alalla oleminen on nykyään, että tekee itsestään kiinnostavan, jotta kaikki haluavat kuulla ”mitä se se sanoo seuraavaksi”?

Kyllä tämä on ongelma ja se on yhä korjaamatta, Pasi Koivumaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin netissä uudelleenjulkaistun Karjalaisen jutun, jossa ei havaintojeni mukaan ollut ainuttakaan kuvakrediittiä, vaikka ruutuja oli kiitettävän tiheästi pitkin koko kokemusta. No, ne laitettiin, kun asiasta sanoin; sitten lähdin lobbaamaan käytännön muutosta, koska minusta tuo on ihan hönöä.

Ulkonäkö

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni ei kulunut savotassa vaan kokoussalissa ja siellä
käytin näitä helyjä.

Luin ja katsoin YLE:n jutun oikeustieteen tohtori Tero Kivisestä, 39, sekä vahinkoaltistuin häntä koskevalle vihapuheelle Siinä Tavallisessa Paikassa, jonka valitettavasti jouduin muutenkin seulomaan läpi – ihan itsesuojelusyistä. Jos sinulla on ongelma jonkun ulkonäöstä, älä katso ja pidä suusi kiinni.

Pysy luolassasi päätelaitettasi näppäilemässä

YLE teki jutun tekoälyn luomien virtuaalikumppaneiden ”deittipalvelusta”. Se on sopivaa, koska ihmiset ovat jo kauan olleet itsekeskeisiä ja kompromissikyvyttömiä sosiaalisia toheloita. Joistakuista ei oikeasti enää ole kulkemaan julkisella paikalla sekä toimimaan oikeiden ihmisten kanssa.

Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta, osa 2

Jatkuu täältä. Jos sinä Katri Kirsi kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle tasapainoisen ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan rakennusaineet; miten onnistuit nyt? Etpä kaksisesti. Kyllä se niin taitaa vain olla, että tuollaisia kysellään vain siksi, koska ei haluta vastausta kuullakaan.

Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tiedän mikä päivä tänään on. Jos joku pahastuu epäjouluisesta tekstistä(itse en edes usko kenenkään sitä lukevan), hänen on ensisijassa kiittäminen kaikesta YLE Metropolin rikostoimittaja Katri Kirsiä. Piti sitten aatonaattona ruveta sosiaalipornografisesti hämmentämään ja apinoimaan Maikkaria.

Videonjakopalvelun joukkorahoitettu rähinämoottoriko ne lapset nykyään kasvattaa?

Meillä yhteiskunnassa on toimintatavat tälläisiin juttuihin, sanoin häiriköinnin naisuhrin miespuolisolle, kun jouduin vapaa-aikana yksintyöskentelevän asemamiehen kaveriksi kantamaan tekijää ulos junasta. Moisessa ajattelussa on menty liian pitkälle. Sen minä ajattelin, kun tämän jutun luin.

Jos otat kantaa tähän, otat sitten tuohonkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Virtuaalisuus saattaa villitä jotkut käyttäytymään toisin kuin
tekisivät arkiroolissaan julkisella paikalla.

Männäviikolla YLE:n netissä silmääni sattui nuorisokanavansa artistien poliittisuutta käsittelevä työ. Otin siitä mustien Sniegelin A 6:sen kansien välissä olevaan avolehtiöön otsikon ajatuksen. Johan ovat trollit hävyttömiksi käyneet, etten pahemmin sano. Ota itse kantasi – ai niin – eihän sinua kukaan kuuntele!

Ainoa aika vuodesta, kun Pohjois-Karjalassa asuminen on jokseenkin siedettävää

Tässä iltana eräänä suunta oli kävellen kotiin päin, kun kaksi polkupyöräilevää teini-ikäisiksi pikkutytöiksi oletettua ohitti. Oikeanpuoleinen kääntyi liikkuvan vehikkelin selässä ja ohjaimissa olemisesta huolimatta taakse niin, että naama oli kokonaan minuun päin. Eikä silti tapahtunut liikenneonnettomuutta.

En ole kiinnostunut sinun näppäimistöoksennuksistasi

Minulla oli kai menneessä vakaa usko oikean tiedon levittämisen sekä moniäänisyyden ja -ilmeisyyden tärkeyteen. Samalla muistan kuinka barometrintekijä id kaulassa ilmaantui yllättäen asunnolleni – pistin tyynesti oven kiinni edestään – ihmetteli, kun en tahtonutkaan antaa sanottavaani osaksi muita.

