Olehan syrjimättä

FB-kamu, jonka olen tuntenut ala-asteelta asti, jakoi Helsingin Priden aikaan meemin; se oli paitsi epähauska, mutta myöskin nettinatsien suosiossa, koska siinä yhdellä loukkauksella tavoittaa maksimimäärän identiteettejä. Mutta; miksi vaivautua ripittämään ja opettamaan, kun pääsen piinastani klikkaamalla "piilota"?

Kummallinen kyltitys Kontiolahden kirkossa

Asun vakituisesti Kontiolahdessa; kuulun evankelisluterilaiseen seurakuntaan ja sen kirkko on menneisyydessä ollut sukumme vihki- sekä kastekirkkona. Kävelyllä käydessäni reitti kulkee usein kirkon ohi, mutta tänään pihalla pisti silmään omituinen kyltitys. Siinäkö on syy Facebook -keskusteluun tästä osoitteesta?

Vai on opiksi otettu; mitä sinä sillä nollatoleranssillasi tarkoitat?

Armeija ystävineen oli jo kovaa kyytiä minimoimassa vahinkoja, kun Lemmenjoen örvellyksen tuomiot tulivat. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) väittää, että armeijassa on nykyään nollatoleranssi epäasialliselle käyttäytymiselle eikä ryyppääminen ja rellestäminen kuulu sinne. Häh? Anteeksi mitä?

Osku Pajamäen aatteellinen perunkirjoitus

Jos joku ei osaa, viitsi tai ymmärrä yllä lukemansa, olkoon itse yksinomaisessa vastuussa harhaluuloistaan; tietenkin nimihenkilö elää enkä todellakaan toivo hänelle mitään pahaa. Teemani on se aatteellisuus, joka Pajamäen Ahne sukupolvi ja Perintö vai perintä -kirjoista jää jälkeen.

Kaiken keskiössä on väärä sankaruus

Mikä saa vartijan ja järjestyksenvalvojan tekemään sen mistä iltapäivälehdet kirjoittavat sekä nettikansa kohisee? Selitys ei oikeasti ole vaikea ymmärtää, mutta se on kyllä tavattoman ruma. Kiero ja ahne johtavat hölmöä harhaan, sekä hylkäävät kun tulee tosipaikka. Aivan sama; kunhan tahto tapahtuu ja pääluku täsmää.

Älä Jarmo Mikkonen sontaa puhu, sinä ja alaisesi tästä olette vastuussa

Iltalehti koettaa ottaa kaiken irti Forssan vartijapahoinpitelystä, mutta Solmu Salmisella ei uutispäivän päätteeksi ole näyttää kuin jokseenkin varma tieto uhrin sukupuolesta sekä rikosaseesta. Ja sitten hän antoi tämän työnantajan luritella itsensä irti kaikesta vastuusta pienellä anglismilla, sekä hieman saman vanhan toistolla.

Aika taktiikan muutokselle ja pöljien vaikenemiselle

Ilta-Sanomat uutisoi tuoreesta hovioikeuden tuomiosta, jossa Helsingin Pohjois-Haagan lähijuna-asemalla kärjistynyt poistamistilanne sai verraten varmasti loppusinettinsä. Huonosti meni; mitä sitä yhtään kaunistelemaan, on tullut aika miettiä taktiikan muutosta yksityisen turvallisuusalan kenttätoiminnassa.

Yksityisten turvallisuusyritysten on laitettava asiansa kuntoon

Kun kuulin uutisen Forssan Securitaksen kauppavartijan pahoinpitelystä, totesin että seuraava teksti tulee tästä; muut aiheet saavat nyt odottaa. Se oli yhteensä neljäs turvallisuutta työkseen tekevien kokema vaara- tai väkivaltatilanne lyhyen ajan sisällä; ilmiö paljastaa häkellyttäviä puutteita yksityisellä turvallisuusalalla.

Armeijamyönteisyys on hulluutta, minkä sille mahtaa

En ole ihmisten pelokkaimmasta tai tuppisuisimmasta päästä, joten osallistuin Rysky Riiheläisen Facebook-seinällä keskusteluun ammattiupseeristomme maailmankuvasta; periaatteessa tiesin kyllä jo vanhasta muistista mitä odottaa. Ei siitä yksinkertaisesti pystytä keskustelemaan; ei asiasta eikä asiallisestikaan.

Ilkeydestä

Tuo vissiin kuvitteli olevansa hienotunteinen, kun tuollaista tekee? Änkeää auttamaan vaikkei pyydetty. Utelee asioita, jotka eivät hänelle kuulu; koettaa usuttaa toisia tekemään likaisen työn, mikä olisi pitänyt yleensäkin jättää tekemättä. Kaltaisillaan saattaa olla hymy naamalla ja kauniit elkeet, mutta kyse oli silti pelkästä ilkeydestä.

Terveisiä roskatynnyriin, kenttävalvonta?

Ai, nyt paljastavan rikostutkinnan resurssien väheneminen on yht’äkkiä valtakunnanverkon uutinen, kun Helsinki päätti rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonin eläköitymisen yhteydessä lakkauttaa kyseisen ryhmän laitoksessaan? Näin kertoi Ylen radiouutiset. Johan tämäkin on ollut tulollaan useita vuosia pitkin maata.

Ajattelussa on ihmiskunnan ainoa toivo

Kylläpä tuli taas lukijareaktioita. Mutta miksi kirjoittaisin menestyksekkäästi, kun voin kirjoittaa sen ja siten kuin itseäni huvittaa? Tekijällä on sekä tuleekin olla kirjoittamisen vapaus; hän ei ole vastuussa lukijan tunteista tai ajatuksista. Eikä tekijä liioin välttämättä ole sama asia kuin teksti; jokohan senkin viitsisi jo lopulta uskoa?

