Näpertelykin sijansa saakoon

(Kuva: Jari Kähkönen) Ulosmarssi keskellä levotonta työmarkkinakevättä, joskus
toiseen aikaan, toisessa elämässä. Sommittelin ryhmäkuvan, kun mitään eisen-
steinmaista ihmisten mertakaan ei väenvähyyden tähden olisi saatu aikaan.

Olen työvoimapolitiikkakriitikko ja kannatan yhteiskuntakäsitystä, jossa luokkien eriävät edut sekä tavoitteet tunnustetaan, mutta niiden edessä ei sen paremmin antauduta kuin pyritä vallankumouksella diktatuuriinkaan. Päivän puheenaihe on keljuttavan työpelleilyn korjausyritys; onko se uskottava vai ei.

Minneapolisin surkea tilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Älä harjoita tekstimainontaa laittaen tuotteen
oheen tietoa hinnasta ja ostopaikasta. Valokuvan käsiraudat olivat
muuten sitten sen ottamishetkellä oikea eli aito voimankäyttöväline.

Katselin lukuisia videoita George Floydin kiinniotosta Minneapolisissa; joukossa oli niin toimitettujen tiedotusvälineiden juttuja, valvontakameroiden tallenteita kuin kansalaisten kännykkävideomateriaaliakin. Ei tähän oikein voi muuta sanoa kuin, että millähän ilveellä tuo raukkaparka olisi voinut selvitä hengissä.

Kun yhdeksänä kertana kymmenestä ei räjähdä – vielä tulee yhdestoistakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiitta ripustettuna
ovenkahvaan.

Kuinka harvinaista on, että joku osaa virittää paukun, joka ei räjähdä heti valmistumisen jälkeen tekijän omille näpeille? Että aikaviive pitää tai ansoitus laukaisee pommin tarkoitetulla tavalla? Hyvinhyvinhyvin harvinaista. Ei tähän siis oikein muuta voi sanoa kuin, että varovaisuutta; kuuntele, katsele ja tunnustele.

Vapaan taiteilijan kiinnostavaa sisältöä

(Kuva: Jari Kähkönen) Työelämän symbolikuva; löysin pöytälaatikosta
konekirjoitusajan korjauskynän, jota oli teroitettu veitsellä vuollen.

Ennemmin olen lopun ikääni vapaa taiteilija kuin ”töissä” tinkaamassa idioottien kanssa vähäpätöisen ja tyhjän välillä olevista asioista, jotka voivat koska tahansa kääntyä nurinniskoin, kun reaalipolitiikka niin näyttää. Leikkimässä ihmissuhteita tai kuin olisi jossain  käsistäkaranneessa psykologisessa kokeilussa.

Mielenrauhansa tähden se ihminen pomottaa, kyttää ja selittelee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoituksessa valokuvaamassa, jotta
saisin leipäni...Oho...Eiku siis demokratia säilyisi toimivana.

Nyt ymmärrän paremmin kuin aiemmin nuorempien, herkempien ja maailmassa käymättömien kärsimyksiä tuppukylissä. Olipa postissakäymistä, kun tuli paketti. Sään ollessa hyvä kävin S-Marketissa jäätelöllä. No, sitä syödessäni oven edustalla tuli Eräs puhelemaan, että miksei tullut kirjajulkkareihini.

24 tuntia: tiistai 19.5.20 kello 21.00 – keskiviikko 20.5.20 kello 21.00

Vähän vaille vuosikymmen sitten valokuvasin kaksi poliisihevosta
ratsastajineen muuan hyvin kylmänä lauantaipäivänä, kun notkuin
jo silloin hiljenneellä talonvaltauspaikalla turhassa uutisen toivossa.

En kirjoita ilkkuakseni kuinka taas kerran yksi keski-ikäinen vaikuttaja-asemassa ollut mies kävi huorissa ja jäi poistullessaan pillupoliisin rysään. Pointti on yhteiskunnan mädännäisyys, jossa keulakuvat, julistehenkilöt sekä sun muut tarjoavat näkösuojaa huomattavasti rumemmille eläjille ja ilmiöille.

Kun turvallisuuspalvelusta puuttuu se turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu kuvituskuva. Sinä vuonna, kun
tuo salkku oli käypää tavaraa; niitä ei varmasti jaettu tai edes
luovutettu vartijoille työvuoron ajaksi.

Varasin kirjastossa Vesa Ellosen ja Jyri Paasosen Turvallisuusalan perusoppikirjan; noudin niteen viime viikolla, sekä luin sen loppuun tänään. Johan olivat teoriaherrat epäkäytännönläheisen oudosta näkökulmasta katsoen hyvin kankeakielisen työn tehneet. Mitä he oikein koettavat opettaa ja kenelle?

Halukkaat lukkarit kuvittelevat kaiketi olevansa isänmaan asialla

(Kuva: Jari Kähkönen) Vanhan holvin varjossa on yhä vartiokoppi, vaikka portti on
romutettu ja vartijat poistuneet jo "uudelta alaportiltakin" hyvän aikaa sitten.

Vähän vaille vuosi sitten kirjoitin tämän tekstin, joka piti äsken nostaa ylös linkattaessa edelliseen blogiin. Mielessä raksutti, että mistä tuo kaiketi Poliisiammattikorkeakoulun kouluttajakoulutuksen ylikonstaapeli väitetyt tietonsa sai. Samat sanat tulivat näet vastaan tässä kirjassa.