Kun maailman epälegitiimein silti leikkii jumalaa

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on se sentään kuva jostain lakkovahdista joskus.

Paavo Arhinmäki. Hei! Eipäs purskahdeta spontaaniin nauruun siellä! Luetaanpa loppuun asti ja kommentoidaan vasta sitten. Niin. YLE on kertonut Seiskan kertoneen nimettömien väittäneen nimeltämainitun puuttuneen tai yrittäneen puuttua järjestyksenvalvojaoletettujen toimintaan San Marinossa.

Kesän kautta taas uuteen ruskaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ulkona on ollut säännöllisesti jo viikkoja vähintään 10 astetta pakkasta, jos ei enemmänkin – siispä huvinpäiten stailasin äskeiset reppu- ja linkkarihankinnat yhteen sinisen farkkuliivin sekä pyhävilttihattuni kanssa. Vielä tulee aika, kun minulla on nuokin päälläni, vaikka tällä hetkellä onkin pimeä ja kylmä.

Haluat ainakin kuvitella ettet olisi se joka lyö

(Kuva: Jari Kähkönen) Sen jykevämpää sisäämenotyökalua en soisi enää koskaan
käyttäväni, mutta pitäähän se pullo jollain saada avatuksi.

YLE Jyväskylän toimittajiksi oletetut tekivät pikkusievän on vähän niinkuin mainitsevinaan, muttei silti oikeesti -jutun kuukausi Uuraisten nuorisotilaselkkauksen käräjätuomion jälkeen. Puhe on olevinaan nuorten vihapuheesta ja sopimattomasta käytöksestä nuorisotyöntekijöitä kohtaan.

Valtaväestöksi itseään luulleet pärisevät asemanmenetyksen pelosta ja häpeästä

Kyllä taas sai kuulla ääripäistä, jakautuneisuudesta, kohtaamattomuudesta ja keskustelusta kyllikseen Itsenäisyyspäivänä; olin ruokavieraana kodissa, jossa oli lineaaritelkkari auki. Presidentti Niinistö muisteli vielä illalla vastaanoton aluksikin papin kirkossa saarnanneen, jottei pidä asettua toisen yläpuolelle.

Avoimuus kateissa ja uutiskone seisoo rokulissa – samanaikaisesti

Luin otsikon Ilpo Saarelaisen erosta Kontiolahden kunnanvaltuuston puheenjohtajuudesta tiistaina aamulla Karjalaisen verkkosivuilta. Niin se kuin Pielisjokiseudun ”skuuppikin” on maksumuurin takana. Kunnan nettisivuilla ei asiasta ole – vieläkään – sanan sanaa ja kokoukset striimataan vain livenä.

Karjalainen hyvä hallintotapa

(Kuva: Jari Kähkönen) Tukkeen syytä en tiedä sanoa varmasti; ei kiinnos-
ta niin paljon, jotta rupeaisin tekemään vuoksensa yhtään mitään. Katson
ennen kulkuani, että missä kunnossa rahvaan lumikasan ympärille tallomat
polut ovat; elleivät ole vähintään tyydyttävät – kuljen niin kutsuttua virallista
tietä.

Pohjois-Karjalassa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Sitä; mikä tulisi saada jo lähtöjään, pitää erikseen pyytää. Esiinny siis kuin arkipäiväisen palkkatyön keskinkertainen suorite olisi suurikin jalomielisyys. Muista myös jatkuvasti kiitellä – vielä vuosien päästäkin. Vastapalveluspyyntö on vain ajan kysymys!

Älkää nyt ainakaan IHMISIKSI olko siellä kaupassa

Ihmisluonto on siinä määrin arvaamaton, että sellainen voi tehdä mitä tahansa, jos valvontaa ei ole ja seuraukset puuttuvat. Toiseksi; ihminen selittelee, pakoilee, suodattaa, normalisoi sekä olettaa asioita – kuinka voit siis kuvitella oman ihmisiksi olemisesi tarkoittavan samaa kuin kenelläkään muulla?