Taitaa tulla ihan pelkkää Plattaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Katselin verkkoaidan lomitse,
että mitä tuleman pitää.

Pohjoiskarjalaiset tuskin edes tietänevät, että mikä on platta, sillä harvapa täälläpäin tuon svetisismin puheessaan sanoo. Pienellä etukirjaimella kirjoitettuna sana tarkoittaa levyä tai tasaista; isolla Peellä taasen puhe on Tukholman Sergelin torista, mikä ei todellakaan ole hyvä mainesana sille josta sitä käytetään.

Voi kun joku tulisi käymään

En suuremmin vaivaudu ajatuksesta, että ajanmittaan itsestänikin tulee yksinäinen pohjoiskarjalainen vanhus, joka suree kun kukaan ei käynytkään. Minä näet tuskin alan elää kuten täkäläisittäin perinteisesti; nousta joka aamu kuudelta nököttämään käsi poskella keittiönpöydän ääressä; odottaen, jos joku tulisi käymään.

Ei ritsitietoa pöytäkirjaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Ritsikirjoja.

Näin toukokuun lopussa suomenkieliseen mediaan ehtineet uudet paljastukset yhdysvaltalaisen kansalaisoikeusliikkeen ikoni Martin Luther King jr:n elämästä siinä kuin toisetkin. Täälläpäinhän aihe ei sanottavasti puhututtanut kuin joitakin ylilautailevia nettinatseja; ehkäpä hyväkin niin.

Myyjä joka on vartioivinaan vai vartija joka myy

(Kuva: Jari Kähkönen) Sittenkö on hyvä, jos kauppa
on kiinni - pysyvästi?

Lauantaina Joensuun Mutala-Rantakylä -ilmansuunnassa ryöstettiin kauppa, epäilty tekijä vangittiin eilen. Nämä alati tavallisemmiksi käyvät väkivaltarikokset ovat useassakin eri suhteessa kipakka varoitusmerkki yhteiskuntamme tilasta. Vieläkö on aikaa muuttua, vieläkö pystytään ottamaan opikseen?

Mitä sä oikein yrität?

Sopimattomuudessa on kaksi tasoa; väärät
perintötekijät ja rankan elämän mennessään
viemät.

Kovin usein maksava asiakas ei näytä tehneen itselleen selväksi, että mitä on ostamassa. Yhtä usein vartioimisliikkeen toiminta on luokatonta, joten tietämätön tuppaa ihmettelemään miksei haluton vartioinutkaan sopimatonta ja kävi kuten näyttää käyneen. Jatkan siis nyt tämän postauksen teemasta.

Ihmiskäsitys ja nöyryytys

"Vaikka 1970-luvulla herrahississä oli tuhkakuppi, koska "kaikki" polttivat; ja 1980-luvulla luokkaretkibussiin lastattiin myös opetuksen järjestäjän tarjoamat maksuttomat eväät; niin koeta ymmärtää, että sinä olet silti itse vastuussa ihmiskäsityksestäsi. Kummassakaan se ei kuulunut tarjoiluun",

sanoin minä; nyt toisintona yhden viikonlopun aikana ainakin kahdesti käytetystä verkkokeskustelun hokemasta.

Kun et vaan osaa

Video: Itä-Suomen poliisi, HS ja Youtube

Keskisormen näyttämisen vuoksi kiinniottaminen on tavattoman heikko esitys, koska oikeasti haettiin nolaamista, pelkoa ja/tai alistumista. Jos asiaa edes ajattelee asiallisesti, tehtävänä; jo lähtötilanteessa on oltava tarkkana. Mikä on oma sanaton viestintä ja tuliko keskustelunavaukseksi "ne kuuluisat viimeiset sanat".

Aika oppia de-eskalaatio

Video: MTV Uutiset, Facebook-jako

Suomen poliisin on tullut aika oppia de-eskalaatio. Kulku on ollut hidasta. Kun olin nuori mies ja aloittelija nuoruudenammatissani, opittiin pakkokeinon sekä voimakeinon välinen ero. Eli, vaikka oli oikeus pakottaa joku tottelemaan tehtävän suorittamiseksi; häntä ei silti voinut kohdella aivan miten tahansa.

Viranomaisvastainen

Arkistokuva, jossa näkyvät henkilöt eivät liity 

mitenkään tekstiin. Jotkut ottavat virka-asemansa 

niin vakavasti, että katsovat olevansa lähtökohtai-

sesti aina kanssaihmisensä yläpuolella; vaikka 

oikeasti olisivat tämän kanssa kirjaimellisesti sil-

mäntasolla.

Luin verkkosivustosta, joka tarjosi ohjeita verkkohäiriköinnin kohteeksi joutuvalle asiantuntijalle ja hänen organisaatiolleen. Jouduin sivuraiteille pääasiasta, kun nimetön kihlakunnansyyttäjä sanoi siellä otsikkoni v-sanan kaksi kertaa peräkkäin. Mitä? No, se on se valta-asema; aina ne kuvittelevat olevansa majesteetti, jota ei saa ”loukata”.

Kun kukaan ei vartioinut vartijaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaikki luulevat tietävänsä kai-
ken vartijoista, koska havaitsevat teipatun auton.
Tämä on arkistokuva, joka ei esitä ajankohtaista fir-
maa tai henkilöä.

