Jengi, reviiri ja karjalaisten itsekehu maakuntapäivän edeltä

Maksumuurin takaisesta taidekritiikistä päähäni jäi ote teoksen juonesta; oli muutettu Kainuuseen erakoksi, mutta ympäristökatastrofi toi äkkiä reviirilleen muita ihmisiä. Loppukesän mitääntekemättömyydessä katsoin uudelleen Hakiksen jengi -dokumentin. Sekä kuunlopussahan tuokin taas on, lehdestä luin.

Kotiinpäinveto

Mikä on ainoa SDP:n Kontiolahden kunnallisjärjestön syysurheilupäivillä harrastettu urheilujaji? Kotiinpäinveto. Soinismilla sanoen; sinulla on joko oma suunnitelmasi tai olet osa toisen suunnitelmaa. Enpä olisi tullut mokomaa ajatelleeksi ennenkuin harjoitin smalltalkkia Kontiolahti-päivistä autohuollossa.

Ei kiinnosta enkä toisin teeskentelekään

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sulutushan se on toki tuokin. Ei ollut tekstissä
mainitussa paikassa ja on jo vuosia sitten raivattu pois sieltä missä oli.

Saavuin torille K-kaupan kautta. Olin palauttanut annetun kassillisen tyhjiä pulloja ja käyttänyt pantin pullolliseen Olvin Cola 2.0:aa, joka oli selässä crossbodyn rahtiruumassa. Istuessani penkille havaitsin heti auki olevan liikekeskuksen alaoven, joka olisi pitänyt sulkea jo vähintään puoli tuntia sitten.

Ihminen: Elä enemmän, tee vähemmän kontenttia – äläkä trollaa vaan opettele käyttäytymään

(Lähde: kuvakaappaus Meta/Facebook) Miksi tämä on tässä? No, kun
tuollainen nyt vain sattui jäämään käteen ja se jotenkin sivuaa aihetta.

Olinko tosiaan laittanut pöytälaatikkolistaukseen ”someitsesensuuri”? No, voihan omg ja vielä kvg:kin! Nimittäin; eihän tuon äärimmäisen teeskentelevän poseeraavaisen täysfeikin elämänmuodon harjoittajilla ole selkärankaa lainkaan. Se on nolo totuus, jos joku koettaa olla paras versio itsestään.

Tahtoi katsoa kulissieni taakse

Olin menossa ostamaan pahviin pakattua levy- ja rimakasaa, josta tuli piironki kuin nyt nököttää kirjoituspöydästäni oikealla. Halusin vatsavaivalääkettä; sitä silmälläpitäen olin ostanut jo pullovedenkin, kun apteekista poistuesssani jouduin yht’äkkiä keskustelemaan yksityisasiasta, jota kysyjän ei pitänyt tietää.

Hyvät karjalaiset, ruuti on jo keksitty – tuo teidän runopuheenne on pelkästään noloa

Hämmästyneenä luin Joensuussa painetusta, sanomalehdeksikin mainitusta Karjalaisesta, että te pidätte Joen yössä ”suohonpuhumiskilpailun”. Ettekö te tiedä sen olevan sota-aseena arvoton, koska ruuti on jo (aikoja sitten) keksitty? Kulttuurimuotona mokoma taas on jälkeenjäänyt ja yksinkertaisesti nolo.

Kokonaisulkoistus avuksi kaupalle – etsiväpalveluita kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen) Stereotyyppinen turvallisuusalan keskikokoinen työkassi; saattaa
olla etsivänkin, mistä minä sen tietäisin.

Eihän tässä muukaan auta kuin bloggata. YLE teki taas vaihteeksi kaupan turvallisuushaasteita liputtelevan jutun, jota on toistanut koko päivän melkein tunnin välein uutislähetyksissään – alateemoinaan ”muotihuume” alfa-PVP – ja yrityslähestymiskielto, – jota vastustan. Eikä suo keskustella mediatilassaan.

Ka suattaapa tuo ollanni tahi olla olematta

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on teille pikkukaupunkilaisille mielenosoituksen mallia.

YLE Mikkelin Enna Poutiainen teki jutun järjestyksenvalvojien pääsyn estämisestä yleisötilaisuuteen. Ei haastatellut sellaista, esihenkilöä, työnantajaa, turvallisuuspäällikköä, vertaista tai asiantuntijaakaan. Ka suattaapa tuo ollannii tahi olla olematta, kuulunee tähän kohtaan sopiva itämurteinen sutkaus.

Vai vielä neuvovat, että ”älä pistä silmään”

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan koulujen alun vuoksi vastaanottaneeni kahdestakin eri medialähteestä – luullakseen – hyvää tarkoittavan neuvon välttää niin markettien halpisvaatteita kuin kallista blingblingiäkin. Jossain niistä joku taisi tosiaan suorasanaisesti möläyttää tuon silmäänpistämättömyys -läpän, luulen minä.

Tämä on tätä kaupan logiikkaa ja yksityisiä turvallisuuspalveluita

(Kuva: Jari Kähkönen) Tanskanen piti PKO:n vartiointisopimuksia ennen Reilaa täällä
Pohjois-Karjalassa.

Säälittävää. HOK-Elanto on maan isoin ja vaurain osuuskauppa, joka aloitti turvallisuuspalveluiden sisäistämistrendin. Nyt se antoi itsensä tulla nähdyksi säännöstelevän hintavaa lihaa satunnaisen anastuskierteen takia, mikä talttuisi muutaman harvan aktiivisen tekijän poistumiseen kierrosta.

Yksityisten turvallisuuspalveluiden paradoksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tulinpa ladelleeksi äskeisen yrityslähestymiskielto-yleisönosastokirjoitukseni loppulauseeksi – tai pikemminkin kappaleeksi – liudan attribuutteja, joiden epärealistisuuden tiedän liiankin hyvin. Sitten luin Hannu Pesosen YLE-jutun yksityisistä vakoiluyhtiöistä, joten päädyin otsikkooni.

Viileä veto, Ville!

Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö Ville Leinonen vetoaa YLE Joensuun netissä kauppakeskuksiin, että ne poikkeuksellisen helletilanteen vuoksi lisäisivät istuimia tiloissaan ihmisten levätä. Se on erinomainen aloite, jota ei voi kuin kannattaa – vaan liekö niitä sitsejä siellä enää lainkaan.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Uusi nasselaukku uusin merkein lisätty kokoelmiin

(Kuva: Jari Kähkönen) Merkeillä on aina oma sanomansa minun projekteissani. Men-
nessäni suutariin noutamaan ompelutyötä; palautin niin ison säkin kerättyjä pulloja,
että silkkana mielenoikkuna päädyin ostamaan tuon ylimääräisen kuvausrekvisiitan.

Olkalaukku on yhä aivan valtava asia Pohjois-Karjalassa. Tässä junttilassa mies ei voi vailla häiriköintiuhkaa käyttää edes yksiväristä asuun sopivaa Marimekko-olkalaukkua; käsitettä, jonka täytyy olla jo vanhempi kuin minä itse. Ihan sama stailasiko bisneslikeksi vai punkkariksi.

Journalistinen itse-epäily

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitenliene; mahtoikohan minulla olla edes housut
jalassa, kun iskin pokkarin jalustalle, otin rekvisiitan kameralaukusta
ja vedin ylle senpäiväisen arkipaitani asettuessani köökin ovenpieleen?
Itselaukaisu sekä sommittelu jälkeenpäin kuvankäsittelyohjelmassa.

Syystä, että pari edellistä tekstiä on mennyt taviksien tyhmille mielipiteille naureskeluun netissä, mikä ei edes osoittautunut kovin suosituksi – otetaan seuraavaksi pöytälaatikkolistauksesta vanha luonnosotsikko. Mahdanko näyttää talon vakituisesta työhevosesta minkäkinlaiselta ”pienlehden tekijältä”?

Kasvata itseäsi – opi ottamaan paikkasi yhteisössä – älä tuputa, häiriköi tai syrji

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi viulu näitä nettikeskusteluja. Ei kiinnosta vanha kaunasi tai painolastisi. Älyä olevasi erillinen olento oletusarvoisin elämisen sekä itseilmaisun oikeuksin, mutta niin olen minäkin. Vaikka olemme samassa tilassa, ei meidän silti tarvitse olla kavereita. Vastaväite ei ole kiinnostuksen merkki, höpsöliini.

Kenttäsika en enää ole ollut aikoihin, mutta kyllä silti yhä kehtaan

Olen minä joskus Helsingin vaiheeni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut ja tuntenut – niin pinnallisesti tosin, että lainausmerkit sietäisi ympärillensä – erään Seppo Vesala -nimisen miehen. Oli tuolloin Keskustan eli Eteläisen konstaapeli, voimankäyttökouluttaja ja Kontrollin toimittaja.

Mielenkiintoinen viestinnällinen sekasotku poliisiampumisesta

Helsingin poliisi ampui lauantaina miehen Alppiharjussa, jota kaikki kuitenkin sanovat Kallioksi. Kohdehenkilön oletetaan olleen joko huumeiden vaikutuksen alainen tai psykoosissa ja niin väkivaltainen kuin uhkaavakin. Mutta sitten meni vaikeaksi, kun ensin poliisi viesti yhtä vaan nyt syyttäjä toista.

Ulkosuomalaiskiinnostusta ja kaikuja menneisyydestä

En tiedä; mikäliene julkiselle mielipidepalstalle nimellään kirjoittamisen lieveilmiö, mutta huomasin myyntiraportissa pari uutta riviä. Samapa oikeastaan, vaikka ymmärränkin nyt paremmin miksi pseudonyymi tai anonymiteetti voivat olla tarpeen. Julkinen mielipidevaihdanta saattaa alkaa tuntua kuormittavalta.

Rakastaa vihata

Onneksi minut on tänään lähes täysin unohdettu. Se on ensiajatukseni, kun nyt katson tuota luonnosotsikkoa; otin sen pöytälaatikkolistaukseen YLE:n Maailman Paras Tarja Turunen -podcastin kuuntelun kestäessä aiemmin tänä vuonna. Vertailukohde olkoonkin ehkä hullunkurinen, mutta saatan kyllä silti samaistua.

”Miks tää Kontiolahti on niin paska paikka” – tai – ”Vain Kontiolahdessa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingissä ei paljon kuikuilla, morjestella tai tarinoida.
Sen maaltamuuttaja saa vielä sinne saavuttuaan oppia.

Otsikon antoivat minulle kaksi tuntematta jäänyttä murrosikäisiltä vaikuttanutta poikaoletttua, jotka heittelivät palloa popmusiikin soidessa, kun ohitin heidät vastaamatta toistuviin tervehtimisyrityksiinsä tai edes katsomatta päin. Voivoi kasvavan lapsen tuskaa. Hah-hah-haa. Ette te ole saamassa minulta huomiota.

Poliisin ylenkatse – mitä vain, jottei turvallisuustyöntekijä näyttäisi toimijalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva siitä kuinka
asiat olisivat voineet olla ennenvanhaan.

Yksityisellä turvallisuusalalla on antisosiaalisia kukkoilijatyyppejä, jotka ovat kyllä mielettömän itserakkaita, mutta samoja ei kiinnosta juuri lainkaan oma osaaminen tai ammattitaito. Sopii vähän liiankin hyvin kuvaan, jottei tiedetä mitään historiastaankaan. Poliisin ylenkatsetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Tampere alleviivasi muutosten välttämättömyyttä

Monastiko jaksan kirjoittaa olennaisesti saman tekstin uudestaan? Ettei voi toimia jatkuvasti alimiehityksessä, johtamatta, itse silloin ja siinä keksityllä taktiikalla sekä 30 vuotta sitten ajan tasalla ollein voimankäyttövälinein. Aiheeni on siis kahden tappelijan kiinniotto Tampereen rautatieasemalla.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä, osa 2

 En tiedä – monastiko jo olen naputtanut riviä yhteentörmäyksestä esiteinin kanssa. Itse aloitti nimitellen, pahensi jättäen sanomatta nimensä+pronomininsa sekä kärjisti poliisitehtäväksi osoittelemalla älypuhelimellaan ”väkivallasta” huutaen. Ei tosiaan ollut mitään sanottavaa internetille.