Eilisen Suomen vahtimestarit

En ole ihan varma miksi Iltsun tuomiojuttu puolen vuoden takaa päätyi nyt eteeni, mutta eihän tätä voi kommentoimattakaan jättää. Olen jo aiemmin ollut kauttarantain aavistavainen, jottei turvallisuus Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa ole kaksisissakaan kantimissa; nyt tiedän sen.

Radiokritiikki

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oletko jo kuunnellut YLE:n Hyvät, pahat ja vartijat -radiodokumentin? Tulin tietämään siitä sattumanoikkuna, kun kirjastossa ePress-haku Karjalaisesta toi esiin lineaariradion ohjelmat. Johan on tuokin dokumentiksi mainittu työ varsinainen pläjäys – päädyin toteamaan, kun sen kotona läppäriltäni kuuntelin.

Yksinäisyys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Loppuviikon YLE:n sisältövirrassa on ollut y-sanaa. Minä en ole yksinäinen enkä kaipaa ympärilleni hovia viihdyttämään, puolituttuja morjestelemaan tai etenkään jotain paras...anteeksi...sosiaalisia seuraajia luulemaan meidän olevan ystäviä. Ei kiinnosta. Turpa kiinni. Katse poispäin ja pysykin etäällä.

Sekö oli sumutus, sittenkin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähän tuli se uusi Vapaudenpuisto, jonka pensaat tarjoavat
ihanteellisen näkösuojan kaikenlaiselle asiattomuudelle. Eli; kun ne varjostavat
puut siis kaadettiin, tilanne Joensuun keskustassa "platalla" parani...miten?

Vuosikymmeniä sitten minulla oli työtoverina vanhan kansan vartija, joka tapasi tälläisissä tilanteissa sanoa, että "mistä niille siellä oikein maksetaan" tai "ihan ovat elätteinä". Palaan siis Joensuun Ison Myyn mystisiin hengitystieoireisiin, joihin olisi poliisitiedotteesta päättäen ilmeisesti tulossa selvyyttä.

Pyytämättä neuvominen

Kirjoittaja ja puhuja toimii myös julkisena intellektellina, joka ajoin joutuu myös neuvomaan pyytämättä. Kutsu sitä sananvapauden käyttämiseksi, ääneenajatteluksi tai vaikkapa työsi jatkeeksi – ethän voi tehdä kuvaa siitä, mitä et ole nähnyt, etkä kertoa sitä muille, mitä et ymmärrä itsekään. Työsi on ajatella.

Enkö ehkä sittenkään ole kyllin outo?

Hah, jos arvostelukykyni olisi suonut; en olisi ikinä osallistunut siihen typerän tuppukylän kulttuuritapahtuman kesähassuttelevaan kisaan vuosia sitten. Niinikään – kirjailijayhdistykseen, joka on aivan kaikessa yhtä surkea kuin täkäläiset kulttuuritoimijat ylipäätään; olisi pitänyt olla koskaan liittymättä.

Kuka edustaa ketäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Moniäänisessä ja -ilmeisessä liberaalissa demokratiassa voi
joskus olla vaikea tietää kuka on todellisuudessa sorrettua vähemmistöä, sekä ku-
ka tarkoituksellisesti esittää sellaista huomiota tai etuja saadakseen. Kuka puhuu
kenenkin puolesta?

Katselin keskiviikkoiltana Kulttuuricoctailin, jossa Ujuni Ahmed ja Silla Kakkola keskustelivat jostain aivan muusta, mutta inspiroiduinpa pohtimaan omaakin elämänkulkuani. Vähemmistö-valtavirta -raja-aidan takana on niin monia tasoja, ryhmiä ja rooleja, ettei kattava listaus taida olla edes mahdollinen.

En ole suosiotasi vailla

Aijaa. Onko tässä marketissa tietty järjestys missä ostoksensa pitää pakata kantamukseen ja poikkeamasta sanotaan? Kuulkas. En minä kaipaa ääntänne, rahojanne, julkisuuttanne tai muutakaan vastaavaa; ihan sama, kunhan henkilöllisesti hoidettavat lähipalveluni vain toimivat eivätkä maksa liikaa.

Ei se ollut me, koulutus eivätkä firmatkaan – se oli nuo karanneet&kieroutuneet

(Lähde: kuvakaappaus) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

En tiedä, että olenko tehnyt jotain pahaa, jotta minua rangaistaan yksityiseen turvallisuusalaan liittyvin – kyseenalaisin – sisällöin. Jari Stolt – ammatilliseksi opettajaksi mainittu – eräs maamme journalistisen median käytetyimmistä secuspleinaajista kirjoitti sitten tälläisen ”artikkelin” Linkediniin. Hohhoijaa.