Joensuun seudulla on siirtynyt syyteharkintaan rikossarja, johon epäiltynä on vartioimisliikkeen osakkaana ollut vartija. Osa teoista on tehty vartioimiskohteisiin käyttäen vartijan kulkuavainta, mutta poliisin 16 esitutkintapöytäkirjaan mahtuu itsenäinen mökkimurtosarjakin. Nähtävästi kukaan ei vartioinut vartijaa.

Sanokaa sille sitä siitä

Niin kutsutut sanokaa sille sitä siitä -keskustelut ja muu vastaava kieronpuoleinen seläntakaisvaikuttaminen ovat ikiaikainen perinne. Se jatkuu vastakin, koska lukuisista pahoista vaikutuksistaan huolimatta, jostain kumman syystä kukaan ei oikeasti vastusta ajatusta.

Tää on mun mielipide eikä sitä tarvi perustella

(Kuva: Jari Kähkönen) Torjunta voi olla sisäisesti
välttämätöntä, mutta ei silti aina onnistu.

Kirjoittavalle ihmiselle sanottavien inhottavuuksien joukossa on ainakin nämä kaksi: en ymmärrä ja mitä sä oikein kirjoitit. Pinnallisesti nähtynä siinä yksi ei viitsinyt edes lukeakaan tekstiä ja toinen ei sitä käsittänyt, mutta koska puhe on torjunnasta niin tietenkään asia ei ole ihan näin yksiselitteinen tai helppo.

Vai taistelemassa sitä ollaan

Soldiers Of Odin piti lauantaina Tampereella kevätparijonokävelyn. Ei kylttejä, ei huudatusta ja sääntöjäkin noudatettiin. Se elää siis sittenkin, vaikkei kyllä soisi. Onko tämä satunnainen turhautumisen ilmaus, vai valmistautuminen tarkoitukselliseen ”sotanäyttämön” vaihtoon, jos Korkein Vastarintaliikkeen lakkauttaa?

Poliisin jengipropaganda tärvelee niin kadulla kuin mediassakin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Satunnainen lukijani on rikoksettoman elämäntavan viettäjä, joka luullee vielä itseään kunnon ihmiseksikin. Siksi hänelle poliisilla on tavattoman suuri uskottavuusarvo; sanotaan mitä tahansa, ja aina menee täysillä läpi. Rikollisjengejä hän halveksuu eikä erottele, että oliko joku sen paremmin rikollinen kuin oikeasti jengissäkään.

Mietelause

"Ei minun kuulukaan mitään niin sanotusti tietää; vain löytää tietolähde, arvioida sen luotettavuus ja päätellä tarvitaanko tiedon käyttöön kyseisen alan erikoiskoulutusta."

Miun Työn Tekijät ja Pohjois-Karjalan kansallispuku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi pahimman pään kulttuurishokkia tähän maakuntaan muutettuani olivat työn tärkeys; ja kuinka jokapaikkaan pitää kulkea puolipiruillen sanoen niin kutsuttu Pohjois-Karjalan kansallispuku päällä. Se on sävy sävyyn stailatut työpukukankaiset pusero ja housut. Olipa työ mikä tahansa tai vaikkei sitä ihan aina olisi olemassakaan.

Jatkuvatuijotteinen automaattilärpätin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Asun viidettä vuotta vakinaisesti Pohjois-Karjalassa; olen kohtuullisesti perehtynyt maakunnan ihmisiin sekä ilmiöihin. Kun taas kerran kävin Lehmon S-Marketissa ostoksilla ja jouduin toljotettavaksi; päädyin ajatukseen, että tässähän on maakunnan asujaimiston luonne näkyvissä aidoimmillaan.

Se on jokaisen oma asia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pitkät jäähyväiset nuoruudenam-
matilleni tuntuivat kerta kerralta ahdistavammilta.

Olin kolmikymppinen, kun setämies kysyi ensimmäisen ja ainoan kerran aionko mennä naimisiin. Olin nelikymppinen, kun täti-ihminen riekkui edessäni uutisella tyttärensä lapsesta. Kysyi onko minulla, vaikka tiesi ettei ollut. Vastasin piruuttani, että ellen itse muista montako löytyy; kysyn voudilta tai sossusta.

Nolo poliisijuttu ja kysymykset mitä ei pääse karkuun

(Kuva: Jari Kähkönen)

Helsingin käräjillä istutaan poliisirikosjuttua, joka on poikkeuksellinen niin määrältään kuin laadultaankin. Maassamme poliisia ei oikeuden edessä juuri nähdä; ja Suomen Kuvalehden selostus prosessin sisälmyksistä ei todellakaan mieltä ylennä. Kumpi on pahempi; mahdolliset rötökset vai mitä tämä kertoo järjestelmästä?

Oletteko te joustavia – saatte tunteja?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otsikon kysymyksen kuulin silloisen G4S:n silloisen toimitusjohtajan Petri Peltomaan suusta vuosia sitten, kun tein turva-alan nettilehteä ja meillä oli sidosryhmätapaaminen yhtiön silloisella konttorilla Helsingin Pitäjänmäessä. Sattuvasti sanottu, vaikkemme turva-auttajista tuolloin puhuneetkaan.

Kotihoidon nykytila on itsetehty ongelma

(Kuva: Jari Kähkönen) Laillisuusvalvontaa on
montaa sorttia; enemmän tai vähemmän vaka-
vissaan tehtyä sellaista ainakin. Ja sepitettyä.