Ja mitähän tekin sillä maalittamisen kiellolla sitten tekisitte?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei. Ei. Ehdottomasti ei. Niin kutsutun maalittamisen kriminalisointi on tarpeetonta, koska ei ole keskusteltu kuinka iänkaikkiset julkinen kehottaminen, yllytys, avunanto, tekijäkumppanuus ja vast’ikäinen tiettyjen rikosten valmistelu osoittautuivat riittämättömiksi. Häh? No, koska Sunnuntaisuomalainen.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä

 Se on taas tämä aika vuodesta. Ventovieraatkin alkavat puhua toisilleen, kun katukuvassa näkyy muka uusia kasvoja ja kesän ulkopuolisen ajan suljettuna olleessa palvelussa on ruuhkaa. Käykin helposti niin, että puolessatoista tunnissa saa puhua enemmän kuin normaalisti viikossa.

Miksi turvallisuusala syleilee hyväksikäyttäjäänsä ja pokkuroi halventajaansa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se oli urhea yksilö, joka kesti kanssani kaiken muun, muttei
kyykistymistä maiharin sivutaskussa irtaallaan.

Jos otamme tosissamme väitteen, että yksityisellä turvallisuusalalla on niin olemassaolon oikeus kuin menestymisenkin mahdollisuus; jäljelle jää kaksi ongelmallista henkilöryhmää, joille pitäisi tehdä jotain. Ne ovat ulkoiset toimijuuden kiistäjät ja sisäiset vallantäyteet eli tärkeilijät.

Kohtaanto-ongelma – yksilöiden yhteiskunnan viimeinen suuri yhteinen kertomusko?

En perusta uutisoinnista, joissa työmarkkinoita kuvaillaan joko maantieteellä, nimikkeellä tai numeroilla. Itse k-sanasta taas en taida kirjoittaa mitään kaunista. Tee äläkä puhu; jos ei vakuuta toimintatavallaan, kohtele kunnolla eikä maksa toden arvon mukaan, ei oikeasti tarvitse lisää työntekijöitäkään.

Miksi noiden kanssa ei vain yksinkertaisesti voi keskustella

Onhan tässä tullut maanpyllistyksestä ja asepalvelijuudesta eräätkin tekstit naputettua vuosien mittaan. En enää välitä lukea enkä kirjoittaa kummastakaan, mutta Karjalaisen Terhi Nevalaisen kolumnin jälkeen voin tuskin muutakaan kuin avata tekstinkäsittelyohjelmasta aanelosen Times New Romanin neljätoistaisella.

Ei ole ilmaista lounasta eikä keskustelualustaakaan julistaa mitä ikinä haluaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Ampumarata-, jeeppimekaanikko- tai lomakassi pienen täydel-
tä kaupallisuusmetaforaa.

YLE:n MOT-toimitukseen kuuluvaksi oletettu Jouni Munukka oli tekevinään nettijutun poliisiväkivallasta käräjätuomion ja virkamiesoikeudellisen menettelyn ratkaisun perusteella. Vaan erifontin viimerivilläkö se olennainen tulikin? Lainaan:"Onko sinulla juttuvinkki poliisin toiminnasta? Ota yhteyttä //." 

Ei tämä maailma niin toimi

Tätä ne eivät soittaneet keikalla. On sitten Youtubesta, jos joku ei itse tajunnut. Krediitit: Giant Robot ja Stupido Records

Kirjoittaisiko vielä kerran yksinäisyydestä, täysin loppuunsahatusta aiheesta? Pakkotervehtijä, joka ei ole esitellyt itseään ja kenen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä; tuppaa toisinaan yrittämään smalltalkkia esimerkiksi säästä. Mikä oikeus kenelläkään on olettaa ovelleen tultavan tarinoimaan halutessaan?

Hyväuskoista, hyväuskoista

Vantaan sellimurhaoikeudenkäynnin istuntouhoilu sekä moottoripyöräpoliisia päin tahallaan ajamisesta antavat aihetta arvostelulla viranomaisten itsetyytyväisen hyväuskoista kehittymättömyyttä. Saa tosiaan sanoa, että onneksi ei käynyt pahemmin. Joensuun "joukkotappelu"? Nauru ja pieru.

Kevätkatsaus

Kevät toi-kevät toi skeittarin, kevät toi-kevät toi narkkarin, kevät toi kulmille spurgunkin ja paikalle stevarin; näin rallattelin joskus itsekin mukaellen Kipparikvartetin Muuraria, kun kyseiset urbaanin ympäristön ilmiöt olivat ajankohtaisia. No, kevätilmiötpä ne ovat Kontiolahden kirkonkylässäkin, näemmä.

Elämällä se elämä selviää, sanon minä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai tuoltakin on tänään joku päässyt, valmistunut
tai saanut päästötodistuksen.

YLE-kolumnisti Roope Lipasti on oikeassa, että käyttäytyminen -oppiainetta ei ole; yleisen elämänviisaudenkin hienovarainen taritseminen tuotti pahemman kerran sattumanvaraisia lopputuloksia. Kyllä löytyy myös – niitä hyviä tyyppejä – sujuvia esiintyjiä, jotka eivät osaa mitään eivätkä tee puolta siitäkään. 

Lisää provokaatiota tai möläyttelyjä ei enää kaivata, Kaarina Karhapää

(Kuva: Jari Kähkönen)

(Karjalaisen netti 26.5.25 sekä printti 27.5.25) Olehan opettamatta sallitun ja kielletyn rajaa muille, kun et näemmä tunne sitä itsekään. Suomessa saavat kyllä kantaa puukkoa muutkin kuin vain koulutettu ja valtuutettu työntekijä, jos se on ehdottoman välttämätöntä työtehtävän vuoksi.