Mielekäs dialogi puuttui – ettehän te osanneet edes vittuilla

(Kuvaruutukaappaus) Jatkaminen olisi hyödytöntä, kosken itse saa Facebookilta mitään
– ja vielä olisi pitänyt joko suostua mainoksin profiloiduksi tai maksavaksi asiakkaaksi.

Katselin Kulttuuricocktail Liven Yle Areenasta vuorokauden myöhässä, koska reaalimaailman siviiliasiat viivyttivät keskiviikon iltaohjelmaa, mutta opinpa silti Taina Saarikiveltä jotain uutta. Tohtorinväitöskirjan tulee siis toimia alustuksena väitöstilaisuudessa käytävälle mielekkäälle tieteelliselle dialogille.

STT journospleinaa yksityisiä turvallisuuspalveluita kahtia

(Kuva: Jari Kähkönen) Niin; tähän onnettomaan karsinaan istumaanko ne olisivat
vuosikymmen sitten laittaneet sen siistiin "asiakaspalveluvirkapukuun" puetun 
– vahtimestariksi uudelleendisainatun – metrovartijan?

Valitettavasti jouduin avaamaan tekstinkäsittelyn lauantaina; olin eilen ideoinut, kirjoittanut, editoinut, hakusanoin varustanut ja palvelimelle tallettanut 2.5 liuskaa jotain aivan muuta. Kuuntelin näet Sanoman radion Classic Hitsiä, jonka Ilta-Sanomien tuottamat uutiset hätyyttivät minut toimen tuoksinaan.

Itsekeskeisyyden kasvu on ylhäältäpäinjohtamisen hinta

Onhan näitä nähty. Räkänokkia, joita ei ole eläessään komennettu eikä kielletty; siispä ne eivät yksinkertaisesti pysty olemaan hiljaa tai tekemättä asioita. Kaikentietävä ja ylienerginen eläkeläinen taas sotkeentuu joka asiaan – ymmärtämättä kuinka rasittava sekä pihalla on kaikesta.

Kolmas kerta bloggaamaan laittoi

Lainaan:"Kaupan keinot puuttua toistuvaan häiriökäyttäytymiseen ovat tällä hetkellä rajalliset. Lain mukaan häiriköiville asiakkaille ei voi antaa porttikieltoa." Taasko te jauhatte "yrityslähestymiskiellosta"? Vaikka oikea vastaus on etenkin tässä tapauksessa oikea vartija käyttämässä todellisia pakko- ja voimakeinoja.

Kuin varsinainen päiväkirjamerkintä konsanaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan minä luin Helsinki-Vantaan asematason tunkeutumisesta päiviä sitten, muttei aihe niin suuresti kiinnostanut, jotta siihen vallan paneutunut olisin. Eipä ole kaikki kultaa, mikä kiiltää, eikä erikoista kuin puhutaan – sekö oli sitten joku ”marsalleri” tai mikäliene asematason valvoja kuin miehen lopulta otti kiinni?

Minun ääneni ja viestini

(Kuva: Jari Kähkönen) Ruotsalaisen sotatarvikevalmistajan vihkonkanteenkin
voi piirtää tai kirjoittaa.

Jokohan olen kierrokseni kiertänyt; päässyt vaiheeseen, jossa katse ei enää ole ympäröivässä maailmassa vaan omassa navassa? No, siinähän se pöljien luullakseen on – muka – aina ollutkin tai näin he kuitenkin messusivat. Onpa muuten ensimmäinen otsikko pitkään aikaan, jonka kirjoitin muistiin.

Turvallisuusalat vakuuttakoon toiminnallaan heti eikä puheillaan jälkeenpäin, osa 2

Alkoi täällä. Sekä samaan aikaan Karjalassa. Laskujeni mukaan tämä sankari kulki yhden myymälävartija- ja yhden järjestyksenvalvojapaikan kautta, mutta tästä huolimatta poliisi tapaa hänet niine hyvinensä istumasta kävelykadun penkiltä viimemainitun välittömästä läheisyydestä? Voi hyvä tavaton sentään. 