Maanantain MOT oli vähän uutta sisältävä ja mihinkään puuttumaton lässynlää. Se olisikin jo uutinen, mikäli joku ei ihan oikeasti tietäisi vartioimisliikkeiden sekaantumisesta hoivatyöhön. Ja sitten vähintäänkin arvaisi, että siellä nyt eivät varsinaisesti pätevät hoitajat tee normien mukaista hoitotyötä. Yleistäen sanoen.

Hajahavaintopäivä

(Kuva: Jari Kähkönen)
Minua kiinnostaa Pohjois-
Karjalan asiat.

Yleisradion aluetoiminta uudistui. Vast’edes iltapäivälähetyksiä toimitetaan alueellisesti eikä enää maakunnallisesti. Huono veto. Kuinka paljon kuvitellaan saatavan anteeksi sillä, että joka tunnilla puolelta tulee oman maakunnan uutiset? Tai missä kuuluu väitetty toimittajien käytettävyyden lisääntyminen kentällä?

Pantaa pukkaa, normaalisti Yleisradio

Totaalikieltäytyjä ei yleensä joudu
enää kaltereiden taakse vaan suo-
rittaa rangaistuksensa kotona val-
vontapanta kiinnitettynä esimer-
kiksi jalkaan.

Muodollisuuden, lainkirjaimen ja kohtalonpalvonnan raamittama Suomen julkinen elämä on tasoittumaan päin. Sillä on hyvätkin puolensa, mutta juuri nyt minua ärsyttää kaikkein eniten aseellisen varusmiespalveluksen palvonta. Ei sellaista voi normaaliksi sanoa, koska koko käsite itsessään on sangen perverssi.

Mietelause

YK:n julistama maailman sananvapauden päivä, jota myös lehdistönvapauden päiväksi kutsutaan, ansaitsi minusta oman mietelauseensa.

"Koeta muistaa, että ihmiset ovat aika saatanan oikullinen ja epäreilu yleisö, joka ei toimi sinun parhaaksesi; eikä ole olemassa auttaakseen sinua onnistumaan."

Armeijalle olet aina arvoton

(Kuva: Jari Kähkönen) Historiallinen sotilaspoliisi-
tunnus toisen maailmansodan ajalta.

Jotkut voivat olla sotilasarvoltaan, palveluspaikaltaan ja mobilisointimuodoltaan asemassa, jossa otsikkoni armoton totuus ei iske vastaan joka ainoa päivä. Suon jopa spekulatiivisen mahdollisuuden, että totuutta voi onnistua välttämään tai tietoisesti pakenemaan koko ikänsä; kunnes on varareservin partasuu-ukko, jonka sotilaallisuudesta on jäljellä enää pelkät muistot.

Köyhää

(Kuva: Jari Kähkönen) 
Köyhyys on suhteellista.
Joku työn  raskaan raataja 
tekee töitä Vappunakin.

Karjalainen, joka itseään sanomalehdeksi Isolla Ässällä yhä toistasatavuotisesta olemassaolostaan huolimatta mainitsee; maksumuurittaa ilmaiseksi saamiaan ja minimaalisesti, jos mitenkään toimitettuja pikku-uutisia. Kyllä on köyhää; sitäkö se on ettei ole väliä mitä tiedät, vaan mitä sinun luullaan tietävän?

Mietelause

Muokattu A 7 avolehtiön sivulle kirjoitetusta hahmotelmasta.

"Minä teen mitä minua huvittaa; tee sinä mitä uskallat tai mihin kykenet. Miten sinun halusi nähdä minun juoksevan pää edellä betoniseinään liittyy mitenkään mihinkään? En muista halunneeni juosta pää edellä betoniseinään. Väität, etten uskalla. Ei kiinnosta. Minä teen yhäkin mitä minua huvittaa; tee sinä mitä uskallat tai mihin kykenet."

Kyse on epäoikeudenmukaisuudesta

(Kuva: Jari Kähkönen)
Onko ammattiliitto
laskelmointiin perustuva
bisnes?

Olen pahoillani, Jan Holmberg ja Tehy-lehden lukijat; ammattikorkeakoulututkinto ja laillistustodistus eivät takaa kenellekään lopun elämän toimeentuloa, onnea sekä turvallisuutta. Ette te ole vakaassa asemassa olevaa keskiluokkaa, jos koskaan olittekaan. Ja nyt pitäisi vielä saada lain suoja omalletunnolle?

Armeija teki sen taas

(Kuva: Jari Kähkönen)
Kuvausrekvisiittaan
on liitetty kaksi
oikein käytettyä
irtohihnaa.

Yle kertoo netissä, että syyttäjä on nostanut syytteen Satakunnan lennostossa palvellutta varusmiesalikersanttia vastaan vaikka mistä simputusjutussa. Eihän tähän oikein voi muuta kommentoida, kun että armeija teki sen taas. Epäonnistui jättäen sotilaansa pulaan. Jos tämä tapahtui pitkän ajan kestäessä, on syyttäjän seuraamuskannanottokin aika mieto.

Pohjois-Karjalan kylät urbanisoituvat autioituessaan

(Kuva: Jari Kähkönen) 

Turvallisuusjärjestely tämäkin. Tai mikä
kaikki meni pieleen lapun sisällössä?

Kuinka pohjoiskarjalaisissa kylissä eletään turvallisuusmielessä? Eipä kaksisesti; nyt kun maalaispoliisin lopusta alkaa olla noin kymmenen vuotta. On keskitytty pitämään Nurmeksen ja Joensuun poliisiasemat toiminnassa putkaa myöten; muualla on jonkinlainen läsnäolo tai ei aina ihan sitäkään. Sen on muuten näköistäkin.