Hämäsi ja pääsi pakenemaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin kaupungin liikennelaitos halusi metroasemille
vahtimestareita asiakaspalveluvirkapuvussa. Kuvassa kokeilutyöpiste.

Palaan nyt lähimenneen puukotukseen Oodi-keskustakirjastossa, koska sen oikeuskäsittely antaa aihetta eräisiin kriittisiin sanoihin. Ei muuten hyvin mene, jos kolme omin jaloin kävelevää pääsee yhtä aikaa samaan invavessaan, ainoa apukeino on sosiaalihälytys ja sitten puukottaja hämää sekä pääsee pakenemaan.

Olisiko alettava vähemmän viranomaiskuuliaiseksi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ja niin minä vuosia sitten nähdessäni nykäisin pokkarin
olkalaukustani; tein arkistokuvan, jota käytän useasti, vaikkei se oikeastaan
mitään mihinkään liitykään. Tietenkin rekisteritunnus on poistettu kuvankäsit-
telyllä.

Minä voisin kirjoittaa rähähähää ja mitämäsanoin, mutta enpäs aloitakaan tekstiäni sillä. Syyni olisivat hyvät; kuopiolaispoliisit selvisivät sakoilla ynnä varoituksella sekä Meri-Lapissa suututtiin rajapelleilystä. Perään nyansoidumpaa tapaa nähdä ympäröivä maailma, mukaanlukien viranomaiset ja heidän työnsä.

Oho

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva, joka esittää Helsingin poliisia
suorittamassa jotain aivan muuta tehtävää vuosia sitten.

Taannoisessa poliisin Uudenmaan maakunnan liikkumisrajoitusvalvonnassa ilmeni virheitä. Tarkastuspisteet saattoivat sijaita paikoissa, joille saapuva ei tosiasiassa ollut ylittänyt maakuntarajaa. Toistuva perusteeton rajanylityksen yritys ei ollut rikos eikä niskottelusakkokaan viimeinen sana tapauksestaan.

Yksityisen turvallisuusalan ammatillista keskustelua ei ollut olemassakaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuinka voit olla hedelmällisessä vuorovaikutuksessa
kanssaihmisen kanssa, jos todellisuudessa halveksit häntä?

Muistelen nyt vähän menneitä, koska kohta kuluu tasavuosia niin turvallisuusalan julkaisutoimintani lopettamisesta kuin alalta poistumisestanikin. Yksinkertainen syy otsikon totuudelle on omiminen, omaneduntavoittelu, kieroilu, valehtelu ja yksimielisyyden puuttuminen. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei edes yritetty.

Iltakävelyllä

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän minä näin Kontiolahden
torin parkkipaikalla, kun eilen iltakävelyllä kävin.

Facebookin puskaradioryhmässä valitettiin tästä autosta romuineen, kun se seisoi edellisessä paikassaan. Hetkittäin saatettiin luulla, että asiat olivat hoitumaan päin, kun nyt keulan edessä nököttävä rengaskasa päivä päivältä oheni ja lopulta tyystin hävisi. Osoittautui, että lopulta edistys ei ollut sen paremmin laadullinen kuin määrällinenkään.

Ps. Kun oikein tarkkaan katsoo, näitä autojahan on siellä kaksi; yksi löytyy kummastakin parkkipaikan reunasta.

Minähän sen päätän – tai sitten et

(Kuva: Jari Kähkönen) Vallankäyttöä se on tämäkin. Kuvassa näkyvän
konstaapelin partiokaveri tuli muuten kuiskimaan korvaani takaa
vasemmalta; joko olen kuvannut tarpeeksi, hän kysyi.

Inspiroiduin hallituksen koulujen lähiopetusta koskevan päätöksen jo ennalta aiheuttamasta tinkaamisesta. Koronakriisin ajankohtainen aihe ottaa taas kerran puheeksi sen kuinka Suomessa käytetään valtaa. Eräät kuntapoliitikot ainakin luulivat itsestään moninkertaisesti liikaa.

Satsatkaa ennemmin lukkoihin ja telinevoimisteluun

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva sattumanvaraisesta S-Marketista,
jota ei toivottavasti ole koskaan ryöstetty eikä ryöstetäkään.

Joensuun Siilaisten S-Marketissa on tapahtunut vappuaaton iltana ryöstö, tiedottaa poliisi ja ajoin sanomalehdeksikin mainittu Karjalainen piti parin rivin notiisiaan maksumuurin takana. Minä sanon ihan suoraan: jos ei ammattimainen turvallisuustyö kiinnosta, satsatkaa sitten lukkoihin ja telinevoimisteluun.

Tekoyleisen, joskus oikeasti asevelvollisuuskin olleen, hupaileva epäuskottavuus

Suomen niin sanottu yleinen asevelvollisuus ei ole oikeasti kumpaakaan. Sen seuraukset ovat kummalliset; joskus ne ovat suorastaan tahattoman koomiset, kuten YLE:n uutisoima sakkotuomio osoittaa. Hupailu sikseen, koska asia on vakava ja pelleily tapahtuu meidän kaikkien nimissä sekä rahoilla.

Kenen turvallisuudesta sinä puhut?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvajournalistinen kokeilu keski-iän kynnyksellä.

Keski-iän kynnyksellä minulla oli ajatus, että turvallisuus on ihanteellinen termi holahtamaan jälkimodernin näennäistieteen käsitepuuroon; kukin voi tarkoittaa sillä mitä ikinä haluaa. Yhdet pelaavat kielipelejään ja toiset koettavat hallita riskiyhteiskuntaa. Sopii tosiaan kysyä, että kenen turvallisuudesta puhutaan.