Turvallisuusalat vakuuttakoon toiminnallaan heti eikä puheillaan jälkeenpäin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä ei ole mikään vartija- eikä lipuntarkastajablogikaan, mutta joudun ottamaan kantaa Porvoolaiseen pasteijasotaan ja Vantaan sumutuspaniikkiin Iltalehden skandaalialietsovan asenteellisen tietämättömyyden tähden. Itsessään nuo mitättömyydet olisivat täysin kiinnostukseni tuollapuolen.

Tämä lopputulema ei tunnu juuri miltään

(Kuva: Jari Kähkönen) Teinpä sitten tämän linkkarikuvan, jottei kärjessä olisi
pelkkää tekstiä. Kyllä sillä pullon avaa ja lyijykynän teroittaa.

Että minua ärsytti vuosikymmeniä sitten – blogien ja bulletinboardien aikaan, – kun viiteryhmään kuuluvat yrittivät jatkuvasti anonyymisti kolmannen osapuolen moderoimattomalla alustalla räkyttää tiesmitä ”päähänpotkituksi tulemisesta”. No, sellaisia nuo teini-ikäisen tasoisiksi jääneet pellet vain olivat.

Rakas päiväkirja,

Uusin henkilökortin. Sähköinenkään hakemus ei lähde ilman kuvaa, mutta koodin saanti palvelimesta kännykkään kesti niin monta tuntia, etten olisi enää ehtinyt täyttää sitä ja mennä poliisiasemalle samana päivänä. Aikojakaan ei olisi ollut; vain yhdelle asemalle kolmesta sai kalenterin mukaan mennä varauksetta.

Kansalaisten on huolehdittava, että järjestelmä täyttää tehtävänsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Jokaisessa täkäläisessä nukkumalähiössä on jonkunsortin liike-
tai kauppakeskus, joka on yleensä täysin oman onnensa nojassa.

Päivää teemoittaa Kiteen ostoskeskuspuukotuksen tutkinta ja toistuvat valitukset anastuksista Joensuun hautausmailla. Valitettavasti näihin molempiin on hyvin järkeenkäypä syy, joka ei imartele pohjoiskarjalaisia tippaakaan. Tekemättömyydellä olemattoman saa; sitten sattuukin jo pahasti.

Plaa plaa plaa – ne eivät voi saada ensimmäistä tai viimeistäkään sanaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Kantamus ei vielä kenestäkään propagandistia tee, mutta auttaa kyl-
lä kummasti asiaa.

Onpa huvittava muistuma; Pelle Miljoona & Rockers esitti Plaa Plaa Plaan alunperin aivan toisena aikana ja toisista mediumeista, mutta muistin väärin ainoastan nimen vokaalit, kun se lauantaiaamuna tuli uudestaan ajankohtaiseksi. Karjalaiset keskustelivat netissä. Voi ei. Apua. Sekä olihan niitä vähän muitakin.

Asioiden toisiinsa sotkemattomuus on oikeinymmärtämisen avain

Avarninskandaali on nyt siirtynyt käräjille, huokaus. Katselin vaivautuneena ja häpeissäni  MTV Uutisten rikostoimituksen julkaisemaa luultavasti luvattomasti kuvattua videota yhdestä kokonaisuuteen kuuluvasta pamputusjutusta. Oikea vastaus ei ainakaan ole koskemattomuus sekä mielivaltainen erottaminen.

Kirkonmäellä nähtyä ja kuultua

Tässä iltana eräänä satuin kävelyllä kirkonmäelle, kun kaksi teinioletettua istui huoltorakennuksen etulipan alla maassa kivilaatoilla. Yksi toljotti älypuhelinta ja vieressä oli 0.5:nen juomatölkki; toisen enemmän tiedostin kuin havaitsin. Ei kiinnostanut kyllin, jotta olisin pysähtynyt ja ottanut taskulampun esiin.

Saaga polkupyörän istuimesta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden liike- ja palvelutalo sijaitsee Keskuskatu 21:ssä. Takapihallaan on myös niin kutsuttu linja-autoasema, joka on tätänykyä kyllä enemmänkin pelkkä JoJo:n pysäkki. Tässä iltana eräänä huomasin siellä maassa makaavan satulan, joka ei kuitenkaan puuttunut yhdestäkään paikkaolevasta ajokista.

Kontiolahtelainen webasto

(Kuva: Jari Kähkönen) Mikä ilta- ja viikonloppukäyttö?