Milloin alkavat ongelmat Joensuun kävelykeskustassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuun uusi kävelykeskusta Siltakadulla, Kirkkokadulle päin. 

Joensuun kävelykeskusta on valmistunut; toriparkkihan avattiin jo viime vuonna ennen joulua. Näkyvin uutuus on Siltakadun muuttaminen kävelykaduksi välillä Kirkkokatu-Torikatu. Näin maaseudun keskellä oleva hupaisa pikkukaupunki urbanisoituu; taisi käydä niin että Vapaudenpuiston ongelmat levisivät ympäriinsä.

Elämänkoulun sananvapauden syventävät opinnot

Mitä jankutat, elämänkoulun käynyt isänmaan puolustaja? Perusopinnoissa piti jo oppia, ettei kenelläkään ole velvollisuutta vastata sinulle, jos keksit jotain kysyä. Vastauksen saaminen riippuu siitä, että uskooko kukaan sinun olevan liikkeellä vilpittömässä mielessä; ja onko kysymyksessäsi päätä kuin häntääkään.

Elämänkoulun sananvapauden peruskurssi, lyhyt oppimäärä

Käsittääkseni en pyytänyt oksennusnäytettä, mutta kun sen kuitenkin annoit; täytyy tällä perusteella todeta ettei sinulla ole minulle mitään opettamista...Juuri yhtään mistään. Mutta kestäköönpä kontaktiamme sitten lyhyt tai pitkä aika; on eräs asia minkä sinäkin, isänmaan puolustaja, tulet oppimaan minulta. Sananvapaudesta.

Sä et siis vieläkään tajua?

Harvoin joutuu lukemaan tälläistä tekopuolueetonta roskaa kuin Ivan Puopolon kolumni MTV:n netissä oli. Journalisti esiintyy kuin olisi kaksi ääripäätä, joiden välissä hän vinoilee sopivasti kummallekin.

Olemmeko matkalla epäluottamusyhteiskuntaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä jos luottamus vain joskus yht'äkkiä loppuu?

Sattuipa lystikkäästi, kun olin kävelyllä ja kuljin kirkonmäen poikki. Kirkossa oli päällä sisävalaistus, sähkötoiminen sivuovi oli auki ja turvallisuusyrityksen univormupukuinen vartija puhui kännykkään ulkona. Tunnistin kuvion heti: haluaa irti tehtävästä, jotta välttää haukkumiset ja työvuoron pitkäksimenemisen.

Sanoitus on vieras maa ja käännös toinen planeetta

Jouduin aiheen eteen sattumalta. En lauantaipäivänä eräänä jaksanut kuunnella HitMixiä, koska nuoruusmusiikkini Ysärin ystävänä turhauduin sillointällöin seassa soivaan tämänvuosituhantiseen tyhjänrallatukseen; käänsin sisarkanavalleen Helmiradiolle. Kahdeksankymmenluku menee kovaa.

Mitä minä juuri pääsin kirjoittamasta kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta?

Ihmisarvolla ei mene kovinkaan kaksisesti eduskuntavaalien jälkeisessä ja eurovaaleja edeltävässä Suomessa. Niin sanotut ääripäät ovat voittaneet; vaalitulos on kuin u-kirjaimeksi väännetty rautatien kisko.

Ihmisarvokeskeisen ja antiautoritaarisen yhteiskunnan puolesta

Kanssaihmisensä selittäminen itseään vähemmän arvokkaaksi on joka hetki vain kahden ajatuksen päässä. Kun se tapahtuu, ihminen ei yksinkertaisesti malta olla sortamatta ”huonompaansa”. Se on ihmisen todellinen luonto.

Työvoimapolitiikkakriitikko

                (Kuva: Jari Kähkönen) Työpaikalla, tehtaan porttiholvin varjossa.

Työtä on oltava, jos työ on johtava tapa viettää vapaa-aikaa tai elättää itsensä. Työtä ei saa pitää itseisarvona eikä palvonnan kohteena. Työ on yksi keino toteuttaa ihmisen elämässä tärkeitä asioita. Työn puuttuminen ei oikeuta syrjintää yhteisössä tai mielivaltaista viranomaistoimintaa.

Paperitaktinen pelleilyesitutkinta on aikansa elänyt

(Kuva: Jari Kähkönen) Susikoski merkitsi kuulusteluker-
tomuksen muistivihkoon, jos ei satuttu olemaan kaupun-
gissa ja lähellä virastoa.

Mitä siitä nyt onkaan; vasta vähänpäälle kolmekymmentä vuottako, kun kuulustelupöytäkirja oli lakimääräisesti pakko kirjoittaa kirjoituskoneella oikealle lomakkeelle ja allekirjoittaa joka sivu? Hitaat ne ovat oikeusvaltion liikkeet, sano.

Miksi kiusaajan pitäisi saada paeta nimettömyyteen?

(Kuva: Jari Kähkönen) Armeija näyttää mallia sotilaspoliisimiehen yksilöinnistä 1940-luvulta. Asemaa osoittavassa spol-kortissa luki kilpinumero, joka oli merkitty kilven eli virkamerkin kääntöpuolelle.

On se poliisi kummallinen eläjä. Ensin saa toistakymmentä vuotta kuulla, että julkista valtaa ei nimettömänä käytetä; ja kuinka tulee uskaltaa, koska poliisikin...No, ei muuten uskalla, sen satun todellakin tietämään. Vallan ja voimakeinojen käyttö nimettömänä on kiusaamista, jota ei pidä lainsäädännöllisesti pyhittää.