Tahattomasta eskalaatiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt tekniikka haittaa
vuorovaikutusta, koska sen on tarkoituskin.

Luin Facessa Aron sisarusparin lehtihaastattelujen ylösnoston, josta mieleeni johtui otsikon teema; tavallaan jatkan tästä postauksesta noin puolen vuoden takaa. Siinähän siis käytiin julkista nokkapokkaa, jos vaikka sittenkin etäisesti ja suomalaisiin oloihin sopeutetulla mietoudella. Mitä jos ”se tekee liikkeensä”?

Vartijan ja järjestyksenvalvojan yhteiskunnallinen asema

Tänä korona-aikana ruuduntöllötystä riittää, joten tuli ilmeisesti vahingossa tehtyä muuan menneitä mieleen palauttanut googlehaku. Mistä se taas johtuikaan, että kuka hyvänsä vartijan tai järjestyksenvalvojan työssään näkevä luulee heti tietävänsä kaiken heistä? Siinäpä blogitekstin itu.

Myötätunnon menettäminen

Anteeksi, pitäisikö tämän kiinnostaa; en todellakaan ole mikään tilitysautomaatti tai kaikkien puolesta tappelija. Kyllä minä silti opportunistit, valehtelijat, rähinämoottorit ja sietämättömät tiesin aina; tohdin myös väittää, etten koskaan ollut päättämätön tai avuton ihminen. Joskus myötätunto vain pakostakin menee.

Tarpeettomia keskusteluja

Minäkeskeiset ja tottelemisintoutuneet ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin; tuon itsestäänselvyyden kirjoittaminen ei silti ole helppoa, koska samat myös koettelevat koviten periaatteen kestävyyttä omalla käyttäytymisellään. En väitä olevani tässä suhteessa pyhimys; se on ihanne, josta olen kaukana. 

Teollisuusvartiointi, eli, ettei sahasi palaisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Teollisen ajan tehtaanportin varjossa; uusi vuokralainen
on 2000-luvulla valinnut vitsikkään näköiset verhot ikkunoihin.

Facebookissa käynnistyi taas kerran yksi monista Joensuun Penttilän sahan tulipalon muisteluketjuista. Minulla oli kommentoitavana vain tämä: vartiokierros+dokumentointi+raportointi; juuri siksi. Pohdin nyt asiaa yleisellä tasolla; nimeltämainittu tapaus on minulle vieras ja siten epäkiinnostava. 

Koronakriisi ja vapaan maan kansalaisen identiteetti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysymys; mitä sinä näet tässä kuvassa, kertoo
paljon sinusta ja tavasta millä maailmaasi katsot.

Koronakriisin tämänhetkinen kuuma aihe on terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys ja kuka siitä taas vastasikaan. Voisiko ollakaan oivallisempaa hetkeä sanoa, että Suomi on vapaa maa ja siinä pitäisi vain uskaltaa tai kyetä elämään? Tästä on oikeasti kysymys, vaikka ollaan keskustelevinaan kasvomaskeista.

Jussi Halla-aholla ei ole mitään asiaa valtionjohtoon

No, kirjoitinpa Mikko Niskasaaren Facebook-seinälle kommentin jatkoksi ketjuun, jonka alustuksena oli hänen Maria Asunnan Suolen Uutisten nettiin kirjoittamaa juttua arvosteleva blogimerkintänsä. Olin samaa mieltä ensinmainitun kanssa; jutussa oli poliittisesti sopiva päälleliimannainen, joka teki huonoa tai suorastaan kaatoi sen.

Korona-ajan työvoimapolitiikan kolme hutia ja mistä ne johtuvat

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaivarin kartanon eli Työtuomioistuimen vanhan
virastotalon portintolppa joskus kauan sitten.

Luin täkäläisestä lehdestä, että valtion pitäisi kuulemma taata työvoimaa löytyvän tai muuten marjanviljelijä niittää kasvuston maahan. Voivoi. Ensimmäinen hutikutihan tulikin jo siinä; Suomi ei ole sosialistinen kansantasavalta, jossa on työpakko ja työvälitysmonopoli. Ihan siis vaan tiedoksi.

Apteekkimurrot – ajanilmiö vai vedenjakajako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausretkellä Länsi-Helsingissä kauan sitten; auringon-
lasku kevättalven illalla.

Kyllä koronakriisin vuoksi suljetut rajat näkyvät kohta huumemarkkinoillakin. Apteekkimurrot ovat näet tähän asti olleet ylikuumenemisilmiö; milloin työllistivät huumeriippuvaiset sotaveteraanit, toisinaan suitsittiin lääkäreiden reseptinkirjoitusta ja joskus huumeiden saatavuus oli vain yleensä heikko.

Ei tämä talo ole olemassa sinun kierroksiasi varten

Jokseenkin noin minulle sanottiin 1990-luvulla. Jos kuulisin sen nyt uudestaan, luultavasti vastaisin seuraavasti:”No, sitäkö varten kierroksia tehdään, että koko ajan vilkuilen ikkunoista pihalle, josko joku on jotain vailla?” Silloin en tainnut sanoa mitään; olin tosikko, ja minulla oli myös kuvitelma ammattiin liittyvästä käyttäytymisvelvoitteesta.

Sano se suoraan tai epäsuoraan, samapa tuo, kunhan ajattelet

Kysypä itseltäsi; montako minuuttia putkeen sinua kuunnellaan ilman aiheen vaihtamista, höhöhöö-luokan mukanokkelaa sanaleikkiä tai suorastaan paikaltapakenemista? Se kertoo paljon, mutta ei välttämättä imartele. Opitpahan katsomaan tarkemmin, että keille viitsit vast’edes ajatuksistasi kertoa.