Kontiolahden tori on osoitteessa Keskuskatu 24 tai sijainnissa lähinnä Keskuskadun ja Vierevänniementien risteystä. Harmaa 1900-luvun farmarivolkkari rek:no [poistettu] oli kytketty torin sähköpisteeseen kiinni johdolla, joka meni autoon sisään. Auton ikkunat olivat alaosistaan kauttaaltaan vesihelmihuurussa.

Hyvä maailmanvallankumouksen opetuslapsi,

(Kuva: Jari Kähkönen)

Älä viitsi HUUTAA isoin kirjaimin; niin ikänäköön kuin lukivaikeuksiinkin on saatavilla apua. Olisi myös ihan kiva, jos et ensin väittäisi olevan ongelma, jota ei voi faktatarkistaa ja sitten kysyisi – luultavasti vain itseltäsi – miksei sille tehdä mitään. Se ei nimittäin ole kaksistakaan argumentaatiota.

Valtion poliisi vai poliisin valtio?

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi on oikeudenhoitoviranomainen.

Olen sivunnut aihetta useasti aiemminkin; nimittäin poliisin halua käyttää henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjojen sormenjälkiä rikostutkinnassa. Eipä ihme, että henkilökorttienkin sormenjäljistä piti muodostaa rekisteri, vaikkei ollut pakko. Tämä olisi uskomatonta, jos poliisi ei tekisi vastaavaa koko ajan.

Isäntiä ja niiksi itseään luulevia

Hohhoijaa. Voi vi...eikun...kannel "Karjalan isäntiä" tai niiksi itseään luulevia. Vetivät sitten Kontioniemessä kertojan arvion mukaan 50 m asvalttia pois autotieltä ja tekivätpä vielä oikein kuoppiakin. Kukaan ei kuulemma tiedä mitään; ei kunta, ELY eikä Fintraffickaan. Viimemainitun katsoin itse.

Vailla päätä tai häntää oleva keskustelu empatiasta ja lastenkasvatuksesta

Tätä R-kioskia ei enää ole olemassakaan, mutta jossain vaiheessa sen
kylmäkaapit piti pitää lukossa ja ne avattiin kassan takaa kaukosää-
timellä. Helsingissä.

Hahahhaa. Kyllä vanhaa miestä naurattaa, kun Itä-Suomen poliisilaitos sometti kolmesta teini-ikäisten punnaripokasta, mikä nousi keskustelunaiheeksi myös kylämme puskiksessa. Sitä minä tässä bloggaan, että kun postaaminen oli taas vaihteeksi ei-mihinkään-johtamatonta eli vailla päätä tai häntää.

Oma kupla

Minulle on turha tulla selittelemään kuplautumisesta, jos pyrkii vain käyttämään sen väitettyä torjumista tekosyynä huutaa herjat silmille tai loukata toisen ihmisyyttä. Miksi jäit itse yksinäiseksi ressukaksi, olet vailla omaa elämää etkä ymmärrä kajoavasi törkeästi toisen turvallisuudentunteeseen?

Syyllisen hakeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Huomionkipeät reikäpäät
säksättävät julkisesti siitä mistä eivät mitään tie-
dä ja vastakohtansa vaikenevat. Siksi muutetta-
va jää muuttamatta ja opittava oppimatta. Asiat
eivät parane pätkääkään.

Joensuun Isossa Myyssä oli päättyvällä viikolla paha haju, joka johti tunteja kestäneeseen evakuointiin. Viranomaiset selvittelevät asiaa osin vieläkin, mutta syy jäänee silti tietämättömiin; tämä on huono juttu, koska silloin ihminen alkaa aina sepittää täytteen tyhjään ja vaikean selväksi. 

Raha määrää kaiken – vastuuta ei oteta eikä paremmakseen opita

(Kuva: Jari Kähkönen) Pamppu piti korvata rekvisiitalla, koska yksintyöskentelevä
varusteeton aloittelijatoveri kävi niin sääliksi, että lahjoitin töissä oikeasti käyttä-
mäni hänelle. Tietenkin koko kuvassa näkyvä kokonaisuus oli itsemaksettu.

Sisäministeriön yksityisen turvallisuusalan kehittämistyöryhmän loppuraportti on julkaistu. Seuraavaksi se menee lausuntokierrokselle ja mahdolliset lakimuutoshankkeet ovat asia kolmannekseen. Sanoisin, että tämän hetken väliaikatieto on aika varovainen sekä turhauttava.