Sarjanäpistelijä keppihevosena

(Kuva: Jari Kähkönen) On se – ei Juankosken – vaan joku S-Market, nyt kuitenkin.

Juankosken S-Marketissa käy sarjanäpistelijä, raportoi YLE Kuopion Pekka Niiranen. Häkellyttävän laajassa nettijutussa ei mainita mitään vartioinnista – sen kuulin vasta Radio Suomen iltapäivästä – kahdesti, sivulauseessa. Onpa ”niputtamisella” ja...tädää...yrityslähestymiskiellolla kiehtova keppihevonen.

Menikö tunteisiin?

On se ihminenkin nykyään kummallinen – lyhytjänteinen, viihteenkaipuinen ja pinnallinen – olento. Ollen täysin vailla eloonjäämisen haasteita tai edes todellisen elämän ongelmia – se härnää päätoimekseen toisia hupia saadakseen. Ei, ei siis todellakaan mene tunteisiin – sinä turhake.

Melko todellisuuspakoista menoa

Haluat siis olla turvassa, kun osoitat mieltäsi? Valitettavasti et tunne ihmisluontoa ja tanssahtelet – kaunayhteiskunnasta karanneen – turhan ellei turmiollisen – kulttuurisodan ympärillä. Sitä on tänään tietoverkko täynnä; metodina provokaatio ja päämääränä tienaaminen eli julkkikseksi pääseminen. 

Tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Areena tyrkytti minulle Vakoojat-podcastin jälkeen Luomiskertomusta Markus Nummen Käräjistä. Lääninetsivähahmon luonnehdinta pedantiksi, besserwissermäiseksi, omaa merkitystään korostavaksi ja siten myös koomiseksi puhutteli oudosti. Tämähän on tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa.

Vaihdoitte sitten ihan umpihaalareihin ja selkäpainatuksetkin vaikuttavat nyt isommilta? Niin sekä KST:n auto on nähty!

Joensuussa oli ihan tavallinen kauppalauantai. Nautin Coffee Housessa ison kupin mustaa teetä hunajalla, niin valko- kuin tuplaasuklaisetkin cookiet sekä kävelin Torikadun poikki Isoon Myyhyn istuen pääkäytävän ympyräpenkille. Odotin viitsimystä taivaltaa kohti elokuvateatteri Tapion lippukassaa.

Liian kevyt asiantuntijoille, liian raskas rahvaalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ah, kuinka tiedostankin keskeisimmän vaivani ajattelijana ja kirjoittajana – ei ylipäätään moisiin puhteisiin omistautumiseni eikä pitkäsanaisuutenikaan – vaan suuntaamisen vaikeuden. En kelpaa sen paremmin asiantuntijoille kuin rahvaallekaan, mutta mitä sitten? Etsi sinä mielihaluasi vaikka tekoälystä.

Vihakurssi ajanilmiönä

Vai alkoi vihavalmentaja YLE:n Perjantai -mikrodokumentissa markkinoida negaamalla; kutitellen, että josko vastapuolessa olisi piileviä tunteita, joita tökkien saisi reaktion ja – ennenkuin itse mitään huomaakaan – ostikin jo tarjolla olevan opin paremmasta elämästä. Jos siis tarvetta ei ole, se luodaan.

Uhmakkaan omaehtoinen – kunnes menee henki

(Kuva: Jari Kähkönen) Kakarat olivat niitanneet tuollaisen puuhun niin kutsulla Urheilukeskuksella.

Tässä päivänä eräänä olin vajaa kiintiöstäni asianmukaista viihdettä ja ajauduin katsomaan jotain Black Lives Matter -liikkeen kunnian päivien kuvausta tai aktivisteille suunnattua feel good -elokuvaa. Sain aihetta muistaa Eric Garneria, Rayshard Brooksia ja George Floydia uudemman kerran.

Kuuluuko tämä vartijan työtehtäviin ja miten ihmeessä siitäkin olisi selviydytty?

Olen koettanut keskustella Malmin epäillystä joukkoraiskauksesta muiden mediatilassa, mutta turhautunut pahemman kerran ainoaksi evääksi annetusta pelkästä tuomiojutusta, joka arvailuttaa enemmän kuin lisää tietoa. On siellä – kai sitten – paikalla ollut – väitetysti vartijakin.

Selkeä viesti

Katseltuani Kulttuuricocktail Livestä keskustelun Reidar Särestöniemen satavuotisnäyttelystä ja elämänkerrasta panin työpöydän muistilappukuutioon ylös sanaparin ”selkeä viesti”. En tästä suuremmin pidä, mutta onhan hänenkin elämänkohtalollaan yhtymäkohtia itseeni. Kuka saa menestyä sekä miksi?

Kaksinaamaiset ”ystäväni”, jotka tervehtivät vaikka väkisin tai alkavat jopa seurata

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva tyypillisestä täkäläisestä järvisestä hiekkauima-
rannasta, jolla tässä kirjoituksessa käsitellyt asiat eivät tapahtuneet. Vaikka toisaalta;
jos alaikäisen juhlapyhä- ja teemapäiväkännäyksen katselu huvittaisi, eiköhän sitä
tiettyinä kellonaikoina tuoltakin löytyisi. Ei huvita. Sellaista olen nähnyt tässä elä-
mässä aivan tarpeeksi.

Olinpa kerran kävelyllä ilta-aikaan muuan työstä vapaan päivän päätteeksi. Näin yksinään autiossa paikassa seistätoljottavan nuoren jo kymmeniin metreihin. Hieman myöhemmin ohitin pallopelaavan kolmikon, joista yksi alkoi morjestella – neljästi se jaksoi yrittää, vaikken vastannut kertaakaan. En edes katsonut päin.

Kassitarkastukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa kirjastokassi iso, 60 litraa.

Vähittäiskauppa on ikävä ympäristö viettää pidempiä aikoja, koska siellä vallitsevat järjenköyhyys ja tarve niin pomottaa, päteä kuin yrittää olla totta itseään fiksumpikin. Kuka tässä oikein koettaa kenellekin mitään myydä, saa aina aika-ajoin kysäistä, eivätkä ne ikinä tajua puhuttavan ironisesti.