Ala-arvoista

Ala-arvoista huomenta, hyvät lukijani, joita on nyt tavallista nollaa kävijää enemmän. Näinhän on ollut jo pitkään; syynkin tiedän kyllä, sillä en ole tiedonhankintakyvytön enkä liioin ympäröivästä maailmasta pihallakaan. Hieno havaita kuinka valtaosa teistä tajuaa erehdyksensä jo peräti noin yhdessä sekunnissa. Ja poistuu paikalta.

Miksi avoin päättely on minun juttuni?

Tämän tekstin siemen kylvettiin, kun äsken pyysin ja sainkin kritiikkiä työstäni. On näet usein niin, että näissä hommissa sinua joko inhotaan ja halutaan lannistaa hiljaiseksi; tai hyvää tarkoittavat tutut lähtökohtaisesti kehuvat, koska sinä olet sinä. Missä olet oikeasti ja miten etenisit; kas siinä pulma.

Minuuttien myytti

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei tämä ollut koskaan minun työsalkkuni.
Taisin ajatella tekeväni ruudusta joskus jotain portfolioon kuvaa-
maan ammatillista siirtymääni.

Joensuun Prismaan murtauduttiin aiemmin tässä kuussa. Tarkastelen nyt muutamia epäkohtia, jotka havaitsin kyllä tuoreeltaan; vaan mistä silloin vaikenin. Olenhan kynämies; en enää järkeile, etten saa arvostella, jos en ollut siellä itsekin eli "lampsinut mailia hänen maihareissaan". Saan jälkiviisastellakin.

Järjestyksenvalvonta Joensuun keskustassa

Olen kirjoittanut monesti Joensuun uuden kaupunkikeskustan turvallisuustilanteesta. Nyt aihe on noussut uudestaan ajankohtaiseksi, koska saan säännöllisesti lukea somesta purnauksia Korona-viruksen aikaan liittyvän varovaisuuden noudattamattajättämisestä; ne kohdistuvat niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Perussuomalaisuus – politiikkaa vai henkilökohtainen ongelma?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ilta-aikainen kuva noin vuoden takaisesta Joensuun keskus-
tasta; havainnollistakoon se tässä kuinka autiolta siellä pitäisi nyt näyttää. 

Perussuomalaiset on populistinen koalitiopuolue. Sen reaalipoliitikot eivät usko itsekään suoltoonsa, metodipopulistit ovat olevinaan tosissaan, valtavirran populistit vaihtelevat hillumisen sekä arkiharmauden välillä, autoritaariset haluavat diktaattoriksi ja joidenkin ”politiikka” on vain häiriintyneisyyden oire.

Plus- vai miinusmerkkistä, siitä on kysymys Corona-viruksen aikanakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Katuvalokuvausharrastusta Helsingissä vuosia sitten.
Ruutu valikoitui tähän solidaarisuudesta kulttuuritoimijoille, jotka ovat jou-
tuneet ahtaalle nykyisessä poikkeuksellisessa tilanteessa.

Suomi oli vakaa maa, jossa viranomaisiin luotettiin, turvallisuus ja oikeudenhoito olivat kunnossa; kaikki olivat osallisia, toimivia ja vielä suhteellisesti vauraitakin. Normaalit suhtautuivat toisenlaisiin lähinnä ihmetellen, säälien sekä joskus myös lievästi epäuskoisen vahingoniloisesti hihitellen. Sitten maailma muuttui.

Älä syytä Korona-virusta, kun vika on itsessäsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyttökauden vihreän pikkurepun tuunaaminen kantoviilek- 

keen tarviketaskuin oli minusta kiinnostavampaa kuin hallituksen tiedotustilaisuus.

Olen ohuesti huvittunut siitä kuinka kaikki ovat niin tietäviä ja huolissaan, kun koronaepidemia nyt johti valmiuslakien käyttöönottoon. Sanoisinkin näin, että suotta tautia syytät; olet mitä olet tai teet mitä teet siihen katsomatta. Ei mielivaltaisuutta, taitamattomuutta eikä ihmisten ylikävelyäkään ole juuri keksitty.

Kansalaispalvelus tyhjien toiveiden tynnyrinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Siitä, mitä on palveluksessa käyttänyt; saa tehdä itselleen
käsilaukun siviiliin päästessään.

Kansalaispalvelus – mitä viiksenkarvaa; armeija on sotimista varten, ei siksi että inttimuistoista tarinoiminen säilyisi suosittuna ajankuluna kansan kesken. Minä väitän, että puhe koko ikäluokan jakamasta kokemuksesta on yhtä täyttä feikkiä kuin tuore huoli nuorten syrjäytymisestäkin. Ei oo totta!

Sanohan, paljonko rakenteellista työttömyyttä ihanneyhteiskuntasi kestää?

Youtubesta löytyi tälläinen Mikko Perkoilan jo alunperin 1980-luvulla tekemä, sangen osuva laulu.

Minä opin muinoin, ettei rakennetyöttömyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan; se oli oikeastaan rakennemuutostyöttömyyttä, joka katosi aikanaan edistyksen edistyessä kyllin. Kaikkein useimmin käytetty esimerkki tästä oli maatalouden kuihtuminen ja teollisuuden kasvu 1960-1980-luvuilla.