Siviilien onneton suhde yksityiseen turvallisuusalaan

Niin; ollaan kaikentietäviä ja kuulemma pystytään tekemään vartijan tai järjestyksenvalvojan työt itse paremmin. Ihan jo valokuvasta nähtiin mikä kukin on naisiaan, sekä pannaan lainausmerkit ammattilaisuuden ympärille, kun 80 vuoteen kerran yksi toimenpiteen kohde kuoli käsiin.

Minun brändini ja olennaisuuteni

(Kuva: Jari Kähkönen) Olivatkohan mustakantiset muistivihkot osa brändiäni? 

Some tyrkytti Suomen Lehdistöä, jonka tekstissä Tampereen journalistiikan lehtori kritisoi harhaluuloa läpinäkyvyyden merkityksestä yleisön luottamukselle. Tärkeintä onkin brändin arvostus ja jutun sisällön kokeminen olennaiseksi itselleen. Hyvä keskustelunavaus, kiitos siitä.

Yksityisen turvallisuusalan onneton siviilisuhde

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka liittyy mitään mihinkään vain siten, että minä sen otin, käsittelin ja julkaisin.

Tiesit kai; tai vähintään arvasit, että jo ennen vuodenvaihteen vaikeuksiakin yksityisen turvallisuusalan suhde väestömme valtaenemmistöön oli kauniisti sanottuna huono? Esimerkiksi; vapaalla et välitä sanoa ammattiasi, kosket jaksa kuunnella kenenkään valituksia "siitä omasta tragediastaan".

Ihmisen ripustautuminen toiseen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah. Ja mitäpä seurasi, kun äsken tykkäsin Facessa muinaisen naispuolisen koulukaverin tämän syksyn ruskaretkikuvista? Kaveripyyntö hänen kaverinaan olleelta naiselta, jonka naamaa katsoen arvailen tavanneeni viimeksi 28 vuotta sitten, kun kokeilin pari vuotta muuatta järjestettyä harrastustoimintaa.

Tämän tien päässä odottaa kuoppa, mutta soikohan silloin Narvan marssi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinäpä metaforaa kyllikseen armeijan niin kutsutusta poliisitoiminnasta.

Luin viikonloppuna Kontiolahden kirjastossa Karjalaisesta Uutissuomalaisen Rai Suihkosen jutun Eduskunnan oikeusasiamiehen moitteista hallituksen esityksiksi laista sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta...hyi saatana...no kyllä te tiedätte missä. Armeijan ei enää tulisi saada tutkia kenraaleja. Mitä tämä merkitsee?

Lähetysjuontaja oli täysin avuton, muttei se aina käy kaksisesti erikoistoimittajiltakaan

Hahahaa. Onko Maikkarin Rikospaikka rikos- ja oikeujournalismin lippulaivatuote vai vailla kilpailua pahemman kerran ylimielisen välinpitämättömästi tehtyä...ohjelmakartan täytettä? Varsinaisia tv-ammattilaisia. Tätä päädyin pohtimaan, kun ohjelman uusi tuotantokausi käynnistyi keskiviikkoiltana.

Karjalainen kylämentaliteetti turvallisuusriskinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vierevänniemen uimaranta. Arvailen, että roihua oli yritetty makka-
ranpaisto- tai parkkipaikoille, jotka eivät näy tässä kuvassa.

Onnettomuustiedote:”Tulitikkuleikkejä Kontiolahdella. Pelastuslaitos sai tehtävän tulipalo muu pieni Kontiolahden Vierevänniemeen torstai iltana noin kello 18 aikaan. Kohteessa olleet sivulliset henkilöt kertoivat, että noin kymmenen hengen nuorisojoukko oli sytyttänyt asfaltilla autonrenkaan ja roskia palamaan.

Ja hölkönkölkönkölkön

YLE:n Kuopion sekä Joensuun toimitukset olivat uutisoivinaan kouluilkivallasta, haukotus. Erityisen pahasti petyin Petri Karvisen haastateltavien johdatteluun ja Juhani Forsmanin leppoisuusperformanssiin lähes täysin vailla journalismin laatukriteereitä. Eikä siitäkään kaksista synny, jos tavikset somettavat keskenään.