Aika häilyväiset luonnoltaan sekä kovasti rajallinen riemu

Iltakävelyllä silmiini sattui ilmoitus EU:n ja hyvinvointialueen rahoittamasta sekä sosiaalialan järjestöjen toteuttamasta Askel-hankkeen aloituspalaverista. Olin myös lukenut Herman Raivion Turvatonta tilaa, katsonut TV 1:den Hitler-dokumentin ykkösosan ja kuunnellut Iltalehden Narsisti-podcastin.

Heili telinejakeluun Kontiolahdessa, Liperissä ja Outokummussa

Kuinka Joensuussa ilmestyvää Karjalan Heili -ilmaisjakelulehteä – minkä vuoden 1970:sestä synnystä huolimatta, olemassaolostakin tulin tietoiseksi vasta tällä vuosituhannella – jaetaan kyläksi nimetyssä kunnanosassamme ihan miten sattuu? Täällä on siirrytty telinejakeluun – kustannussyistä.

Ärsyttämisessä on fifty-sixty tsäänssi, ettet tykkääkään saamastasi huomiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihmiskontaktin ja kohtaamisen tarve voi käydä
niin suureksi, että toisia aletaan ärsyttää tarkoituksella.

Olipa kerran työyö; piirivartijana pidin luvallista taukoa tehtaanportilla mikroaaltoeinettä naamaani työnnellen, kun sen vuoroesimies poistui paikalta. En yhtynyt tervehdyskuoroon, kosken kyennyt; hän pysähtyi, kääntyi takaisin sekä katsoi päin. No, – sanoinpa sitten minäkin, – kun nielaistuani sain taas puhutuksi.

Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Johdettavana olemisen osaaminen – totaalisen maanpuolustuksen kaikki kaikessako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin on tapana kirjoittaa havainnekuva, jos se ei liity
mitenkään tekstiin, jonka päällä tai seassa on.

Reservin kapteeni, eläkeläinen Sauli Niinistön siteerataan sanoneen Reserviupseerikoulun 105-vuotisjuhlissa oppineensa eniten johtamisesta ollessaan toisten johtamana. Mokomakin oraakkeliviisaus tarkoitti jokaisen tulevan myös osata olla hyvä alainen ja jottei moinen olekaan ihan helppoa.

Elämän tarkoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Olin jo tehnyt muistiinpanoja Karjalaisen yömajajutusta sosiaalisesta syrjäytymisestä, avun vastaanottamishaluttomuudesta ja YLE:ltä Harto Hännisen iskelmäeksotiikkaväitöskirjasta. Pohdinnat tiivistyivät, kun uutiskierrossa alettiin jauhaa työttömien sanktioiden kiristämisestä.

Taiteilijuuspohdinta

Pohdinpa tässä omaa taiteilijuuttani, kun tuo sulan veden aika nyt näyttää taas kerran olevan tulollaan. Litskasin näet oikean jalan sisäsandaalillani kauden ensimmäisen muurahaisen, kun moinen ilmaantui näkösälle. Housujenlahkeiden suita saa myös harjata säännöllisesti, koska kura roiskuu.

Kännykän kasvattamalla on internetin mittainen typeryys

Jonathan Haidtin Ahdistunut sukupolvi -kirjan mukaan kännykän kasvattamien sukupolvien lapsia ylisuojellaan reaali- ja alisuojellaan virtuaalimaailmassa. Tämä taas teki heistä ennätysmäisen ahdistuneita, pelokkaita, masentuneita, hauraita sekä etenkin ihan töhöjä sosiaalisesti. Ai sekö niitä vaivasikin?

Ette te tainneet – oikeasti – koskaan pitää turva-alaa yhtään minään, ettehän?

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko joskus jossain olleen "kaunis aikakausi",
jona eväät, avaimet ja vartiointivälineet olisi kannettu tälläisessä työhön
ilmoittautumispaikasta tekemispaikalle? Ei muuten ollut. Kuva on lavas-
tettu.

Pohdinnan alkuunpani – YLE:llä romanien patriarkaksi tunnustautuneen – mikkelinseutuisen Allan Valentinin käyttämä – äärivanhanhoillisuudessaan lähinnä 1960-luvun koulukodille lemahtava – yhteiskuntakelpoinen -sana. Pitikö yleisö oikeasti yksityistä turvallisuusala ikinä minään?

Absurdiuden suurmiehiä, osa 2

Useilla absurdin suurmiehillä on joku piiloagenda. Tietoverkossa ei tosin aina saa selvää myydäänkö, puuhastellaanko, saarnataanko vai kerjätäänkö huomiota eli etsitään kavereita. Kaikki on mahdollista ja voi viulu kun sen piti vielä tapahtua juuri minun edessäni. Hamunnevat valtaa sekä merkityksellisyydentunnetta?

Antimanosfäärinen kiistakirjoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Pikkukakaroilla on liian kiire päästä leikkimään
aikuisten leluilla omista rooliristiriidostaan aiheutuneiden levottomuu-
den- ja epämukavuudentunteidensa takia.

Vai kutsuvat – kertaakaan saamattomat ja yhdessäasuvien parisuhteessa olemattomat – höpelöt pikkupojat internetin majaleikkiään manosfääriksi? Bregmanlaisittainhan Kärpästen herra tuomitaan juopon kirjoittamaksi ihmisyyden mustaamiseksi, mutta kyllä Goldingilla taisi silti joku pointtikin olla.

Kiittele sinä siinä itse itseäsi vain

Odotellessani aamuteeni hautumista; kuuntelin YLE Joensuun radiouutiset keskellä Kuopiosta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä. Jäähallissa oli ollut eilen illalla läheltä piti -tilanne, kuten toki tajusin heti itsekin; jos en tällä praktiikalla tunnistaisi palokelloa, olisin melko turha äijä.