Automarketin turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) S-Marketin aukioloaikoja muutettiin, mutta
valaistuskeskuksen kello-ohjausta taas ei oltu muutettu ennen-
kuin vasta nyt. Tämä on vuosia vanha arkistokuva.

Yhteiskunta muuttuu ja se heijastuu turvallisuuteenkin. Ei 2020-luvun automarketin turvallisuutta voi hoitaa kuin 1980-luvun keskustatavarataloa. Onko oppimishalukkuus ja sitoutuneisuus kunnossa vieläkään? Ei enää, jos on saanut koskaan; saa mitätöivästi töksäyttää ”ei meille tälläistä, tämä häiritsee”.

Karhutiimi elämöi, nosti kämmentäns’ ja...heitti hästägin?

                        Video: Youtube/Ne Luumäet/Myymäläetsivä vauhdissa.

Anteeksi kansallisrunoilija Runeberg; en voinut mieltäni malttaa. Otsikko ostaa paikkansa, kun joku Karhutiimistä kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että hässäkkä näkyvä valvonta sucks; s-sana muuten tarkoittaa kiltistikin sanottuna pahalle haisemista. Onko keksitty uudelleen tuli vai pyörä? Ei. Myymäläetsivä!

Poliisi käyttää valtaa eikä kaihda keinoja

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosia sitten olin Helsingin Lauttasaaressa syömässä
keskellä arkipäivää. Tempaisin pokkarilla kuvituskuvan, jota olen sen jälkeen
käyttänytkin monen moninaista kertaa.

Poliisi on ystäväsi vaikka väkisin, mutta vain saadakseen kytätä ja alistaa sinua. He kuvittelevat toimivansa yhteiskunnan puolesta, koska sellaista opiskelijoiden päihin isketään Poliisiammattikorkeakoulussa. Tuo sisäisesti 1950-luvun arvostuksia noudattava opetus tekee poliiseista vähän jälkeenjääneitä ja tökeröjä tyyppejä.

Kansanmiehet ja hyypiöt heidän joukossaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Maailma näyttää täysin toisenlaiselta kansanmiesten
tarinaringistä kuin eliitin asemista katsottuna.

On sitä maailma aikaansa päässyt, jos nyt fasistitkin ovat demokraatteja. Tai sitten joillakuilla höpsöliineillä on pahemman kerran hukassa niin tieto kuin ymmärryskin suomalaisesta kansanluonteesta. Moistenko olisi muka annettava koko maata johtaa? Ei tule kuuloonkaan; he nyt eivät vielä hallitse täysin omaa itseäänkään.

Tavanomainen viisaus on vaikeuksissa

(Kuva: Jari Kähkönen) Neuvostoimperiumi satelliittei-

neen on ollut jo kauan historiaa; kuvassa Itä-Saksan 

kansanarmeijan upseerisalkku.

Perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen Tallinnan puhe ja Kristillisdemokraattien lakiehdotus työttömyysturvan kielitaidottomuusmiinuksesta ovat jo päiviä vanhoja vitsejä, mutta paljastavat kuitenkin niin sanotun tavanomaisen viisauden kriisin yhteiskunnassamme.

Kuinka saavuttaa uskottavuus ja menestys omassa tekemisessään?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysyttiin, mikset ole menestynyt, jos olet muka niin fiksu.
Vastaus annettiin.

Mitä itse tekisit paremmin/miksi kirjoitat näistä asioista/mitä yrität myydä? Siis, jos tekisin kaiken a) täydellisesti julkisesti ilmaiseksi b) vaikuttaakseni fiksulta koska pyrin joksikin c) tyrkyttääkseni omaa tuotetta tai palvelua; sitten saisin kirjoittaa mitä haluan? Puhukaa omasta puolestanne, siellä lokeroissanne!

Reilan rivimiesmarkkinointi ontuu

                                                Video: Duunitori, Youtube

Luulin turvamyyjien olleen jo menneen syksyn lumia, mutta jatketaan sitten juttua, kun on kerran oikein puhemies valittu ja nettiin lykätty ”vastausvideo” tieskenelle. Jaahas. Mitäs minä näenkään? Sehän on ilmeinen markkinointiviestintä-ätäkki, jonka moukaroinnilla pyritään markkinoiden haltuunottoon. Aloitettiin rekrytoinnista.

Hyvä tekosyy

(Kuva: Jari Kähkönen) Järjestyksenvalvontaa Helsingin Itäkeskuksen Tallinnan-
aukiolla hyvin kauan sitten otetussa arkistokuvassa.

Ihminen on sellainen eläjä, että kaikki paitsi käsinkosketeltava pitää kuvitella mielessään; muuten sitä ei ole olemassa. Se vaatii hyvää tekosyytä, jota on viimeisen parin päivän aikana etsinyt Helsingin keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaarakin; voi kuinka kätevää, että voi puhua valvontakameroista.

Asevelvollisuus surkeutuu loppunsa edeltä

(Kuva: Jari Kähkönen) Matkamuistoja ideologioiden sodasta: Harppi-Saksan
kansanpoliisin hihamerkki Jugoslavian kansanarmeijan ilmavoimien kypärä-
kassin kyljessä. Molemmissa nyttemmin entisissä valtioissa oli muuten ylei-
nen aselvollisuus ja isot armeijat. Silti pakko hävisi sodan.