Minäminäminä turvallisuusongelmana

Nuoruudessani olin vartijana maamme suuremmissa kaupungeissa ja opin varovaiseksi ihmisten kanssa. Sain syyn pohtia tätä ikuisuusaihetta uudemman kerran, kun Pahan kukat -elokuva näytettiin ensikerran tv:ssä äskettäin. Siinä suollettiin useitakin kyseenalaisia ajatuksia vartijoista koko rainan keston.

Puukkokeikka on vain ammattivartijalle kuuluva tehtävä

Joensuussa kauppakeskus Iso Myyssä otettiin kiinni huitova ja uhkaileva puukkomies, raportoi Karjalainen. Kiinniotettu on pidätetty ja tapausta tutkitaan aika rouheilla nimikkeillä, tekojen epäillään kohdistuneen vartijoihin kiinnioton yhteydessä. Tämä ei ole itsestäänselvyys; poliisin sisällä suhtautuminen työperäiseen väkivaltaan on aika omalaatuinen, asennetta myös tyrkytetään eteenpäin esimerkiksi vartijoille.

Halki-poikki-pinoon, yhäkö?

Se oli lähtöjään hieman tavallista rajumpi kotihälytys vapaa-ajanasunnolla, jossa poliisipartio otti uhkaavan ja väkivaltaisen miehen kiinni käyttäen ampuma-asetta voimakeinona. Nyt paljastui, että poliisi ei ollut ampunutkaan pistoolilla vaan tukiaseella eli konepistoolilla. Laukaus osui ylävartaloon, kuten tuoreeltaan uutisoitiin.

Aseistakieltäytyjyys ajan merkkinä

Maamme hengenmaisema näkyy selvästi aseistakieltäytyjyyden käsittelyssä kirjallisuudessa. Timo K Mukan romaani Täältä jostakin julkaistiin jo vuonna 1965, mutta silti sen loppupään lakisitaatti varusmiespalveluksen lykkäyksen perusteista tuntuu häkellyttävän tutulta vielä tänä päivänäkin.

Jatkossa vartijaksi vain ammattikoulun kautta, kiitos!

Vantaan Tikkurilan Prismassa loppuvuonna 2018 sattunut vartijan puukotus osoittaa, että on tullut muutoksen aika. Länkytys heikosta koulutuksesta saa luvan loppua, jos se ei johda käytännön tekoihin, mitkä oikeasti parantavat ammattiin opiskelevien työelämävalmiuksia. Nimenomaan, 120 tunnin ”vartijan koulutuksen” on loputtava.

Mitä herrojen mukavuudesta, jos rahvaalla ei ole perusasioitakaan?

On noloa, että valtavirran julkisuus selitti ulkoministeri Soinin lyömisyrityksen turvamiestyön menestykseksi. No, oli se sitäkin, mutta oikeasti poliittinen eliitti suojaa poliisihenkivartijoillaan itseään oikeusvaltiomme ohenemisen ja julkisten turvallisuuspalveluiden huonontumisen ikäviltä seurauksilta.

Kadun laki näyttää ruman totuuden yhteiskunnastamme

Kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmed(vas) joutui väkivallan kohteeksi Itäkeskuksen metroasemalla Helsingissä. Siis, Se Tavallinen Tarina, joka tapahtui Siinä Tavallisessa Paikassa. Ja näitä on monta, tätänykyä.

Ei, demokratia ei ole vaarassa, mutta marginaali-ihmiset ovat aina keskellämme

Ulkoministeri Timo Soinia(sin) yritettiin lyödä Vantaalla markkinoilla, mutta se on paljon pienempi asia kuin luullaankaan. Nyt lähinnä nähtiin, että kaikki toimii yhäkin, vaikka yhteiskunnan muutos huonompaan suuntaan onkin tosiasia.

Avuntarvetta olisi voinut miettiä jo ennen kuin portti helähti auki

Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa poliisin peiteoperaatiossa kiinnijääneelle joukkosurman suunnittelijalle. Siinäkö on kaikki ja senkö pitäisi muka riittää? Nyt jo toista kertaa samalle tekijälle samanlaisesta jutusta, raportoi STT Karjalaisen netissä.

Vieraudentunne seuraa ajattelijaa ja kirjoittajaa

Luokkarajalle ei voi mitään. Sille siis, että tiedeyliopistossa ja korkea-asteella laajemminkin oppii käsityksiä tiedosta sekä kielestä, ja sopeutumisesta; joskin viimemainittuun lähinnä sosiaalistuttaneen tahattoman epäsuorasti.

Nolo turvallisuusveruke ilmastotempauksesta

Sekö nyt sitten oli häväistys ja maan mullistus, että mielenosoittajat kiipesivät eduskuntatalon pylväisiin? Hohhoijaa. Eipä tainnut puhemies Paula Risikko(kok) arvata mihin tarttui, kun ilmeisen poliittisista syistä lähti torjumaan ilmastomielenosoitusta turvallisuuden ja arvokkuuden verukkein.

Sinä ja sinun turvallisuutesi

Niin, mitä minä niistä tiedustelulaeista juuri pääsin sanomastakaan. Onhan amerikanjapanilaisten intern...eiku turvas...siis pentele kun piti sittenkin sanomani että turvallisuusindeksin mukaisten toimenpiteiden aloittamisen 76-vuotispäivä. Toimenpiteiden, joiden sisällön voi tiivistää vankileiri -yhdyssanaan.