Absurdiuden suurmiehiä, osa 1

Pöytälaatikkolistauksen luonnosotsikko oli inttäminen, mutta mulkkasin sen toiseksi tympäännyttyäni perusteellisesti viimeisimmän parasosiaalisen kokeiluni alustan huonoon keskustelukulttuuriin. Absurdiuden suurmiehet elävät tässä samassa maailmassa kuin me muutkin, myönsivätpä tai ei.

Olipa Kerran yövartija, josta tuli poliisi ja pianpa jo sanottiinkin Sen Pituinen Se

(Lähde: Youtube.com/aguilera productions) Päättele 

itse, että miksi tämä "kirjastopoliisi" ei enää ole 

olemassa.

Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.

Julkkis!?

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asia-
yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Kiitos vaan YLE-kolumnisti Aleksis Salusjärvi; juuri tuota sulan veden aikaista arkeani surkeuttavaa tosiasiaa en olisi välittänytkään kohdata, vaikka kai minä olin sen periaatteessa aina tiennyt. Myös Pirren Visa Koiso-Kanttilan Huostassa-dokumentissa kuvaama nuorelle hokeminen kosketti.

Jyväskylän järjestyksenvalvontakokeilu ja Helsingin poliisin johtaminen

Ketä kiinnostaa Jyväskylän järjestyksenvalvontakokeilu ja johtaminen Helsingin poliisilaitoksessa? Etäinen kapulakieli karkoittanee tänne eksyneet satunnaiset uteliaat, viihdettä tylsyyteen tai...voi apua...ystävää yksinäisyyteenkin kaipaavat. Että siitä sitten vain substanssipostausta vääntämään. Kivakiva.

Kuinka ihmeessä tuo osoite olisi muka voinut olla vihreä?

Entinen presidentti Tarja Halonen on – täysin syystäkin – yhä oikeutettu Tasavallan presidentin turvavartioston eli käytännössä Helsingin liikenne- ja erityispoliisin konstaapelien henkilösuojeluun. Mutta lauantaina Naistenpäivän marssilla, puheiden aikana, tapahtui silti pari aika pahaa töppäystä.

Kärkkäys, naiiviteetti ja tyhmyys

Minä luen paljon. Äsken tartuin Leinon vanki Boris Björkelundin Stalinille menetetyt vuodet -kirjaan, joka oli loputtoman rikas aarreaitta vaikka mihin ihmisyyden kysymykseen, mutta sieltä tuo otsikko piirtyi työpöydän muistilappukuution päällimpään lehteen. Kyllä NKGB/MGB löysi ja Gulag opetti.

Halveksunta

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitenliene; olikohan tuonkin projektin takana ensisijassa aatteellisuus vai pilattiinko hyvän veskan kansi huonolla brodeerauksella, mitä ei sellaisenaan kehdannut käyttää?

On se ihmisluonto sitten veikeä. Joillain yksilöillä on sujuva kyky olla yhtä mieltä jokaisen edessään olevan kanssa, nauraa tätä selkänsä takana ja olla olevinaan mukana niin kauan kuin kyseessä on oma etu/pelkää saavansa selkäänsä. Onko hypersosiaalisuus sittenkin hyperrasittavuutta? Hyvä kysymys.

Hyväkin viesti voi jäädä julkaisematta

Hyväkin viesti voidaan jättää julkaisematta, jos YLE-sensori on sitä mieltä, että kirjoitettu oli jo aiemmin sanottu tai ei muka liity aiheeseen. Johan on pokkaa; vaatia nyt ilmaistuotoksilta alkeellista julkaisukelpoisuutta enempää. Mutta; sellaistahan se elämä vain on – epäoikeudenmukaista.

Vaikean paikan edessä – mutta enhän minä nyt tuollaistakaan sikailua katsele

Tämänilmansuuntaisen lehden henksu teki koskettavan jutun kahdesta elämänkolhimasta, jotka löysivät polullaan toisensa. Koska haastateltavan ihmisarvoinen kohtelu on minulle sydämen asia, oli melkoinen tälli nähdä toisen heistä arkaluontoiset henkilökohtaiset tiedot karanneina nettiin jutun kautta.

Kahdessa aivan eri maailmassa

”Onko joku hätänä?” se keksi sitten kysyä. Olin seisahtunut vain hetkeksi pihalle varmistamaan sähköisen avaaja-sulkijan vetävän liikuntaesteisen läheisen oven kiinni, jotta saan kannetuksi lehtipaperikorin sisällön keräysastiaan. En vastannut ja mainitsin kysyjää pöljäksi ihan hiljaa vasta hetken päästä yksinollessani.

Kunnoton kuorisuoja ja puuttuva piiri

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläisittäin liikerakennukset tapaavat olla sitä miksi ne kerran
vuosikymmeniä sitten rakennettiin.

Ilomantsi Cityn apteekki on tätä kirjoitettaessa keikattu toista kertaa. Se saa ajattelemaan kitumalla kuolevien karjalaistaajamien turvallisuutta, joissa pyörinee sama haluttoman-saamattoman-mitääntekemättömän kenkku kierre kuin kaikessa muussakin täälläpäin. No, eivät ne aivan toivottomia ole, sentään.

Hätäkeskuspäivystäjätkin putoavat vielä takaisin maanpinnalle

Olen tässä jo pidempään ihmetellyt, että mikä hiton kyselytunti hätäilmoitus oikein nykyään on, mutta selvisihän tuokin sitten Radio Suomen Päivässä toimittaja Rasmus Montosen haastatellessa ylipäivystäjä Laura Jalasharjua. Vai vielä vastuuviranomaisen laatima kysymyspatteristo, hah-hah-haa.

Joukkoliikennepoliisista, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva maaseutuisen syrjäkylän kootuista huvituksista.

Olen säännöllisesti pitänyt pilkkanani erikoistuneen joukkoliikennepoliisin käsitettä Suomessa. Näin siksi, että yhtäältä sen tarvetta ei olla näkevinään, toisaalta kukaan ei moista rupeaisi järjestämään ja kolmanneksi voi olla vain yksi yhteinen jaettu poliisi...Oho...Eiku.