Kun kansallisvaltio-Suomea tehtiin, tultiin rakennetuksi kaikenlaisia mielikuvituksen tuotteita. Näiden johdannaista on sekin pertsamedian usein toistama täysin päätön hokema, että jokainen mies on osapäiväsotilas eikä muuta voi kuin käydä armeijan ja kuulua reserviin. ”Yleinen asevelvollisuus” on loppunsa edeltä surkeutuva myytti.

Kiiman ja kateuden peruslaki

En pidä Saara Särmää kummempana kuin ketä hyvänsä nettikeskusteluja ulkoapäin naureskelevaa ja sormellaosoittelevaa; heitä olen jo todellakin nähnyt kyllin. Tämä voisi olla hyväksyttävää, jos psykologisten termien heittely olisi irrallista ja vailla pyrkimystä suurempaan ymmärrykseen eikä voimauta puhujia toimijoiksi. Ehkä.

Liberaali demokratia ja yhtäläinen ihmisarvo ovat ainoa toivomme

(Kuva: Jari Kähkönen) Yhteisöllisyyttä esittävä valokuva ostoskeskuksella, jota ei
enää ole olemassa.

Saatan tuntua vieraalta, kuin olisin toiselta planeetalta, mutta kyllä minä ymmärrän sinua silti. Meillä ei kansa- ja ihmiskuntana näet muuta toivoa olekaan kuin liberaali demokratia sekä kaikkien yhtäläinen ihmisarvo. Sitä eivät kaikki tällä viikolla muistaneet ja useat taisivat silloinkin vain suorittaa niin sanotusti viran puolesta.

Arvaamattoman ja epäoikeudenmukaisen maailman vartijana

Palokunta näyttää mallia syrjimättömyydestä; lähde Facebook, bongattu Rysky Riiheläisen seinältä. Englanninkielinen video ei käsittele suoraan romaneita.

Vartija työskentelee yksin sekä suoraan asiakkaiden kanssa. Voi olla vaikea pitää yllä ammatillista etäisyyttä ja mielessä on muukin kuin laki. Syytä olisi; asiakkaan, asiakkaan asiakkaiden, asiakkaan henkilökunnan tai oman työnantajankaan halut eivät tee mahdotonta mahdolliseksi eivätkä etenkään suojaa jälkiseurauksilta.

Päivänselvä mysteeri-ilkivalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Murrossa keikantekijät yleensä vain varastavat.

Pohjoiskarjalaisissa julkisissa tiloissa tapahtuu säännöllisesti niin sanottua mystistä ilkivaltaa, josta useimmiten ei ulospäin huudella. Vastuulliset pelännevät, että itselleen nauretaan; eivät halua myöntää turvallisuusongelmaa ja haihattelevat loputtomiin. Minulle asiassa ei kuitenkaan ole paljoakaan epäselvää.

Terve, stalkkeri!

(Kuva: Jari Kähkönen) Turhangooglettelijat voisivat
tehdä ympäristölle palveluksen ja omistautua
yksinomaan analogisiin sekä sähköttömiin huveihin.

No, mitä nettikyttä? Olet siis kummajainen, joka onkii toisen nimen ja googlaa sen kytätäkseen verkkopreesensiä; eräät jopa istuen samaan aikaan samassa huoneessa kytätyn kanssa. Ymmärrän. Et osaa tai uskalla esitellä itseäsi. Etkä pysty kohtaamaan kanssaihmistä silmäntasolta tasa-arvoisessa vuorovaikutustilanteessa.

Reaaliaikamaailma vaatii uudenlaista auktoriteettiä

En koskaan pitänyt Jyri Paretskoin tolkunihmistekstistä. Tyhjänpäiväisyys, yhtäältä-toisaalta -jossittelu, rohkeus kateissa, en ole rasisti...mutta ja niin edelleen; näin minä siitä ajattelin. Kehdata nyt käydä noin sormi pystyssä opettamaan vailla superstaran asemaa; taisi mies saada ansionsa mukaan ainakin joltain osin.

Jos se on noin vaikeaa, ota lopputili ja vaihda alaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sidosryhmätapaamisessa muinoin Helsingissä keskellä
yötä; nappasin pokkarin käteeni veskasta, kun tämä sattui silmääni. En oikein
tiedä itsekään, että mihin kuva liittyy tai miten.

Kyllä minulta aikanaan pääsi niin nauru, pieru kuin kirosanakin kuullessani poliisiliiton organisaattorin selittävän, että poliisin pitää saada tehdä haalarikameravideoilla mitä huvittaa. Itsekriminointisuoja! Mokoman viisastelevan knoppisananko piti saada koko kansa polvilleen ihastuksesta? Ei kelpaa vieläkään, vaikka viesti onkin laajasti levinnyt.

Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu

Flooranpäivän piknik Kumtähden kentällä Helsingissä; Suomen
lippu saapuu. Olin paikalla kaupunkitoimittajana selostamassa
juhlamenoja silloiselle lehdelleni.

Kerran nuorena minut komennettiin yhdessä työnhaussa noin seitsemäksi tunniksi psykologin testattavaksi. Olimme siellä porukalla; kaikki hakemassa johonkin korkean profiilin paikkaan ja rasti oli osa isompaa testipatteristoa. Opin sillä reissulla jotain oppineisuudestakin; useimmat sellaiset ovat ressukoita, jotka voisivat hankkia elämän.

YLE:n ajankohtaisongelmassa vatvottiin haalarikameroita

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisin kypäräkamera
tuli vastaan kerran, kun selostin mielenosoitusta.