Ei armeija tarvitse epäsovinnaisen poliisitoiminnan valtuuksia

Ei armeija oikeasti tarvitse puoliakaan niistä epäsovinnaisen poliisitoiminnan valtuuksista, joita sille on oltu esittävinään sotilastiedustelulaeissa.

Itä-Suomen poliisille panssariauto

Alussa oli vain Lantikka, Hitsari ja Hirveä Kasa Peltiä...Hehe, jopa oli alkulause! Enemmän arvoinen ei nähdäkseni ole poliisimme pyrkimys hankkia panssariautoja; se on huonosti ajateltu ja pilkattavasti toteutunut hanke. Nyt sellainen on saatu lopulta tännekin päin Suomea. Mitään tyhmempääkö ei sitten enää keksitty?

Villityksiä, osa 2

Mutta entäs aapeeseet? No, Norjan Delta ja Uuden-Seelannin Armed Offenders käyttävät niitä paljonkin. Ajavat pillit päällä kokoontumispaikasta tilannepaikalle ja tekevät kaiketi ajoneuvorynnäköksi (vehicular assault) suomennettavia operaatiota. Siis vastapuolelta liike loppuu ja vauhti menee nollaan ihan rohkeasti törmäämällä.

Lähes kaikki mahdollinen meni pieleen

Hämylinnan poliisiasemalla ei ole asiat kovin kaksisesti, kun sellaisella aita-alueella tehdään lumitöitä, millä pidetään poliisikoiria irtaallaan. Edes armeijassa koira-aitauksia ei ajella/kolailla. Ja jos ne ovat sillälailla lukossa, että pois ei pääse ilman avainta; saattaja kulkee mukana joka hetken.

Villityksiä, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Samoja aikoja, kun
tässä kerrotut asiat tapahtuivat, minulla
oli kai taskussa tälläinen; lisenssin malli 
muuttui vasta nykyisellä vuosituhannella.

Kun vuosia sitten puolustelin poliisia puheissani, minulla oli niitä aikoja töissä päällä vyö, joka oli täynnä työ- ja voimankäyttövälineitä. Vapaalla ollessani talonmiehen rouva kertoi, että poikansa oli kiinniotettu eilen 18-vuotissyntymäpäivänään ja käsirautojen jäljet näkyivät ranteissa yhä tänään.

Julkisen palvelun virkamiesjournalistinen fantasia

Kai tässä pitää sananen sanoa keskiviikkoisesta A-studiosta nettijuttuineen. Ensireaktio oli räkättävä pilkkanauru, kun munittiin ja vastuulliset joutuivat selittelemään maineriskin edellä. Mutta siis; mitä televisiossa oikeasti paljastui etenkin alueellisesti hajasijoitetun ajankohtaistoimittaja Peiposen jutussa?

Armeija sai minulta montakin mahdollisuutta, kaikki turhaan - minä irtisanoudun Puolustusvoimista

7 709 reservipäivän jälkeen kaikki yhdessä koettu on menneisyyttä. Kaikki reilusta 21 vuodesta ei suinkaan ollut sietämätöntä kaltoinkohtelua. Itsekoetut vääryydet olivat vähät, enin paha sattui toisille näkö- ja kuulomatkan päässä. Opin paljon asioita niin ihmisistä, elämästä, armeijasta sekä ennen kaikkea itsestänikin.

Minkä kerran alkaa

Jo kauan sitten kummastelin, että mitä rikosylikomisario Jari Aarniolla oli tekemistä istumassa poliisikomentaja Jukka Riikosen kanssa samassa pöydässä tasa-arvoisena. Oltiin silloisen Helsingin poliisin Punanotkonkadun päämajan ylimmän kerroksen neuvotteluhuoneessa, lehdistötilaisuudessa.

Liian lyhyt patukka ja suikka hiertää

Kolmikymppinen Jorkka näytti hätäisen silmään lähinnä sähkömieheltä hailakansinisissä kulahtaneissa työvaatteissaan. Takin vasemmassa rintamuksessa luki toki VARTIJA Väktare ja Turvallisuusvartiointi sekä ylhäällä selässä VARTIJA tarkasti määrätyllä leveydellä, mutta joku älypää oli valinnut tekstin väriksi vain hieman pukinetta vaaleamman sinisen. Hän nousi ABC-aseman parkkipaikan ruudussa yli kaksisataatuhatta kilometriä ajetusta ja vuosimalliin nähden häkellyttävän kolhuisesta sekä naarmuuntuneesta Bensa-Hondasta lukiten oven avaimella perässään. Tuon tuntemattomuudessaan kuuluisan firman auto oli ajalle epätyypillisesti teippaamaton.

Pelinpito ei käy oikeusvaltiossa – keneltäkään

Ruotsista roikaa! Julkisen palvelun tv:n tutkiva ohjelma UG on nettijutussa paljastanut räikeän epäkohdan todistajan ja poliisin tietolähteen asemasta. Mitä tehdään, jos vakavasta ja ammattimaisesta rikollisuudesta tuloksellisesti tietoja antanut havahtuu yhtenä koleana aamuna, että mitään suojelua ei ole tulossakaan? Ja suomalaisittain sanottuna ”pelipuhelin”, eli yhteys poliisin vain mykistyy tykkänään?

Eduskunnan "vartijoiden" aseet

Ei. Eduskunnan "vartijoita" ei pidä aseistaa.