Asuntojen lyhytvuokrauksen voisi vallan mainosti kieltää kokonaan

Yksinkertaista: ei voi olla hotellin tuloja ilman hotellin velvoitteita. Yhtä yksinkertaista on, että miksi näin yritetään siitä huolimatta – tarkoituksella ja tieten – tehdä. Koska voitontavoittelu. Jos pääoman arvo ei koko ajan lisäänny, sen katsotaan vähenevän. Mikäli kapitalismissa on luonnonlakeja, tämä on sellainen.

Kulkee kuin virraton sähkömopo vailla ajajaa lumisen polun reunassa pakkasella

Olin tässä iltana eräänä tulossa kaupasta; näin toisellapuolen tietä harmaan tai hopeaisen kolmipyöräisen sähkömopon, jonka tavaratelineellä oli kävelykeppi ja jalkatilassa kuljetusvaljaat ilman ajajaansa. Mitä ihmettä? Eikai jossain harhaile tai ole lumikinokseen tuupertunut liikuntaesteinen eksynyt vanhus?

Poliisi-itsemurhat

(Kuva: Jari Kähkönen) Tätä vanhaa kuvituskuvaa Kilon poliisin ulkoseinästä en muista
vähään aikaan missään käyttäneenikään.

Haluan tänään poikkeuksellisesti aloittaa selityksellä, sillä käsittelen kahta äärimmäistä tragediaa, joissa molemmissa on kuollut ihminen. Valitettavasti kirjoitus on välttämätön yleisen edun vuoksi; siispä kukin ymmärtäköön, etten nyt erityisesti viittaa hänen rakkaaseensa enkä loukkaakaan yhtään ketään.

Jatkopätkä elämäntapasairauksista ja -terveysongelmista

Minun on toisinaan nähty kommentoivan uutisia ja näkökulmia YLE:n netin laatikossa, koska 98%:sesti moderointi toimii. Yksi pinna lähtee pois siitä, kun sallivat jonkun dillen syytellä minua maahanmuuttoylijohtajaksi sekä toinen siitä että joskus keskustelut sulkeutuvat ennenaikojaan.

Ihmisyyspohdinta

(Kuva: Jari Kähkönen) No, heimotunnuksia kai ne – omalla tavallaan – olivat nuokin silloin joskus.

Kuuntelin Tapio Räihän juontamaa Radio Suomen Itä-Suomen iltapäivälähetystä, jossa soi Lili & Lunan Huuda vaan, missä laulettiin metsän vastaamattomuudesta huudettaessa. Siihen juontaja kommentoi, että jos tuntuu metsän vastaavan niin siellä on joku toinen suomalainen huutamassa.

Diivailu

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin keskinäinen
yhteys on täysin sattumanvarainen tai tahaton.

Se vain on niin, että ihminen ei koskaan tyydy olemaan sairas, häiriintynyt, poikkeuspersoona, riippuvainen ja niin edelleen yksin. Aina tullaan jotenkin näkö- tai kuuloetäisyydelle kerjäämään huomiota, valitettavasti. Näin elämä sekä ihmisluonto vain yksinkertaisesti toimivat.

Tuotesuojaportit

Niitä on ollut Suomessa kauppojen kulkuteillä sen 40 vuotta; mutta, jos uskomme Uutissuomalaisen Rai Suihkosta, nyt on tuotesuojaporttien laulu laulettu. Tai sitten RFID-suojatut lompakot ja korttikotelot nousevat alkaneen vuoden myyntihitiksi? Nii-i. Saahan valvontakameroihinkin jo tekoälyn!

Onneksi ei käynyt pahemmin

Luin YLE:n netistä rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläisen jutun Krista Kiurun pahoinpitelystä epäillyn miehen rikostaustasta. Mukana oli myös video Espoon Niittykummun metroaseman yksintyöskentelevän järjestyksenvalvojaoletetun koettelemuksista työssään.

Pääoman arvonlisäystä ne ovat vailla – eivät turvaa

Tämän blogin säännölliselle lukijalle pitäisi jo olla selvä, että vastustan yrityslähestymiskieltoa, mutta sanotaan se varmuuden vuoksi heti kärkeen vielä kerran. Teema oli puolestani jo läpi- eli puhkikaluttu vaan sitten Keskari yritti myydä nettilukuoikeuksia fleimailemalla sillä Karjalaisen verkkotunnuksen alla.

Snobi

(Kuva: Jari Kähkönen) Flanööri kuuluu itäsuomalaiseen katukuvaan kuin punaiset pihjalanmarjat vihreäneulaisen havupuun oksalle.

Olenko snobi? Moiseen itsereflektioon päädyin satunnaisena flanöörinä Itä-Suomen kaduilla; sellainen näet sopii kyseiseen miljööseen kuin punaiset pihlajanmarjat vihreäneulaisen havupuun oksalle. Mielestäni en ole, sillä aloin ylenkatsoa alkuasukkaita vasta kun he itse ensin perseilivät edessäni.

Kaiken saa tehdä, muttei jäädä kiinni eikä ainakaan tulla nähdyksi häviäjänä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se Tavallinen Tarina, kauan sitten ja toisessa paikassa.

Luin Hesarin profiilin Timo Vornasesta kirjastossa viikonloppuna, kun Karjalaisen netin maksumuurintakainen ylösnosto siihen yllytti. Aiheesta bloggaaminen varmistui, kun arkena Maikkarin rikostoimituksen netissä uutisoitiin hänen jatkaneen juttua Facebookissa sanoen kuitenkin vain vähän olennaista.

Huumejäämät Eduskunnan vessoissa pikkujouluaikaan

Suomessa huumeet, Iso-Britanniassa mielenosoittaminen ja Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet johtivat vuosikymmenien poliisitoiminnalliseen ylikorostukseen jo paikoin 1950- ja viimeistään 60-luvuilla. Onneksi kuitenkaan kaikilla ei ollut sen paremmin samoja kuin edes yhtä rankkojakaan ylilyöntejä.

Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Pelkkä pedagoginen lällällää vai onko Andrew Tate todellinen ongelma?

YLE laski iltapäivästä nettiin Pasi Toivosen jutun; patavanhoillisuudessaan ja aikaansaamattomuudessaan ajoin jopa evankelis-luterilaisen kirkon ylittävä koululaitos koettaa tarjota perusopetuksen oppilaille inhimillisen identiteetin rakennusaineita. Ei tässä paljon uutta ole sekä merkitystäkin hyvin vähän.

Suorasukaisuus tai -suisuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

A6-avolehtiööni vihreiden Snigelin kansien välissä tallentui kuivamustekynän muistiinpano Helsingin Sanomien printistä Inkeri Harjun Elämä&Hyvinvointi -osioon kirjoittamasta kolumnista tästä samasta teemasta. Johan on maailmamme positiivisuudenjanoisen medialliseksi päässyt, pakko sanoa.

Ihmisyyden kamppailu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Riikka Mahlamäki-Kaistisen Sunnuntaisuomalais-jutun kokeneesta vaihto-oppilasperheen äidistä Sanna Huovilasta. Oli pyytänyt saksalaisteiniä seuraansa, pois internetin syövereistä. Tällöin tämä töräytti:"En ole täällä sinua viihdyttämässä." Aika hyvin sanottu, siltä teiniltä nimittäin.

Trollaamisen ainoa yhteinen nimittäjä on reaktion hakeminen – sinulta

Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.

En enää ota ihmisiä sen paremmin tosissani kuin leikillänikään

Todelliset konfliktit puuttuivat, kirjoitti arvostelija ja antoi kaksi tähteä. Näin luin Karjalaisen elokuva-arvostelusta. Totta. Ei kukaan ole yksinäinen, hullu, juoppo, narkki, nepsy, käytöshäiriöinen ja niin edelleen yksinään; aina ne tulevat pyörimään jalkoihin huomiota kerjäämään. Siinäpä on äkkiä konfliktia kyllikseen.

Outokummun ABC:n niin kutsuttu välikohtaus

Toistuvan maksamatta tapahtuneen juomanhaun jälkeen kylmäkaapit lukittiin.
Palvelua sai vain pyytämällä myyjän avaamaan tietyn oven kaukosäätimellä.
Auttoiko? Ei. Tuo kioski lopetettiin ja lähiympäristön rähinäsakki saattoi alkaa
tönimään työtehtävissä liikkuneen vartijan autoa ikäänkuin olisi muka kaata-
massa sen. Ja ei; ei olla lähelläkään mitään osoitetta Pohjois-Karjalassa.

Et luultavasti välittänekään tietää, että missä Pohjois-Karjalassa sijaitsee Outokummun kaupunki ja täkäläisethän eivät tekstiini ikinä vilkaisekaan. Silti; on bloggattava, koska takapajuisen vähättelevällä kieltämisellä sekä yksityisten turvallisuuspalveluiden marginalisoitumisella on kiusallinen yhtymäkohta. 

Yksityinen turvallisuusala todellakin antaa pohjan – yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudelle

YLE:n nettisivujen keskustelujen nimimerkki anonyymi2549761, röhkäisi ”Se on nähty mihin yksityinen turva-ala antaa pohjaa.” Kosken saanut vasta samassa paikassa tuoreeltaan, vastaan nyt ja tässä. Valitettavasti tuo lyhyt töräys – liki täysin otsikonvierinen kommentinkommentti – kertoo enemmän kuin luulisi.

Olisiko puistovartioinnin noustava haudasta vai pantaisiinko pari sheriffiä?

Turva-ala aiheutti itse lakiin rajoituksen vartijan poistamisoikeuteen omalla selkärangattomuudellaan. Yhdessä kaupungissa talsi puistopiiri; toisessa törkeästi kohdellun ulkotyöporukan jatkoksi laitettiin univormuinen. Sitten kansanedustaja Krista Kiuru (sdp) pahoinpideltiin Kaisaniemen puistossa.

Tarkkailla ja raportoida -amerikanismi saapui Suomeen – voi ei

(Kuva: Jari Kähkönen) Silloista järjestyslain mukaista järjestyksenvalvontaa järjestyk-
senvalvontakohteen välittömässä läheisyydessä Helsingissä vuosia sitten.

Minulla ei ollut syytä eikä tarvetta tietää Turun keskustan huonoa turvallisuustilannetta, jonka seurauksena kaupunki mokomankin aloitti. Enkä – kiitos vaan – olisi välittänyt edes lukea Tampereen vastaavasta, mutta sitten nettijuttu vielä ajettiin ulos audiona valtakunnanverkossa.

Lakeja ei eteen heittämällä säädetä eikä sote-valiokuntakaan ole koko Eduskunta

Tietäisipä, että ovatko väitteet Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työkuormituksesta totta. Se voisi todellisuudessa olla turvallisuusongelma, joka vaatii parlamentaarisen immuniteetin tilapäistä murtamista. Tämä demokratian suojamekanismi ei ole häirikköä, uhkaajaa tai rikoksesta epäiltyä varten. 

Kun ovi menee perässä kiinni, kohteliaisuus lakkaa ja astut todelliseen maailmaan

Armeija mainosti pällitestiuudistustaan YLE:llä. Älkää olko höpsöliinejä; sotilaat ovat avautuneet, väittäneet vastaan ja jättäneet tottelematta niin kauan kuin on ollut sotilaita sekä armeijoita. Todellakin – on jo ”30 vuotta vanha johtamisoppi”, että aivojen käyttö on – ei vain suositeltavaa – vaan suorastaan pakollista.

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Varomaton tunteilla pelaaja löytää vielä seuraukset edessään

Ei pidä yrittää ratsastaa myötätunnolla eli säälillä, koska ei voi tietää tuliko vastaan joku niistä piittaamaton; puhkeaa vielä silkkaan vahingonilon pilkkaan etenkin internetitse, mutta julmimmillaan suoraan päin naamaa. Näin ei asioita hoideta sen paremmin keskenään kuin yhteiskunnassakaan.