Minua eivät YLE:n ajankohtaisongelmat kiinnosta. Tiedän jo, että niitä on tasan kahta sorttia; vatvova ja jankuttava, eikä kumpikaan puhuttele itseäni. Männätiistaina nähtiin ensinmainittu poliisin haalarikameroista, mutta mitä kolme esimerkkivideota oikeastaan kertovat poliisimme ammattitaidosta ja yhteiskunnallisesta asemasta?

Minimipalkka on fingerporivitsi ja työllisyys jokaisen omassa päässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Minimipalkkaan pe-
rustuvat työmarkkinat tunnetaan jo vai-
kutuksiltaan ympäri maailmaa.

Kommunistipuolue Kokoomus hyökkäsi maanantaina kansalaisten perusoikeuksien kuten sopimusvapauden kimppuun minimipalkalla. Keskiviikkona ätäkki jatkui kuuluttamalla työ(llisenäolo)pakkoa; työstä tosin ei välttämättä makseta palkkaa eikä se aina ole edes todellisuudessa olemassakaan. Tämä on ajan uusi sävel.

Tiedätkö kuka nurkissasi nuohoutuu?

Suuren maailman limukaappi; ovet ovat lukossa ja
ne avataan ostajalle kassalta kaukosäätimellä.

Pohjois-Karjala on korpea; ihmiset harvassa ja tapahtumat vähissä. Siellä ei juuri ole maamerkkejä, joiden mukaan suunnistaa. Tapana ei liioin ole ollut aidata tai sulkea; siispä rakennusten nurkissa pyöritään niin jatkuvasti kuin paljonkin. Yksi ikävissään tekemisenpuutteessa, toinen oikeasti eksyi ja kolmannella on pahat mielessään.

Hallinta – sitä joko on tai ei ole

Kentällä eteen saattaa tulla joku, joka ei enää
kuuluisi vapaalle jalalle lainkaan.

Alunperin ajattelin, että Palmian järjestyksenvalvojien lauantai-illan erikoinen Helsingin metrossa ei antaisi aihetta suurempiin pohdintoihin; onhan tässä teksti tai toinenkin tehty(1, 2). No, niitä selatessani totesin, että hallinnan käsitteestä ei ole tullut vielä kirjoitettua. Se on ammatin perusasia, joka pitää oppia koulussa.

Poliisista keskustelemisen vaikeus hybridivaikuttamisongelmana

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisista keskusteleminen on vaikeaa asioiden monimut-
kaisuuden vuoksi; juuri siksi siitä onkin tullut nyt hybridivaikuttamisen ongelma.

Alan pakinoimaan oletuksesta, että on neljää perustyyppiä ihmisiä: poliisit, poliisiin myönteisesti suhtautuvat, poliisia vihaavat ja ne ketkä eivät ota kantaa. Tyyppien rajapinnat ovat vaikeita sekä koeteltuja, koska joko siellä käytetään valtaa tai sitten paljastuu käsittämätön vaikeus hyväksyä toisen yksilöllisyys ja ihmisarvo.

Suonsilmäke löytyy tietoverkostakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuun pääkirjas-
ton ala-aulan säilytyslokeroilla oli keppos-
teltu; sinänsä kukaan ei yllättyne, jos kirjas-
tossa on kirjoja. Vannomatta paras?

Tämä pakina sai alkunsa, kun Rysky Riiheläinen bloggasi Toimittajaliitosta, joka on melkoinen kummajainen niin nimeltään, kokoonpanoltaan kuin väitetyltä tarkoitukseltaankin. Eiköhän mokoma Terijoen hallitus ole pelkkä tienuu- ja huuhaanlevityskone petettävissä olevien puijaamiseksi.

Onko armeijalla elämisen oikeus?

Karjalan lennoston komentaja, eversti Timo Herranen on pantu paljon vartijaksi, kun tämä juttu tulee hänen ratkaistavakseen. Onko komentaja oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja ennenkaikkea järjellisyyden puolella vai aletaanko taas jälleen kerran ”kolmannella” omaan vapaaseen tahtiin potkia syntipukkia?

Ihmiselon rikkaus ja kurjuus projektiyhteiskunnassa

Mikä minä olen työskentelemään eteesi ilmaiseksi, takaamaan asiasi, toimimaan todistajanasi tai edes pitämään yleisösi viihdytettynä? Koska, kai sitä nyt jokaisella on omatkin asiat ja etunsa; vain erikoiset hölmöt tai tuhoisasti alttiit juoksevat toistuvasti toisten asioilla ilmanmitään.

Tason noston vaikeus

Silakkaliike härnää persuja ja kokkareita, bloggasi Uuninpankkopoika. Mutta mikä lienee liikkeen taso, kun olemus alkaa vakiintua ja toimintatapojen tulisi olla uskottavia? Haha, ainakin "asiat riitelevät, eivät ihmiset" -hokema on yhtä täyttä huuhaata kuin paretskoilainen "tolkun ihmisyys" oli. Liikkeessäkin pitää osata käsitellä ihmisiä.

Menneiden muistelua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kyllä tämänkin kantaminen alkaa työltä
tuntua, jos siihen lisätään "pari pikkujuttuja" ja vuorolla on 
mittaa 12-16 tuntia. Ennen alkua hoidat siviiliasiasi, töistä
päästyäsi nukut.

Sain idean tähän tekstiin, kun jouduin muuatta virkaa hakiessani kirjoittamaan hakulomakkeen vapaakenttään esittelyn itsestäni ja kertomaan osaamisestani. Mihinkäs ilmeisestä pääsee; olen tehnyt töitä pitkään sekä monipuolisesti ja sen on ansioluetteloni näköinenkin. Elämänkulkuni menneekin useilta yli ymmärryksen.