Turvamyyjä ei ole vartija

Saamani tiedon mukaan te joutsenolaiset olette pyrkimässä turvamyyjän tai kylävartijan palkkaamiseen kuntakeskuksenne kauppoihin. Älkää pettäkö itseänne ja naurattako minua. Turvamyyjä ei ole vartija eikä hänellä ole valtuuksia. Hän on työntekijä, jolla on kansalaisen yleiset oikeudet puolustaa itseään ja toista sekä kummankin omaisuutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Hän voi turvautua rikosoikeuden yleisten oppien anteeksianto- ja vastuuvapausperusteisiin.

Mitä vouhotat, valkoinen mies?

Tässä ei pitäisi olla mitään kirjoitettavaa. Taas kerran näen somessa jaetun linkin vastuuttomalle nettisivulle, jolla on nimetön ja lähteetön lyhyt teksti+videonluikaus. Hohhoijaa. Tämä on jo niin nähty. Mutta kysytään nyt sitten vaihteen vuoksi ihan suoraan, että mitä vouhotat, valkoinen mies?

Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa

Vai on Helsingin poliisilaitos meikkaamassa parlamenttiamme turvallisen näköiseksi? Huono ajatus, asiat on pyrittävä laittamaan kerralla kuntoon eikä hakea lohtua tyhjistä taikakaluista ja jonninjoutavista isovanhemmiston kansantaruista. Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa.

Työsuojelu Berliinin muurin jälkeisenä aikana

”Laakson mukaan monet soittajat kokevat myös, että esimies käyttää väärin työnjohto-oikeuttaan. –  Esimerkiksi varoituksen saaminen, joka ei ole häirintää, koetaan niin että se tuntuu ikävältä”, kirjoittaa joku keskinkertainen STT-Lehtikuvan deskihenkilö Joensuussa ilmestyvän Karjalaisen julkaisemassa sähkeenlisussa.

Joensuu urbanisoituu keikka kerrallaan – Mikä hätänä?

Joensuu, Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupunki, on naurettava itäinen pikkukylä, jonka suhteellisen pienet ongelmat ovat jälleen kerran lyöneet alueradion täti- ja setätoimittajat pahemman kerran hepnaadilla. Johan siitä edelliskerrasta mahtoi se vuosi ehtiä kulumaankin. Mikä hätänä?

Aikamoinen Wikileaks-hetki

Koin aikamoisen Wikileaks-hetken, kun äsken seuloin esiin olennaisen vinkinantajan luona; hän näet oli saanut haltuunsa monisatasivuisen henkilörekisteriksi kutsutun kokonaisuuden. Jo oli vallantäyteys, röyhkeys ja edesvastuuttomuus huipussaan; oli kokemuksestaan pakko sanoa jälkeenpäin.

Ettekö te osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia kysyä?

Helsingin poliisilaitos on jälleen julkisuudessa Suomi Ensin -äärihäirikköliikkeen niin sanotun mielenosoituksen vuoksi. Mitä ihmettä, eikö tavallinen virkapukuinen hälytys- ja valvontatoiminnan yksikössä palkkaa nauttiva konstaapeli osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia ja asettamispäätöstä kysyä? Uskomatonta!

Ei pane eikä synny – sopeudu jos pystyt!

Ihmiset eivät enää Suomessa tutustu ja tapaile toisiaan tavoitteenaan parisuhde. Parisuhdemarkkinat, jos sellaisista voi naama vakavana puhua, ovat tänään täynnä nyrjähtäneitä, sairaalloisen ylipainoisia, kirje- tai muun kaverin kaipuisia ja maailmanmenon paripuoliksi tekemiä huonoja sattumia matkatavaroineen.

Susta on tehty valitus

Mies istui epämukavasti, saattoi sanoa mikäli oli alisanoihin tai kohteliaisuuteen taipuvainen ihmisystävä. Kiduttajan näkökulmasta yhdistetty kevytsuojaliivin etupaneelin alareunan paino vatsassa, hiostavan kuuma haalarikangas iholla ja halpojen varsikenkien narujen viiltävyys sormissa oli lähellä ihanneyhdistelmää, josta oli vaikea panna paremmaksi. Mutta se totisesti ei estänyt eräitä kunnianhimoisella tavalla vioittuneita yksilöitä yrittämästä. Mies, ammatiltaan vartija, tapasi etäisesti jossain pukuhuoneen oven takaa käytävästä korvaansa sukunimensä, kun joku kysyi 'missä se nyt vielä kuppaa'.

Majavanhäntä

Sinä lauantaina kuuma kesäpäivän päivävuoro alkoi vartijan osalta nopealla avaintenkeruulla, sillä kaikki autot eivät olleet ajossa kaikissa työvuoroissa. Tästä huolimatta viikonloppuna niiden tavallisten tapausten lisäksi kulussa oli myös kaikenlaista muuta ylimääräistä hauskuutta, kuten hälytyslaitetaidottomia ja ongelmanratkaisukyvyttömiä. Ensimmäinen kurjuustekijä oli täydellinen arvaamattomuus, joko työvuoron sai juosta hiki päässä aloituksesta lopetukseen tai taistella pysyäkseen hereillä, sillä toinen oli yötyötä tekevän asteikolla täysin siivottoman aikainen ylösnousu ehtiäkseen töihin.

Minähän kirjoitan sen mikä huvittaa tai tarvitaan

Ei pidä hankkiutua kirjoittavaksi henkilöksi, jos ei osaa ajatella. Ajatella ihan oikeasti ja itse; ei vain vastata odotuksiin, sanoittaa toisten tarpeita, mielistellä tai luoda mitäänsanomatonta tapettia sekä taustamusiikkia. Siitä seuraa usein yksinäisyyttä ja epämukavuutta, mikä ei todellakaan tunnu hyvältä omissa nahoissa.