Lehmossa vasaroitiin Pohjois-Karjala uuteen aikaan?

Ainahan Pohjois-Karjalassa on osattu tehdä ilkivaltaa, pieniä anastuksia sekä häiriköidä. Lehmon S-Marketin vasarointi saattaa silti olla ensimmäinen merkki siitä, että perinteiset tirkistelyt, vedenjuoksutukset, avainten lepikkoon viskomiset tai makkaroiden grillistä vieminen ovat korvautumassa suuren maailman elkein.

Totuuden versioituessa tasapainoisuus ja yleinen etu haihtuvat

Ajoin sitä ihmettelee itsekin, että kuinka vähän eroa journalismin ja juoruämmäilyn välillä on; sen verran pahasti on nimittäin sekaannuttu draamaan tai markkinointiin. Esiin nostetaan ongelmia, mutta sisältö voi olla hyvinkin ohut ja yhteiskunnallinen merkitys puuttuu tykkänään. Postmodernin pelleilyn aika on ohi.

Turtolan Citymarketin puukotus, osa 2

Kerran tein lehtijutun, jossa testihenkilö puukotti yleisimmän
mallin kevytsuojaliivejä kunnon sotaveitsellä. Lopputulos
näytti rumalta, ja Sisäministeriön Poliisiosaston virkamies
kommentoi sitä sanoen vain, että tiedon julkitulo pitää ottaa
huomioon koulutuksessa. Mikähän skannausversio tämäkin
yksittäinen ankeannäköinen ruutu muuten mahtaa olla?

Selvä. Saamanne pitää. Näen tilastoista, että ykkösosaa klikkaillaan yhä päivittäin, joten jatkamme juttua samasta aiheesta. Kuinka riittävä, laadukas ja ammattitaitoinen myymälävartiointi toimii. Olen miedosti sanottuna vaivautunut, että kukaan ei ole edes kysynyt ”missä tämän paikan vartijat olivat”. En tiedä; kirjoitan nyt yleisesti.

Vain valpas ja rohkea saa edes mahdollisuuden pärjätä

SETA:n puheenjohtaja Sakris Kupila oli haastateltavana YLE:n tutkivan journalismin tv-ohjelmassa, jossa käsiteltiin trans-ihmisten asioita. Otin avolehtiööni ylös repliikin toisten kokemusten sanoittamisen väkivaltaisuudesta, sillä mielestäni se kuvaa kiinnostavasti myös yleisesti ihmisen ja ihmisyhteisöjen toimintaa.

Toiminta kuntoon tai valtuudet pois

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä armeijan poliisitoiminnan
kriisi merkitsee "yleiselle" asevelvollisuudelle?

Olen kyllin kirjoittanut Ilmavoimien mahalaskusta Lemmenjoella. Tänään luin YLE:n ja STT:n oikeudenkäyntiselostukset Korkeimman oikeuden suullisesta pääkäsittelystä; jaksan enää todeta, että se on joko poliisitoiminta kuntoon tai sitten valtuudet tykkänään pois. Muita vaihtoehtoja ei enää ole.

Turtolan Citymarketin puukotus

Kiivaana käyvä uutispäivä saattaa antaa aihetta sanoa useammastakin asiasta kerrallaan, mutta mitä sen on väliä, jos tavukaan ei mene perille? Kun ei yksinkertaisesti osata tai haluta suhtautua turvallisuuteen asiallisena asiana; ollaan jatkuvasti sotkemassa se omaan mielihyvään, voitontavoitteluun tai apumiestyöhön.

Pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuutta

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosikymmeniä
sitten tämä toimisto oli ollut rakennus-
työmaa ja silloin lämpöpatteriin unohtui
roikkumaan tarkastusavain, jota vartio-
kellossa kietämällä kontrolloitiin vartijan
kierrosten tekemistä.

Jatketaan toissapäiväistä juttua kovista tilanteista, mutta käännetään näkökulma paikalla olevasta sinne hälytettävään vartijaan. Onnistumiselle tieto on kaikkein tärkeintä, mutta valitettavan usein sitä ei ole tai se on sekä myöhässä että väärää. Siinäpä sitä sitten ollaan. Joskus edessä onkin moninkertaisesti pahapaha paikka.

Mitä tapahtuisi tosipaikassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukan
rannelenkki on paracordista, joten tempaisu tällä
voisi kirveltää lyöjääkin. Ellei ole käsineet käsissä.

Vartiointi on jo kauan sitten muuttunut turvallisuuspalveluksi, joka tarkoittaa pääosin mielihyvän tuottamista sitä ostaneelle. Sitäkin mietin taannoin, kun ajoin kaupunkiin; ostoskeitaaseen, jossa vartija päivysti eli jutteli myyjien kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos suorite muuttuu totiseksi keskellä kirkasta päivää arkena kuten Espoossa kävi?

Hätäkeskuspäivystäjän uusi rooli ja asema eivät ole todellisia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pakollinen pelastusajoneuvon kuva, joka liittyy
aiheeseen mitenkuten.

Kun olin nuori mies, itse itseään AHK:n tädeiksi kutsuneet huikkailivat VHF-paloradiolla pikaruoka- ja tupakkatilauksia. Järjestelmän sisällä heitä ei pidetty yhtään minään; ei, vaikka virallisen puheen aikana saattoi hetken luulla muuta, kun organisaatiokartta vilahti ja kuultiin sotaisia sanoja kuten esimerkiksi ”tiedustelu”.